Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Muistin virkistystä

Pihalla riittää puuhaa. Työpäivän jälkeinen puuhailuaika tuntuu aina loppuvan kesken. Tänään oli vuorossa varsinaisen kasvimaan kääntöä ja valmistelua kylvökuntoon. Aikaisemminhan se oli jo käännelty kaivurilla, joten nyt oli käsivoiman aika. Osa rikkaruohoista olikin jo ehtinyt aloittaa kasvunsa, joten yksivuotiset saivat nyt luonnolisen hävityksen. Kasvimaata muokatessa muistin myös, miksi aloitimme laatikkokasvimaan suunnittelun ja toteutuksen.
Pieni kasvin alku työntyy esiin mullan alta. Täynnä voimaa se ja sen lajitoverit kurottuvat kohti aurinkoa. Pelto-ohdakkeet ovat mielestäni kamalimpia kasvimaan rikkatuohoja. Kun sen kitkee, niin pian samasta kohtaa nousee uusi alku kolmeksi haarautuneena. 
Pelto-ohdakkeen juuret katkeavat helposti ja pieniä palasia saa poimia tarkkaan mullasta. Näitä inhottavuuksia keräsimme suuren ämpärillisen muutamalta neliöltä. 

Todennäköisesti myös laatikkopuutarhan multaan eksyy syksyllä ohdakkeen siemeniä, jotka lentelevät viereiseltä tontilta. Niille emme voi mitään.

Sade keskeytti työmme kasvimaalla ja taivaalla näkyi upea sateenkaari.


Ihana vaalea vihreys on saapunut meillekin. Sateen jälkeen luonto tuoksuu medelle ja hennolle koivulle. 
Kesä on jo melkein täällä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Mäntysuovan tuoksua

Perjantai toi odotetun uutisen ja sen seurauksena olikin syytä kiinnittää huomiota talon siisteyteen. Uutista ennakoiden olinkin jo pessyt ikkunat sisäpuolelta sekä hankkinut uudet verhot ja pessyt vielä käytossä olevat verhot. Katse siis lattiamattoihin ja nehän olivatkin hurjan likaiset.


Lauantain sääkin suosi ajatusta matonpesusta, niinpä tuumasta toimeen ja matot likoamaan mäntysuopaveteen.

Matonpesuun olemme hankkineet vanhat hetekat, ja niiden päällä peseminen sujuukin mukavasti. Ensin huristellaan toinen puoli, käännetään ja sitten on toisen puolen vuoro .Painepesuri hoitaa hommat, joten meikäläiselle jää vain kahvan puristaminen, joka sekin kyllä on melkoista työtä, kun vesi on kylmää ja tuuli puhaltaa niskaan. Loppuajasta teinkin hommaa fleecehuppari päällä, huppu päässä, kun tuuli otti hartioihin. Puhtaaksi tuli 8 mattoa ja muutama pikkumatto lisäksi.

Tuuli puhalsi mukavasti, niin matot kuivuivatkin vuorokaudessa. Pian saamme nuuskutella puhtaiden mattojen tuoksua sisällä. 



Pihatöitä tehtiin mitä matopesulta ja muulta jaksettiin. Yllättävä romanttisuuden puuska innoitti tekemään ruusu-orvokki-istutukset kuistin ikkunalle.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Perjantai on paras päivä

Perjantai. Työviikko on takana. Työviikko palkkatöissä sekä työviikko pihatöissä. Tänään voi ottaa pienen tauon molemmista. Sadekin hieman hillitsi pihalle menoa, tai paremminkin sateen odottelu. Illalla ei kuitenkaan satanut muutamaa pisaraa enempää.

Perjantai: Nyt voi ottaa vähän rennosti. Tänään vain palaudutaan työviikosta. Ruokakin jäi laittamatta, mutta lämpimän illan toivossa teimme pihan nuotiopaikalle tulen ja pitkästä aikaa paistoimme makkaraa. Nuotion katseleminen on eräänlaista meditaatiota ja mielen tyhjennystä. Hiilloksen tuijotus ja puiden lisääminen nuotioon ovat parasta stressin poistoa. Vaatteisiin tarttuva savun haju on vain bonusta.

Pikkukaupungin keskustassa tehdään peltotöitä. Traktoria seuraa kirkuvien lokkien parvi. Kun sulkee silmät, voi hyvin kuvitella olevansa kesäisellä torilla sataman lähellä. Lokkien joukkoon liittyy myös lähistöllä majailevat naakat. Silloin tällöin variskin lentelee mustavalkeassa parvessa etsien helppoa saalista.


Kuvassa traktori touhuilee keskellä maaseutua, mutta pihan toiselta laidalta saa erilaisen näkökulman.
Trakrori pörrää naapurissa olevan ammattikorkeakoulun vieressä. Näin siis vuonna 2014. Vieläköhän traktori tekee kevättöitä ensi keväänä samalla pellolla?

Vielä tänä keväänä kuovit ja töyhtöhyypät lentelevät talomme vieressä olevilla pelloilla. Niiden äänet kuuluvat kevääseen. Toivottavasti myös tuleviin keväisiin, mutta muutoksiin on kuitenkin syytä varautua.


Pian täälläkin vihertää!

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Tervaa ja mahlaa

Kylmä toukokuun alku tuntuu antavan armon aikaa pihatöissä. Vielä ei ole kiire. Eihän ole? Kaksi viikkoa sitten turvonneet silmut eivät ole juuri avautuneet enempää. Pientä vihreyttä pihanurmikolla on kuitenkin, lieneekö sitten sammalta, joka auringon laskiessa vihertää kauniisti luoden illuusion kevätnurmesta.

Liiteri täyttyy puista ja laatikkopuutarha laatikoista. Kaksi isoa laatikkoa on nyt valmiina. Tänään tervasimme niistä toisen ulkopuolelta, mutta terva loppuikin siihen ja sisäpuoli ja toinen laatikko jäivät odottamaan pintasuojausta.
Nämä laatikot on n. 60 cm syviä, metrin levyisiä ja kaksi metriä pitkiä. Muut laatikot ovat sitten matalampia. Laatikoitten väliin jää 115 cm leveä käytävä. Käytävät on aluksi tarkoitus peittää hiekalla, mutta haaveilen jonkunlaisesta kiveyksestä. 

Eilen sain päähäni kokeilla mahlan juoksutusta. Pihallamme on monta isoa koivua, jotka on tarkoitus kaataa syksyllä. Niistä aioimme saada tuota mainostettua ihmeainetta. Isäntä porasi reiän koivuun ja mehumaijan letku tökättiin reikään, ja eikun odottamaan.

 Kaksi tuntia kului, eikä pisarakaan ollut valunut. Vaihdoimme letkusysteemit toiseen koivuun. Aamulla mehukattipurkki olikin täynnä mahlaa. Ennen töihin lähtöä maistoin tuota nektaria. Se maistui aivan raikkaalta kylmältä vedeltä. Olin vähän pettynyt.

Keittiön ikkunalla kasvaa yrttiviljelmä:
Timjami 

Basilika

Maaliskuussa kylvetty chili on kasvanut tosi hitaasti. Toivottavasti se ehtii kasvihuoneessa tuottaa satoa.

Toivottavasti kylmät pakkasyöt ovat takanapäin ja pian voisi siirtää kasvit valohoitoon kasvihuoneeseen.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Pähkäilyä laatikkoviidakossa

Liiterihommat ovat mukavalla mallilla ja toinen osa onkin jo valmiina ja pieni kotipunttisali on siis nyt toiminnassa. Askelkyykyt, hauiskäännöt, sun muut lihaskuntoa ja vetreyttä edistävät liikkeet suoritetaan nyt halkopinon vieressä ja liiterissä.
Huomenna kuntosalitoiminta jatkuu. Jatkoa seuraa kuitenkin varmaan koko kesän, sillä laskujen mukaan liiteriin mahtuu yhteensä 60 kuutiota halkoa. 

Laatikkopuutarha edistyy hitaasti. Nyt pähkäilyn alla on laatikkojen koko ja sijainti. Tehdäänkö isoja laatikoita vai monta pientä? Jos laatikot ovat isoja käytävää on vähemmän, mutta onko pienet laatikot helppohoitoisempia. Voi tätä pähkäilyn määrää. Edistystä on kuitenkin se, että tänään hankittiin suodatinkangas laatikkopuutarhan pohjalle. 

Pitkästä aikaa kaivoin ompelukoneenkin esille ja lyhensin olohuoneeseen tilatut verhot. En todellakaan ole mikään verhon vaihtaja ja uusien valinta on minulle vaikeaa, kun en osaa päättää sopivaa. Nyt löysin mieluisat ja edulliset.


Keltaiset verhot olivatkin todella kivat ja antavat aurinkoista sävyä myös pilviseen päivään.



Tomaatintaimissa on jo nuppuja, vaikkakin ovat honteloita.

Huomenna on jälleen uusi pihapuuhastelun päivä. Ihana kevät!