Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Elokuun kimppu

Laatikkopuutarha kukkii ja rehottaa. Kukkia vain riittää vaikka elokuu kääntyy pian syyskuuksi. Vaikka piha on täynnä kukkia, en oikein raaski kerätä niitä kimpuiksi sisälle. Tänään oli kuitenkin ihan pakko tehdä kimppu perennapenkin kukista. Gladiolus oli kaatunut tuulessa nurmikolle ja siitä katkaisin sen. Koetin löytää sen väreihin sopivia kukkia yksivuotisista, mutta mikään ei tuntunut sopivalta, joten valkoinen oli varma valinta. Gladioluksen kaveriksi päätyi röyhytatarta ja leimukukkaa.


Tämä kimppu päätyi toistaiseksi huvimajan pöydälle. Ehkä se jääkin sinne, sillä leimukukat tuoksuivat melko voimakkaasti.


Huomenna on elokuun viimeinen päivä. Tuleva syyskuu tuo mukanaan uusia tuulia. Ihana kesä jää jälleen muistoihin, mutta nautitaan myös syksystä.  Iloista viikkoa kaikille!

lauantai 29. elokuuta 2015

Italian mama eli tommaattisoossin keitossa

Kasvihuoneessa sato valmistuu. Tomaatteja on saatu napsia jo monta viikkoa. Tomaattituotanto ei kuitenkaan tänä vuonna ollut mikään huippu. Jostain kumman syystä (kylmä, tuulinen kesä?) osa kukista on jäänyt kokonaan hedelmöittymättä ja ovat ruskistuneet ruppanoiksi. Mutta kyllä tomaatteja siitä huolimatta tulee. Ainakin pihvitomaatti Marmande on kantanut runsaan sadon. Tomaatit ovat kasvaneet ennätyksellisen suuriksi. Minun piti jo muutama viikko sitten tehdä tukikannakkeet, ettei tomaatin oksat vain repeä kasvavien tomaattien painosta.


Ihan niksipirkka tasoa taitaa olla tämä kannake. Jostakin nappasin tämän idean, etten voi ottaa siitä kunniaa itselleni. 

Tänään keräsin kaikki kypsät pihvitomaatit pois. Kyllähän niitä olikin melkoisesti. 


Tuossa astiassa on 4 kiloa tomaatteja. Yksittäinen painavin tomaatti oli 261 g.


Tuon tomaattipaljouden keitin tänään tomaattikastikkeeksi. Tomaattien lisäksi kastikkeeseen tulee sipulia ja mausteita.


Kasvihuoneessa kasvaa myös basilikaa juuri tätä tomaattikastiketta varten. Tuostapa oli hyvä ottaa lehtiä ja jäihän niitä vielä. Hieman oreganoa otin myös. 


Kastikkeen keittäminen kestää kauan, sillä ylimääräinen neste pitää saada haihdutettua pois. 
Neljästä kilosta tomaatteja ja kuudesta sipulista tuli kaksi ja puoli litraa valmista kastiketta. Laitoin kaikki 2,5 desin pakastepurkkeihin ja niistä sitten otan kastiketta pitsaan ja pastaan ja kaikkeen muuhun.10 purkkia riittää pitkälle talveen. . 

Tomaattikastike

1kg tomaattia
2 sipulia
2 rkl öljyä
1tl suolaa
1 rkl sokeria 
mustapippuria
basilikaa
oreganoa

Valkosipulia voi myös laittaa, mutta sen haju tulee pakastepurkin läpi ja koko pakastin haisee valkosipulille, niin jätin sen pois ja lisään käyttövaiheessa. 

Kuutioi tomaatit, pilko sipulit. Laita öljy kattilaan ja lisää heti sipulit. Sekoita niitä öljyn kuumentuessa. Kun sipulit ovat kuullottueet, lisää kattilaan tomaattikuutiot. Lämpötila saa olla aika korkea aluksi, että kastike kiehuu kunnolla ja neste alkaa haihtua. Sekoita aina välillä. Kastike saa kiehua ainakin 1-2 tuntia tomaattien määrästä ja nesteestä riippuen. Kastikkeeseen lisätään mausteet. Kun neste on haihtunut, kastike saa jäähtyä. Jäähtynyneen kastikkeen voi vielä surauttaa sauvasekoittimella sileämmäksi. 

Purkita ja pakasta. Kesä maistuu talvellakin. Ihanaa itsekasvatettua herkkua.





torstai 27. elokuuta 2015

Illan viimeiset säteet

Illan viimeiset auringonsäteet valaisevat laatikkopuutarhaa. Tänään oli jälleen kerran ihan pakko kuvata sitä. Yöksi ja huomiseksi on luvattu runsaita sateita, jotka voivat ränsistyttää tuon ihanan kukkaloiston, joka vielä edelleen vain jatkaa ja jatkaa kukintaansa.

Ihanat vaaleanpunaiset pioniunikot avaavat vasta nyt nuppujaan. Nämä taitavat olla suosikkejani. Muistelen, että voitin juuri nämä siemenet Päiväpesän elämää- blogin arpajaisista. Olipa minulla onnea. Toivottavasti saan noita siemeniä talteen itselleni ensi kesää varten. Kovin myöhään kuitenkin ne kukkivat. Ehtinevätkö siemenet valmistua?



 Pioniunikon parina kukkii par´aikaa myös kehäkukka, kuin satoja keltaisia ja oransseja pieniä aurinkoja olisi ilmaantunut kasvulaatikoihin. Kehäkukka kuuluu minun loppukesääni. Sitä on aina kylvettävä.


Kehäkukka ruiskukan rinnalla on myös mielenkiintoinen väriyhdistelmä. 



Lilojen ja valkoisten pioniunikkojen siemenkodat pullistelevat, Kohta kerään nuo pallerot kuivumaan. Samoin pitää kerätä krassien ja kehäkukkien siemeniä.


Ihanat oranssit krassit edelleen ryöppyävät laatikosta. Lämpö on villiinnyttänyt niitä. Kesä on ollut kyllä krassin kasvatukselle todella suosiollinen. Krassien lehdet alkavat jo enteillä lähestyvää syksyä. Kasvuun ja kukintaan käytetty voima on vienyt värin lehdistä; ne kellastuvat ensimmäisinä merkkeinä kasvukauden loppumisesta.


Vielä illan viimeinen vilkaisu tuohon ihanaan kukkamaisemaan.



Olikohan tämän kesän viimeninen lämpöinen päivä tänään. Ensi viikoksi on jo luvissa syksyisiä lukemia. Hyvästi ihana kukkakesä. Tervetuloa viileät syksyiset päivät.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Aurinkoenergiaa osa 2

Elokuun illat pimentyvät näilläkin korkeuksilla. Tähän asti illat ovat tuntuneet vielä valoisilta, mutta nyt aurinko laskee yhdeksän aikoihin ja illan viistosti paistava aurinko antaa jo ensimakua tulevasta syksystä. Näin pohjoisessa ei oikein kannata valaista pihaa vielä loppukesästä lyhdyin eikä kynttilöin, kun valoa riittää ihan luonnostaankin. Paitsi että onhan minulla jo muutama kynttilä ollut pihapöydällä.

Kesällä haaveilin aurinkokennovalolla toimivasta valoketjusta köynnöskaareen, silloin sen sainkin, mutta vasta nyt siitä alkaa olla iloa aikaisemmin illalla. Elokuun alussa kaaren valot syttyivät vasta nukkumaan mentäessä. Aurinkokennovalot ovat tavallisia sähkövaloja kätevämmät, sillä harmittavia roikkia ei tarvita luikertelemaan pihamaalla. Onhan nuo hieman vihreämpi vaihtoehtokin, ainakaan ydinvoimaa ei noihin valoihin tarvita.


Kaaren köynnökset pääsivät kunnolla kasvuun vasta heinäkuun puolella, eikä kaari näytä vielä aivan siltä, miltä sen kuvittelin näyttävän. Toki se kyllä näyttää näinkin todella kivalta, kun laatikot muuten rehottavat.


Elokuun kuu saa myös valonsa auringosta. 


Kaaren juurelle istututin kasvamaan köynnöstävää kesäkurpitsaa. Mutta vasta nyt nekin ovat innostuneet kasvamaan. Ruusupapu sen sijaan on jo köynnöstänyt ylös asti, mutta sen nuput ovat vielä todella pieniä.


Aurinkoenergia valaisee hieman laatikkopuutarhaa ja onhan tuota mukava katsella olohuoneen ikkunastakin.

tiistai 25. elokuuta 2015

Aurinkoenergiaa

Tänä kesänä auringon palvonta on jäänyt hyvin vähäiseksi. Pari rantaretkeä loman aikana tehtiin paksuissa tuultapitävissä vaatteissa ja nekin hyvin pikaisesti. Onneksi elokuu on ollut aurinkoinen ja lämmin ja nyt alkaa pikku hiljaa tulla se tunne, että onhan meillä ollut ihana, aurinkoinen, lämmin kesä. Kaikki kesä- ja heinäkuun kylmät tuulet ja sateet tuntuvat olevan kaukana vai oliko niitä ollenkaan. Pian voidaankin sitten ruveta odottelemaan syksyä, kun saimme oikean kesän vielä loppuhuipennukseksi.

Tänään töitten jälkeen olin suunnitellut mehustavani mustaherukoita, mutta suunnitelmat muuttuivat ja lähdimme pikavisiitille hiekkasärkille nauttimaan kesän viimeisistä lämpöisistä ja aurinkoisista hetkistä. Pikaeväät pakkasimme mukaan rannalla syötäväksi.


Meren rannalla auringon paiste ei kuitenkaan tuntunut niin lämpimältä, kuin sisämaassa, koska siellä tuntui aavistus tuulesta. Auringon hehkua ei kuitenkaan pieni tuuli heikentänyt. Ihana aurinko! 



Uimapuku unohtui kotiin, mutta rannalla kävely oli sekin rentouttavaa ja virkistävää.




Me saimme energiaa auringosta ja merestä, mutta joltakin voimat olivat ehtyneet niiden äärellä. 


Jospa tänään hankittua aurinkoenergiaa riittäisi myös syksyn ja talven pimeimpiin hetkiin. Ainakin valokuvia katselemalla voi palauttaa mieliin kesän valon ja lämmön.


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Öttimönkiäisiä

Elokuu vie mennessään. Ihana energinen elokuu. Iltaisin riittää puuhaa: on marjojen poimintaa, sadonkorjuuta ja näin ihanina aurinkoisina päivinä kastelukin vie oman aikansa. Tänne blogimaailmaankaan ei oikein kerkeä mitään kirjoittelemaan, kun on niin paljon kaikkea muuta, joka pitää elää, nähdä ja kokea. Metsät ovat vielä pullollaan poimimattomia mustikoita. Ne pitäisi saada sieltä ehdottomasti pois. Sitten pitäisi vielä istua auringossa ja imeä se kaikki sieltä tuleva energia talven varalle. Illoista pitää myös ehtiä nauttia, vaikka viileä tuleekin jo ennen auringon laskua. Ja illan hämärässä pitää odottaa, että lepakko saapuu lentelemään pihan ylle. Siiliäkin pitää odottaa saapuvaksi. Se taitaa poikasineen asustella meidän ulkoportaitten alla. Nyt olemme ruvenneet ruokkimaan sitä kissanruualla. Sen ruokailua on suloista seurata; miten tarkasti se nuolikaan lautasen pienellä kielellään. Kiirettä riittää meikäläisellä.

Taannoin kiipesin talomme katolle johtaville tikapuille, että saisin kuvattua laatikkopuutarhaa uudesta näkökulmasta, hieman ylempää. Ehkä kiipeily kameran kanssa pitäisi jättää nuoremmille, sen verran huteraa kiipeäminen ja kuvaaminen kuitenkin oli. Muutaman kuvan sain räpsittyä, mutta samalla tein huomion, että savupiipussa pörräsi aivan mahdottomasti ampiaisia. Seuraavana päivänä pidimme takassa tulta, mutta ampiaiset olivat pesiytyneet ilmanvaihtohormiin, joten savu vain hieman häiritsi niiden lentelyä. Toivottavasti nuohooja sitten käynnillään saa pesän tuhottua.


Omenapuu peittää osan näkymästä laatikkopuutarhaan. Kiveys odottaa edelleen työn jatkamista, mutta ensin on tärkeämpien hommien vuoro.

Kevään ja kesän aikana pölyttäjät ovat olleet kadoksissa. Kylmä sää ei ole houkutellut kimalaisia eikä ampiaisia. Nyt kun lämpöä riittää, pörriäisetkin ovat runsastuneet ilahduttavasti. Jospa puheet pölyttäjäkadosta ovatkin olleet vain pelottelua. Nyt ainakin laatikkopuutarhassa pörrää todella ilahduttavasti ja olen iloinen runsaasta kukinnasta, sillä pölyttäjille riittää mettä talven varalle.




Kimalaisten elämä on jäänyt minulle melko vieraaksi, mutta näissä unikoissa pörräsi kolmea eri kokoa olevia kimalaisia. Kukkaan ei oikein mahtunut, kuin yksi ahertaja kerrallaan. Isot kimalaiset hätistivät pienet tiehensä.





Unikkojen aika on pian ohi, Ihmeen kauan kukintaa on kuitenkin riittänyt. Uusia nuppuja puhkeaa päivittäin kukkaansa.

Perhosia pihallamme on tänä kesänä ollut todella vähän. Ainoastaan kaaliperhosia lentelee silloin tällöin. Isännän alkukesästä tekemä hyönteishotelli odottelee edelleen asukkaitaan.


Toivottavasti edes joku perhonen löytää tiensä tuonne, ja asustelee ja vaikka talvehtisikin siellä. 

Laatikkopuutarha antaa antejaan. Kukka- ja parsakaalit on jo kerätty. Peräti kaksi kesäkurpitsaa olen jo ottanut käyttöön. Porkkanat kasvavat ja kyssäkaalit alkavat olla syötävillä. Salaatti on jo puolestaan aikansa elänyttä ja maistuu väkevälle. Kukista saan kuitenkin edelleen nauttia. Jos olisin laatikkopuutarhojen kauneuskilpailujen tuomari, antaisin omalleni täydet pisteet. Kyllä olen onnellinen kaikesta kukkarunsaudesta ja sadosta. 


Edessä on touhuntäyteinen viikko. Ihana kesä kuitenkin jatkuu vielä. Nautitaan sen ihanista hetkistä.

maanantai 17. elokuuta 2015

Syötäviä värejä

Loppukesällä eletään runsauden aikaa. Laatikkopuutarhasta, kasvimaalta sekä kasvihuoneesta löytyy monenlaista syötävää. Tämä on ihan parasta aikaa. Hykertelen innossani, kun huomaan jonkin kasvin joutuneen korjattavaksi.

Laatikkopuutarhasta löytyy eri värisiä porkkanoita, kasvimaalla taasen kasvaa raidallista punajuurta. Ihania juureksia ja miten kauniin värisiä ne ovatkaan. Sipulikin on kasvimaalta ja timjami laatikosta.



Paloitellut juurekset paistoin voissa miedossa lämmössä panulla. Päälle loraus hunajaa. hieman pippuria ja suolaa. Ihanaa herkkua omasta maasta.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Loppuräjähdys

Kotimme etupihalla on perennapenkki, joka muuttaa muotoaan kesän edetessä. Perennapenkki on kokonaan entisen emännän kädenjälkeä. Itse olen vain siirtänyt siihen muutaman kukan takapihalta evakkoon. Tuo perennapenkki ilahduttaa kesän jokaisena kuukautena erilaisuudellaan. Kukinta alkaa toukokuussa, jolloin narsissit aloittavat esiinmarssin.


Toukokuussa olen ollut aivan ihastunut noihin narsisseihin sekä vuohenjuureen. Tänään katseeni osuu valtaisaan määrään edellisen kesän korsia, vaikka olen ennen kuvan ottamista muka putsannut tuon penkin.

'
Toukokuussa siirsin kukkapenkin reunalle myös kellarissa talvehtineen runkoruusun. Kevään se vietti kasvihuoneessa, jossa se oli lähtenyt jo reippaaseen kasvuun.


Kesäkuussa kultatyräkit valloittivat kukkapenkin. Viileät säät pidensivät myös kaikkien sipulikukkien kukintaa.


Kesän edetessä perennapenkki kohoaa ja  täyttyy.  Kesäkuun puolessa välissä multa on jo peittynyt kasvustoon.


Kesäkuussa kukkivat myös bellikset, särkynytsydän sekä sinikeltainen akileija. Pionin kukintaa odottelin kovasti, mutta kesän kylmyys siirsi ensimmäisten pionin kukkien avautumisen aivan kesäkuun loppuun ja vasta heinäkuussa se oli komeimmillaan. 




Runkoruusun versot kärsivät alkukesän kylmistä tuulista ja myrskyistä ja sen versot katkesivat. Vain yksi ainoa nuppu selviyi ja puhkesi kukkaan töyhtöangervon kukkiessa. 


Onneksi kesä on korjannut tilannetta ja ruusu on kasvattanut uudet versot katkenneiden tilalle ja nyt ruusussa on useampi kukka avautumassa. 

Loppukesä räjäyttää kukkapenkin. Tänä kesänä liljojen kukintaa sai odotella, mutta nyt odotus on päättynyt ja on loisteliaan lopun aika.


Liljojen takana aukeavat myös leimukukkien nuput. Valkoista leimukukkaa on todella paljon. Vaaleaa lilaa on yksi ainoa juurakko. Jalo töyhtöangervo kukkii perennapenkin kulmassa vaalean punaisena ja valkoisena. 


Liljat ovat pääosin keltaista, mutta muutama oranssi ja vaaleanpunainen kasvaa keltaisten joukossa. Viime kesänä oli myös valkoinen lilja, mutta sitä en tänä kesänä olen nähnytkään.



Keltaiset liljat loistavat pilvisenäkin päivänä ja antavat etupihalle auringonpaisteisen vaikutelman. 


Tähän upeaan loppuräjähdykseen päättyy perennapenkin kesän kukinta. Kylläpä se oli kaunista.