Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

torstai 20. huhtikuuta 2017

Halki, poikki ja pinoon

Pitkään hautunut suunnitelma suurten, vanhojen pihakoivujen kaadosta toteutui viime viikolla. Koivujen kaatoa on suunniteltu jo pitkään, mutta sitä on jouduttu lykkäämään. Koivujen kaataminen on ollut järjen ja tunteen taistelua; Koivut ovat vanhoja ja osin hieman lahoja ja kovalla myrskyllä on ollut riski, että ne kaatuvat jonkun rakennuksen päälle. Koivuista on tullut jokaisella tuulella mahdottomasti risuja ja syksyisin haravointia on riittänyt. Toisaalta koivut ovat ihanat silloin, kun hiirenkorvat viertävät vienosti niiden oksistoissa. Kesäisin ne ovat tarjonneet viilentävää varjoaan ja syksyn keltaiset lehdet ovat valaisseet hetken maisemaa. Talvisin koivuja on kaunistanut pakkaspäivien huurre.


Talo näyttää olevan ihan vinossa tuossa kuvassa. Kyllä se oikeasti on suorassa :)


Kiirastorstaina, töistä kotiin tullessani maisema oli jo hieman muuttunut.


Urakoitsija oli käynyt kaatamassa koivut kaivurin avulla ja nostellut rungot pihamaalle sovituille paikoille. Risuja oli pitkin ja poikin. Saunapolkukin oli aivan tukossa.




Pääsiäisloman ohjelmat olikin sitten siinä; Risua, pölkkyä, sahanpurua ja hikeä. Pikkuhiljaa piha siistiytyi ja pölkyt pääsivät pinoon, odottamaan halkomista ja risut kasaan silppuria odottamaan.



Osa pölkyistä on jo pienittykin ja risuja silppuroitu, mutta työtä riittää edelleen. Osa risuista kannettiin pääsiäiskokkoon, joka poltettiin kasvimaan reunassa.


Koivujen välissä kasvava vaahtera pääsee nyt hyvin esille ja saa valoa. Enkä tänä kesänä se totuttelee uusiin olosuhteisiin ja vasta ensi kesänä se pääsee kunnolla kasvun vauhtiin.


Piha siistiytyy koko ajan. Onneksi alkuviikosta säät ovat suosineet pihatöitä. Kannot vielä pitää jyrsiä ja suunnitelmat alueen kunnostamisesta jylläävät mielessä. Saunan ja huvimajan väliin pitää rakentaa aita näkösuojaksi ja kissankopin etupuolelle istutetaan jotain pieniä puita tai pensaita. Mahdollisuuksia on vaikka millaisia. Pieni männyntaimi ja kantojen juurella kasvavat pihlajat vielä pitää poistaa. 


Koivujen puuttumista ei oikein edes huomaa. Olen innoissani uudesta maisemasta ja uusista mahdollisuuksista sekä ideoista. Vaikka neljä koivua lähtikin pihalta, niin tontille jäi vielä 27 isoa koivua. Vielä voimme tehdä saunaan muutaman vastan oman pihan koivuista.

Piha avartui ja sisällekin tulee enemmän valoa. Auringonlaskukin näkyy paremmin.


Kuvissa näkyvä lumi on jo melkein sulanut kokonaan. Kuovit ja västäräkit ovat saapuneet. Jospa lämmin kevätsääkin saapuisi pian.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ohtakarin jäävuoret

Tämän kevättalven erikoisin ja harvinaisin luonnonnähtävyys on ollut Lohtajan Ohtakarissa. meren rannalla. Edellisellä viikolla puhaltanut myrskytuuli oli kasannut jäitä matalikoille ja saarien vierustoille. Mekin käväisimme niitä ihmettelemässä, sääkin oli mitä hienoin talvisää. Mereltä puhalsi tosin hyytävä viima, mutta aurinko paistoi kirkkaasti.

Röykkiöt kiinnostivat muitakin ja etenkin lapset kiipeilivät yli 10 metriä korkeiden jäävuorien päällä.








Pääsiäiseen kuului kyllä paljon muutakin, mutta siihen ehtii palata sitten myöhemminkin. Nyt suunta uuteen. Iloa viikkoosi!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kasvarin pesu ja harmillinen havainto

Viime viikolla pesin kasvihuoneen. En ole koskaan aikaisemmin sitä tehnyt, koska en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Nyt inspiraation aiheutti kasvihuoneen katossa mukavasti alkava sammalkasvusto. Etenkin pohjoinen, eli talon puoleinen kattolape alkoi uhkaavasti vihertää ja se ei näyttänyt silmään kovin mukavalta.

Maaliskuun puolivälissä maisema oli vielä talvinen.

Huhtikuun alkupäivinä lumet olivat jo sulaneet.
Pesuun olin löytänyt oivallisen välineen. Sini-tuotteella on valokatteiden ja lasipintojen pesuun tarkoitettu harja ja sen löysin etsimättä, muuta hakiessani rautakaupasta. Harjassa on taivutettava nivel, joten sitä pystyy käyttämään monessa asennossa. Hauska yhteensattuma, että kaikki pesutarvikkeet olivat vihreitä. Pesuaineena käytin mäntysuopaa, koska sitä sattui olemaan varastoissa viime kesän mattopyykin jäljeltä.

Vihrein välinein hyökkäykseen vihreää vastaan.

Pesu onnistui helposti. Sain katon kelvolliseksi ja sisäpuolikin puhdistui. Pesun suurin pulma oli huuhtelu, joka piti tehdä heittämällä vettä kauhalla pinnoille.

Pesun aikana tein harmittavan havainnon. Kasvarin kennolevyihin oli tullut paljon reikiä. Etenkin katon etelälappeella niitä oli lukuisasti. Myös useita kennoja oli kokonaan haljennut ylhäältä alas.
Ilmeisesti auringon valo on vaurioittanut kennoja. Myös sateet, pakkaset ja tuuli tekevät oman osansa.

Tämän kesän yritän pärjätä tuolla kasvarilla, mutta jo pesun aikana rupesimme isännän kanssa suunnittelemaan uutta. Olisikohan ensi keväänä uuden kasvihuoneen aika?

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Ethän unohda unelmoida!

Tänään on aika haaveille, unelmille ja kaukaisille toiveille.
Tänään vain kuljen mahlantuoksuisissa illoissa,
etsin kevään keltaista kukkapenkistä
ja sinistä vuokkojen nupuista.



Tunnen iholla auringon lämmön
kasteisen nurmen jalkojen alla.
Iltaisin istun saunan edustalla
ja kuulen käen kukunnan.



Iltapäivien suloinen lämpö ja kesän täydet tuoksut.
Kukissa pörisevät kimalaiset ja perhoset.
Lasillinen virkistävää juomaa huvimajassa
suo ansaitun lepohetken.



Kesän herkut maistuvat suussa.
Retiisit, ensimmäiset porkkanat ja kaikki se vihreä.
Miten ensimmäinen kasvihuoneesta juuri poimittui
tomaatti pirskahtaakaan suussa mehevänä ja makeana.



Haaveiden lopuksi kerään kimpullisen kukkia.
Päivänkakkaroita, ruiskukkia ja unikoita.
Ruusujakin ottaisin, mutta enhän niitä raaski katkoa.
Jokohan uskaltaisin unelmoida sormustinkukista.
Niitäkin laittaisin kimppuuni.


Unelmien täyteistä iltaa sinulle <3

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Munien värjäystä ja kevään paras piirakka

Pääsiäisperinteisiin kuuluu meillä munien puhaltaminen ja tyhjien kuorien koristelu tavalla tai toisella. Lasten ollessa pieniä, munat usein maalattiin vesiväreillä tai tusseilla. Nyt joudun tekemään koristelun yksin ja siksi on kiva kokeilla jotain uutta. Netin ihmeellisestä tarjonnasta bongasin eri elintarvikkeilla värjätyt kananmunat ja päätin itse kokeilla sitä temppua tyhjiin munankuoriin niillä aineksilla, mitä kaapista löytyi sillä hetkellä.


Punaiset munat syntyivät punajuurien etikkaliemessä. Liloihin muniin keitin desin mustikoita ja ruskeankellertävät munat värjäytyivät sipulinkuorivedessä, jota olin hetken keittänyt. Turkoosit munat sain aikaan vihreällä elintarvikevärillä, jota löytyi kaapista. Punajuurilientä lukuunottamatta, lisäsin värjäysliemiin lorauksen etikkaa ja teelusikallisen suolaa. Annoin munankuorien olla liemissään tunnin verran. Haasteena oli saada munankuoret pysymään liemessä, joten jouduin laittamaan niiden päälle painoja. Kuorien sisällä oleva ilma kuvioi väriä niin, että se tarttui epätasaisesti. Yritin vielä kiillottaa kuoria ruokaöljyllä, mutta en uskaltanut hangata niitä kovin voimakkaasti.



Olen puhaltanut munia tyhjäksi pitkin kevättä, joten niitä oli jo kertynyt melko paljon, mutta tänäänkin tuli kaksi uutta tyhjää kuorta, kun leivoin kevään suosikkipiirakkaani. Tämän ohjeen sain muutama vuosi stten ja sen jälkeen meillä ei juuri muuta ohjetta ole käytetty. Piirakan alkuperäinen ohje on peräisin täältä (klik). 


Persikkapiirakka

200g voita
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 muna
0,75 dl maitoa
1tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta.

Päälle

5 persikanpuolikasta ( pienempi purkillinen)
2 dl turkkilaista jugurttia
1 muna
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

1. Sulata voi ja lisää sokeri ja sekoita
2. Lisää jauhot
3. Ota erilleen n. kahvikupillinen taikinaa laitettavaksi piirakan päälle.( Juuri tässä vaiheessa)
4  Lisää muna ja maito ja sekoita
5. Lisää vaniljasokeri ja leivinjauhe ja sekoita
6. Kaada taikina voideltuun vuokaan.
7. Viipaloi persikat ja lado ne taikinan päälle.
8. Sekoita turkkilainen jugurtti ( kermaviili käy yhtä hyvin) ja muna sekä sokerit ja kaada   
    persikoiden päälle
9. Murustele erilleen otettu taikina piirakan päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa  n. 30 min.


Piirakka on parasta juuri jäähtyneenä, mutta maistuu erinomaiselta myös seuraavana päivänä.

Kotoisasti kutsumme tätä piirakkaa "perspaisepiirakaksi" Koska pinnalla oleva taikinamuru toisinaan voi muistuttaa paiseita :)

Hyvää pääsiäisviikkoa kaikille!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Piristystä harmaaseen päivään

Sää on edelleen harmaa ja ankea, joten silloin tarvitaan pientä piristystä. Tämän päivän piristys olikin helposti tehty, sillä tete-narsisseja ihan pursuilee kauppojen hyllyissä. Ensimmäinen yksilö pääsi keittiöön tuomaan pikkuisen auringon keltaisuutta.


Harmillista, että tetet kasvavat lämpimässä kovin nopeasti ja kukinta on pian ohi. Tuo keittiön tetekään ei ehdi nähdä pääsiäistä, jos se on koko ajan paikoillaan. Ehkä vien sen vielä kylmään vintin portaaseen, sillä eihän sitä työpäivinä ehdi juurikaan ihailla.

Ulko-oven molemmin puolin, ikkunoiden alla, on koko talven ollut kanervia, jotka saivat nyt siirtyä kevätkukkien tieltä.



Onneksi varaston uumenissa oli vielä hieman sammalta, jolla peittelin ruukut piiloon.


Tete-narsissit uhmaavat talvea ja kylmää. Jotenkin ne näyttävät vielä sopimattomilta lumen ja räntäsateen keskellä. Kylminä öinä, joita on luvattukin, nostan korit sisälle. Useana keväänä narsissit ovat kukkineet monta viikkoa noissa koreissa. Piristystä riittää siis pitkälle kevääseen ja sitten alkaa olla jo muiden kukkien aika.

Ensi viikolle on luvattu lämmintä säätä. Jospa kevät saapuisi tännekin.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Aprillia!

Kesä on kuulemma peruttu. Maapallo on muuttanut jotenkin typerästi suuntaansa ja tästä eteenpäin kuljemme kohti synkintä talvea. Sen tietää siitä, että lumisateet, joita kovasti tammikuussa odottelin, ovat vihdoin saapuneet.


Ruskea, lumen alta jo paljastunut maa, on saanut uuden valkean peitteen. Lunta tulee vain lisää ja lisää. Mustan mullan alla odottavat kukkasipuleista alkanut vaatimaton ja arka kasvu, on vetäytynyt takaisin sipuleihin. Lumi peittää niiden nukkumapaikat pehmeälle peitolla.


Pihan linnut turhaan etsivät ruokaansa maasta, niiden täytyy aloittaa uudelleen ruokailu lintulaudalla.


Hetken ennätin kuvitella, että pian pääsen puuhailemaan laatikkopuutarhalla. Taisi olla turha toivo. Lumi on peittänyt sielläkin maiseman.


Kuvistakin tuli kummallisen tummia, vaikka ihan valoisaa mielestäni ulkona oli. Taidetaan siis mennä jälleen kohti pimeää aikaa.

Näissä tunnelmissa kohden huhtikuuta. 


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Ihana kesäaika

Olenkohan ainoa, joka pitää siitä, että kellot siirretään kesäaikaan.  Muutamana aamuna herääminen saattaa olla hieman hankalaa, mutta minun sisäinen kelloni sopeutuu pian. Suurin muutos on kuitenkin päivän päätteeksi. Talviaikaan pimeä ehti tulla liian nopeasti ja töitten jälkeen pimeys imee kaikki voimat. Tänään erityisesti huomasin, kuinka nyt kesäaika antaa iltoihin valoa.


Tänä iltana otetussa kuvassa aurinko on vielä ylhäällä puoli seitsemän aikaan. Nyt ehtii puuhata pihassa iltaisinkin. Tänään napsin muutaman oksan omenapuusta, mutta en leikkaa sitä kovin paljoa.
Pihan roskat ja risut ovat jälleen lumikerroksen alla, joten vielä en ole päässyt niiden kimppuun.


Onneksi uusi lumi on vanhan surma, joten eiköhän tuo yöllä satanut lumi sula piakkoin.

Hiihtolomalla kylvetyt tomaatit ovat kasvaneet mukavasti ja sunnuntaina istutin turvepotteihin kylvetyt tomaatit oikeisiin ruukkuihin. Siinä ne ovat melkoisessa sekamelskassa. Vaikka kuinka päätän, että pidän erillään lajikkeet, niin jälleen huomaan, että kaikki viisi lajiketta ovat ihan sekaisin. Lopputulos lienee kuitenkin tärkein. Chilit sentään erotan tomaateista.


Pelakuiden kasvu myös ilahduttaa. Verstashuoneen ikkunalla viihtyvät sekä pistokkaat että talvehtineet pelargoniat. Jospa tänä vuonna saisin ne myös kukkimaan hyvissä ajoin.



Ihanina valoisina iltoina on kiva puuhailla pihalla. Tästä se puutarhakevät aikaa.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Ajatukset keväässä ja kalpea kellarilöytö

Kaupoissa on vaikea olla ohittamatta siemenhyllyjä, jotka ovat jo muutaman viikon siellä tarjonneet houkutuksiaan. Olen yrittänyt hillitä itseäni ja takonut kallooni, että nyt malttia. Viime kesän jälkeen päätin, että jätän esikasvatettavien kesäkukkien kasvattamisen niille, joilla on siihen oikeat tilat ja taito. Ne puuttuvat itseltäni, vaikka intoa olisi sitäkin enemmän. Ehkä raaskin ostaa muutamat kukkaseni puutarhalta tai kaupasta. Tietenkin pelakuita on jo pistokkaista tulossa ja ne talvehtineet, jotka ovat jo virittäytyneet kasvuun.

Satupuutarha-blogin arvonnassa voitin Satun omista perennoistaan keräämiä siemeniä. Ne laitoin jo multaan ja kylmäkäsittelyyn istutuspöydän hyllylle ulos. Viime keväänä  kokeilin tuota keinoa ja onnistuin kasvattamaan perennojen pieniä taimia, jotka istuttelin niitä pihalle.

Auringonkukkien kanssa olen tuskaillut muutamana syksynä. Pitkät jättiläisauringonkukat eivät ole ehtineet kukkimaan. Nyt ostin vain kääpiömallisia auringonkukkia, jospa ne ehtisivät paremmin. En millään viitsisi esikasvattaa niitä, vaan laittelen siemenet multaan aikaisin keväällä.

Vaaleanpunaista idänunikkoa yrtän vielä kerran, mutta jos ei onnistu, niin sitten ei. Viime talvena taimet katosivat jään ja pakkasen kurittamina. 


Olen kuitekin enemmän hyötykasvi-ihminen. Siksi hankin niiden siemeniä enemmän. Vanhoja varastoja en ole vielä kunnolla inventoinut, mutta katselin siemenhyllyistä jotain sellaista, mitä ei entuudestaan löydy.

Pillisipuli on itselleni ihan uusi juttu, samoin soijapapu. Meloniakaan en ole kokeillut moneen vuoteen, joten opeteltavaa riittää. Patiokesäkurpitsa voisi olla laatikkopuutarhassa kätevämpi, kun siinä ei näytä olevan pitkää kasvustolonkeroa.  Härkäpapua ja salaattia pitää olla joka kesä.




Luomuporkkanan siemeniäkin tuli ostettua.


Viikko sitten kaivoin kellarista päivänvaloon kalpean agapanthus alba- valkoisen sinisarjan. Sen olen istuttanut tuohon ruukkuun kaksi vuotta sitten. Yhtään kukkaa agapanthus-parka ei ole minulle vielä suonut. Sittemmin olen lukenut, että tuo kasvi tekee kukkia vasta sitten, kun ruukku on täynnä juuria. No kukkia saankin sitten odottaa, jos ei sitten tule jotain yllätystä. Nyttemmin tuo kalpoinen agapanthus on jo saanut lehtiinsä terveen, vihreän värin.


Kevät keikkuen tulevi. Tänään on taas ollut talviset tunnelmat, joten kylvöinto antaa odottaa itseään. Ehkä aurinkoisina päivinä ajatukset olisivat toisenlaiset.

Jos olet kasvattanut tuota soijapapua, niin kerro ihmeessä kokemuksiasi kommenttikentässä.


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Hyvää naistenpäivää!

Naistenpäivänä ojennan sinulle ruusun.
Ihanaa päivää sinulle ihana nainen! Ihanaa naistenpäivää myös kaikille ihanille miehille!
Elämä on ihanaa :)


Runkoruusuni teki viime kesänä tasan yhden kukan, mutta onhan se kyllä aivan ihana.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Parasta talvea

Talvi alkoi näillä korkeuksilla aikaisin. Marraskuussa oli jo lunta maassa ja pakkastakin ihan koko ajan. Joulukuukin oli talvinen, mutta tammikuussa lumi suli ja lämpötila pysytteli nollan yläpuolella.
Muutamia tosi kylmiä pakkaspäiviä oli tammi-helmikuussa, mutta lunta ei vain satanut. Kaikkialla oli paksu jääkuori ja ainoastaan nastakengillä oli suht turvallista kävellä. Helmikuussa aloin jo tottua lumettomuuteen ja aloin kääntää katsetta kevättä kohden ja sitten tuli kunnon lumisateet.

Nyt maaliskuun alussa on talvi parhaimmillaan. Lunta on maassa, taivas on kirkas ja aurinko alkaa jo lämmittää toden teolla. Ihaninta talvea. Onnekseni olen myös päässyt hiihtämään kotimaisemissa muutaman kilometrin.




Pihan vanhat koivut huurtuvat kauniisti pakkasöinä. Samoin vaahteran oksat kuorruttuvat kuuralla.



Jokakeväinen kevätahistuskin nostaa hieman päätään. Kevätahistus on sitä, että haluan talven jatkuvat niin, että kevät ei vielä alkaisikaan. Se on ihan hullunkurista, sillä tietenkin odotan kevättä ja kesää, mutta tässä vaiheessa kauhistuttaa ajatus siitä, että kevät ja kesä huristavat ohi niin nopeasti ja kohta on taas talvi, joten on parempi pysytellä vielä talvessa, niin on jotain, joka on vielä edessä. Kevätahistus kyllä helpottaa, viimeistään silloin, kun koivussa on isot lehdet. Sitten annan vain ajan kulua ahistumatta. Hankalaa tuo kevätahistus, mutta joka vuosi se iskee tavalla tai toisella juuri näihin aikoihin.



Kevättä lupaavat aurinkoiset päivät väistyvät ja tekevät tilaa uusille lumisateille. Talvi ei päästä helpolla otettaan. Ehkä kevätahistus on tänä keväänä hieman lievempi ja rupean jo pian odottamaan lumen sulamista.