Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Senkki ja täkänä

Vaahteran lehdellä voidaan piipahtaa sisälläkin. Tänään siihen onkin aihettakin, sillä kaikissa hienoissa blogeissa esitellään upeita löytöjä ja sisustuksia. Nyt on minun vuoroni tehdä niin.


Tein tänään hienon hankinnan lähikirpparilta. Tämä senkki maksoi ainoastaan 40 euroa. Eihän se ihan virheetön ole. Toinen ovi ei pysy kiinni ja toisen kaapin hylly kaipaa kannakkeita, mutta muuten senkki oli siisti ja hieno. Pienellä kunnostuksella se on käyttökelpoinen. Pääasia on, että se sopi paikalleen kuin nakutettu. 

Senkin yläpuolelle ripustin äitini 50-luvulla kutoman täkänän, joka on odottanut seinälle pääsyä jo tovin. Täkänä ja senkki ovat mielestäni hyvä yhdistelmä. Senkin päälle pitäisi vielä laittaa aspargus. Ehkä hankinkin sellaisen syksymmällä..


Senkin oikealla puolella on kammottavat rumilukset, mutta niin pakolliset, ilman niitä en tätäkään kirjoittaisi. Niille täytyy nyt keksiä jotakin.

Ilman kukkakuvaa ei tänäänkään selvitä. Pionien kukinta alkaa olla pian ohi, joten niitä ei saa unohtaa.


Pian pionit varistavat terälehtensä ja on taas uusien kukkien aika.



perjantai 27. kesäkuuta 2014

Ruusujen huumaa

Kotona jälleen. Lomamatka on takana ja ihanat muistot vain jäivät jäljelle ( sekä mahdottomasti valokuvia, joita olen yrittänyt järjestää). Lomamatkan tarkoituksena oli välttää juhlien järjestäminen, joten juhlakalu ja minä sukulaisten ystävällisellä avustuksella pääsimme pienelle kiertoajelulle Pohjois-Eurooppaan. Näillä korkeuksilla matkasuunnitelmaan on aina huomioitava myös pitkä ajomatka koto-Suomessa. Eli autossa istumiseen on varauduttava. Onneksi kuski on luotettava eikä autokaan ole mikään saippuakotelo, vaikka onkin jo vanha ja vaati vielä ennen reissua  lomabudjetista aimo haukkauksen tehneen remontin.

Ensimmäinen etappi oli Öölanti, jossa pääsimme lomailun alkuun ja ruusujen huumaan. Lauhassa ilmastossa katujen varret ja talojen seinustat puskevat mitä ihanampia ruusuja.

Borgholmin kaupungissa

Toki näimme myös ihania villiruusuja, mutta nyt olen erityisen ihastunut näihin jalostettuihin ruusuihin. Innostuin ja ihastuin, mutta eihän täällä kylmässä pohjolassa varmaan tällaiset ihanuudet menesty

Talojen puutarhat olivat täynnä ruusuistutuksia.


Ihaninta Öölannin saarella oli kuitenkin unikkopellot. Ruusuja voi nähdä kotonakin, mutta unikkopellon näkeminen on ihmeellistä.


Unikko on kuin paperista tehty kukkanen. Saa nähdä, millaisia unikkoja laatikkopuutarhassa kukkii, toivottavasti ehtivät.


Kalmarin kaupungissa kävimme linnan viereisessä puistossa, joka oli todella ihana paikka. Monenlaiset puut ja kukkaistutukset ihastuttivat vierailijoita.





Hampurissa on todella mahtava Planten un blomen puisto. Täällä puistossa järjestetään iltaisin vesi-valo esityksiä, jossa lammesta nousee musiikin tahtiin liikkuvia värillisiä vesisuihkuja. Musiikki vaihtelee illasta toiseen. Meidän siellä käydessämme soitettiin vanhaa jazz-musiikkia. Ennen esityksen alkua kiertelimme puistossa. Ilta alkoi jo hämärtyä, mutta ruusupuisto oli hämärässäkin loistokas.










Hengästyttävän kukkakavalkadin ja ruusujen loiston jälkeen on tiedossa paluu arkeen. Kylmät säät koti Suomessa ovat jämähdyttäneet laatikkopuutarhan kasvun. Toki pientä edistymistä on reilun viikon aikana tapahtunut. Edistymistä on tapahtunut myös kasvimaan rikkaruohorintamalla. Oi voi. Rikkaruohoja ei kylmä ole haitannut. joten sinne siis. Ilahduttava yllätys löytyi kasvihuoneesta: Patiokurkusta saimme ottaa jo syötävää. Tästä alkaa kesän ihanin aika.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Tulokkaita puutarhassa

Onpa kylmää. Tuuli puhaltaa suoraan jäämereltä, irrottaa lehtiä puista ja lennättää niitä kuin syksyllä. Kesäiset ihanat lämpimät säät antavat vaihteeksi odottaa itseään. Tällä hetkellä lämpötila muistuttaa kevään viileitä päiviä. Onneksi sentään aurinko paistaa.

Tuuli kuivattaa kovasti laatikkopuutarhaa. Eilinen kastelu on jo kuivunut, varsinkin niissä laatikoissa, johin kylvin siemeniä. Työnsin sormeni multaan, enkä tuntenut ollenkaan kosteutta. Siispä kastepupuuhiin. Onneksi olin varannut kasteluvesiastiota rännien alle jo torstaina, niinpä vettä riittää vielä useampiin kastelukertoihin.

Olen saanut uuden puutarha-apulaisen. Hän on Luisa Luiseva ja suorittaa puutarhaharjoittelunsa juuri minun puutarhassani ja kasvimaalla. Luisa ilmestyi meille aamupäivällä ja on uskollisesti hoitanut sitä tehtävää, joka hänelle annettiin. Tuuli on tarttunut myös Luisan tukkaan ja lennättää sitä niin, että toinen puoli päätä näyttää hiuksettomalta.



Luisan tärkein tehtävä on hätistellä harakoita tiehensä. Mokomat harakat nokkivat sipulit pois maasta. Herneet ovat kadonneet jonnekin, ensin ajattelin, että kastelin niitä liian myöhään, kun ne eivät nousseet maasta esiin, mutta kun olin kylvänyt uudet herneet ja tarkastelin kasvua, huomasin vain kolot mullassa. Syyllisiä ei ole vielä saatu kiinni, mutta syyttävä katseeni kohdistuu harakoihin. Uusia herneensiemeniä en enää ostanut. Pärjätään niillä, mitä on kasvanut. (ehkä n.puolet kylvetyistä on saanut kasvaa rauhassa)

Luisa toimii myös marjavahtina ja ehkä syksymmällä hän vartioi omenapuita. Tietenkin tulevat tehtävät riippuvat hänen suoriutumisesta nykyisessä toimessaan.

Jätän pihan ja puutarhan muutamaksi päiväksi Luisan ja muiden puutarha-apulaisten hellään huomaan ja käväisen katselemassa muita puutarhoja ja maisemia. Ehkä seuraavassa postauksessa jo kerronkin niistä tai sitten saatte kuulla, miten laatikkopuutarhassa kasvit ovat menestyneet.

Hieman haikein mielin jätän pionit avaamaan nuppunsa


                                                              Ja juhannusruusut


Ehkä ehdin kuitenkin nähdä nämä ihanuudet kukkivina, kun kylmät säät taitavat jatkua.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Tässähän on itua

Laatikkopuutarhassa jo vihertää. Meidän laatikot valmistuivat vasta kesäkuun puolella, joten kylvötöihin päästiin myöhässä. Harsoakaan en tullut kylvöksille laittaneeksi, koska sää on hellinyt lämmöllä. Kylvöt on siis tehty viime lauantaina. 7.6. ja siemenet ovat suurimmalta osin itäneet.

Salaatti-ja yrttilaatikossa itää jo mukavasti. Kylvin lehtisalaattia, lollo rosso-salaattia, romaine-salaattia ja Pak choi-pinaattikaalia. sekä persiljaa ja tilliä. Tillipussissa luki, ettei aina siedä kompostimultaa. saa nähdä sietääkö nyt.

Härkäpavun taimet esikasvatin ja ne ehtivätkin melko pitkiksi ennen multaan pääsyä. mutta ovat hyvin terhakoita, eivätkä tarvitse tukea ainakaan tässä vaiheessa. Kukkanuputkin alkavat aueta. Samaan laatikkoon härkäpapujen kanssa laitoin myös muutaman jakosipulin.


Kolmanteen laatikkoon kylvin juurikasveja. Retiisi on itänyt hyvin, punajuuressakin näkyi jo ituja, mutta porkkana ei ollut vielä pinnalla.


Tässäpä on kaalilaatikko. Taimet ostin Ahvenjärven puuhtarhasta, joka on kävelymatkan päässä. Keskelle kaaleja ostin myös köynnoskrassia. Kaaliperhoset ovat lennelleet myös meidän pihalla. mutta toistaiseksi en ole huomannut munia kaaleissa. Kaalilaatikkoon kylvin myös taitepapua, mutta niiden alkuja ei ole vielä näkyvissä. Kaalien toiselle puolelle istutin pinaatin taimet.


Kesäkurpitsat ovat saaneet kavereikseen punasipuleita. Halloween-kurpitsat seuraksi istutin maissia sekä yrttien taimia. Maissinkasvatuksessa minulla on ollut epäonnea, vain kolme siementä iti. Liekö syy ollut liian kylmä esikasvatuspaikka. Melkein kaikkiin laatikoihin kylvin myös kukkien siemeniä: kehäkukkaa ja unikoita.

Laatikot ovat saaneet kauniit reunukset ja hiekan ajo väleihin on alkanut. Eilinen sade on tiivistänyt hiekan jo melko kovaksi. Seuraavana työnä on kivien laittaminen hiekan päälle. Siinä riittääkin hommaa, että saamme käytävät täyteen pyöreitä luonnonkiviä, niinkuin aikomuksemme on.

Toivottavasti  laatikot täyttyvät kohisten kasvavista vihanneksista. Se jää nähtäväksi ja siitä raportoin myöhemmin.



Kasvimaallakin vihertää. Rikkaruohot ainakin.

Siellä niitä porkkanantaimia varmaankin on. Toivottavasti ne löytyvät vesiheinien joukosta.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Varkaita ja onnistumisen tunnetta

Laatikkopuutarhan eteläkulmassa on pieni, halpa kennomuovihuone. Tämä koottiin viime keväänä, kun aloitimme ensimmäistä kesäämme tällä pihalla. Aikaisemmassa pihassa minulla on ollut kaksi kasvihuonetta, joten kasvatushommia on silläkin saralla tullut kokeiltua, mutta yritykset ja erehdykset jatkuvat. Vaikka kyseessä on siis kolmas kasvihuoneeni en ollenkaan koe itseäni asiantuntijaksi. Sen verran asiantuntemusta on kertynyt, että lattia tehtiin tiilestä suodatinkankaan päälle. Sieltä ei pitäisi rikkaruohojen kasvaa ja tiililattia kerää myös lämpöä yötä varten.


Eilen sain järjestettyä ja siivottua kasvihuoneen. Salaatti/rukola-ruukun nostin ulos, koska se oli niin iso, että sen ohi oli vaikea mennä kastelukannun kanssa. Lattialla on vielä myöhästyneitä pelakuun pistokkaita, jospa ne voisi loppukesällä jo kukkia. Basilikaa myös aina tarvitaan, vaikka en sen intohimoinen käyttäjä olekaan
.

Kurkuille laitoin tukilangat ja yksi kärhö alkaakin jo kiertyä tuen ympärille


Uusi tuttavuus on patiokurkku, jonka ostin läheiseltä puutarhalta. Sen pitäisi kasvaa n. metrin korkuiseksi ja se voi olla myös ruukussa. Saa nähdä, kuinka se viihtyy sinkkiämpärissä, vai hukkuuko se siihen. Kokeilua tämäkin .Ainakin kukkia näkyy jo olevan.


Esikasvatin itse suurimman osan tomaatintaimista, vain kolme tainta ostin puutarhalta.(varmistaakseni tomaattisatoa) Kylvövaiheessa kuvittelin muistavani tomaattilajikkeet, niinpä en laittanut ruukkuihin mitään merkkejä, ja taimien koulimisvaiheessa ruukut hieman sekottuivat. Kylvin kahdenlaista kirsikkatomaattia ja raidallista tigrellaa. Ensi keväänä lupaan olla tarkempi lajikkeiden merkinnöissä, niin jatkossa tietää paremmin, mitä kannattaa kasvattaa.


Tämä taitaa olla tigrellaa. Uskomatonta, että tomaateissani on jo nyt raakileita. Tavallisesti taimeni vasta aloittelvat kukintaansa kesäkuussa ja satoa saadaan pakkasten hiipiessä syyskuun lopussa, kun vihreät tomaatit kerätään kypsymään sisälle. No kukkia ja nuppuja kyllä on nytkin, joten sisällä punastuvat tomaatit ovat varmasti tulevankin syksyn herkkuja.

Eilen poistin myös suuren määrän varkaita tomaateista. Mutta näkyyhän noita vieläkin löytyvän.


Kasvihuoneessa kasvaa myös muutama itse kasvatettu chili, mutta niiden kuvaaminen unohtui. Ne ovat vielä kasvunsa alkuvaiheessa, mutta kukkanuppuja on jo tulossa.

Suurimman osan kasvihuoneen istutuksista laitoin Kekkilän parvekepuutarhapusseinin. Kasteleminen on hieman hankalaa, kun pussin pieneen istutusaukkoon ei meinaa saada kunnolla vettä. Osa tomaatista kärsi  selvästi veden puutteesta ja ne saivatkin heti ensiapua. Kasvatuspussit eivät ole erityisen esteettisen näköisiä. mutta joskus hinta menee esteettisyyden edelle. Mieluiten istuttaisin tomaattini suuriin punasaviruukkuihin, mutta näin tänä kesänä.

Tänään paistaa aurinko, ihana päivä tulossa. Nautitaan kesästä!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kimmeltäviä helmiä.

Sade toi vapaapäivän pihatöistä. Lempeä tihkusade ja lämmin kesäilma olivat kuitenkin kuin samettia, niinpä sisäpuuhailun lomassa tein pienen kamerakierroksen pihalla.


Ujosti nupustaan ulos pyrkivä bellis on saanut kokea ensimäisen kesäsateensa.


Aivan väärässä paikassa kasvava hiirenvirna on kerännyt lehdilleen satoja vesihelmiä.


 Vielä kevään punertavat vaahteranlehdet kurottautuvat kohti sadetta


Ummussaan oleva pioni sekä pionien ainainen ihailija ovat myös saaneet osansa pisaroista.


Sadevesiastiat ovat täyttyneet ja vuotavat yli. Nyt olisi taas aurinkoisen sään vuoro.

Kesäisiä hetkiä

Lomalla olo on ihanaa, varsinkin kun säät suosivat. Päivät ovat olleet helteiset, mutta iltaisin virkistävä sade on huolehtinut luonnon kastelusta. Sunnuntait ovat suosikkejani. Silloin on aikaa rennolle oleskelulle ja kiireettömälle puuhailulle ja yhdessäololle. Arkisin puuhailen pihalla yksin ja silloin voi kyllä saada aikaan paljonkin, mutta yksin puuhailu on tylsää. Yhdessä touhutessa voi välillä viettää virkistäviä kahvitaukoja ja venyttää istuskelua juomalla vielä toisen, ehkä kolmannenkin kupillisen.

Helluntaiaamun kunniaksi keräsin kukkakimpun pihan reunoilta.


Lupiineja


Koiranputkia

Pidän lupiineista. Ne ovat komeita ja kauniin värisiä. Lupiinien komeudessa on tietenkin paljon parjatut kääntöpuolensa, mutta itse kerään loppukesästä siementävät kukinnot pois ja poltan ne, niin ne eivät pääse leviämään niin voimallisesti. Viikatettakin täytyy joskus käyttää, mutta maltillisesti. Koiranputkien siementämistä täytyy myös rajoittaa, mutta on ne kukkiessaan ihanaa pitsiä ja niiden tuoksu on huumaava.

Keräämästäni kimpusta tulikin varsin hempeä.




Maanantai on alkanut sateisena, ehkä on sisäpuuhien aika. Silitettävät pyykit odottavat.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Kukkien aika

Lämpimät päivät jouduttavat kesää ja puutarhassa voi jo nauttia kukkapaljoudesta. Ylivoimaisesti eniten on voikukkia. Niitä riittää ja riittää. Voikukat eivät minua niin häiritse. Antaa kukkien kukkia. En kaivele niitä pois nurmikoilta. Kukkapenkeistä ja kasvimaalta ne yritän saada juurineen pois, muuten huristelen ne surutta ruohonleikkurilla. Maailmassa on paljon suurempia murheita, kuin voikukat, joten saavat minun puolestani kukkia. Siemenhahtuvapallotkin ovat kauniita.

Tuomi ja omenapuut karistavat kukkiensa terälehdet lumisateen lailla. Ilmassa leijuu myös muita hahtuvia; haapaa ja pajua.

Perennapenkissä vallitsee tällä hetkellä kultatyräkki. Kukalla on merkillinen nimi. Alun kulta kuulostaa ihanalta, mutta tyräkki on ruma sana. Mieleen tulee lääketieteelliset operaatiot, jotka eivät nyt sovi ollenkaan perennapenkkiin. Kultatyräkki ei lukeudu suosikkeihini, mutta tarkemmin katseltuna se on oikein hurmaava.

Toinen perennapenkin kukkija tällä hetkellä on kaunokainen, bellis. Siihen olen oikeastaan aika ihastunut, sillä bellis saattaa yllättää kukkimalla nurmikolla tai marjapensaan alla.


Valkoinen kaunokainen onkin erityisen ihastuttava, harmi että se on niin pieni, että se jää helposti huomaamatta. Kukkapenkkiä kantatessani laitoin reunalla kasvaneet bellikset ruukkuun. Sielläkin ne alkavat kukkia.


Särkynytsydän aloittelee myös kukintaansa. Viime kesästä viisastuneena pitää nyt muistaa poistaa kuihtuneet kukat, etteivät ne pääse siementämään. Nyt täältä saisi särkyneensydämen taimia, jos niille olisi tarvetta.


Kielot ja kullerot ovat myös kukassa. Ne eivät ole varsinaisessa kukkapenkissä, vaan oikeastaan luonnollisissa kasvuympäristoissä saunan lähellä.


Tuoksua en valitettavasti voi lisätä tähän.


Kulleron kukkaa voisi oikeastaan luulla ulpukaksi. Niissä on jotain samaa.

Yllättävä nuppunsa aukaisia löytyykin pään päältä. Pihlaja aloittelee kukintaansa ja kukkia näyttää tulevan aivan mahdottomasti. Kohta ilma on täynnä pihlajan kukkien makeaa tuoksua.


Pihlajan kukat yllättivät, sillä yleensä ne kukkivat näillä korkeuksilla kesäkuun puolessa välissä. Pari vuotta sitten oli niin kylmä kevät, että kukinta siirtyi juhannuksen tienoille.

Ihanaa kukkien aikaa. Seuraavaksi poimitaan luonnonkukkia.