Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

lauantai 24. lokakuuta 2015

Viimeiset syksyiset puuhat

Viikon tiukan opiskelun ja naputtelun jälkeen tuli sopivasti lauantaiksi ihana auringonpaiste. Huippusää haravointiin ja muihin pihapuuhiin. Tänä syksynä vaahterat eivät saaneet ollenkaan minkäänlaista ruskan sävyäkään. Lokakuun alun kirpeät pakkasyöt rutistivat lehdet ja vasta nyt ne alkavat putoilla. Onneksi etupihan ja saunan puolelta sain tänään kaikki haravoitua. Laatikkopuutarhan alapuolella oleva vaahtera on vasta pudottamassa lehtiään, niin siellä on vielä urakkaa odottamassa. Tammikin on vielä täydessä lehdessä. Haravointikaverilla on tänään ollut vaihteeksi ihan tavallinen kissanpäivä.



Haravointijätteet vein suurimmaksi osaksi kasvimaalle. Nyt on taas madoille ruokaa. Harakatkin ovat mielissään, kun nekin löytävät ruokaa lehtien alta. Elämän kiertokulku toimii sielläkin.

Taannoin voitin kukkasipuleita Kukkaiselämää-blogin arpajaisista. Olipa ihana voitto.


Näitä sipuleita en halunnut laittaa piiloon takapihalle, joten laitoin sipulit ruukkuun kevättä odottamaan. Toivottavasti onnistun kukittamaan nuo ihanuudet keväällä. Etenkin pinkit helmihyasintit kutkuttavat mieltä kovasti. Nuo kaikki sipulit pääsivät yhteen ruukkuun.
Kukinnan jälkeen sipulit siirtyvät pihamaalle perennapenkkiin.

Omia ostoksiakin oli vielä istuttamatta. Nämäkin tulppaanit päätyivät ruukkuun.


Pian ruukut nostetaan kellariin talveksi. Mutta milloin on oikea aika ottaa ruukut lämpimään, että ne kukkisivat suunnilleen pääsiäisenä? Pääsiäinen on ensi keväänä maaliskuun lopussa, eli harvinaisen aikaisin. Pitäisiköhän tähdätä kukinta vaikka vappuun?

Siinäpä kellariin menijät odottelevat. Runkoruusu on nostettu varsinaisesta ruukustaan talvehtimisastiaan, että se saadaan nostettua kellariin.


Perennapenkistäkin sain katkottua törröttävät varret ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen tähän asti noudattanut kuuliaisesti puutarhakirjojen neuvoja jättää varret talveksi paikoilleen. Nyt katsotaan, mitä perennoille keväällä tapahtuu.

Takapihan perennapenkissä jouluruusu on avaamassa nuppuaan. Voi olla, että nuppu ei jaksa aueta vähenevässä valossa. Toivottavasti keväällekin riittäisi nuppuja ja kukkia. 


Syksyn työt alkavat olla tehtynä. Vielä hieman haravointia ja sitten lumi saa peittää pihan ja valaista maisemaa. Pian on talviunien aika.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Vanhan kissan elämää

Kissamme Aku on jo vanhus, 13-vuotias leikattu kotikissa. Hedelmällisen emonsa kummallinen talvilapsi, tammikuun poikanen. Maalaiskissa, joka on joutunut pitkän elämänsä aikana kokemaan monenlaista. Enemmän, kuin olisi kissanelämässä tarpeellista: Kaksi muuttoa, sopeutuminen kaupunkieloon, katoaminen moneksi viikoksi ja uskomaton kotiinpaluu, hännän katkeaminen ja paraneminen.
Suuri metsästäjä ei osaa olla sisäkissa, vaan saalistajan luonto vetää myyrästämään. Se onkin hyvä, sillä joutaahan ne myyrät poistaa puutarhasta.




Kevät vie Akun pihalle kokonaan, siellä on hyvä viettää aikaa ja seikkailla lähipelloilla. Näin sykysn tullen vanha herra siirtyy sisätiloihin ja aloittaa talvilevon. Sisällä onkin mukava lepäillä sohvalla tai nojatuolissa, joskus hyvä nukkumapaikka löytyy vaatekomerosta tai liinavaatekaapista.


Vanhuus alkaa näkyä Akun elämässä, Reilu puoli vuotta sitten se sai ensimmäisen epilepisia tyyppisen kohtauksen. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että harvoin tuleviin kohtauksiin ei kannata ruveta syömään lääkettä. Kevät ja kesä menikin hienosti. Paitsi, että emmehän tiedä, mitä kesäretkillä on tapahtunut. Nyt syksyllä noita kohtauksia on ollut paljon useammin. Kohtaus kestää muutaman sekunnin ja silloin kissan vartalo kouristelee. Kohtauksen jälkeen Aku on hämillään ja nolona. Yleensä koko asia unohtuu pian ja elo jatkuu ennallaan.


Pikkuhiljaa hiipii mieleen ajatus lopullisista jäähyväisistä. Jos kohtauksia alkaa olla päivittäin, on ehkä parempi antaa Akun siirtyä autuaammille metsästysmaille, Surutyötä olemme tehneet jo keväästä lähtien. Nyt taas asia tuli ajankohtaiseksi, kun olemme joutuneet katsomaan kohtauksia useana päivänä. 

 Vanha kissa on viihtynyt kopissaan, jos se ei ole päässyt sisälle, kun talon väki on ollut töissä.


 Aku jälleen kerran lähdössä metsästysretkelle.

Nyt päivän nukuttuaan, Aku lähti jälleen ulkoilemaan. Toivottavasti se tulee yöksi sisälle. Kylmä, kostea syksy-yö ei tee hyvää kenenkään terveydelle. 

lauantai 10. lokakuuta 2015

Haastettuna ja haastajana (Liebster award-haaste)

Lokakuu etenee huimin askelin. Syksy on varistanut lehdet koivuista, mutta Valio auttoi haravoinnissa ja puhalsi lehdet jonnekin. Sepä helpottaa meikäläistä. Tosin tammen ja vaahteroiden lehdet ovat edelleen puissa. Vaahteran lehdet ovat kuin vihreitä käppyräkouria, ne paleltuivat kaikki kuluneen viikon kylminä öinä. En siis saa nauttia kauniista vaahteran lehdistä tänä vuonna. Tuolla alempana oleva kuva värittyneistä vaahteran lehdistä on otettu pari vuotta sitten.

Tässä taannoin sain Liebster avard-tunnustushaasteen Betweeniltä Rikkaruohoelämää-blogista. Tästä voit tutustua Rikkaruohoelämää-blogiin (klik)  Ehkä nyt ehdin julkaista tämän pitkään tekeillä olleen postauksen ja vastailla haasteessa esitettyihin kysymyksiin.



1.Millainen on päivärutiinisi- siis jos sinulla sellainen on?

Päivärutiinini ovat nyt opiskelun alkaessa menneet aivan sekaisin. Aloitin juuri opintovapaan ja uudet rutiinit ovat sitä myötä vasta muodostumassa. Työajan rutiinit on nyt unohdettu hetkeksi ja ainakin nämä itsenäisen työskentelyn jaksot tuntuvat melkein lomalta. Tavoitteeksi olen ottanut, että käyn heti aamulla kävelylenkillä ja sen jälkeen vasta alkaa lukeminen tai naputtelu. Pihapuuhia riittää vielä lumentuloon asti, ainakin haravointia, jos ei muuta. Sitä tehdään sopivasti opiskelun lomassa.




2. Mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta KESÄ?

Aurinko ja lämpö. Käen kukunta mummolan saunarannassa. Kahvit torilla veden ääressä, lokkien huudot, mansikat ja jäätelö.



3. Polkupyörä, auto vai bussi?

Työmatkat (silloin kun olen töissä) kuljen jalkaisin tai polkupyörällä. Autolla tehdään kauppareissut. Bussia ei täällä oikein voi käyttää paikasta toiseen liikkumiseen. Milloinkahan olisin viimeksi bussissa matkustanutkaan...

Kuva syksyltä 2014, kun hain kirpparilta tuon jakkaran, tietenkin pyörällä.


4. Miksi kirjoitat blogia?

Blogi on puutarhapäiväkirjani.Toki kirjoittelen muutakin, kuin pihajuttuja, mutta kukkia on niin kiva kuvata... Aloitin bloggaamisen vuoden 2014 alussa ja monta juttua olen jo tarkastanut vanhoista postauksista. Pihan muutoksia on mukava seurata valokuvista.





5. Mikä kiukuttaa puutarhassasi?

Eniten kiukuttaa ohdakkeet ja valvatit. Vaikka kuinka saisin kaikki kitkettyä omalta pihalta, niin tontin rajan toiselta puolelta hyökkää valtaisa siementen laskuvarjoarmeija. Näiden kasvien juuret ovat tiukasti syvällä maaperässä ja ne vain napsahtavat poikki, kun niitä yrittää kiskoa. Alkukesästä jaksan taistella näitä vihollisiani vastaan, loppukesällä olen taas laiskempi, kun huomaan työni turhaksi.



6. Juttu, josta et luovu?

Tätä pitää hieman miettiä. Monesta asiasta olen joutunut kipeästikin luopumaan. Materialla ei ole niin suurta merkitystä elämässäni. Ihmissuhteet ovat sitä paljon tärkeämmät: Perhe, rakas aviomieheni ja lapseni ovat tärkeintä maailmassa. Omasta terveydestä olisi myös vaikea luopua.

Toisaalta jäin miettimään, koskeeko tämä puutarhaa. Siellä iloitsen vihreydestä, auringon valosta ja lämmöstä sekä viileistä varjoista. Puhtaasta maaperästä ja vedestä luopuminen on todella vaikea ajatus.






7. Paras paikka puutarhassasi?

Tänä kesänä olen iloinnut laatikkopuutarhan kukkaloistosta. Toisaalta myös pihasauna antaa iloa ja rentoutusta ympäri vuoden. Huvimaja on myös puutarhan ympärivuotinen keidas.





8. Mitä teet, kun et touhua puutarhassa?

Puuhani riippuvat tietenkin vuodenajasta. Osaan olla ihan rennostikin, löhöilen ja laiskottelen. Syksyn pimeät illat vievät energiani ja silloin nautin takkatulesta ja kodin lämmöstä. Talvella, jos lunta on kunnolla, hiihtelen lähipelloilla. Kevät ja kesä on pihapuuhien aikaa, paitsi loppukesällä iskee marjahulluus, jolloin pihatyöt unohtuvat ja metsät kutsuvat.

Pidän leipomisesta. Joka viikko leivon jotain, yleensä sämpylöitä, pullaa, piirakkaa, muffinsseja...
Pidän usien reseptien kokelusta. Hyvää ruokaa on kiva kokata, kun koko perhe on koolla.



9. Puu, pensas, perenna, kesäkukka vai hyötytarha?

Hyötytarha ehdottomasti, kesäkukilla höystettynä.  Laatikkopuutarha on kyllä aivan mahtava, en voi olla hehkuttamatta sitä. Nyt kun saan sitä pikkuhiljaa valmiimmaksi, mieli alkaa jo siirtyä perennapenkkeihin. Pensaita en juuri nyt kaipaa pihaani, mutta ehkä ensi kesänä voin jo ajatella erilailla.



10. Unelmien puutarha?

Hmm, mikähän voisi olla unelmien puutarha. Ehkä siellä olisi puutarhuri tekemässä kaikki ikävät työt. Kaikki paikat olisivat siistinä, eikä rössöttäviä kulmantakusia tai muita sellaisia olisi ollenkaan. Rikkaruohoja siellä ei tietenkään kasvaisi ja aina olisi kesä

John Davis köynnösruusu


11. Mistä tulee blogisi nimi?

Blogin nimeä mietin aikoinaan pitkään. Vaahterat ovat aina olleet rakkaita puita ja onneksi niitä kasvaa tälläkin pihalla. Vaahteran lehdellä saa myös lennellä unelmissa, vaikkakin usein jalat maassa:)


Tässäpä vastaukseni Betweenin kysymyksiin.  Minun pitäisi palkita blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, ja haastaa heidät vastaamaan laatimiini kysymyksiin. Huomasin, että blogilistassani on vain muutama blogi, joissa on alle 200 lukijaa ja halusin, että myös pohjoisemman Suomen blogit saisivat palkinnon, niin tässä tulevat nämä kolme blogia. Puutarha on kotiniSatupuutarhassa ja (olen) ihan pihalla.

 Kysymykseni tunnustushaasteen saajille

1. Mikä tuo iloa sinulle juuri nyt?
2. Mikä on ollut mennen kesän ilonaihe puutarhassasi?
3 Mitä pihajuttuja suunnittelet ensi kesäksi?
4. Miten rentoudut?
5. Minne haluaisit matkustaa seuraavaks?
6. Mikä on ihanin puutarha-aiheinen kirja, jonka olet lukenut?
7. Mikä kasvi on seuraavana hankintalistallasi?
8. Mitä teet silloin, kun et puuhaile puutarhassa?
9. Minkä kukan odotat kukkivan myös ensi kesänä puutarhassasi?
10. Mitä eläimiä pihallasi liikkuu?
11. Mistä blogisi nimi tulee?

Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat: 
1, Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät,       mistä on kyse.

torstai 8. lokakuuta 2015

Terveisiä Anselmilta

Hei.

Asustelen täällä Vaahteran lehden maisemissa. Kovasti olen luonteeltani ujo ja pelokas, mutta näin kauniina syyspäivinä mieleni tekee kierrellä pitkin pihoja ja etsiskellä kohmeisesta maasta jotain mutusteltavaa.


Kyllä minua nytkin kovasti ujostutti, kun tuo iso ihmistäti tuli niin lähelle ja jollakin koneella yritti  kädet ojossa tulla vielä lähemmäksi.


En minä siitä niin välittänyt, piti vain kovasti etsiä ruokaa, kun aurinko lämmittää enää niin vähän.


Olisikohan noiden vaahteran lehtien alle jäänyt jotain herkkua?


Onpa kumma kun tuo iso ihmistäti ei anna meikäläisen rauhassa ruokailla. Vieläkin se tuossa kyyköttää.


Taitaa olla parempi vaihtaa maisemaa, jospa tuolla ruusupensaan takana olisi rauhallisempaa.


Joko taas se löysi meikäläisen. Kyllä alkaa jo suututtaa tuommoinen räpsiminen. Nyt pitää jo nostaa piikit pystyyn ja vähän tuhauttaa kuonoa. Varmaan se tätä säikähtää.


Onneksi tänään tarjoiltiin päivälläkin niitä herkkunappuloita. Nyt vaan pitäisi jaksaa odottaa sitä toista kattausta, joka tarjoillaan sitten pimeällä. Ihmissetä on kuulemma rakentanut kaksi talvipesääkin.  Onkohan ne niitä koppeja siellä saunan takana ja pikkumetsikön kuusen juurella? Kaverillekin on sitten oma maja. Milloinkahan niihin pitäisi siirtyä? Joko kohta on talvihorroksen aika? Tavataan sitten keväällä, kun makoisat lepohetket pesässä on vietetty.

Syysterveisin Anselmi-siili

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Syyspuuhia

Tänään on jälleen ollut ihana aurinkoinen päivä, syksyiset säät odotuttavat itseään ja saavatkin odotuttaa, en kaipaa yhtään vaakasuoraa sadetta ja tuulta. Valio myrsky mylvi ja meni ohi onneksi vahingoitta, mutta koivujen lehdet tulivat kaikki alas. Vaahtera ja tammi ovat vielä tiukasti vihreitä.
Meidän vaahterat ovat kummallisia, ne eivät taida saada ruskaväriä ollenkaan.

Sääennuste lupaa kylmiä öitä. Ne tulevat tänä vuonna harvinaisen myöhään. Toisaalta se on hyvä, sillä kesällähän niitä riitti harvinaisen pitkälle. Perunannostoa on pitänyt lykätä, koska hallaöitä ei ole ollut ollenkaan. Kun ilma käy pakkasella, myös ilmassa olevat perunaruttoitiöt kuolevat ja potut säilyvät kellarissa paremmin. Tosin rutto on tehnyt tuhojaan perunamaalla ja taas jälleen saamme kaivella katkarapuperunoita mullasta. Harmillista! Joka kesä perunanviljely on mennyt myttyyn ruton takia.

Porkkananviljely ei ole mennyt myttyyn. Tänään otin ne pois maasta. Kylläpä kasvimaalla kasvoi porkkana oikein hyvin. Ehkä porkkanalle sopii kylmä ja sateinen kesä. Ensimmäistä kertaa kasvatin myös keltaisia porkkanoita.


Laatikkopuutarhassakin kasvoi porkkanoita. Ne eivät kasvaneet niin hyvin kuin kasvimaalla, mutta paremmin, kuin viime kesänä. Ehkä lannoitus kaipaa vielä hienosäätöä, vaikka hevonkakan lisäksi lannoitin laatikon porkkanakasvustoa ruohosilpulla ja kastelulannoitteella. Laatikkoon olin kylvänyt eri väristen porkkanoitten siemeniä. Hauskimpia ovat tumman punaiset porkkanat, joita tuli vain muutama.



Loput punajuuretkin otin pois maasta. Yllätys oli suuri, kun punajuurten joukossa oli myös keltainen punajuuri. Vai onko se keltajuuri. Auringon paisteessa sen keltainen naattivarsikin näkyy selvästi.Vaaleanpunaiset punajuuret ovat kyllä tuttuja ennestään ja niidenkin naatit ovat vaaleampia.


Nauriitakin olin kasvattanut. Ne onnistuivatkin hyvin tänä kesänä. Maku oli tosi hyvä, ei ollenkaan väkevä, eikä matoja ollut paljoa. Keväällä kylvin valkosipulia ja siirsin edellisen kesän epäonnistuneet valkosipulikasvatelmat laatikkoon. Luulin, että syksyllä olen pulassa niiden kanssa, mutta tämä kesä ei kyllä suosinut valkosipulin kasvatusta. Laatikossa niiden varret hautautuivat kukkapaljouteen ja kasvimaalla porkkanan naatteihin. Muutaman valkosipulin kuitenkin sain.


Pihalta löytyy vielä muutamia kukkia. Daaliat ja pionunikot kukkivat edelleen ja niissä olisi vielä todella paljon nuppuja, jotka eivät nyt millään ennätä avautua. Kesän viimeisistä kukista koottu kimppu on vaaleanpunainen. Huomenna tuon kimpun kerääminen olisi myöhäistä.


Kesän työt alkavat olla tehtynä. Pian voi taas hetken huokaista ja rauhoittua talveen.