Maata kääntämässä

Laatikkoviljely helpottaa kovasti hyötykasvien kasvatusta. Viime keväänä rakennetuissa laatikoissa on puhdasta pussimultaa, turvetta sekä hiekkaa, eikä sinne ole vielä ehtinyt rikkaruohot pesiytyä. Ainoastaan muutama voikukan alku yritti kasvattaa lehtiruusukettaan, mutta ne ovat jo saaneet häädön. Ei siis kitkemistä eikä monivuotisia rikkaruohon juuria. Mukavan helppoa.

Kasvimaalla ja kukkapenkkien aihioissa sen sijaan rikkaruohot rehottavat. Kasvimaa näyttää vielä melko siistiltä, mutta mullan pinnan alla juuret leviävät ja uloittelevat inhoja lonkeroitaan katseelta piilossa. Ainoastaan pienet alut paljastavat, mitä pian on tapahtumassa. Pelto-ohdake ja valvatti haluavat päästä kasvimaan herroiksi, mutta minun täytyi ryhtyä vastaiskuun. Talikolla maata kääntäen sain juuret esille ja siitä keräsin ne pois.

Pelto-ohdake

Pelto-ohdakkeen juuristoa

Valvatti

Pelto-ohdakkeen ja valvatin juuret ovat melko samanlaisia pitkiä luikuroita. Ne katkeavat välittömästi, kun niitä kiskotaan. Ainoa keino saada ne pois, on kääntää maa varovasti ja kerätä juuret. Näiden kammottavien rikkaruohojen rinnalla voikukka ja juolavehnä vaikuttavat liki sympaattisilta.

Voikukka

Voikukkien juuret ovat toisinaan hyvin pitkiä ja ne katkeavat myös kaivettaessa. Minulla ei ole sellaista hienoa voikukkarautaa, vaan yritän selvitä niistä muuten. Juolavehnä on todellinen inhokki, mutta sitä kasvimaalla onneksi on vähän.

Juolavehnä

Rönsyleinikki viihtyy jostain syystä etupihan perennapenkissä, Siellä pitää ruopia ja kuopia varovasti, että vielä nousemassa olevat perennat eivät vaurioituisi.

Rönsyleinikki

Nokkosiakin kasvaa kotitarpeeksi, Niitä löytyy kaikkialta, mutta onnkeksi juuri kasvimaalla niitä ei tämän enempää löytynyt. viereisten herukkapensaiden alla sen sijaan niitä oli erittäin runsaasti. Samoin Kainon Kuohon törmä kasvaa paikoitellen pelkkää nokkosta. Juuri noita nokkosia ei voi käyttää edes hortoilussa, sillä tulvavesi huuhtelee niitä.

Nokkonen, vihulainen, polttarainen, rakkaalla lapsella on monta nimeä

Kaikkia näitä ja paljon muita löytyy pihaltamme. Kasvimaasta osa on jo selvitetty, mutta suurin osa on vielä kääntämättä, joten tulevien iltojen ohjelmaa ei tarvitse miettiä.

Juolavehnän torjunnassa sain apua yllättävältä taholta. Vanha herra tuli kaveriksi ja söi juolavehnän lehtiä. Eikös se ennusta sadetta, kun kissa syö heinää. Taitaa Akun ennustus toteutua.

Kylvöpäiväkirja

Tänään on ollut oikein ihana sää. Täydellinen äitienpäiväsää ja juuri sopiva kylvötöihin. Tietenkin aina puuhailun välissä juotiin kakkukahveja pitkin päivää. Huvimaja on juuri oivallinen paikka pieneen taukoon pihatöitten lomassa. Aamulla se lämpenee auringossa nopeasti ja taas päivällä siellä on mukavan viileää, kun oven jättää auki.

Laatikkopuutarhaan olen ehtinyt jo laittaa valkosipulit kasvamaan, mutta en vielä muuta. Valkosipulit olivat siis viimekeväisiä ja ne siirsin kasvimaalta laatikkoon. Ne ovat jo päässeet hyvän kasvun alkuun.

Tänään laitoin sinne ensimmäiset siemenet valkosipulien seuraksi. Ensimmäiseen laatikkoon laitoin porkkanaa ja retiisiä. Ne kylvin melko lähekkääin vierekkäisiin riveihin. Kun retiisit on syöty, porkkanoille jää sitten mukavasti kasvutilaa. Reunoille laitoin kehäkukkaa.

Toiseen laatikon kukkariviin tuli punaista silkkiunikkoa ja ruiskukkaa samaan vakoon. Toivottavasti ne kukkivat yhtä aikaa, sillä ajattelin niiden näyttävän kauniilta yhdessä.

Mangoldi on minulle uusi tuttavuus ja halusin laittaa sitä lähinnä kauniin väristen varsien takia. Katsotaan osaanko käyttää sitä mihinkään. Viime vuosina olen oikein ihastunut roomansalattiin ja sitä laitoin melkein koko pussillisen. Kyssäkaalit jätin kuitenkin laittamatta, sillä kuvien oton jälkeen muistin, että juuri siinä laatikossa kasvatin viime kesänä kaaleja. Laatikkopuutarhassa pyrin noudattamaan viljelykiertoa ja silloin peräkkäisinä vuosina ei samassa laatikossa kasvateta samaa lajia. Viime kesänä kaaleissa oli aivan tuhottomasti kaalikoin toukkia. Säilyyköhän niiden munat mullassa, vai talvehtiiko se kotelossa?  Kyssäkaaleille kyllä löytyy paikka jostain toisesta laatikosta. Lisäksi kakkoslaatikkoon laitoin persiljaa ja tilliä. Nyt laatikot on peitetty harsolla. Toivottavasti sadetta ja lämöpä riittää.

Muut laatikot jäivät vielä odottamaan siemeniä ja taimia, mutta pian on niiden vuoro. Kasvihuone näyttää tällä hetkellä kaaokselta. Siellä on sekaisin niin kukat, kuin hyötykasvitkin. Muovipöntössä odottava runkoruusu pitäisi kiireesti saada omaan ruukkuunsa oikeaan multaan. Aika ei vaan riitä kaikkeen, mihin haluaisi.

Päivän kukka on tänään nupussaan odottava vaahterankukka.

Ensi viikolle on luvassa sateita ja viileitä päiviä. Kevään vihreys laskeutuu viivytellen, mutta sitäkin ihanampana. 

Valkovuokkojen aika

Äiti Maan lämmin syli

Muistattehan röttelöliiterin? Hutera rakennus, joka oli aikoinaan rakennettu suojaamaan talon polttopuita. Se on poissa! Ahkera isäntä pojan kanssa on saanut sen katoamaan. Röttelön sisältö ja sen pilkotut rakenteet ovat siirretty uuteen liiteriin odottamaan käyttöä saunassa ja talon takassa.

Kotimme lämpiää siis osin puilla, mutta se ei ole kuitenkaan ainoa lämmitysmuoto. Aikoinaan talossa on ollut sisällä keskuslämmityshella, joka on 80-luvun remonttien yhteydessä hävitetty, mutta koska patteriverkosto oli jokaisessa huoneessa, niin oli varmaan luontevaa jatkaa samalla lämmitysmuodolla. Keskuslämmityskattila laitettiin tuolloin verstaassa olevaan pannuhuoneeseen ja öljysäiliö saman rakennuksen varastotilaan. Huoletonta ja helppoa lämmitystä ja aikoinaan ehkä edullistakin.

Nyt kuitenkin tuo lämmitysmuoto on tullut tiensä päähän. Tosiasiassa pari talvea olemme jo lämmittäneet taloa lämmityskattilassa olevan sähkövastuksen avulla, sillä laskimme sen edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Öljyä emme enää ole ostaneet. Pikku tupanen on lämmennyt talvella pääasiassa varaavalla takalla ja ilmalämpöpumpulla. Yläkerran huoneita on pidetty hieman viileämpänä ja vain tarvittaessa lämpötilaa on nostettu. Verstas on saanyt samoin lämpönsä keskuslämmityksellä. Siellä lämpötila on ollut vain n. 15 astetta. Kuitenkin talviset sähkölaskut kirpaisevat kovasti.

Tänään haaveemme maalämpöön siirtymisestä alkoivat konkretisoitua toden teolla. Paikallisen maalämpöyrityksen, Jämptijutun hommaamat Porausässän pojat kävivät hieman jyristelemässä pihallamme. Röttelöliiterin paikalle tuli siis lämpökaivo. Poraus aloitettiin kyllä jo edellisenä iltana, mutta pääasiallisesti työ tehtiin tänään. Maalämpö löytyy peruskalliosta, joka oli tässä kohden 15 metrin syvyydessä. Kallioon porattiin 180 metriä pitkä reikä, johon maalämpöputket työnnettiin. Täytyy kyllä myöntää, että meikäläisen pieneen päähän ei aivan mahdu käsitystä siitä, miten se lämpö sitten sieltä siirtyy, mutta onneksi maalämmöstä on niin paljon hyviä kokemuksia, että on vain uskottava, että se toimii.


Pora paikoillaan ja reiästä tuleva ylimääräinen maa sekä kalliomurske menevät paksua mustaa putkea pitkin lavalle. Samoin sinne menee myös reikää koko ajan huuhteleva vesi. Punaista putkea pitkin tulee paineilma.

Kompressorivaunu oli aivan talon ulkoportaiden edessä. 

                                         Maalämpöputki laitetaan syvälle maaperään.

                                                         Kylläpä putkea riittää

Illansuussa porausurakka oli ohi. Ainoastaan putkenpätkät ovat näkyvissä. Putkea pitkin noussut vesi on hieman liettänyt tienoota.

Loppukuusta sitten laitetaan maalämpöpumppu pannuhuoneeseen ja sitten alkaa kotiimme virrata lämpöä maaemon sylistä. Liiterin edusta pitää nyt päällystää murskeella, niin siinä on hyvä touhuta polttopuuhommia, sillä niille on vielä käyttöä.

Haaveilua

Löytöjä liiteristä

Pian on kulunut kolme vuotta siitä, kun muutimme tänne Vaahteran lehdelle. Talossa aikaisemmin asunut vanha pariskunta halusi kauppakirjojen teon jälkeen kaksi kuukautta aikaa talon tyhjennykseen. Kun sitten pääsimme muuttamaan, saimme kantaa tavaramme tyhjiin ja siisteihin tiloihin. Joskus kuitenkin hieman kateellisena katselen toisten samanlaisiin taloihin ja pihoihin muuttaneiden löytöjä vintiltä, aitoista ja navetoista. Täällä emme tuollaisia löytöjä ole juuri päässeet tekemään. Toki siistit ja tyhjät varastot helpottivat meidän tänne asettumista suunnattomasi, sllä saimme omat tavaramme heti paikoilleen.

Röttelöliiterin purkutöiden yhteydessä kuitenkin löytyi jotain, josta voi olla hyötykäyttöä kotona ja puutarhassa. Ensimmäinen löytö on vanha puinen silityslauta. Toimivakin näyttää olevan, mutta päällinen on aikain saatossa kulunut ja ulkokosteudessa säilytettynä hieman homeessa ja kaipaisi uudistusta. Osa minusta haluaisi säilyttää ja entistää tuon vanhan esineen, mutta toisaalta uudet silityslaudat ovat kyllä helppoja ja käteviä. Olen nostanut silityslaudan pyykkitupaan, jossa se odottaa kohtaloaan.

Silityslaudan lisäksi röttelöliiteristä löytyi myös säkillinen eri kokoisia kengänlestejä. Ilmeisesti ne on aiottu polttaa, mutta sitten ei ole raaskittukaan. Emme mekään raaskineet. Nyt pitäisi keksiä käyttöä näille aikaa nähneille lesteille. Tässä nämä kolme kappaletta malliksi.

Viimeisimmälle löydölle keksin käyttöä heti, kun näin sen. Vanha sementinsekoituslaatikko pääsee kukkalaatikoksi. Ensin muovitus sisäpuolelle ja mullat laatikkoon, niin siinä oiva istutuslaatikko on jo käyttövalmiina.

Laatikon päällä on pala katkenneesta rukinpyörästä. Voisikohan sen laittaa "koristeeksi" kukkalaatikkoon?

Ulkona sataa nyt vettä ja lämpötila on juuri ja juuri nollan yläpuolella. En taida vielä heti lähteä pihapuuhiin. 

Toisenlaiset vappumunkit

Vaahteran lehdellä pyritään elämään luonnonmukaisesti, niinpä puutarhaakin hoidetaan siten. Komposti jyllää ja tekee keittiöjätteestä ja lehdistä uutta multaa. Kompostimultaa laitan myös laatikkopuutarhaan, mutta yksin se ei riitä lannoittamaan hyötykasveja. Viime kesänä lannoitin puutarhaa kanankakalla, mutta nyt meillä oli mahdollisuus saada aitoa hevosenlantaa. Sitä kävimme hakemassa tänään tallilta muutaman kilometrin päästä.

Tallilla pollet odottelivat sisälle pääsemistä aidan luona. Tuttavamme hevonen, "Pastori", poseeraa kahdessa ylemmässä kuvassa.

Muitakin polleja tuli kuvailtua.

Traktorilla kuopaistusta lantapatterista nousee muhevat höyryt. Tarkoituksena oli saada kasan keskeltä palaneempaa lantaa, joka on jo alkanut kompostoitua.

Lanta nosteltiin talikolla saaveihin, ettei auton peräkärry sotkeutuisi kovin pahasti.

Nyt otimme mukaamme tällaisen lastin, mutta saamme hakea tallilta vielä lisää pollen munkkeja. Näyttihän noita vielä jäävän tuonne patteriin.

Yhden saavillisen ehdin jo levittää ennen sadetta. Osansa saivat marjapensaat ja jo multaan päässeet valkosipulit. 

Huomenna jatketaan pihapuuhilla!