Ruosteinen köynnösportti

Vanha ystävä on täällä, paikoillaan puutarhassa. Monia vuosia sitten isäntä teki köynnösportin edelliseen puutarhaamme. Muuton jälkeen portti odotti paikkansa löytymistä mummolan autotallin takana useita vuosia. Siellä se on ruostunut ja hieman sammaloitunutkin. Koska pihallamme ei oikein mikään ole tiptop, niin portti sai tulla paikoilleen sellaisena, kuin oli.

 

Köynnösportti taitaa edustaa rappioromantiikkaa kuten puutarhassa häärijätkin, Ruostetta ja vikaa löytyy sieltä ja täältä. 

Portin juurelta sai paikkansa aikaisemmin hankkimani kärhö "Rouge Cardinal" ja jotta toisellakin puolella kasvaisi jotakin, kipaisin vielä penkomassa Prisman kärhöhyllyn ja ostin vielä hyvin vaalean sinisen "Blue Angel´n" . Toivottavasti sain ne tällä kertaa istutettua hieman syvemmälle kuin aikaisemmin omenapuun juurelle istuttamani "Piilu".Kesällä sitten kuljen kukkivan portin alitse   -ainakin kuvitelmissani, mutta toki toivon, että kärhöt kasvavat ja kukoistavat.

Aikoinaan kaariportti suunniteltiin niin, että siitä mahtuu kulkemaan kottikärryjen kanssa. Vaikka laatikkopuutarhan käytäviä ei ole portin mitoilla tehty, se sopi paikalleen kuin nakutettu.

Valkoisissa laatikoissa on kiviä, joita olisi tarkoitus laitella laatikkopuutarhan reunustan kiveykseksi. Aika tuntuu vain lipenevän käsistä kaikessa muussa pihapuuhassa. Miten toivoisinkaan saavani lisää tunteja vuorokauteen, tai sateet perutuksi. Niin monet suunnitelmat odottavat toteutumistaan ja keskeneräisyys harmittaa. Kaikkea ei vain mitenkään ennätä tehdä. Ehkä sade saa pihan vihertämään kunnolla sekä kasvimaahan laitetut perunat ja härkäpavut hyvään kasvun alkuun. Voihan olla, että nyt on vain keskityttävä sisäpuuhiin ja annettava sateen ropista. 

Toivomus

Juuri tähän toivoisin ajan pysähtyvän:
Koivujen hento vihreys,
mahlantuoksuiset viileät illat
ja lupaus lämpenevästä
-edessä koko kesä!
Hetkeäkään ei ole vielä hukattu.

Äitienpäivän jälkimainingeissa

Onpas ollut mukava päivä. Olen nauttinut ihanasta metsäretkestä pienen järven rannalla, hyvästä ruuasta ja kakkukahveista kotona olevan perheen kera. Illansuussa ennätin vielä hieman pihapuuhiin.

Jo viime kesänä katselin kaihoillen kärhöjen perään puutarhoilla, mutta silloin ei rohkeuteni vielä riittänyt sellaisen hankintaan. Kun hoksasin, että eiväthän ne ole hinnalla pilattuja, niin hommasimme kaksi kärhöä Prisman puutarhamyymälästä. Jos kärhöt jäävät vain yhden kesän iloksi, vahinko ei ole suuren suuri. Pinkit kukat ovat heikkouteni, joten toinen oli tietenkin "Piilu" ja toinen "Rouge cardinal" Piilun kasvuvyöhykesuositus oli I-II(III), joten sen talvehtiminen on täällä pienoinen ihme.
Ihmeitä voi tapahtua, joten kokeillaan kuinka käy. Rouge cardinal`n vyöhykemerkintä oli I-IV(V), joten se voi ehkä menestyä.

Piilu pääsi jo heti multaan. Paikka oli jo hyvissä ajoin suunniteltu omenapuun juurelle. Yritin perehtyä istutusohjeisiin, joita kyllä oli runsaasti eri puutarhasivustoilla. Omenapuun alle en kyllä mitenkään saanut kaivettua ohjeen muikaista syvää kuoppaa, sillä juuret estivät kaivamisen. Kuoppaan laitoin vielä lisäksi kompostia. Katsotaan viihtyykö Piilu paikassaan.

Sieluni silmin näen jo ihanat vaaleanpunaiset kukat omenapuun oksilla. Mielikuvitusta kannattaa käyttää, etenkin kun puussa ei vielä ole lehtiäkään.

Rouge cardinal pääsee paikallensa hieman myöhemmin. Ehkä saan sitten käynnösportinkin.

Takana olevaan laatikkopuutarhaan olen jo tenhyt ensimmäiset kylvöt. Multaan pääsi salaatin, pinaatin, retiisin ja yrttien siemeniä. Samoin kasvimaan muokkauksen yhteydessä löydetyt valkosipulin alut ( viime keväänä istutetut) löysivät paikkansa kasvulaatikosta, Jospa ne tänä kesänä kasvaisivat paremmin, kuin edellisenä.

Näihin ihaniin kesäsäihin voisin tottuakin, mutta luvissa taitaa olla normaalia toukokuun sateista ja viileää säätä. No, ehkä lämpökin palaa pikkuhiljaa.

Mukavaa viikkoa viilenevistä säistä huolimatta.

Laatikkopuutarhan reunamilla

Kyllä puutarhurin nyt kelpaa puuhastella pihalla. Mikä sää! Ja lämpimämpää on luvassa. Minä olen niin iloinen ja onnellinen tästä ihanasta keväisestä säästä. Nurmi on jo hieman vihreää ja aivan kohta puutkin vihertävät. Kukkia putkahtelee sieltä ja täältä. Sinivuokot vielä kukkivat  ihanasti.

 

Ensimmäiset valkovuokot availevat nuppujaan. Valkovuokkoa minun pitää siirtää pikkumetsikköön ja ehkä kukkapenkkiinkin hieman näkyvämmälle paikalle. Nyt kukat löytyvät pihan laitamilta.

Skillat leviävät pitkin nurmea. Saisivat kyllä levitä vielä laajemmalle. Nyt yksittäisiä kukkia on siellä täällä. Haaveilen sellaisesta nurmen peittävästä sinisestä matosta.

Laatikkopuutarha valmistuu pian kylvökuntoon. Tänään laitoin sinne pollenmunkkeja ja sekoittelin ne vanhaan multaan. Kylmä talvi oli jäädyttänyt laatikoiden mullan eikä se ole vieläkään sulanut. Jäinen multa huokuu kylmää, joten kylvöt pitää aloittaa maltillisesti ja odotella vielä jään sulamista.
Ehkä joitakin siemeniä pitää kylvää loppuviikosta. Multaa pitää myös lisätä jokaiseen laatikkoon.

Laatikkopuutarhan vieressä oleva, viime kesänä perustettu kukkapenkki on kärsinyt kovasti talvesta.
Kaikki sinne istuttamani esikot ovat hävinneet. Se harmittaa hieman, sillä olen tuonut ne lapsuudenkodistani. Onneksi niitä on mahdollisuus saada sieltä lisää. Myös kaikki ihanat bellikset ovat kadonneet. Täytyy toivoa, että niitä ilmaantuu kylvääntyneistä siemenistä.  Kaikki sipulikukat jättilaukkaa lukuunottamatta ovat hävinneet. En edes muista, mitä tulin laittaneeksi syksyllä, mutta ainakin edellisen pääsiäisen tete-narsissit. Viime kesänä siemenestä kasvatetut monivuotiset unikot ja sormustinkukat ovat nekin kadonneet. Perennapenkissä on siis paljon aukkoja. Varmoja talvehtijoita ovat olleet akileijat ja arovuokko. Samoin päivänkakkara, jalopähkämö ja osa maksaruohoista ovat hengissä. Erityisen iloinen olen siitä, että köynnösruusu John Davis näyttäisi työntävän silmuja. Toivottavasti se on voimissaan.

Lämpö antaa kasvulle voimaa. Pihlajan lehdet kasvavat silmissä. Kohta vihertää kaikkialla.

Hyörintää ja pyörintää

Ihana kevät on täällä. Aivan mahtavaa, kun aurinko paistaa ja lämmittää. Taidan herätä vihdoin talviunestani ja päästä puutarhapuuhien vauhtiin. Viikonloppuna piti tietenkin hankkia ensimmäiset orvokit.

 

Nuukailijana toivon, että muita kesäkukkia ei tarvitsisi hankkiakaan, vaan muuten pärjäisin omilla kylvöksilläni. Saapa nähdä, miten kylvöni onnistuvat.

Talviuniltaan on myös herännyt ainakin yksi pihan siileistä. Törmäsin siihen aamusella, kun kärräsin lehtiä marjapensaiden alle. Kovin siiliparka oli tuohduksissa yllättävästä tapaamisesta, mutta suostui sentään hieman vilkaisemaan minua. Taas kerran sain manata kännykkäni pientä muistia. Samalla kun jututin siiliä, poistin kiireesti joutavia kuvia puhelimesta, että saisin otettua kuvia. Ihana otos meni aivan sivu suun: siili nakotti hetken suoraan silmiini, mutta kun kuvaaminen olisi ollut taas mahdollista, se pinkaisi pakoon. Tämän parempaa kuvaa en siis saanut otettua.

Sääennusteiden rohkaisemana istutimme jo tomaatit kasvihuoneeseen. Koskaan ennen en ole ollut kasvihuonepuuhissa näin aikaisin, mutta kun luvissa on lämpimämpää, kuin viime vuoden kesäkuussa konsanaan, ryhdymme sunnuntaina tuumasta toimeen. Tosin viime yönä heräsin klo 5. tarkastamaan lämpömittarin, joka kauhistukseksein näytti -0,4. Kiireesti piti mennä laittamaan kasvariin muutama kynttilä palamaan. Onneksi tomaateille ei kuitenkaan käynyt mitään.  Ensi yö taitaa olla vielä vähän viileämpi, mutta sitten on selvästi lämpimämpää. Kasvari on nyt tupaten täynnä kaikenlaista kasvatettavaa. Pikkuhiljaa nekin siirtyvät omille paikoilleen. Amppeleihin laitoin tänään hajuhernettä ja köynnöskrassia. Ne kukkivat sitten vasta heinäkuusta eteenpäin.

Tänään laitoin myös esikasvatukseen kurpitsat, kaalin ja myös maissia, vaikka viime keväänä vannoin, etten sitä enää koskaan kasvata. Saas nähdä, kunka tänä kesänä suu pannaan.

Koko talven olen taas kerännyt munankuoria. Tänään murskasin ne ja ripottelin murut kukkapenkkiin sekä laatikkopuutarhaan. Yritin saada kuoret todella hienoksi kahden kiven välissä. Kivikautiset työkalut toimivatkin melko hyvin.

Laatikkopuutarha odottelee vielä hetken maan lämpenemistä ja tietenkin hevonpeetä ja täydennysmultaa. Sitten voinkin aloitella kylvöpuuhia.

Ensimmäinen kunnon puuhapäivä pihalla on takana. Kylläpäs on mukavaa!

Lähtölaukaus kesään

Talven uurastus opiskelujen parissa on takana ja vihdoin minäkin pääsen rakkaan harrastuksen pariin. Taakse jäävä huhtikuu on ollut yhtä hullunmyllyä: Kaksi lähijaksoa yliopistolla, joka viikonloppu luentoja kotipaikkakunnalla, oppimistehtävien naputtelua sekä leikkaus. Enpä ole paljoa ehtinyt puutarhahommiin,  enkä tänne blogimaailmaan. Nyt on hetkisen hengähdysaikaa.

Vähäluminen talvi ja tammikuun -30 asteen pakkaset upottivat roudan todella syvälle ja vasta nyt ensimmäiset krookukset kukkivat. Toivottavasti viime päivien runsaat sateet ovat sulattaneet roudan.

Sääennuste lupaa lämpimiä kevätpäiviä ja yölläkin lämpötila pysyy lämpimän puolella, joten rohkaistuin kantamaan taimet valohoitoon kasvihuoneeseen.

Nyt haluan olla rohkea ja istuttaa nuo tomaatit kasvamaan paikoilleen. Jos kylmä uhkaa, niin pitää sitten keksiä joku lämmityssysteemi. Pikkukasvariin nostin taimet verstashuoneen ikkunoilta, jossa ne ovat kasvaneet melko hitaasti. Jospa nyt nuo honteloiset hieman vahvistuisivat.

 

Mahtaakohan nuo oppineiden kukat ehtiä kukkimaan koko kesänä?

 

Multatyöt odottavat ja nyt pitäisi kiireesti laittaa kesäkurpitsat, kaalit ja kurkut kasvamaan. Onneksi nyt on siihen aikaa.

Erilainen kevät ja ensimmäinen voimakuva

Tässä keväässä kaikki on toisin. Syksyllä aloitetut opinnot ovat loppusuoralla ja on viimeisten tehtävien ja lähijaksojen aika. Muutaman viikon päästä saan palkinnon talven uurastuksesta ja mahdollisuuden uusiin mielenkiintoisiin työtehtäviin. Jotenkin opiskelukärpänen puraisi kuitenkin kunnolla ja aloitin toisenkin opintokokonaisuuden joka vielä jatkuu vielä syksylläkin. Sekin liittyy osin työhöni ja osin harrastukseeni. Tämä kevät on kuitenkin aivan erilainen, kuin mikään aikaisempi. Suurin erilaisuus liittyy itseeni.
 

Sinivuokot avaavat nuppunsa ensimmäisenä.

Syksyn ihanina lämpiminä päivinä rinnalleni laskeutui papillooma, joka nyt kevään korvalla osoittautui mustaksi perhoseksi. Talvella kävin jo pienessä leikkauksessa, ja ajattelin kaiken olevan siinä. Niin sanoivat lääkäritkin. Vähän ennen pääsiäistä tuli puhelu jossa pyydettiin käymään lääkärissä. Silloin arvasin heti, mistä oli kysymys.

Nyt olen käynyt uudelleen leikkauksessa ja opettelen elämään syöpäpotilaana. Muutaman viikon päästä tiedän jatkosta. Leikkauksen jälkeen elelen hieman hissukseen, tekemättä mitään raskasta ja likaista työtä. Ihanista aurininkoisista kevätpäivistä käyn nauttimassa pienillä lenkeillä ja istuskelemassa huvimajassa. Haravointi ja maan kääntäminen saavat nyt odottaa. Se ei ole niin tärkeää. Onneksi en kuitenkaan ole juuri kipeä. Jotkut liikkeet tuntuvat hieman leikkausarvessa, mutta paikoillaan ollessani en muista koko asiaa. Nyt on siis aivan pakko keskittyä elämään nojatuolin ja tietokoneen välissä.

Lumet ovat kauan sitten hävineet täältäkin, mutta maa on edelleen syvässä roudassa. Eilen yritin kiskasita laatikkopuutarhassa törröttäviä rankoja pois, mutta eivät lähteneet. Sipulikukatkaan eivät anna elomerkkejä itsestään, vaikka jonakin keväänä krookuksen kukkia putkahtaa esiin jo maaliskuun lopussa. Aurinko onneksi paistaa ja hieman lämmittääkin.

Kasvulaatikoiden reunat on juuri tervattu

Taimia minulla on ikkunalaudat täynnä ja kovasti odottelen, että saisin viedä niitä jo kasvihuoneeseen, mutta joka yöksi on luvattu pakkasta, joten pitää vielä odotella. Kuitenkin tarvitsisin kiireesti tilaa uusille esikasvatettaville. Multaa en saa nyt paljain käsin käsitellä, ettei haava pääse tulehtumaan, joten on ihan hyvä hieman odottaa multahommien kanssa.

Tomaatin taimia löytyy seitsemää eri lajiketta.

Kainon Kuohun reunalla olevasta huvimajasta ajattelin kehitellä itselleni terapiahuoneen. Se on nykyiselläänkin ihan kiva, mutta haluaisin tuunata sitä vielä lisää ja piristää itseäni sillä tavoin. Ehkä kirpparilta löydän sopivia tarvikkeita. Uusia juttuja en nyt mielelläni osta, vaikka niillähän saisi nopeasti kivan näköistä. Elän vielä hetkisen opiskelijabudetilla joten nuukailu pitää pintansa. Kirppariostokset ovat myös ekologisia.

Huvimaja ennen kevätsiivousta.

Elämä jatkuu samaan malliin. Yritän pitää mielen korkealla ja piristää itseäni voimakuvilla. Niitä laittelen jatkossa tännekin. Olkoon tuo alun sinivuokkokuva ensimmäinen voimakuvani.