Kesävaatteet kirpparilta

Sataa jo kolmatta päivää peräkkäin. Pihalla olisi vaikka kuinka paljon tekemistä, mutta en vaan ole viitsinyt tuonne ropinaan mennä patsastelemaan. Sademittaria olen tyhjentänyt ahkerasti ja varmaan kohta 100 mm raja lähestyy. 

Sisäpuuhatkaan eivät oikein inspiroi, mutta jotainhan aikansa kuluksi pitää tehdä. Kameraton elämä päättyi maanantaina ja olen yrittänyt päästä sinuksi uuden Olympuksen kanssa. Harmi vain, että sade ei oikein päästä ulos harjoittelemaan kuvausta. Yritän siis tutustua mikrojärjestelmäkameran saloihin idioottivarman pikku pokkarin jälkeeen. Opaskirjaa selaamalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta tullaan tutuiksi, enkä vielä ole ollenkaan varma, teinkö oikean valinnan.

Sadepäivänä on hyvä järjestellä myös vaatekaappia ja samalla muistella, mitä on tullut luvattua. Tein uuden vuoden lupauksen ja liityin Vuosi ilman uusia vaatteita-haasteeseen. Haasteen tavoitteena on herätellä ihmisiä vastuulliseen kuluttamiseen sekä huomioimaan tekstiiliteollisuuden työntekijöiden työolosuhteita sekä ekologista elämäntapaa. Aivan en ole onnistunut tuossa vaatteenostolakossa, mutta toisaalta olen opetellut etsimään kirppareilta itselleni päällepantavaa. Tässäpä hieman kuvia tämän kesän kirpparilöydöistä.

Sininen Espritin pusero 2€ ja musta H&M pusero myös 2€. 

Kangaspuserot säilyvät usein paremmassa kunnossa ja nämä ovatkin mukavia lämpimällä säällä. T-paitoja ei juuri kirpparilta kannata katsella. Itse en ole löytänyt yhtään hyväkuntoista t-paitaa sieltä.

Polvipituinen mokkahame oli aivan pakko ostaa, olihan se juuri oikean kokoinen ja hyväkuntoinen. 

Mokkahame H&M vain 50 cnt.

Kirpputorien neuleet ovat usein nyppyisiä ja venyneitä ja yleensä jätän ne ostamatta. mutta harmaa, pitkähihainen neule oli todella hyväkuntoinen ja kaikenlisäksi luomupuuvillaa.

Marc´o Polon neule 3€.

Kirppariasut täydentyvät tietenkin kesälaukulla. Nykyinen paperinaruinen kesälaukku alkaa vedellä viimeisiään, joten tässäpä uudet tilanteeseen sopivat laukut.

Takempi, varmaan käyttämätön laukku 4€, edessä korilaukku 1€.

Housuja en ole itsellein kirpparilta löytänyt, vaikka uudet pitkälahkeiset kesähousut ovat hankintalistalla. Kenkiä en ole katsellutkaan, sillä pärjään hyvin olemassaolevilla.

Uudet kesävaatteet tulivat tällä kertaa hyvin edullisiksi. Nämä maksoivat yhteensä 12,5€.

Tässäpä ensimmäiset blogikuvat uudella kameralla. Ehkä minusta tuleekin muotibloggaaja :)
Harjoiteltavaa riittää kuvaamisessa, mutta ehkä pikkuhiljaa.

Jos haluat tietää lisää hankkimastani kamerasta, voit kurkata vaikka tästä linkistä (klik).

Laatikkopuutarhalla pitkästä aikaa

Pitkään aikaan en oli muistanut kirjoitella mitään laatikkopuutarhasta. Tosin eipä siellä ole ollutkaan mitään kerrottavaa ja kuvattavaakaan pitkään aikaan. Mitäpä niitä multalaatikoita kuvaamaan. Nyt kasvu on laatikoissa jo hyvällä alulla ja laatikkopuutarhan tienoo muutenkin näyttää jo jotenkin siedettävältä, vaikka vielä riittää työtä. Toimivaa kameraa minulla ei vieläkään ole, mutta onneksi kännykällä pystyy jonkunlaisia räpsyjä ottamaan.

Eilen ehdin viimeinkin kitkeä laatikkopuutarhan kukkapenkin. Se olikin helppo homma, sillä rikkaruohoja ei tarvinnut nyppiä, vaan niitä voi nyhtää kourakaupalla. Nyt odottelen, että kauppojen puutarhaosastoilla alkaa ale ja voin täyttää kukkamaan aukkopaikat.

Viimevuotiset unkot ovat kylväytyneet käytävälle ja aloittelevat kukintaansa. Unikko kannattaisikin kylvää jo syksyllä, niin kukkisivatkin sitten aikaisemmin. Pitääpä ripotella siemenkotien sisältö syksyllä kukkapenkkeihin.

 

Kaalien kasvatus on ollut haasteellista tänä kesänä. Noiden parsakaalien päällä oli harso pitkälle kesäkuun puolelle, mutta se piti ottaa pois, koska samassa laatikossa kasvava maissi oli jo liian korkeaa harson alle. Kaalin lehdet ovat hieman reikäset, mutta pitää käydä käsin jokainen lehti läpi ja liiskata toukat. Samettikukista on varmaan myös ollut hyötyä, mutta kaalikoiden armeija on ollut todella tehokas. Niitä lentelee vieläkin joka puolella.

 

Pinaatin kasvatus ei oikein ole onnistunut koskaan kasvulaatikossa, en oikein ymmärrä miksi. Keväällä kylvin sekä Uuden Seelannin pinaattia ( jota olen kasvattanut aiemminkin) sekä ohuempilehtistä pinaattia. Jälkimmäinen on kasvanut hurjasti, enkä tahdo pysyä sen tahdissa ja käyttää sitä tarpeeksi nopeasti. Uuden Seelannin pinaatti on tosi pientä ja kitukasvuista. Mikähän sitä vaivaa?

Unikkojen aika on alkanut Vaahteran lehdellä. Miten kauniita ne ovatkaan.

Toivottaisin mielelläni kaikille heleää heinäkuun alkua, mutta ainakin tulevalla viikolla taitaa naistenviikon sateet tulla etuajassa. Kuunnellaan siis sateen ropinaa.

Luonnonkukkien päivä

Tänään vietetään luonnonkukkien päivää. Kiva päivä, mutta sisälläpä se on tullut vietettyä. Lenkille lähtöä olen kyllä koko päivän suunnitellut, mutta suunnitelmani ovat vesittyneet tuon tuostakin, kun olen vilkaissut ikkunasta. Olen viettänyt siis tätä merkkipäivää sisätiloissa siivouksen ja järjestelyn merkeissä. Piti minun kuviakin ottaa siivouksen ja tuunauksen lopputuloksesta, mutta kamera sanoi poks, eikä suostunut enää yhteistyöhön.

Onneksi tiedostojen uumenissa on sattumoisin myös kuvia luonnonkukista. Osan kuvista olen ottanut viime viikolla ja osan vuosi sitten tähän samaan aikaan. Aina en tiedä löytämäni kukan nimeä, joten minun on käytettävä tunnistusapunani vanhaa kasvikirjaa. Tuo kirja on ollut tätieni keskikoulussa käyttämä Värikuvakasvio. Itse pidän kirjasta kovin, siinä on ihastuttavat kuvat ja entisaikojen tunnelma. Toki joskus pitää turvautua myös luonnontieteilijä Googlen apuun.

Tällä hetkellä pihalla ja lähimaastossa kukkii niittyleikikki. Taustalla näkyy voikukkiakin.

Lapsena en pitänyt ollenkaan ojakellukasta, mielestäni se oli rumilus kukkien joukossa. Usein siinä oli myös kimalaisia, joita tietenkin kammosin.Nyt olen oppinyt näkemään myös ojakellukan kauneuden.

Kotitien pieliä kaunistaa kukkivat metsäorvokit. Tosin ne ovat niin pieniä, että niitä pitää kumartua katsomaan.

Metsäorvokin tarkkaa nimeä jouduin etsimään kasvikirjasta, mutta siinä kuva ei olekaan kovin selkeä, mutta onneksi luonnontieteilijä Google tarjosi auliisti apuaan.

Metsäkurjenpolvi on alkukesän ihanin luonnonkukka.

Vaaleana kukkiva kurjenpolvi on ihan kiva ja sitä on kasvaa paljon runsaammin, kuin mielestäni kauniimpaa tummaa kurjenpolvea.

Puna-ailakkia ei pihallamme kasva. Alla oleva kuva on otettu viime kesänä kävelylenkillä. Taustalla näkyvää rakennusta ei nimittäin enää ole. Kirkkommehan paloi pääsiäislauantain.

Ylivoimainen luononkukkien voittaja on kuitenkin tällä hetkellä koiranputki. Sitä kasvaa pelloilla pihan ympärillä lukemattomin kukkavarsin. Pidän koiranputken kauniista, tuoksuvasta kukinnasta. Tosin siementen valmistumisen aikaan toivon, että olisinpa niittänyt varret aikanaan, jo ennen kukintaa. Joka paikasta en voi koiranputkea niittää. Pihan viereinen pelto ei ole tonttiamme. Sielläkin tämä pitsikukkien röyhelöt kukoistavat.

Miten herkänkaunis koiranputken kukinto onkaan läheltä katsottuna.

Koiranputkia on ihana kerätä kukkakimppuihin säästelemättä. Ne sopivat hyvin yhteen lupiinin kanssa. Tänä kesänä en aio päästää yhtään lupiinia siementämään, joten kukkkakimppuja riittää pitkin kesää. 

Tässähän tuli melkein jo kerättyä seitsemän yrttiä juhannusta varten. Lupiinia en laske luonnonkukaksi, joten yksi vielä puuttuu, ehkä löydän sen ennen juhannusta. Kuvia kukista en kuitenkaan voi laittaa ennen kuin saan kameran toimimaan. Ehkä tarvitsen kokonaan uuden. Millainenhan kamera olisi helppokäyttöinen, mutta sillä saisi laadukkaita kuvia? Kalliskaan se ei saisi olla. Onko ehdotuksia? Nyt taitaa tulla pakollinen blogitauko, mutta jospa pian taas voisin ottaa valokuvia.

Mukavaa juhannusviikkoa. 

Sadepäivän nuppuja

Sadepilvet toisensa jälkeen seilaa taivaalla. Vettä on tullut kotitarpeeksi ja vähän ylikin. Tänäänkin tyhjensin sademittarista 17 mm vettä. Onneksi pilvien välissä on hieman poutaistakin ja ulkona voi piipahtaa pienellä kierroksella.

 

Porraspielen orvokit ovat jo venähtäneet ylipitkiksi ja taipuvat veden painosta. 

Etupihan pioni avaa kohta nuppunsa. Toivottavasti sitten sateet ovat jo ohi ja kukat saavat kukoistaa rauhassa. Sade taivutti pionin varsia ja minun piti laittaa tuet paremmin ja nostaa varret ylös.

Viime kesänä uuteen kukkapenkkiin istutetut Siperian unikoiden taimet ovat jo tehneet nuppuja pitkään, mutta nuput ovat kadonneet parempiin suihin. Ehkä jänikset saavat tarpeeksi ruokaa luonnosta ja ovat jättäneet unikkoni rauhaan, sillä nyt nuppuja on jo paljon.

Kukintaa odottelen kovasti. Siperian unikko on kiva kasvi, sillä se kukkii koko kesän. 

Muutama viikko sitten sain naapurin pihalta päivänliljaa. Sen nuput ovat kokeneet Siperian unikoiden nuppujen kohtalon. Ne ovat myös kadonneet parempiin suihin. Onneksi yksi nuppu on jäljellä ja alkaa avautua.

Päivänkakkara availee nuppujaan ja kohta koko puska rehottaa. Samoin kun kukkapenkki muutenkin.

Ihan kohta siis kukkii ja kukoistaa, mutta siihen tarvitaan kyllä aurinkoa. Toivottavasti sitä meille annetaan seuraavaksi.

Postia Vaahteran lehdeltä

Tänään on ollut oikeaa kesän tuntua. Pihalla on tarennut käyskennellä ihan kesävaatteissa. Tuntuu aivan ihanalta, kun luoteesta puhaltava kylmä tuuli on hetkeksi väistynyt. Vielä viime yöksi levittelin harsot kasveille ja laiton kynttilät kasvihuoneeseen. Onneksi hallaa ei kuitenkaan ollut. Nyt keräilin loputkin harsot varastoon, mutta en saanut yksin niitä taiteltua, vaan sulloin ne laatikkoon myttyyn. Voihan olla, että niitä tarvitaan jo elokuun alussa. ( Toivottavasti ei kuitenkaan.) Harsot jätin ainoastaan kaaleille. Jotain ihmeellisiä pikkuperhosia lentelee kaalikasvien ympärillä ja reikiä ilmestyy retiisien, nauriiden ja kaalien lehtiin. Taitaa olla kaalikoit asialla. Kaalit ovat onneksi niin pieniä, että toukat on helppo tiputella pois lehdiltä. Kaalien henkivartijoina toimivat pikkusamettikukat. Toivottavasti ne osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi ja karkoittavat tunkeilijat tiehensä.

 Ennen viime viikon sateita ja tuulia levitin kasvimaalle, laatikoihin sekä uuteen kukkapenkkiin kalkkia. Vaikka sadetta tuli yli 20 mm, ei kalkkirakeet sulaneet kunnolla. Kastelu on onneksi liuottanut kalkkia, mutta jospa huomenna alkavat sateet viimeistelisivät kalkitsemisen. Nyt on taas tulossa hurjat sateet. Viikonlopun aikana voi sataa jopa 35mm. Siinä kyllä sitten sadevesisäilö taas täyttyy.

Varaston kulmalla törröttävä vesisäiliö ei ole mikään pihan kaunistus, mutta mahtuuhan siihen paljon sadevettä kastelua varten. Iltaisin kasteluun kuluu melkoisesti aikaa

Tänään leikkasin ruohon pitkästä aikaa. Näin valokuvassa ruohikko näyttää kauniilta ja tasaiselta, mutta eihän se sitä ole. Vanha talo on rakennettu pellon reunaan ja pihaa on laajennettu tasoittamattomalle pellolle. Vanhojen koivujen juuret tuntuvat muhkuroina mullan pinnan alla. Koivut varjostavat pihaa liikaa ja niiden kaataminen on pitkän tehtävälistan yksi monista suunnitelluista asioista.

Illan aurinko paistaa ihanasti saunan takaa. Tänään en ennättänyt lämmittää sitä, ehkä lauantaina sitten saunan piipusta kohoaa kesään kuuluva savun tuoksu.

 Pihalla on nyt hieman kukaton vaihe. Onneksi aikleijat kukkivat vielä omenapuun alla.

Pihan puuhissa kuluu vapaa-aika mukavasti pitkälle iltaan. Ihana päivä vaihtuu valoisaksi kesäyöksi.
Unelmien aika.

Satotoiveet korkealla

Iltaisen kastelu-urakan yhteydessä tarkastelin kylvöjen kasvua laatikkopuutarhassa. Suurin osa kylvetyistä siemenistä tai istutetuista taimista kasvaa erinomaisesti. Ihmetystä aiheuttaa ainoastaan lamopinaatti, joka kasvaa taas kerran hyvin kituliaasti. Eiköhän se pidä laatikkopuutarhan mullasta? Kun kasvatin sitä kasvimaalla, se kasvoi aivan valtavasti.

Iloisen yllätyksen löysin retiisirivistä. Siellähän olikin jo syötävän kokoisia retiisejä. Ensimmäiset herkut ovat siis joutuneet. Salaattiakin voisi varovasti jo ottaa.

Retiisiä olen kylvänyt reilusti, joten sitä saankin syödä mielin määrin.

Kasvihuoneessa on jälleen kerran ahdasta. Milloinkahan opin istuttamaan taimet riittävän harvaan. Tänä vuonna kasvatin kaikki tomaatin taimet itse. Ne kukkivat nyt parhaillaan ja luvissa on tietenkin runsas tomaattisato.

Viime yö oli kylmä. Sen sai huomata myös harson alta karannut perunantaimi. Onneksi laitoimme harsot, ne kyllä suojaavat pieneltä hallalta.

Muutenkin kasvu näyttää hyvältä. Porkkananharvennus taitaa olla vuorossa seuraavaksi. Yleensa sen teen aikaisintaan kesäkuun puolivälissä tai juhannuksen jälkeen.

Hyvää yötä peiton alla

Lämpimien päivien jälkeen tulee tietenkin kylmät säät, kylmät päivät ja kylmät yöt. Tuuli kiskoo luoteesta Huippuvuorten jäistä ilmaa tuoden tyypillisen Suomen kesäsään. Hetken taisin luulla eläväni unelmien puutarhakesää, mutta se oli tietenkin vain unelmaa. Suomen kesä on täällä ja palauttaa minut todellisuuteen.

Tuulen puhaltaessa harsojen levittely on kasvimaalle ja kasveille on melkoinen suoritus. Laatikkopuutarhassa ne olivatkin valmiina. Tarkastellessani harsojen kuntoa, huomasin, että maissejani on pahoinpidelty. Syyttävä katseeni kääntyy taas noihin pahanilman lintuihin, harakoihin. Reijät harsossa ovat johtolanka salapoliisin tehtävässä.

Kasvimaalla harson sai perunapenkit ja herneet sekä auringonkukat ja härkäpavut. Muille sitä ei riittäänyt joten pärjätkööt ne omillaan, ehkä porkkanat ja sipulit pärjäävät taivasalla.

Etupihan perennapenkkiin ehdin alkuviikosta istuttaa daaliat ja gladiolukset, nehän piti myös saada peiton alle. Sinne päätyivät myös itsekasvatetut zinniantaimet, joiden hallanarkuudesta minulla ei ole tietoakaan. Mansikkakeijujen kesäkoti on myös päässyt suojaan peiton alle, jospa nyt halla ei koskettelisi turmelevasti mansikankukkkia.

Illan aurinko antaa erilaista, kaunista valoaan, siinä on hyvin lämmin sävy. Kainon Kuohun reunat näyttävät liki kauniilta. Rikkaruohot ja epätasainen kasvu ei näy tässä valossa. Loppuviikosta luvattiin tänne hurjia sateita. Kuinkahan paljon Kainon Kuohun pinta mahtaa nousta?

Pian sytytän kynttilät kasvihuoneeseen ja tuulen tyynnyttyä teen vielä harsojen tarkistuskierroksen. Toivottavasti hallaa ei tulekaan, vaikka kylmä yö onkin luvassa. Tässä tapauksessa aamu on iltaa viisaampi.

Mielenkiintoinen sääviikko on tiedossa. Jospa sitten taas aurinko jä lämpö hellisivät meitä.