Keijukaisten häkki

Viime keväänä kyselin blogin lukijoilta, kuinka hyödyntäisin pihaani ilmaantunutta suurta lintuhäkkiä. Sain paljon innostavia ehdotuksia siitä, mitä istuttaisin häkkiin. Melkein kaikissa vastauksissa ehdotettiin keijunmekkojen istuttamista. Toukokuun lopulla sain toteutettua istutussuunnitelmat, joista voit lukea täältä (klik).   

23.8.2016

Sateinen ja viileä kesä ei oikein suosinut mansikkakeijujen häkin kasvua. Kasvien multatila oli liian pieni ja siinä oli ehkä liian vähän reikiä pohjalla ja kasvit vettyivät sateessa. Sade myös huuhteli lannoitteet pois, mutta kastelulannosta en voinut noille kasveille laittaa, koska multa oli niin tavattoman märkää. Välillä nakkelin laatikkoon kanankakkaa, mutta se ei tainnut enää tehota.

1.8.2016

7.8.2016

23.8.2016

Mansikat kasvoivat amppelissa, mutta niitä olisi puolestaan pitänyt kastella enemmän. Mansikat myös maistuivat harakoille ja ampiaisille. Mutta kyllä niistä meillekin riitti maistiaisia, mutta ei sen enempää.

Syyskuussa vein mansikka-amppelit kasvihuoneeseen, jossa mansikat kypsyivät paremmin. Nyt nuo amppelit mansikoineen viettävät talvea kellarissa. Toivottavasti talvehtiminen onnistuu siellä.

Keijunmekot kukkivat pakkasiin asti. Muut häkin istutukset hävisivät huonon kesän aikana, joten niistä ei ollut juuri mitään iloa.

Keijunmekko häkissä on kyllä kaunis, mutta kuvitelmissani ajattelin sen runsaammaksi, niin että se verhoaa koko häkin.

Ensi kesäksi olen jo suunnitellut häkille kaksi eri käyttötarkoitusta. Ensimmäinen idea on jättää häkki sijoilleen ja laittaa siihen kärhöjä syvempään astiaan. Toinen idea on viedä häkki kasvihuoneen seinustalle ja laittaa siihen lehtikaalit. Näin ne eivät katoaisi syksyn pimeinä öinä pupusten suihin.

Kevääseen on onneksi aikaa ja suunnitelmat voivat vielä muuttuakin, mutta häkistä taisi tulla pysyvä pihan koriste.

Pelargonia talvi-ikkunalla

Nuorempana pidin pelargonioita mummojen kukkina, enkä halunnut niitä ollenkaan itselleni. Ehkä alankin pikkuhiljaa kääntyä mummojen maailmaan, sillä nykyisin pelakuukokoelmani on jo melkoinen. Viime kesänä kokelmani täydentyi muutamalla alesta ostetulla euron yksilöllä. Liekö ollut kylmän alkukesän syytä, että pelakuuni aloittivat kukintansa vasta loppukesällä, jolloin kokosin ne yhteen verstaan seinustalle.

Nyt nuo samat pelakuut talvehtivat verstaan seinien sisäpuolella. Siellä on riittävästi ikkunoita, ja lämpötila vähän yli 10 astetta. Toistaiseksi pelakat ovat vielä hengissä, yhtä lukuunottamatta. Vettä niille on lorautettu silloin tällöin. Verstaan ikkunalla on melkoinen varsien ja kuivaneiden lehtien sekamelska. Ehkä helmikuun puolella noista voisi jo ottaa muutamia pistokkaita. Jospa silloin luonnonvaloa olisi jo riittävästi pistokkaiden kasvuun.

Muutamia nuppujakin talven haaleassa valossa on kasveihin ilmaantunut. Heleän vaaleanpunainen kerrottu mummonpelakuu on avannut nuppunsa lähes valkoisena.

Pyykkituvan puolella ikkunasta tuleva valo on vähäisempää, joten vihreät lehdet ovat melko vähissä. Onneksi niitä kuitenkin vielä on.

Kohta onkin aika siivota ja leikellä nuo roistakat pois ja odotella uutta kasvua. Toivottavasti helmikuussa aurinko valaisee jo hieman enemmän. Jospa tänä keväänä onnistuisin näiden pelakuiden hoidossa niin, että saisin nauttia pelargonien kukinnasta jo alkukesästä, kuten kaksi vuotta sitten, jolloin alimmainen kuva on otettu.

Tammikuu jää taakse, mutta vielä en luovuta oikean talven odotuksesta. Onhan tässä koko helmikuu vielä hehkuttaa talven ihanuutta. Maaliskuussa kevään odotus alkaa jo olla todellista.

Iloista ja talvista helmikuuta kaikille, Valostuvat aamut ja pitenevät illat antavat lisäenergiaa jolla selvitään talven kylmyydessä.

Vähäluminen tammikuu

Pidän kovasti talvesta ja lumesta ja siksi minua nämä nykyiset ilmastonmuutostalvet kovasti harmittavat. Tosin on näitä kuulemma ollut ennenkin. Äitini juuri kertoi tammikuusta -71, jolloin kotitalomme piha oli ollut lumeton ja aivan kierällä jäällä. Itselläni ei ole tuosta talvesta juuri muistikuvia, vaikka olenkin ollut jo 6-vuotias. Omissa muistoissani talvet ovat aina olleet runsaslumisia.

Meidän pihallemme osuvat etelä-ja länsituulet erityisen hyvin. Ne ottavat vauhita peltoaukeilta ja pääsevät esteettä syömään vähäisenkin lumen pihalta. Lisäksi vanhat koivut ainakin hieman hidastavat lumen kerääntymistä. Tänään otetuissa kuvissa näkyy hyvin tämän hetkinen lumitilanne. Lämpötila oli tänään nollan tuntumissa ja tuuli puhalsi etelästä. Iltapäivällä aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta. Ihan keväiset tunnelmat, vaikka pitäisi olla sydäntalvi.

Pihan kaikki kulkureitit ovat todella liukkaat. Isäntä on niitä hiekoitellut, mutta itse liikun aina nastat kengissä. Saunaankin kuljen nastat jalkojen alla. En halua rikkoa luitani jäätiköllä.

Onneksi lunta on sen verran, että se hieman valaisee maisemaa. Perennapenkissäkin on pieni jäätynyt lumikerros. Toivottavasti se suojaa edes hieman monivuotisia- ja sipulikasveja. Viime talvena esikot, sormustinkukat ja monet muut katosivat tuosta kukkapenkistä kokonaan. Omenapuun alle istutettu kärhö taitaa olla jo mennyttä, mutta onneksi se ei niin kallis ollutkaan.

Jotain vihreää lumen alla pilkistelee. Olisikohan se sormustinkukan lehtiruusuke tai voihan se olla bellkisenkin lehti.

Viime kesänä perkkaamani toinen perennapenkki on ihan paljas. Istutin siihen kuunliljoja, jospa ne selviytyisivät. Jos eivät selviydy, niin sitten ensi kesänä uusi yritys. Semmoista se on tämä puutarhanhoito.

En osaa yhtään aavistella, onko talvi jo tehnyt tuhojaan, vai olisiko lumesta vielä hyötyä. Niin tai näin odotan vielä kovasti lumikinoksia. Haluaisin vielä hiihdellä pellolla ja sitten huhtikuussa lumet saisivat lähteä yhdessä hujauksessa.

Näissä mietteissä uuteen viikkoon.

P.S. Tekaisin Vaahteran lehdelle Facebookiin omat sivut. Käykääpä tykkäämässä :)

Keväästä syksyyn laatikkopuutarhalla

Laatikkopuutarha nukkuu talviuntaan ohuen lumipeitteen alla. Vielä ei ole aika ajatella kylvötöitä, vaan nyt on mukava muistella edellistä viljelykautta ja katsella kuvia viime viljelykaudelta.

Laatikkopuutarhan viljelykausi alkoi maaliskuussa, jolloin oli siementen hankinnan ja suunnittelun aika. Olen aika suurpiirteinen suunnitelmissani, mutta yritän noudattaa jonkunlaista viljelykiertoa noissa laatikoissa. Huhtikuussa pääsin jo hieman puuhailemaan ja yritin irrotella viimeisiä talven alle jääneitä edellisvuoden kasvustoja, mutta multa laatikoissa olivat vielä kauttaaltaan jäässä.

13.4.2016

Toukokuussa onneksi routa suli ja pääsin kunnostamaan laatikoita istutus- ja kylvökuntoon. Jokaiseen laatikkoon laiton reilun ämpärillisen hevonpeetä, mutta sitä olisi voinut olla enemmänkin. Kasvisten kasvu olisi voinut olla rehevämpää. Toukokuussa harakat ja naakat vierailivat tonkimassa hevonkikkareista kauranjyviä, levittelivät kylvetyt siemenet ja nokkivat kylvöjen suojaksi levitetyt harsot reikäisiksi. Onneksi satoon linnuilla ei varmaankaan ollut suurta tuhoa. Alkukuusta laatikkopuutarha näytti paljaalta ja karulta.

4.5.2016

Onneksi kevään vihreys ja kukat saapuivat ja laatikkopuutarhan ilme muuttui.

31.5.2016

Toukokuussa sain jatkettua kiveyksen tekemistä laatikkopuutarhan reunalle. Nyt laatikoiden välit ja yläreuna on valmiina. Olin kyllä suunnitellut tekeväni kiveyksen kokonaan valmiiksi, mutta kasvusto ryöpsähti yhtäkkiä reheväksi, niin en mahtunut tekemään enempää. Ensi keväänä on sitten selvät suunnitelmat etenemiselle.

23.5.2016

Kesäkuussa kasvu jatkui harsojen alla, ja heti kesäkuun alussa sain jo hieman satoa.

5.6.2016

6.6.2016

Kesäkuu oli viileä ja tuulinen ja kaalikoit hyökkäsivät munimaan parsa-, kukka- ja lehtikaalien lehdille. Kaalien väliin istutetut pienet samettikukat tehosivat vain osittain. Luomuin toukkien torjuntakeino oli toukkien nyppiminen ja liiskaaminen sormien välissä.

2.7.2016

 
Heinäkuussa laatikkopuutarha alkoi näyttää kukkealta. Ympäristön perennapenkit rehevöityivät ja kukkia riitti pitkälle syksyyn.

24.7.2016

Heinäkuussa laatikkopuutarhan käytävät täyttyivät edellisen kesän unikoiden varistamista siemenistä nousseista unikoista. Ensi kesänä pitää olla hieman ronskimpi ja poistaa kukkataimet pieninä. Elokuussa käytävät olivat miltei läpikulkemattomia. Laatikkopuutarha on kauneimmillaan elokuun alussa ja sato on runsaimmillaan.

14.8.2016

Elokuun alkupuolella krassi aloitti kukintansa köynnöskaaressa. Köynnöstävä kesäkurpitsa ei oikein ehtinyt nousta ollenkaan kaarelle. Ehkä ensi kesänä koetan kasvattaa kaaressa jotain sellaista, joka kukkisi koko kesän.

31.8.2016

                                            
Ensimmäisenä laatikkopuutarhakesänä onnistuin kasvattamaan maissia, mutta nyt kaksi kesää on maissi kasvattanut vain lehteä. Viime kesänä maissi heilimöi elokuun lopussa, jolloin tähkän kasvun mahdollisuutta ei enää ollut. Ensi kesänä en enää kasvata maissia, vaan käytän senkin tilan järkevämmin. 

23.8.2016

Syyskuun alku oli vielä kukkeaa aikaa. Näkymä olhuoneen ikkunasta miellytti silmää. Harmi, että suurimman osa vuotta tuo maisema on ruskeanharmaata tai valkoista.

4.9.2016

Syyskuun puolivälin jälkeen hallayö tuhosi suurimman osan laatikkopuutarhan komeudesta ja lokakuun alussa alkoi syyssiivouksen aika. Lehtikaalia, porkkanaa ja persiljaa sain hakea lumentuloon asti.

1.10.2016

Talvi tuli marraskuun alussa ja alkoi laatikkopuutarhan talvilepo. Olohuoneen ikkunasta on mukava seurata liikehdintää laatikkopuutarhalla. Yksinäinen fasaanikoiras löytää mukavan suojapaikan Kainon Kuohun partaalla olevien mäntyjen juurelta.

6.12.2016

Katsaus laatikkopuutarhan vuodenkiertoon laittaa aivot raksuttamaan ja muistan nyt paremmin  kaikki aikomukseni ja viime kesän erehdykset. Toivottavasti muistan ne myös sitten, kun on viljelysten aika.

Muistoja vuodelta 2016

Vuoden vaihtuessa on hyvä muistella menneitä. Kulunut vuosi on omalla kohdallani ollut hyvin tavallisuudesta poikkeava. Opiskelut jatkuivat aivan jouluviikolle asti ja veivät kaiken vapaa aikani.  Nyt kaikki oppimistehtävät on naputeltu ja normaali arki alkaa huomenna. Ehkäpä jatkossa blogillekin riittää aikaa.

Tammikuussa tehtailimme jäälyhtyjä. Ne olivat kyllä kauniita sinisessä illassa, mutta jäälyhtyjen ilo jäi kuitenkin lyhyemmäksi, kuin luulimme. Nykytalvet eivät suosi jäärakennelmia. Harmi. Tänä talvena en ole tehnyt ainoatakaan jäälyhtyä.

Helmikuun säät vaihtelivat ja välillä talven tunnelma oli tipotiessään.

Onneksi lunta satoi lisää ja saimme hieman piristystä pihaan.

Maaliskuussa suunnittelin jo tulevia kylvöpuuhia ja sain siemenpussit hyvään järjestykseen odottamaan käyttöä.

Huhtikuussa kävin syöpäleikkauksessa ja puutarha-asiat siirtyivät taka-alalle. Heräävä kevät antoi kuitenkin voimaannuttavia ajatuksia. Leikkauksen jälkeen en saanut vähään aikaan tehdä multatöitä ja muutenkin elin maltillisesti.

Toukokuussa sain hyviä uutisia: Alkava syöpä oli saatu poistettua, eikä sädehoitoakaan tarvittu. Lisäksi sain opiskelujen tuloksena itselleni uuden ammattipätevyyden. ( Tosin toiset opiskelut jatkuivat jouluun saakka) Elämä hymyili ja pääsin jälleen puutarhatöihin.

Kesäkuussa yöt olivat kylmiä, kasvulaatikoita ja kasvimaata piti peitellä harsoilla. Mutta onneksi luonnonkukat kukoistivat.

Heinäkuussa nautin suunnattomasti kesäkukkien loistosta. Ihanat unikot ja kosmoskukat kukkivat laatikkopuutarhassa.Vanha kamerani lopetti toimintansa ja aloitin opetella kuvaamista uudella kameralla.

Elokuussa aloittelin jälleen opintoja ja blogin kirjoittelu jäi vähiin. Onneksi aikaa riitti kuitenkin kuvaamiseen ja puutarhan ihasteluun. Elokuun illoissa puutarhan köynnöskaareen asetetut aurinkokennovalot loivat tunnelmaa.

Syyskuussa kiireitä riitti sekä pihalla, sadonkorjuussa, marjametsässä ja tietenkin opiskelussa. Harmittelin, kun pelargoniat kukoistivat vasta loppukesällä ja olivat parhaassa kukoistuksessa, kun yöpakkaset saapuivat. Nyt nuo pelakuut odottavat uutta kasvukautta verstaan ikkunoilla. Jospa ensi kesänä ne aloittaisivat kukkimisen aikaisemmin.

Lokakuussa haravointia riitti. Ihanat lehtikasat siirtyivät kompostin täytteeksi ja marjapensaiden juurille. Jospa ensi syksynä haravointiurakka olisi hieman pienempi.

Vuonna 2016 talvi tuli aikaisin. Marraskuun alusta asti meillä on ollut lunta enemmän tai vähemmän maassa. Tämä talvi on ollut itselleni oikein ihanaa, sillä monena vuonna talvea ja lunta on odotettu ja odotettu. Lumi tekee maiseman valoiseksi. Marraskuussa oli myös paljon kirkkaita päiviä ja periteinen kaamosmasennus ei tänä talvena ole löytänytkään minua. Lumisella pihalla oli hauska seurata erilaisten kulkijoitten jälkiä. Fasaaniherran jäljet ovat melko mahtavat.

Joulukuussa vielä riitti opiskelukiireitä, mutta onneksi jouluksi sain kaiken tehtyä, mutta perinteiset askartelut ja muut joulupuuhat jäivät tekemättä. Jouluna sain onneksi hieman lomaa ja lomanvietto olikin oikein rentouttavaa perheen parissa.

 

Siinäpä oli kuva jokaiselta vuoden 2016 kuukaudelta. Ehkä kesäkuvat ansaitsevat oma muistelupostauksen. Kuvia on niin paljon ja etenkin kuvat laatikkopuutarhasta sykähdyttävät aina, kun katselen niitä.  

Hyvää uutta vuotta. Jospa joku vanha lukija vielä löytäisi tänne Vaahteran lehdelle. 

Syksyä Vaahteran lehdellä

Syksy on mahtavaa aikaa. Luonto on täynnä upeita värejä ja pimenevät illat kutsuvat rauhoittumaan ja tunnelmoimaan. Blogi elelee hiljaiseloa, vaikka ehkä aikaa sen päivittämiseen olisikin. Jotenkin vain inspiraatio sekä kirjoittamiseen, että toisten blogien lukemiseen on puuttunut kokonaan. Olen sitä mieltä, että harrastuksesta ei saa ottaa stressiä, joten siis rennolla fiiliksellä mennään. Kirjoitan, jos huvittaa. Onneksi hiljainen postaustahti ei ole keneltäkään pois. Valokuvia kuvaan edelleen ja ne säilyvät kuvapäiväkirjana.

Puutarha elää elämäänsä, vaikka siitä ei blogissa kertoisi mitään. Vaahterat vaihtavat väriään ja sato valmistuu. Kukat kukkivat ja lakastuvat. Puutarhuri ahertaa enemmän tai vähemmän. Tälllä hetkellä työ ja opiskelu rajoittavat pihapuuhat pakollisiin syyspuuhiin. Olohuoneen ikkunasta näkyy aamuinen laatikkopuutarha. Muutamat laatikot ovat jo tyhjiä, mutta useissa laatikoissa on vielä otettavaa: yrttejä ja kaaleja sekä porkkanoita.

Tänään keräsin kasvihuoneesta pois vihreät tomaatit sekä yhden ainoan myskikurpitsan.

Heinäkuussa kurpitsanalkuja oli vielä kaksi, mutta toinen mätäni. Toki olen iloinen tästä ainokaisestakin. Viime kesänä yritin kasvattaa myskikurpitsaa laatikossa, mutta taimet kuolivat heti kättelyssä. Kasvihuoneessa satoa näemmä voikin saada.

Kesän ihanin kukka kukkii edelleen. Siperian unikkoja putkahtelee sieltä täältä. Valkoinen on kaikkein ihanin väri.

Kesäkukat ovat väistymässä, vaikka pelargoniat kukkivatkin vielä täyttä häkää. Oven pielessä kukkivat nyt callunat, jotka näyttävätkin oikein kauniilta ja rauhoittavilta. Ihana syksy.

Lokakuu alkaa aurinkoisena. Kylläpä on mahtava viimeistellä piha talvikuntoon upeassa säässä.

Kiireistä eloa

Hupsista vaan. Tulipa pidettyä pitkä postaustauko. Melkein tämä blogimaailma on jäänyt unholaan loppukesän tohinoissa. Koska blogin pitäminen on harrastus, niin stressiä tästä tauosta en ole ottanut.
Monia postausaiheita olisi ollut mielessä, mutta ohi ovat menneet.

 Elämän täyttää tällä hetkellä työ ja jatko-opiskelu. Hoh hoijaa. Onkohan taas jälleen kerran viimeinen kerta, kun teen opintoja. Mukavaahan opiskelu on, mutta loppukesällä ja alkusyksystä puuhaa riittäisi pihamaallakin. Mutta opinnoilla on oma aikataulunsa ja tehtävät on palautettava sen mukaan.

Valokuvien ottaminen on jäänyt liki kokonaan ja suunnitelluilta kuvausreissuilta kamera unohtuu kotiin. Elämän ihanista ja kauniista asioista täytyy siis nauttia silmillä juuri siinä hetkessä ja tallentaa ne muistoihin.

Syksy on kyllä kaunis vuodenaika ja etenkin aurinkoisina päivinä pidän kovasti syksystä. Nyt en vain oikein ennätä nauttia siitä.

Kukkapenkit ja kasvimaat ovat saaneet olla oman onnensa nojassa. Kitkemättömyys kostautuu varmasti ensi kesänä, mutta sitten vain täytyy olla ahkerampi. Yhden hankinnan sentään olen saanut tehtyä: Kaunopunahattu tarttui mukaan puutarhakäynnillä. Toivottavasti se talvehtii edeltäjäänsä paremmin.

Syksy on täynnä ihania asioita, vaikka kesälle jäähyväisten jättäminen on joka vuosi vaikeampaa. Oikeastaan odotan jo ruskan sävyjä ja kynttilälyhtyjen tuiketta.

Iloa syksyyn. Toivottavasti lämpöä ja aurinkoa riittää edelleen.