Piristystä harmaaseen päivään

Sää on edelleen harmaa ja ankea, joten silloin tarvitaan pientä piristystä. Tämän päivän piristys olikin helposti tehty, sillä tete-narsisseja ihan pursuilee kauppojen hyllyissä. Ensimmäinen yksilö pääsi keittiöön tuomaan pikkuisen auringon keltaisuutta.

Harmillista, että tetet kasvavat lämpimässä kovin nopeasti ja kukinta on pian ohi. Tuo keittiön tetekään ei ehdi nähdä pääsiäistä, jos se on koko ajan paikoillaan. Ehkä vien sen vielä kylmään vintin portaaseen, sillä eihän sitä työpäivinä ehdi juurikaan ihailla.

Ulko-oven molemmin puolin, ikkunoiden alla, on koko talven ollut kanervia, jotka saivat nyt siirtyä kevätkukkien tieltä.

 

Onneksi varaston uumenissa oli vielä hieman sammalta, jolla peittelin ruukut piiloon.

Tete-narsissit uhmaavat talvea ja kylmää. Jotenkin ne näyttävät vielä sopimattomilta lumen ja räntäsateen keskellä. Kylminä öinä, joita on luvattukin, nostan korit sisälle. Useana keväänä narsissit ovat kukkineet monta viikkoa noissa koreissa. Piristystä riittää siis pitkälle kevääseen ja sitten alkaa olla jo muiden kukkien aika.

Ensi viikolle on luvattu lämmintä säätä. Jospa kevät saapuisi tännekin.

Aprillia!

Kesä on kuulemma peruttu. Maapallo on muuttanut jotenkin typerästi suuntaansa ja tästä eteenpäin kuljemme kohti synkintä talvea. Sen tietää siitä, että lumisateet, joita kovasti tammikuussa odottelin, ovat vihdoin saapuneet.

Ruskea, lumen alta jo paljastunut maa, on saanut uuden valkean peitteen. Lunta tulee vain lisää ja lisää. Mustan mullan alla odottavat kukkasipuleista alkanut vaatimaton ja arka kasvu, on vetäytynyt takaisin sipuleihin. Lumi peittää niiden nukkumapaikat pehmeälle peitolla.

Pihan linnut turhaan etsivät ruokaansa maasta, niiden täytyy aloittaa uudelleen ruokailu lintulaudalla.

Hetken ennätin kuvitella, että pian pääsen puuhailemaan laatikkopuutarhalla. Taisi olla turha toivo. Lumi on peittänyt sielläkin maiseman.

Kuvistakin tuli kummallisen tummia, vaikka ihan valoisaa mielestäni ulkona oli. Taidetaan siis mennä jälleen kohti pimeää aikaa.

Näissä tunnelmissa kohden huhtikuuta. 

Ihana kesäaika

Olenkohan ainoa, joka pitää siitä, että kellot siirretään kesäaikaan.  Muutamana aamuna herääminen saattaa olla hieman hankalaa, mutta minun sisäinen kelloni sopeutuu pian. Suurin muutos on kuitenkin päivän päätteeksi. Talviaikaan pimeä ehti tulla liian nopeasti ja töitten jälkeen pimeys imee kaikki voimat. Tänään erityisesti huomasin, kuinka nyt kesäaika antaa iltoihin valoa.

Tänä iltana otetussa kuvassa aurinko on vielä ylhäällä puoli seitsemän aikaan. Nyt ehtii puuhata pihassa iltaisinkin. Tänään napsin muutaman oksan omenapuusta, mutta en leikkaa sitä kovin paljoa.
Pihan roskat ja risut ovat jälleen lumikerroksen alla, joten vielä en ole päässyt niiden kimppuun.

Onneksi uusi lumi on vanhan surma, joten eiköhän tuo yöllä satanut lumi sula piakkoin.

Hiihtolomalla kylvetyt tomaatit ovat kasvaneet mukavasti ja sunnuntaina istutin turvepotteihin kylvetyt tomaatit oikeisiin ruukkuihin. Siinä ne ovat melkoisessa sekamelskassa. Vaikka kuinka päätän, että pidän erillään lajikkeet, niin jälleen huomaan, että kaikki viisi lajiketta ovat ihan sekaisin. Lopputulos lienee kuitenkin tärkein. Chilit sentään erotan tomaateista.

Pelakuiden kasvu myös ilahduttaa. Verstashuoneen ikkunalla viihtyvät sekä pistokkaat että talvehtineet pelargoniat. Jospa tänä vuonna saisin ne myös kukkimaan hyvissä ajoin.

Ihanina valoisina iltoina on kiva puuhailla pihalla. Tästä se puutarhakevät aikaa.

Ajatukset keväässä ja kalpea kellarilöytö

Kaupoissa on vaikea olla ohittamatta siemenhyllyjä, jotka ovat jo muutaman viikon siellä tarjonneet houkutuksiaan. Olen yrittänyt hillitä itseäni ja takonut kallooni, että nyt malttia. Viime kesän jälkeen päätin, että jätän esikasvatettavien kesäkukkien kasvattamisen niille, joilla on siihen oikeat tilat ja taito. Ne puuttuvat itseltäni, vaikka intoa olisi sitäkin enemmän. Ehkä raaskin ostaa muutamat kukkaseni puutarhalta tai kaupasta. Tietenkin pelakuita on jo pistokkaista tulossa ja ne talvehtineet, jotka ovat jo virittäytyneet kasvuun.

Satupuutarha-blogin arvonnassa voitin Satun omista perennoistaan keräämiä siemeniä. Ne laitoin jo multaan ja kylmäkäsittelyyn istutuspöydän hyllylle ulos. Viime keväänä  kokeilin tuota keinoa ja onnistuin kasvattamaan perennojen pieniä taimia, jotka istuttelin niitä pihalle.

Auringonkukkien kanssa olen tuskaillut muutamana syksynä. Pitkät jättiläisauringonkukat eivät ole ehtineet kukkimaan. Nyt ostin vain kääpiömallisia auringonkukkia, jospa ne ehtisivät paremmin. En millään viitsisi esikasvattaa niitä, vaan laittelen siemenet multaan aikaisin keväällä.

Vaaleanpunaista idänunikkoa yrtän vielä kerran, mutta jos ei onnistu, niin sitten ei. Viime talvena taimet katosivat jään ja pakkasen kurittamina. 

Olen kuitekin enemmän hyötykasvi-ihminen. Siksi hankin niiden siemeniä enemmän. Vanhoja varastoja en ole vielä kunnolla inventoinut, mutta katselin siemenhyllyistä jotain sellaista, mitä ei entuudestaan löydy.

Pillisipuli on itselleni ihan uusi juttu, samoin soijapapu. Meloniakaan en ole kokeillut moneen vuoteen, joten opeteltavaa riittää. Patiokesäkurpitsa voisi olla laatikkopuutarhassa kätevämpi, kun siinä ei näytä olevan pitkää kasvustolonkeroa.  Härkäpapua ja salaattia pitää olla joka kesä.

Luomuporkkanan siemeniäkin tuli ostettua.

Viikko sitten kaivoin kellarista päivänvaloon kalpean agapanthus alba- valkoisen sinisarjan. Sen olen istuttanut tuohon ruukkuun kaksi vuotta sitten. Yhtään kukkaa agapanthus-parka ei ole minulle vielä suonut. Sittemmin olen lukenut, että tuo kasvi tekee kukkia vasta sitten, kun ruukku on täynnä juuria. No kukkia saankin sitten odottaa, jos ei sitten tule jotain yllätystä. Nyttemmin tuo kalpoinen agapanthus on jo saanut lehtiinsä terveen, vihreän värin.

Kevät keikkuen tulevi. Tänään on taas ollut talviset tunnelmat, joten kylvöinto antaa odottaa itseään. Ehkä aurinkoisina päivinä ajatukset olisivat toisenlaiset.

Jos olet kasvattanut tuota soijapapua, niin kerro ihmeessä kokemuksiasi kommenttikentässä.

Hyvää naistenpäivää!

Naistenpäivänä ojennan sinulle ruusun.
Ihanaa päivää sinulle ihana nainen! Ihanaa naistenpäivää myös kaikille ihanille miehille!
Elämä on ihanaa :)

Runkoruusuni teki viime kesänä tasan yhden kukan, mutta onhan se kyllä aivan ihana.

Parasta talvea

Talvi alkoi näillä korkeuksilla aikaisin. Marraskuussa oli jo lunta maassa ja pakkastakin ihan koko ajan. Joulukuukin oli talvinen, mutta tammikuussa lumi suli ja lämpötila pysytteli nollan yläpuolella.
Muutamia tosi kylmiä pakkaspäiviä oli tammi-helmikuussa, mutta lunta ei vain satanut. Kaikkialla oli paksu jääkuori ja ainoastaan nastakengillä oli suht turvallista kävellä. Helmikuussa aloin jo tottua lumettomuuteen ja aloin kääntää katsetta kevättä kohden ja sitten tuli kunnon lumisateet.

Nyt maaliskuun alussa on talvi parhaimmillaan. Lunta on maassa, taivas on kirkas ja aurinko alkaa jo lämmittää toden teolla. Ihaninta talvea. Onnekseni olen myös päässyt hiihtämään kotimaisemissa muutaman kilometrin.

Pihan vanhat koivut huurtuvat kauniisti pakkasöinä. Samoin vaahteran oksat kuorruttuvat kuuralla.

Jokakeväinen kevätahistuskin nostaa hieman päätään. Kevätahistus on sitä, että haluan talven jatkuvat niin, että kevät ei vielä alkaisikaan. Se on ihan hullunkurista, sillä tietenkin odotan kevättä ja kesää, mutta tässä vaiheessa kauhistuttaa ajatus siitä, että kevät ja kesä huristavat ohi niin nopeasti ja kohta on taas talvi, joten on parempi pysytellä vielä talvessa, niin on jotain, joka on vielä edessä. Kevätahistus kyllä helpottaa, viimeistään silloin, kun koivussa on isot lehdet. Sitten annan vain ajan kulua ahistumatta. Hankalaa tuo kevätahistus, mutta joka vuosi se iskee tavalla tai toisella juuri näihin aikoihin.

Kevättä lupaavat aurinkoiset päivät väistyvät ja tekevät tilaa uusille lumisateille. Talvi ei päästä helpolla otettaan. Ehkä kevätahistus on tänä keväänä hieman lievempi ja rupean jo pian odottamaan lumen sulamista.

Chilin herääminen

Viime kesänä ostin puutarha-alesta chilin taimen. Kasvihuoneessa kyllä oli kasvamassa yhdenlaista chiliä, mutta aina joukkoon mahtuu, etenkin kun taimi maksoi vain yhden euron. Syksyllä nostin tuon kyseisen chilin keittöön, jotta siinä olevat palot punastuisivat ja voisin kerätä ne käyttöön. Syksyn ja talven mittaan palot ovat kypsyneet ja kuivuneet paikoilleen ja olen niitä hiljalleen ottanut käyttöön.

Lokakuussa chilin palot ikkunalaudalla.

 
Ilmeisesti chili on viihtynyt keittiön ikkunalla, kun se on sinnittellyt talven yli. Ainoastaan muutama lehti on kellastunut ja pudonnut pois.

Yllä olevan kuvan otin helmikuun puolella, kun olin aikonut kysellä täällä blogissa, mitä minun kannattaisi tuolle chilille tehdä. Postaus jäi tekemättä ja muutaman päivän kuluttua huomasin lehtien juuressa nuppuja. Mitään leikkausta en enää ehtinyt suunnitella, sillä enhän voinut nuppuja leikata pois.

Nyt viikonloppuna ensimmäiset chilin kukat ovat auenneet.

Tänään hoitelin tuota heräävää chiliä kanankakalla sekä pienellä lisämultakerroksella. Olen myös leikkinyt hieman mehiläistä ja töpötellyt kukkia vanupuikolla. Toivottavasti se tepsii ja chili tekee myös palkoja. Keväällä chili saa taas siirtyä kasvihuoneeseen vahvistumaan.

Olen iloinen, kun olen onnistunut hoitamaan tuon chilin talven yli. Aikaisemmin olen heittänyt chilit kasvihuoneen tyhjennyksen yhteydessä menemään. Ruukussa kasvatettu chili oli helppo siirtää sisälle.