Sipulikukkia pääsiäiseksi

Kevään tulo ja pääsiäinen innostaa koristelemaan kotia sipulikukkasin. Kukat ovatkin kotini ainoita pääsiäiskoristeita yrttiviljelmän lisäksi. Sipulikukat pääsevät jatkamaan eloansa kukkapenkkeihin. Istutan ne sinne, kun maa on sulanut. Seuraavana keväänä sitten pääsen nauttimaan uudesta kukinnasta.

Ulko-oveen ehdin kuitenkin tekemään jouluksi haetuista mustikanvarvuista keväisen kranssin. Siitä ei tullut kovinkaan onnistunut, koska varvut loppuivat kesken. Kranssi saa palvella ovessa muutaman viikon. Sitten kevätaurinko on kuivattanut sen ruskeaksi jolloin sen saa heittää pois.

Kevät saapuu pienin askelin. Tänään löysin ensimmäiset kukkivan sipulikukan myös kukkapenkistä. Lumikellot nostavat päätään ruskeiden lehtien alta. Vielähän ne näyttävät melko viluisilta räntäsateessa, mutta ensimmäinen on aina ensimmäinen. 

Kasvihuonekin sai ensimmäiset asukkaat tälle keväälle. Kellarista esiin nostetut runkoruusu, terassiruusu ja laventeli pääsivät heräilemään kevääseen kasvihuoneeseen. Sääennuste lupaa aurinkoisia päiviä, yöpakkasia vielä on, mutta ei enää kovin kylmää kuitenkaan. Jospa kukat eivät pahastuisi muutosta. Runkoruusu pääsee varsinaiseen ruukkuunsa hieman myöhemmin, nyt vain leikkelin vanhat oksat lyhyemmiksi. Kasvihuoneessa lämmittelevät myös myöhäiset sipulikukkaistutukset, jospa ne joskus ehtisivät kukkimaan.

Kasvihuoneessa onkin melkoinen sammalviljelmä. Pitäisiköhän se harjata pois, vai annakon olla? 

Tänä pääsiäisenä saan nauttia perheen läsnäolosta ja lämmöstä. Olen onnellinen, että kaikki lapset ovat kotona käymässä. Toivottavasti sinunkin pääsiäinen on onnellinen ja saat olla rakkaittesi seurassa. 

Kalenterin kertomaa

Huhtikuu alkoi pilvisissä merkeissä, kuitenkin nyt illalla taivas kirkastui ja aurinko ehti hetken näyttäytyä ennen painumistaan metsän taakse. Kesäajan alkaminen tuo meille valoisat illat. Oltakoonkin kellojen siirtämisestä mitä mieltä tahansa, niin ainakin minä iloitsen vaaleista kevätilloista, jolloin voi kuljeskella pihalla, suunnitella ja aistia kevään tuloa.

Muuttolintujen pitäisi pikkuhiljaa palailla etelänmatkoiltaan, mutta vielä ei niitä ole joutsenia lukuunottamatta tänne asti ehtinyt. Fasaanikukko on kuitenkin jostakin palannut taas maisemiin ja aamuisin rääkäisee liiterin takana.

Joskus olen kertonutkin, kuinka olen seurannut säätä ja luonnonilmiöitä päivittäin kalentereihini vuodesta 2004 lähtien.Nyt on menossa kolmas kalenteri. Kaksi aikaisempaa on ollut viiden vuoden kalenteria ja nyt on kymmenen vuoden kalenteri toista vuotta käytössä. Niistä on hyvä jälkikäteen tarkastella aikaisempien vuosien kevään tuloa, lämpötiloja, lintujen saapumista ja ensimmäisten kukkien puhkeamista.

Tänään tarkastelin menneitten vuosien huhtikuun lämpötiloja. Huhtikuun puoleen väliin mennessä lämpötila kohosi vain harvoin yli viiden asteen. Sen jälkeen aina vappuviikolle saakka lämöpötila pysytteli viiden ja kymmenen asteen välillä. Vasta viimeisellä viikolla sää on ollut hieman lämpimämpää ja saattanut kohota lähelle 20 astetta. Luntakin on huhtikuussa usein satanut, mutta niinhän se on, että uusi lumi on vanhan surma ja sulaminen saa vauhtia uudesta kosteasta lumesta. Kalenterieni huhtikuihin on tietenkin muutama poikkeuspäivä on mahtunut joukkoon, mutta yleinen lämpötilojen kulku on ollut juuri kertomani kaltainen.

Vaikka kuinka ihana olisi saada kevään lämpö heti meille, niin sitä saadaan kuitenkin odottaa. Ehkä etelämmässä lämpötilat kohoavat aikaisemmin, mutta täällä pohjoisemmassa kylmää vielä riittää.

Koleana huhtikuun iltana kevään lämpö ja sen ihana meden tuoksu tuntuvat olevan aivan liian kaukana. Tätä vihreyttä saamme vielä odottaa puolitoista kuukautta. Prima vera -ihana ensivihreys, olisitpa jo täällä!

Ensi askeleet kohti remonttia

Blogin esittelytekstissä lukee: Elämää vanhassa talossa ja puutarhassa, remonttia... Hetkinen, remonttia! Puutarhastahan tässä blogissa on höyrytty kesät talvet, eikä sanaakaan remontista ole kirjoitettu, kuin joskus haaveissa sivuttu. Olemme asuneet tätä taloa nyt kaksi ja puoli vuotta. Kun ostimme talon, se oli edellisten asukkaitten jäljiltä aivan asuttavassa kunnossa. Tarkoituksemme on pikkuhiljaa laittaa paikkoja kuntoon, mutta aivan ensimmäiseksi on tehtävä lämmitysremontti. Sen jälkeen voimme suunnitella muuta.

Lämmitysremonttia suunnitellessa kävi ilmi, että vanhan talon rautaiset vesijohdot vetelevät viimeisiään ja vesivahinko kellarissa tai vuoto maan alla olisi piankin todellisuutta. Remontin ensi askel on siis otettu ja vanhat, haperot putket on korvattu muoviputkilla.

Kuvat ovat isännän ottamia, sillä itse olin töissä, kun pihaa myllättiin. Onneksi ammattitaitoinen kaivurikuski viimeisteli peittelyn, niin piha näyttää taas tasaiselta, mutta saviliejua riittää. Kuoppaan katosi kaadetun pihlajan kantokin. Kaivuri peitteli sen saven sekaan. 

Nyt pitäisi kevät selvitä tämän kenkiin tarttuvan saven kanssa. Saunallekin pitää mennä eri reittiä, kun tavallisesti. Savivellin kestää, kun tietää, että nyt vesijohto toimii moitteettomasti vuosikausia. Kunhan säät lämpenevät, niin on nurmikonseimenten kylvön aika ja kaivannon kohta pääsee taas entiselleen.

Lähestyvä pääsiäinen innostaa keväisiin kukkaistutuksiin. Lähipuutarhalta haettu valkoinen helmililja pääsi sammalpesään. Onhan se vaan niin hyvä asia, että pihalta löytyy sammalta kaikenlaisiin tarpeisiin.

Helmililjat pääsivät sulostuttamaan pääsiäisen aikaa sisätiloihin. Siellä ne ehtivät juuri sopivasti kukkaan.

Ensi viikolla alkaa huhtikuu. Nyt saisi jo lämpö ja aurinko pikkuhiljaa palata maisemiin. Ainakin omissa muistikuvissani pääsiäinen on ollut aina aurinkoinen! 

Karvajalkojen koulutuspäivä

Tänään oli karvajalkojen koulutuspäivä. Karvajalat ovat tietenkin tomaatteja, jotka kylvin helmikuun puolessa välissä. Talon itäpuolen ikkunoilla varttuneet taimet olisi ollut jo hyvä koulia aikaisemminkin, mutta minun pitää kuljettaa taimet koulutukseen pihan kautta, niin olen joutunut odottamaan sopivaa säätä. Hontelot karvajalat kaipasivat jo kiireesti tilavampaa ruukkua ja lisää ravinteita kasvuun.  Tänään lämpötila oli plussan puolella ja taimien siirto onnistui vesisateessa.

Taimien koulutuspaikka on pyykkituvassa, jossa saan levittää multaa rauhassa, jos homma jää syystä tai toisesta kesken, siivous ei heti ole välttämätöntä, vaan mullat voi hetkeksi jättää levälleen ja työtä voi jatkaa taas sopivalla hetkellä. Pyykkitupa on kuitenkin melko pimeä. Pienestä ikkunasta tulee vain vähän valoa ja lamppukaan ei valaise kovin hyvin.

Pyykkituvan ikkunalla pelargoniat ovat jo päässeet kasvun alkuun. Kaunopunahattu sen sijaan on itänyt hieman nihkeästi. Muutama sirkkalehti on vasta näkyvissä. 

Tomaatteja varten olin kerännyt jo jonkin aikaa maitopurkkeja, mutta eihän ne riittäneet alkuunkaan. Onneksi sisäinen hamsterini on jemmannut kaikki erilaisten kasvien mukana tulleet ruukut, niin suurin piirtein kaikille löytyi jokin isompi ruukku. Viime vuonna olin ostanut myös nelikulmaisia taimiruukkuja, joille tuli taas käyttöä, vaikka ehkä ne ovat ajanoloon liian pieniä. 

Verstashuoneen ikkunalla alkaa olla ahdasta. Nyt kuva näyttää pimeältä, mutta toivottavasti valo riittää ja tomaatit kasvavat vantteriksi. Loput koulitut tomaatit kannoin takaisin sisälle yläkerran ikkunalle.

Tomaatteja laitoin viittä eri lajia. Tigrellaa, Tumbling Tom ja Sungold kirsikkatomaatteja sekä nimetöntä kirsikkatomaattia, jonka siemenpussista onnistuin viime vuonna repäisemään nimen pois. Lisäksi laitoin Super Marmande pihvitomaattia. Jokaista piti olla kuusi, mutta kylväessä laitoin muutaman siemenen ruukkuunsa, niitä tuli tietenkin enemmän. Ja enhän minä mitään raaski heittää pois, vaan kaikille etsitään kasvupaikka. Kasvihuoneeseen kaikki ei mahdu millään, mutta luulen, että ylimääräisille taimille on ottajia tai voihan sitä yrittää kasvattaa loppuja avomaalla.

Kun multahommissa pääsin vauhtiin, niin sain samalla myös ensimmäiset pihakukkaset laitettua. Kuistin ikkunalla tete-narsissit uhmaavat keväisiä räntäsateita ja pakkasöitä.

Varastosta löytyi jouluksi haettua sammalta ja liekoa. Niitä lisäsin tuomaan lisää vihreyttä. Kevät on taas askelen lähempänä.

Kevätsiivousta

Auringon paiste piristää ja saa mielen niin iloiseksi. Keväiset aamut ovat ihania, kun herätessä aurinko alkaa nousta ja pikkuhiljaa verhojen takana päivä kirkastuu.

Eilen ostetut tulppaanit hehkuvat auringon valossa. 

Yrtitkin ovat jo hyvässä kasvussa. Persiljakin ehti hyvin toisten mukaan, vaikka kasvimaalla sen itämistä saa aina odottaa.  

Kevääseen kuuluu myös kaikenlainen siivous. Sitä minäkin suunnittelin tälle päivälle ja onneksi pitkästä aikaa saatiin käytettyä matotkin pihalla. Työkavereiden innoittamana ryhdyin myös sisäiseen siivoukseen. Olivat kuulemma saaneet ihan uutta virtaa ja tarmoa detox-kuurin ansiosta. Eihän minua tarvinnut kauan houkutella, kun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ostin tällaisen kuurin ja aloitin sen tänään.  

Kokeillaanpa toimiiko kuuri meikäläisellä. Ainakin etiketin teksti lupaa virkeyttä ja elinvoimaa.

 Laimennettua nestettä nautitaan päivän mittaan puoli litraa. Maku ei ollut mikään ihmeellinen, mutta kyllähän se ihan helposti tuli juotua. Juoman join ennen puoltapäivää ja iltapäivällä  piti sitten juoda vettä oikein urakalla, mutta ehkä se kuuluu kuurin puhdistavaan vaikutukseen. Vesi huuhtelee elimistöstä kuona-aineita. Juomaa voi juoda enintään kolme viikkoa ja sitten pidetään tauko. Itselleni taitaa vähempikin aika riittää.

Näin ensimmäisen päivän perusteella en voi vielä mitenkään hehkuttaa pirteyttä ja jaksamista. Olo on ollut aivan tavallinen lauantaiolo, paitsi, että aurinko on paistanut ja piristänyt. Olisikohan pilvisenä päivänä huomannut detox-kuurin vaikutukset paremmin? 

Iltapäivällä päästiin taas pitkästä aikaa pihahommiin. Ruokailutilan ikkunan takana, aivan talon vieressä kasvaa pihlaja. Se oli nyt tullut tiensä päähän. 

Sahaa ennenkin käyttänyt isäntä kaatoi pihlajan suit sait sukkelaan ja risutkin kannettiin yhdessä silppuri- ja halkorantteelle. 

Haravointi vielä jäi, mutta onkohan se niin tarpeellistakaan.

Nyt ilta-aurinko pääsee paistamaan ruokailutilaan, mutta ehkä jotain muutakin voi noilla kulmilla tapahtua. Puun kaataminen on aina jotenkin surullista, mutta joskus se on välttämätöntä ja muuttuneeseen maisemaan tottuu kyllä pian.

Tänään on puhaltanut kylmä pohjoistuuli ja lämpötila on ollut pakkasella auringonpaisteesta huolimatta. Huomenna maa muuttuu valkoiseksi. Talvi palaa hetkeksi, mutta toivottavasti vain lyhyeksi hetkeksi.

Kukkasuunnitelmia

Käväistiin viikonloppuna pikaisesti katselmassa kevään edistymistä muualla Suomessa. Pihassamme ei ole lunta juuri ollenkaan, vain joitakin lumikasoja. Pellot talon ympärillä ovat niin ikään lumettomat. Muutaman kilometrin päässä sisämaahan päin lunta oli vielä selvästi enemmän. Matkan edistyessä ja etelää kohti ajaessamme lumen määrä vain kasvoi ja kasvoi. Näimme sydänmaalla pihapiirejä jotka olivat aivan kokonaan lumen peitossa ja katoilta valunut lumi liki peitti ikkunat.

Lumen määrä ja kevättalven tunnelmat saivat auton nokan suuntaamaan Viherlandian kasvihuoneita kohti. Siellä kevät oli jo täydessä vauhdissa.

Kuvat otin kännykällä, ja eihän ne onnistunut ollenkaan, kun koitin kuvailla vaivihkaa.

Kevätkukkaistutusten huumaannuttamana suuntasin katseeni daalioiden mukulavalikoimiaan. Viherherlandiasta voi ostaa mukuloita ja sipuleita yksittäin ja rohkaistuin ottamaan muutaman mukulan koekappaleiksi. En ole aikaisemmin näitä daalioita kasvattanutkaan. Toivottavasti onnistun kukittamaan nämä kaunottaret.

Pinkkiähän se olla pitää, mutta gladioluksen sipulit valitsin niin, että niiden oranssi sopisi hyvin huvimajan keltaiseen maaliin. Gladioluksiakaan en ole vielä koskaan kasvattanut. Toivottavasti onnistun niiden kanssa, sillä olen haaveillut galdioluksia kukkapenkkiini ja kenties maljakkoon loppukesällä.

Pitihän minun taas hiplata myös siemenpusseja ja muutama sieltäkin tuli mukaan.

Viherlandiassa voi päästää puutarhahaaveet valloilleen. siellä on tarvikkeita joka lähtöön. Olisikohan pian uuden ruusuportin aika? Mielessäni olen jo paikankin sille suunnitellut ja kuvitellut miten ihanasti köynnösruusu siihen tukeutuu. 

Haaveita riittää. Todellista puuhaa riittää sitäkin enemmän ja siihen pitää ensi viikolla tomerasti tarttua. Nyt on mennyt pari viikkoa ihan muissa ajatuksissa. 

Kevätterveisin :)

Mummoilemassa?

Mummoilu on päivän sana. Siitä on vastikään kirjoitettu kirjakin ja pitihän minunkin testata, kuinka mummoilu minulta sujuu. Ainakin asun oikeastaan mummon mökissä ja joitakin harmaita suortuvia alkaa jo löytyä muuten niin nuorekkaasta päästäni. Vanhassa talossa kaikki on vanhaa, kalusteista lähtien. Mutta täyttäisinko muuten mummoilun kriteerit. Kodin Kuvalehden nettisivuilla on testi, jossa voi mummouttaan testata ja sieltä poimin nämä väittämät tähän lähempään tarkasteluun.

1.Näen metsän ensisijaisesti täynnä säilöttävää.

Tämä osui ja upposi. Loppukesän ja syksyn vapaa-aika kuluu marjametsässä. Se on kuin hulluus, joka iskee heinäkuun loppupuolella. Metsässä kulkeminen on hankalaa, kun silmät ovat kiinni mustikanvarvuissa ja tähystelevät, löytyykö marjoja. Tietenkin myös vattuja ja puolukoita pitää koittaa kerätä sen minkä ehtii.

Marjahulluudesta kirjoitin syksyllä. Siitä voit lukea täältä (klik)

2. En voi lopettaa emaliastioiden raahaamista kirpputorilta.

Käyn mielelläni kirpputoreilla ja joskus pidän itsekin pöytää siellä. Harvoin kuitenkaan ostan mitään sellaista, mille ei ole varsinaista tarvetta tai käyttöä. Koitan olla keräilemättä mitään tarpeetonta. Joskus kuitenkin haksahdan, kuten tuon kattilan kanssa. Se saa olla ihan koristeena keittiön kaapiston päällä.

Niin ja onhan minulla ne ihanat sipulivaditkin.

Lisää kirpparilöytöjä voi katsella täältä (klik)


3. Hinku lavatansseihin iskee, kun kuulen iskelmän.

Pidän hiljaisuudesta. Työskentelen päivittäin melko meluisassa ympäristössä, joten iltaisin kaipaan hiljaisuutta ja rauhoittumista. Kuuntelen musiikkia melko harvoin. Joskus leipoessa kuuntelen Entisten nuorten sävellahjaa ( ehkä sekin kuuluu mummoiluun). Tansseihin ei kuitenkaan tule hinku, jos haluaisin kuunnella livemusiikkia, ehkä se olisi jotain uudempaa. Radiosta kuuntelen iskelmiä kyllä sujuvasti ja hoilotan mukana. Tämä väittämä ei siis aivan pitänyt paikkaansa.


4. Ruuantähteet saavat mielikuvitukseni lentämään.

Pidän ruuanlaitosta. Mutta arkiruokailu on pikaista lämmitystä tai helppoa kokkausta. Viikonloppuisin paneudun resepteihin ja kokeilen uutta. Tämän talven suosikkeja ovat olleet padassa hitaastit hautununeet ruuat. Koetan syödä kasvispainotteisesti ja ekologisesti. Tällä hetkellä yritän olla ekopaastolla, jollon vähennän lihansyöntiä entisestään. Pyrin laittamaan ruokaa niin, että sitä ei jää tähteeksi tai sitten tähteet syödään sellaisenaan lämmitettynä. Harvoin teen mitään uusia tuunauksia niistä.


5. Itsekasvatetut vihannekset saavat mielen levolliseksi.

Tämä osui ja upposi. Tästä asiasta olen tainnut täällä blogissa kirjoittaa useinkin. Tomaatin, paprikan ja chilin taimet ovat jo hyvällä alulla ja odottavat  kiireesti pääsyä isompiin ruukkuihin. Laatikkopuutarhaan jo mietin kylvöjärjestystä ja hankin tarvittavia siemeniä. Huomaan aina ensin katsovani hyötykasvien siementarjonnan ja sitten vasta kukkien. Tässäpä on hieman viime kesän tomaatti- ja chilisatoa. Niiden värit ovat niin kauniin hehkuvat.

Vieläkin saan nauttia näistä vihanneksista.. Toivottavasti pärjään näillä uuteen satoon saakka.

6. Mäntysuovan tuoksu tuntuu ihanan kotoisalta.                                                                                       

                                                                       

Tämäkin väittämä on jo käsitelty täällä blogissa viime toukokuussa. Mäntysuopaa käytän tietenkin mattojen pesuun. Pikku mökin etuja on myös siivouksen helppous ja mattojen vähyys. Pesu-urakka ei ole kauhean raskas ja jos sää suosii, matot kuivuvat ulkona parissa päivässä. Mäntysuovan tuoksua voit nuuskutella.täältä (klik)

7. Vastustamaton halu herää nousta jalaksille, kun näen potkukelkan.                                                       

Pidän talvesta. Sekin on jo käynyt selväksi täällä. Pidän hiihtämisestä ja lumiukoista. Lumen valo antaa muuten pimeässä talvessa energiaa. Onneksi tänä talvena on ollut lunta, vaikka se nyt onkin jo miltei kaikki sulanut. Potkukelkkakin minulta löytyy ja pakkasilla sitä tuli käytettyä kauppassakin. Onneksi pikkukaupungin katuja ei silloin ollut vielä hiekotettu.  Himopotkuttelijaa ei minusta kuitenkaan saa, sillä hartiani eivät pidä siitä asennosta, ehkä tämä mummo tarvitsisi korkeamman kelkan kauppareissuille. 

8. Pidän tärkeänä osata villasukkien teon.                                                                                                   

Villasukat ovat eniten käyttämiäni sukat. Olen villasukat jalassa syyskuusta huhtikuulle. Ne lämmittävät ihanasti jalkoja, joskus käytän niitä unilääkkeenä. Illalla, jos jalat on nukkumaan mennessä kylmät, en saa unta. Silloin laitan villasukat jalkaan ja uni tulee pian. Vanhoissa taloissa on usein kylmät lattiat, mutta pikku mökkimme lattiat ovat mukavan lämpimät ja vedottomat. silti villasukat ovat aina talvella jalassani. 

Käsitöitä teen satunnaisesti inspiraation iskiessä. Syyslomalla iski villasukkainspiraatio ja homma lähti hyvin käyntiin. Pari kertaa neuloin kantapään uusiksi ja sitten jatkoin jälleen. Sen jälkeen huomasin, että sukastahan tulee hirmuisen suuri, vaikka silmukkamäärä oli oikea. Siihen jäi koko kutomus, enkä ole saanut sitä vielä purettuakaan. Onpa noloa. 

Onneksi äitini, joka on vielä mummompi, pitää meidät villasukissa.

9. Kiikkustuolissa keinuminen rauhoittaa.                                                                                                    

Tottahan tämäkin on, mutta pikkuruiseen pirttiimme ei vain mahdu kiikkustuolia. Täytyy tyytyä istumaan nojatuolissa takkatulen ääressä. Ulkonakaan meillä ei ole keinua, ehkä en tarvitsekaan sellaista.

10. Ryijyt ovat mielestäni kauniita.                                                                                                                 

Totta tämäkin. Seinilläni ei valitettavasti ole yhtään ryijyä, mutta äitini aikoinaan tekemä täkänä on päässyt ruokailutilan seinälle. Se sopii hyvin kirpputorilta löytyneen senkin pariksi. Täkänästäkin kirjoitin kesällä täällä (klik)

11. Harva asia purkaa stressiä niin, kuin kangaspuiden paukuttelu.                                                                 

Stressiä tulee usein tekemättömistä töistä ja kotitöistä. Kangaspuiden paukuttelu ei kuitenkaan sovi meikäläiselle, sillä se pölisee liikaa. Muutaman maton olen äitini kangaspuilla kutonut ja todennut tukkoisen nenäni kanssa, että tämän homman muut saavat hoitaa. 

Stressiäni poistan leipomalla ja liikkumalla. Myös kohta alkavat pihatyöt ovat sitä parasta stressinpoistoa.

12. Kyllä kunnon tiikerikakku aina brownien voittaa.                                                                                    

Edellä juuri kerroin stressinpoistokeinoni. Siis leipomisen. Joka viikko leivon jotain, ainakin leipää tai sämpylää. Kaupan leipää meillä ei juuri syödä. Minun parhaita säästövinkkejäni onkin sämpylöiden lepominen. Leipää meillä ei mene ollenkaan hukkaan, kun sämpylöitä otetaan sulamaan vain tarvittava määrä. Leipomiseen etsin  uusia reseptejä netistä ja käytän myös vanhoja hyväksi havaittuja ohjeita. 

13. Voisin kuvitella asioivani mummon vaatekaapilla.                                                                                 

Helppo vastaus. En voisi!

14. Vanhat mustavalkoelokuvat saavat mielen nostalgiseksi.                                                                           

Television katselu jää aika vähäiseksi. Tällä hetkellä seuraan, kuinka Australian MasterCheffissä käy. Joskus kuitenkin innostun katsomaan myös noita mustavalkoelokuvia. Lähinnä muistissa on edellisenä talvena esitetyt Komissaario Palmu ja Niskavuori elokuvat. Ihan kuitenkaan niin nostalgian kaipuinen en ole , että ihan vartavasten hakeutuisin mustavalkoelokuvien maailmaan.  Puutarhaohjelmia kyllä katsoisin, jos siihen olisi aikaa, kun ne alkavat huhtikuussa. Mutta silloinhan puuhailen kiihkeästi pihalla.

Nyt olen vastannut kaikkiin testin kysymyksiin. Mitä siis tuli tulokseksi? Minusta taitaa kyllä pikku hiljaa kehittyä kunnon mummo. Joissakin asioissa on vielä parannettavaa. Ehkä aloitan tuosta villasukan kutomisesta taas syksyllä.

Jos haluat tehdä mummotestin se löytyy Kodin Kuvalehden nettisivulta tätäkin kautta (klik)

Tämän päivän viherrys löytyy keittiön ikkunalta: Rukolat ovat itäneet ja versot kurkottelevat kohti aurinkoa.

 Mukavaa, kun liityit joukkoomme Vaahteran lehdelle Tarja!

Aurinkoa päivääsi ihan jokaiselle toivoo mummon alku :)