Lähtölaukaus kesään

Talven uurastus opiskelujen parissa on takana ja vihdoin minäkin pääsen rakkaan harrastuksen pariin. Taakse jäävä huhtikuu on ollut yhtä hullunmyllyä: Kaksi lähijaksoa yliopistolla, joka viikonloppu luentoja kotipaikkakunnalla, oppimistehtävien naputtelua sekä leikkaus. Enpä ole paljoa ehtinyt puutarhahommiin,  enkä tänne blogimaailmaan. Nyt on hetkisen hengähdysaikaa.

Vähäluminen talvi ja tammikuun -30 asteen pakkaset upottivat roudan todella syvälle ja vasta nyt ensimmäiset krookukset kukkivat. Toivottavasti viime päivien runsaat sateet ovat sulattaneet roudan.

Sääennuste lupaa lämpimiä kevätpäiviä ja yölläkin lämpötila pysyy lämpimän puolella, joten rohkaistuin kantamaan taimet valohoitoon kasvihuoneeseen.

Nyt haluan olla rohkea ja istuttaa nuo tomaatit kasvamaan paikoilleen. Jos kylmä uhkaa, niin pitää sitten keksiä joku lämmityssysteemi. Pikkukasvariin nostin taimet verstashuoneen ikkunoilta, jossa ne ovat kasvaneet melko hitaasti. Jospa nyt nuo honteloiset hieman vahvistuisivat.

 

Mahtaakohan nuo oppineiden kukat ehtiä kukkimaan koko kesänä?

 

Multatyöt odottavat ja nyt pitäisi kiireesti laittaa kesäkurpitsat, kaalit ja kurkut kasvamaan. Onneksi nyt on siihen aikaa.

Erilainen kevät ja ensimmäinen voimakuva

Tässä keväässä kaikki on toisin. Syksyllä aloitetut opinnot ovat loppusuoralla ja on viimeisten tehtävien ja lähijaksojen aika. Muutaman viikon päästä saan palkinnon talven uurastuksesta ja mahdollisuuden uusiin mielenkiintoisiin työtehtäviin. Jotenkin opiskelukärpänen puraisi kuitenkin kunnolla ja aloitin toisenkin opintokokonaisuuden joka vielä jatkuu vielä syksylläkin. Sekin liittyy osin työhöni ja osin harrastukseeni. Tämä kevät on kuitenkin aivan erilainen, kuin mikään aikaisempi. Suurin erilaisuus liittyy itseeni.
 

Sinivuokot avaavat nuppunsa ensimmäisenä.

Syksyn ihanina lämpiminä päivinä rinnalleni laskeutui papillooma, joka nyt kevään korvalla osoittautui mustaksi perhoseksi. Talvella kävin jo pienessä leikkauksessa, ja ajattelin kaiken olevan siinä. Niin sanoivat lääkäritkin. Vähän ennen pääsiäistä tuli puhelu jossa pyydettiin käymään lääkärissä. Silloin arvasin heti, mistä oli kysymys.

Nyt olen käynyt uudelleen leikkauksessa ja opettelen elämään syöpäpotilaana. Muutaman viikon päästä tiedän jatkosta. Leikkauksen jälkeen elelen hieman hissukseen, tekemättä mitään raskasta ja likaista työtä. Ihanista aurininkoisista kevätpäivistä käyn nauttimassa pienillä lenkeillä ja istuskelemassa huvimajassa. Haravointi ja maan kääntäminen saavat nyt odottaa. Se ei ole niin tärkeää. Onneksi en kuitenkaan ole juuri kipeä. Jotkut liikkeet tuntuvat hieman leikkausarvessa, mutta paikoillaan ollessani en muista koko asiaa. Nyt on siis aivan pakko keskittyä elämään nojatuolin ja tietokoneen välissä.

Lumet ovat kauan sitten hävineet täältäkin, mutta maa on edelleen syvässä roudassa. Eilen yritin kiskasita laatikkopuutarhassa törröttäviä rankoja pois, mutta eivät lähteneet. Sipulikukatkaan eivät anna elomerkkejä itsestään, vaikka jonakin keväänä krookuksen kukkia putkahtaa esiin jo maaliskuun lopussa. Aurinko onneksi paistaa ja hieman lämmittääkin.

Kasvulaatikoiden reunat on juuri tervattu

Taimia minulla on ikkunalaudat täynnä ja kovasti odottelen, että saisin viedä niitä jo kasvihuoneeseen, mutta joka yöksi on luvattu pakkasta, joten pitää vielä odotella. Kuitenkin tarvitsisin kiireesti tilaa uusille esikasvatettaville. Multaa en saa nyt paljain käsin käsitellä, ettei haava pääse tulehtumaan, joten on ihan hyvä hieman odottaa multahommien kanssa.

Tomaatin taimia löytyy seitsemää eri lajiketta.

Kainon Kuohun reunalla olevasta huvimajasta ajattelin kehitellä itselleni terapiahuoneen. Se on nykyiselläänkin ihan kiva, mutta haluaisin tuunata sitä vielä lisää ja piristää itseäni sillä tavoin. Ehkä kirpparilta löydän sopivia tarvikkeita. Uusia juttuja en nyt mielelläni osta, vaikka niillähän saisi nopeasti kivan näköistä. Elän vielä hetkisen opiskelijabudetilla joten nuukailu pitää pintansa. Kirppariostokset ovat myös ekologisia.

Huvimaja ennen kevätsiivousta.

Elämä jatkuu samaan malliin. Yritän pitää mielen korkealla ja piristää itseäni voimakuvilla. Niitä laittelen jatkossa tännekin. Olkoon tuo alun sinivuokkokuva ensimmäinen voimakuvani.

Kestohangilla

Pieni piipahdus pois kotimaisemista piristää. Niinpä viikonloppuna teimme lyhyen vierailun lapsuuden maisemissa ja vanhempiani tervehtimässä. Viime viikon suojasäät olivat sielläkin vaihtuneet pakkasiin ja viimaan, mutta onneksi aurinko paistoi miltei koko ajan kirkkaalta taivaalta. Sään vaihtuminen suojasäästä pakkaseksi tietää kevättalven hauskinta aikaa: kestohankia. Tai oikeamminkin hangenkeliä. Hanget olivat jäätyneet niin, että aivan joka paikassa lumen päällä voi kulkea uppoamatta.

Viikonlopun aikana teimme todella pitkiä kävelyretkiä jäällä.

Kiersimme lahtia, niemiä, saaria ja luotoja. Jalkaisin pääsimme paikkoihin, joihin veneellä pääseminen olisi hankalaa.

Retken aikana silmiimme osui useamman norpan joukko. Lähdimme kulkemaan niitä kohti ja huomasimme molemmat aivan selvästi, kuinka reunimmainen norppa liikkui jäällä. Kummasti kuitenkin muut pysyivät paikoillaan ja pääsimmekin norppien lähelle, niin että voimme todeta ne kaikki jäästä esiin pilkottaviksi kiviksi.

Norpan jäljillä kuitenkin taisimme liikkua. En ole koskaan nähnyt norppaa,enkä oikein tiedä sen elämäntavoista, mutta luulen, että löysimme norpan pesän. Molemmissa kuvassa olevissa koloissa oli avannot veteen. Tosin ne olivat jäätyneet umpeen. Toivottavasti norpan pesintä on tänä talvena onnistunut, vaikka lumitilanne ei ehkä olekaan ollut kaikkein suotuisin.

Tällaisia umpeen jäätyneitä avantoja löysimme useita. Mahtavatko olla norpan hengitysavantoja. Pilkkiavantoja nämä eivät olleet, sillä niiden luokse ei vienyt askelia. Avanto oli n.0,5m halkaisijaltaan.

Jäällä kävelyssä on tietenkin oma jännityksensä. Sunnuntaisella lenkillä jää paukkui ja rutisi melkoisesti. Yksi humahdus kävi aivan allamme. Railoja syntyi jäähän, mutta onneksi jää oli vielä vahvaa.

Kevään merkit olivat pakkasesta ja viimasta huolimatta näkyvillä.

Ihanat pajunkissat, ihanat kestohanget, niin parasta talvessa.

Kevään väri: Keltainen

Vihdoinkin meillä paistaa aurinko! Ihana odotettu aurinko. Auringon paistetta ja kevään keltaista tuovat myös tete-narsissit. Siirsin narsissit vanhaan kukkakoriin ja laitoin hieman sammalta reunoille.
Keväinen tuntu tuli samantien. Nämä narsissit saavat olla ulkona ovenpielessä, vain kylmimmiksi öiksi siirrän ne suojaan pakkaselta.

Aurinkoista kevätpäivää sinulle!

Kylvöt mielessä

Jo kauan olen toivonut, että saisin järjestettyä ne kymmenet siemenpussit, jotka pyörivät puutarhakassissani pyykkituvan hyllyllä. Kassissa on siemenpusseja usean vuoden ajalta. Useimmat on avattu ja niistä on tehty kylvöjä aikaisempina keväinä, mutta harvoin kuitenkaan koko pussi tyhjenee kerralla. Täysiäkin pusseja puutarhakassistani löytyy. Ne ovat aikomuksia, jotka eivät ole syystä tai toisesta toteutuneet. Vuodesta toiseen ne ovat vain aikomuksia. Mahtavatko niiden pussien siemenet enää itääkään. Osa käyttämättömistä siemenpusseista on tietenkin uusia ja odottelevat kevään kylvöaikaa.

 

Kassi on tietenkin ihan kelpo säilytyspaikka siemenpusseille, mutta joudun joka kerta penkomaan koko sisällön etsiessäni joitain tiettyjä siemeniä. Tänään sain viimeinkin ratkaisun siihen miten säilytän siemenpussit niin, että ne löytyvätkin helposti.

Otetaan yksi laatikosto

 

Maalataan se ja liimataan nättiä paperia laatikoiden etuseinämään. Dymo-kirjoittimella tehdään nimilaput ja valmista tuli.

 

Yksi laatikko jäi aluksi ilman nimilappua ja ajattelin sinne laittavani itsekerättyjä ja sekalaisia siemeniä, mutta kun järjestelin siemenpusseja, huomasin, että juurikasvien siemenet tarvitsevat oman laatikkonsa. Kaikki vihannesten siemenet eivät mahdu samaan laatikkoon.

Nyt minulla on esikasvatettavien siemenet omissa laatikoissaan, niin kukkien kuin vihannestenkin. Monivuotisten kukkien siemenet saivat myös oman laatikkonsa.

Kun sain siemenet järjestykseen, sain ensimmäiset kylvötkin tehtyä. Esikasvatukseen laitoin kuutta erilaista tomaattia. Viittä löytyikin entisistä varastoista ja ainoastaan suklaakirsikkatomaatin siemeniä tulin ostaneeksi. Saapa nähdä miten kylvöni onnistuvat. Viime keväänä kylvin tomaatit aivan liian aikaisin helmikuun puolella ja ne olivat pitkiä roikeloita, kun oli aika siirtää ne kasvihuoneeseen.

Kyllä se tästä lähtee, se kevään ihana kasvun seuraaminen.

Aavistuksia

Olen tarttunut talveen. Luminen, pilvinen maisema ei anna aavistustakaan kevään lämmöstä. Olen hautautunut lumihankiin ja pakkaseen. Nyt on vielä talven aika. En saa mitään kylvötöitäkään tehtyä näin talvisella säällä. Siemenpussit odottavat sekalaisessa järjestyksessä, milloin ehtisin tarttua niihin.

Vähän olen kuitenkin ehtinyt. Viikko sitten nostimme talon alta kellarista syksyllä sinne laitetut kasvit. Osa kasveista oli päässyt siellä jo kasvun alkuun ja surkeat keltaiset sipulikasvien varret pääsivät hieman valoisampiin olosuhteisiin. Muutamassa päivässä lehtivihreä muodostuu ja kasveista alkaa olla iloakin. Sipulikukat, helmililjat ja posliinihyasintit aloittelevat jo kukintaansa jat tuovat kuistille hieman kevään aavistusta.

 

Syksyllä istutettujen sipulien kukinta-aikaa on niin hankala arvioida. Nyt kokeilin ensimmäisen kerran sipulikukkien hyötämistä kevääseen. Ajoitus ei aivan helmililjojen ja posliinihyasittien kohdalla onnistunut. Ne olivat kasvaneet kellarissa aivan liian pitkiksi.  Onneksi nostimme ruukut kellarista ja nyt ne saavat kukkia kukintansa kuistilla ja sitten keväällä istutan ne kukkapenkkiin. 

Tarda-tulppaani nostelee lehtiään mullasta. Ehtisiköhän se kukkia pääsiäiseksi? 

Kuten ikkunasta näkyy, talvi on vielä voimissaan. Kevät on ainoastaan unelmissa.

Kellarista nostin myös hortensian. Sen talvettaminen oli oikeastaan vain kokeilu, mutta niinpä sekin oli kellarissa jo aloittanut kasvua. Kirvatkin olivat talvehtineet ja hieman jo vaivasivat lehden alkuja. Kaapista löytyi kuitenkin suhaus kirvankarkoitetta ja nyt eläviä kiroja ei ole näkynytkään. 

Mitenkähän saisin tuon hortensian vielä kukkimaankin? Olisikohan mullanvaihto paikallaan ja miten sitä lannottaisin?

Kellarista valoon pääsi myös valkoinen sinisarja. Siinä oli jo pienet lehden alut. Ostin juurakon viime keväänä, mutta en saanut sitä vielä kesällä kukkimaan. Jospa se tänä kesänä ilahduttaisi kukillaan. 

Talviunia kellarin uumeniin jäi vielä jatkamaan runkoruusu ja laventeli, nekin nostetaan sieltä kunhan kevät edistyy. 

Toivottavasti kevään aavistukset muuttuvat pian todeksi: Auringoksi ja lämmöksi.

Tauko kaikesta

Maaliskuun alku vaikuttaa erittäin lupaavalta. Aurinko paistaa ja ilma on mitä mainioin. Eilen oli hyvää aikaa pitää taukoa kaikesta.

Tauko opiskelusta, sokerittomasta elämästä, pyrkimyksestä kasvispainoitteiseen ruokavalioon. Tauko kevätauringon paljastamasta pölystä ja liasta sisätiloissa.

Tauko talvesta toteutettiin avaamalla huvimajakausi. Auringon lämmittämässä huvimajassa oli melkein kesäinen tunnelma.

Pihakeittiökin kaivettiin esiin kinoksista ja siellä paistui kevään ensimmäinen grilliruoka, pakastimen perukoilta kaivetut makkarat.

Sukalaakastikeessa dipatut churrot maistuivat makoisilta. Churrot saivat osin myös mielenkiintoisia muotoja paistovaiheessa.

 

Sisällä huvimajassa voi nauttia kiireettömyydestä ja ympärillä näkyvästä luonnosta.

 

Huvimajan ympäristössä lumi vielä peittää maan, eikä talven ankaruuden vaikutuksia voi vielä arvioida. Huvimajan talvi on kuitenkin koitunut asukkaiden kohtaloksi.

Kaino kuohu uinuu taasen lumipeitteen alla. Saapa nähdä millaisia säitä maaliskuu meille tarjoilee.
Joko kohta Kaino kuohu taas virtaa?

Antaapa auringon paistaa. Minua se ainakin virkistää suurenmoisesti.Toivottavasti sinuakin!