Kutsumattomia vieraita

Puutarhassa on aina jotain harmia, Talvella ( ja muulloinkin) rusakot ja jänikset, linnut marjojen kimpussa tai nyhtämässä kylvöksiä maasta. Kaalikoit ja -perhoset ristikukkaisten riesana. Nyt tuli sitten etanoiden vuoro. Ikinä en ole ennen nähnyt tälläista etanamäärä. Huoh. En tiedä mitä noiden kanssa teen. Myrkkyjä en käytä ja jos laitan jotain häätöainetta, niin etanat vain siirtyvät toisiin kasveihin.

Sipulien varret maistuvat näköjään noille nilviäisille. Ehkä kerään ne ja tarjoilen perheelle sipulimarinoituja etanoita. Onneksi sipuli on kasvanut hyvin ja kohta voin nostaa ne pois maasta.

Nauriin lehdet ovat jo ennestään reikäiset kaalikoiden jäljiltä, mutta tämä armeija taitaa tehdä lopun naurishalmeesta.

Onneksi kasvulaatikot ovat vielä säästyneet etanapaljoudelta, mutta kyllä sielläkin yksittäisiä etanoita on liikkunut. Kukkapenkissä daaliat taitavat maistua parhaimmalta etanan suussa, mutta kyllä noita sarviniekkoja saa nyppiä muualtakin. Nyt olis siilille kovasti töitä. Missä lienevätkin tällä hetkellä.
Lehtokotiloita en ole pihallamme vielä nähnyt, mutta se lienee vain ajan kysymys, milloin saapunevat.

Säät saisivat kyllä pysyä lämpiminä ja aurinkoisina. Sade vain pahentaa etanatilannetta.

Kosmoskukkia

Kylvettävät kesäkukat ovat oikein mukava tapa muuttaa pihan ilmettä joka kesä. Viime kesänä unikkojen lisäksi laatikkopuutarha täyttyi köynnöskrasseista. Tänä kesänä ne ovat pienessä sivuroolissa, mutta kosmoskukat ovat valloittaneet kaksi kasvulaatikkoa. Sain siemenet viime syksynä tädiltäni, mutta jostain syystä pääsin siihen käsitykseen, että sain malvan siemeniä ja niin olin kirjoittanut siemenpurkkiinkin. No, erehdys ei harmita ollenkaan, sillä pienet kosmoskukat ovat oikein suloisia. Minulla ei ole aavistustakaan näiden kosmoskukkien tarkemmasta lajikkeesta, sillä niiden siemenet on itsekerättyjä.

 

 

Kosmoskukkia löytyy myös etupihan kukkapenkistä, sillä talven tuhoamien syysleimujen tilalle piti ostaa jotain korkeaa kesäkukkaa, joten hankin puutarhalta muutaman kosmoskukan. Niiden kukat ovat huomattavasti isommat, kuin laatikkopuutarhassa kukkivien, mutta en osaa sanoa, kummat miellyttävät enemmän silmääni.

 

Etupihan kosmoskukkia kuvatessani testailin hieman uuden kamerani toimintoja.

 

Kosmoskukkia kasvatan nyt ensimmäistä kertaa, mutta nyt näistä on tullut suosikkejani, joten kerta ei jää viimeiseksi.

Unikkounelmia

Unikot ovat vallanneet sydämen todellisesti. Olen ihan hulluna niihin ja nyt on niiden kukinnan aika.
Laatikkopuutarhassa ja sen ympäristössä kukkii monenlaisia unikkoja. Ensimmäisenä kukintansa aloittaa Siperian unikko, jonka valkoiset kukat ovat itselleni tämän kesän suurin ihastus. Onneksi uusia nuppuja näyttää ilmaantuvan koko ajan ja kukkia riittää.

Siperian unikoiden värivalikoiman muutkin kukat ovat kyllä kauniita.Myös nuo jo lakastuvat kukat pelkkine heteineenkin valloittavat.

Silkkiunikot kukkivat sekä kasvulaatikoissa, että laatikoiden välissä olevan kiveykse raoissa. Nyt kukkivat ovat kylväytyneet itsestään viime kesän unikoista. Keväällä kylvetyt ovat vasta heräilemässä kukintaan, mutta sehän tietää sitä, että unikon kukkia riittää vielä pitkälle elokuuhun.

 

Pioniunikot kukkivat laatikkopuutarhan talonpuoleisen kukkamaan kulmassa. Niiden kukat ovat aivan valtavia ja kauempaa katsottuna muistuttavat erehdyttävästi pionin kukkaa.

 

Tuliunikot puolestaan kukkivat laatikkopuutarhan reunuspenkissä. Olen jo monena vuonna etsinut juuri tuota Kalifornian tuliunikkolajia, koska olen kasvattanut sitä aikaisemmin, mutta viime vuosina siemeniä ei ole ollut markettien valikoimissa. Näiden kukkien siemenet ostin Jyväskylän Viherlandiasta.

 

 

Laatikkopuutarhan unikkopolku kutsuu ihastelemaan.

 

Siinäpä tuli kunnon unikkotykitystä. Toivottavasti ei aivan ähkyksi asti. Ei kai unikoista kukkaähkyä voi saada.

Pietaryrttejä huvimajaan

Pietaryrtit aloittelevat kukintaansa täällä päin. Nappikukiksi olen kuullut myös niitä sanottavan. Itse kukkahan ei ole kovin kummoinen, mutta kun kukkia on paljon, ne näyttävät aivan mukavan näköisiltä. Pietaryrttejä kukkii nyt joka puolella, tien reunamilla, ojien varsilla ja joutomailla. Sieltäpä niitä sain kerättyä melkoisen kimpun.

Kukista tein kranssin perinteisellä seppeleen solmimisen tyylillä, mutta aluksi se näytti liian harvalta, joten lisäsin vielä kerroksen pieniä, langalla sidottuja kukkanippuja.

Pietaryrtistä solmittu kranssi sai paikkansa huvimajan kynttiläkruunusta, joka on jo tovin ollut ilman mitään somistetta.

Kukista toivottavasti leviää huvimajaan hyönteisiä karkoittava tuoksu, vai onko se ennemminkin haju. Ainakin kuivattujen kukkien tuoksun pitäisi karkoittaa hyönteisiä. Kynttiläkruunussa kukat saavatkin kuivua ja antaa hieman väriä huvimajaan.

Huvimajan tuunaus on kovasti kesken. Pitänee hyväksyä, että se projekti taitaa hieman venähtää. Tässäpä oli yksi nytkäys eteenpäin siinä asiassa.

Laatikkopuutarhalla kukkii

Heinäkuussa laatikkopuutarha aloittaa kukoistuksensa. Laatikot ovat täyttyneet kasveista ja alkavat jo osittain pursuilla ylikin. En osaa koskaan kylvövaiheessa ajatella, kuinka paljon kasvit todella tarvitsevat tilaa. Ainakin laatikot näyttävät kyllä paremmilta ylitsevuotavina, mutta saako sieltä sitten satoa.

Laatikkopuutarhalla on nyt kolmas kesä menossa ja vielä olen ihan kokonaan laatikkoviljelyn luomoissa. Laatikkomme ovat sen verran korkeat, että työskentely niiden ääressä on helppoa ja leveällä reunalaudalla voi istua samalla. Tuossa yllä olevassa kuvassa laatikko näyttäisi olevan hieman kallellaan, mutta toivottavasti se on vain optista harhaa, sillä kaikki laatikot on laitettu vaakasuoraan.

Laatikkopuutarhan alla on katekangas, joten käytävätkin pysyvät rikkaruohottomina. Tosin viime kesänä kylväytyneet unikot rehoittavat käytävällä, mutta en ole raaskinut niitä kitkeä.  Kivetty käytävä on mielestäni helppohoitoinen. Käytävien keskiosat ovat kierätettyä pihakiveä, jota olemme ostaneet edullisesti pihakiveyksiä tekevästä yrityksestä. Laatikkojen reunat on taas kivetty seulapääkivellä, jota olemme hakeneet soramontulta sorakeisarin luvalla.

Liuskekivet ovat puolestaan löytyneet pihalta valmiina. Tuoksuva yrttipolku johdattaa laatikkopuutarhaan. Tinjami liuskekivien välissä tuoksuu jalkojen alla. Tosin en koskaan kulje taimien päältä, vaan aina astun niiden yli. Luulin kylväneeni ajuruohoa keväällä ja istutin sitä tuohon kivien väliin, mutta kyllä siinä oli niin vahva tinjamin tuoksu, joten luulen sen olevan sitä. Toivottavasti se leviää kivien väliin. Ehkä vielä kylvän tuohon myös ajuruohoakin, sillä siemeniä on minulla valmiina.

Tuoksuvan yrttipolun täydentää ruukussa kasvava laventeli. Olen onnistunut sen talvettamaan kellarissa jo kaksi talvea.

Laatikoiden alla on siis katekangas ja laatikkoihin teimme vielä ruskeasta maisemointikankaasta pussit mullalle, että se ei karkaisi pois. Kaikissa laatikoissa on pussimultaa, hieman hiekkaa ja turvetta. Keväällä olemme hakeneet hevonkakkia ja lisänneet sitä mullan joukkoon. Tänä keväänä haetussa lannassa tuli mukana paljon vesiheinän siemeniä, sekä ohran jyviä ja nyt olen joutunut niitä kitkemään. Muuten laatikot ovat olleet ihanan rikkaruohottomat. Keväisin kasvimaan muokkauksen yhteydessä kannan laatikoihin kouratolkulla kastematoja multaa myllertämään.

Maissiakin piti jälleen kerran laittaa, vaikka viime kesänä se ei onnistunut ollenkaan. Köynnöstukea pitkin pitäisi kiivetä papua, mutta taitavat etanat ja muut tuholaiset ehtiä sen syömään. Tuholaisia on tänä kesänä riittänyt. Lehtikaalikin on pelkkää pitsiä. Iltaisin kuljen litistämässä toukat kaalinlehdiltä, mutta ne eivät lopu koskaan.

Laatikkopuutarhaa reunustaa kukkamaat. Niiden kukinta tekee kyllä mieleni aina niin iloiseksi.

 

Laatikkopuutarha on talomme takana ja se näkyy olohuoneen ikkunasta. Haluan, että näkymä on kaunis kaikkina vuodenaikoina. Ainakin kesällä se mielestäni on oikein mukavaa katsottavaa.

Tänään täällä paistaa aurinko. Toivottavasti se paistaa sinullekin.

Kierrätystä pihalla

Ostaessamme talon ja puutarhan, saimme kaupan mukana pihalla olevan hirsisen pöytä-penkkiyhdistelmän. Koska mellä oli omat mieluisammat pihakalusteet, hirsipöytä jäi apupöydäksi ja saattoihan joku sen ääressä joskus istahtaakin. Keväällä jo uhkasin hirsipöytää hävityksellä, mutta kaikkea en sentään ole ehtinyt ja pöytä on jököttänyt paikallaan ja ollut kukkimistaan odottavien pelargonioiden sijoituspaikka.

Tänään silmäni osuivat taas tuohon hirsipöytään ja siitä se ajatus sitten lähti. Painavat pöytä ja penkit siirrettiin verstaan aurinkoiselle seinustalle. Toinen penkki nostettiin pöydän päälle ja toinen penkki jäi pöydän eteen. Siinäpä on minulle oiva kukkataso pihan lämpimimmällä paikalla.

Siirsin pöydälle myös kasvihuoneessa ahtautta aiheuttaneet kirsikkatomaatit. Jospa lämpöä riittäisi tomaattien kypsymiseen tuossa seinustalla. Nyt kaikki pihan irtoruukut on koottu samaan läjään ja kastelu sujuu helposti, eikä sinkkiämpäressä olevat tomaatit saa liikaa vettä räystään alla.

Hirsipöytä pääsi siis uusiokäyttöön ja onkin tukeva teline kukille. Tuulet eivät sitä hevin heiluttele.
Toivottavasti pelargoniat aukaisevat pian nuppunsa ja vihreyteen tulee muutakin väriä.

Testikuvia

Pieni pyörähdys pihalla uusi kamera kaulassa. Onneksi satoi vain hieman tihkua juuri sillä hetkellä.

Keväällä istuttamani "Piilu" -kärhö on avannut ensimmäisen nuppunsa. Kukka on todella kaunis, mutta se on aivan maanrajassa. Kärhö ei apunarusta huolimatta ole kiivennyt kuin puoli metriä korkealle. Sitten se on ruvennut tekemään vain sykkyrää. Nuppuja on kyllä useita ja kohta omppupuun runko muuttuu pinkiksi. Kukassa oleva kosteus hieman kiiltelee liikaa ja tekee terälehdet todellista vaaleammiksi.

Saman omenapuun juurella kukkii mahtava keisarinkruunu. Kuvassa sen oranssi on todellisuutta voimakkaampaa. Tarkennustakaan en osannut vielä tehdä oikein, sillä lähin terälehti tulikin kuvaan epätarkasti.

Huvimajan takana puron varrella kukkii myös peurankello. Kuvassa on jälleen tarkennusongelma.

 

Kunhan tuo sade loppuu, niin sitten pidän itselleni valokuvauskurssin pihalla. Nyt taidan mennä nakuttelemaan itselleni Nooan arkkia.