Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

torstai 6. marraskuuta 2014

Hetki valkoista

Ihana talvi tuli kertarysäyksellä. Yhdessä yössä satoi 20 cm lunta ja nollakelin räntäsade vaihtui paukkupakkasiin. Tänä aamuna pakkasta oli 17 astetta. Marraskuun mustuus poistui hetkessä ja tilalle tuli ihana talven valkeus. Kuinka mielelläni pitäisin tämän valkeuden, pakkasen ja kirkkaan taivaan. Näin marraskuun alussa aurinko paistaa vielä sen verran korkealta, että se lämmittää ja antaa energiaa. Kaamosmasennus poistuu tyystin, kun voi ulkoilla valoisaan aikaan. Tietenkin talventulo antaa lisähaastetta työmatkoihin: nyt pyöräily saa jäädä ja tilalle tulevat aamu-ja iltapäiväkävelyt. Mutta sehän minulle sopii, kunhan vain muistan varata tarpeeksi kävelyaikaa.




Ulkotyötkin muuttuvat. Haravointi vaihtuu lumenluontiin ja kolaukseen, joka sekin tuntuu pitkästä aikaa mahtavalta hommalta ( Mitenkähän lienee ajatukset  maaliskuussa?) Viime talvena en tainnut kolata metriäkään lunta, ehkä joskus lakaisin portaat.



Saunan lämmittäminen vaatii aikaa paljon enemmän, kuin leudolla säällä. Onneksi sen voi hoitaa lumitöiden yhteydessä. Talvisaunominen pihasaunassa on rentouttava kokemus. Kuljetaan sisältä saunatakki päällä saunaan ja välillä käydään jäähyllä ja sitten taas lämmitellään. Eilen ei kuitenkaan minulla ollut rohkeutta tehdä lumienkeliä saunajäähyllä, ehkä vielä se teen joku kerta. Raparperin juurella käväisin kuitenkin avojaloin (hui kun oli kylmää lunta!) Vielä saunassakin jalkoja kipristeli ja kylmä vesijohtovesi lämmitti jalkoja. Saunomisen päätteeksi kaadetaan viimeinen huuhteluvesi ulkona. Tyynellä pakkasilmalla tuo veden kaataminen on ihanaa, toisin on silloin, kun räntää sataa vaakasuoraan, mutta vain flunssaisena jätän tuon rituaalin suorittamatta.



Kaino kuohu ei ole vielä jäätynyt. Viime aikojen sateet ovat nostaneet sen pintaa ja vesi virtaa vuolaana. Kuohuista nouseva kosteus tiivistyy sumuksi leijumaan peltoaukioiden yllä. Sumu kuorruttaa puita kuuralla, vaikka lumikuorrutuskin on jo melkoinen.




Lumikuorma painaa puita ja pensaita, mutta nyt näin pakkasella niitä ei parane mennä kopistelemaan. oksat ja hennot rungotkin saattavat katketa. Saunan päädyssä oleva kataja huolestuttaa eniten. Toivottavasti se ei vaurioidu lumikuorman alla. Pensaat ja lehtipuut voi leikata, mutta jos tuo kataja katkeaa, se on mennyttä.


Maisema muuttuu jo jouluiseksi. Kunpa saisin pitää tämän valkeuden.


2 kommenttia:

  1. Hylläpä olette saaneet olla kuin Fairy Landissa. Muuten kyllä pyöräily onnistuu talvellakin; isännälle kaino pyyntö, että hän laittaisi nastat eteen ja taakse. Sitten kypärä päähän, huomioliivi päälle ja pyörän lamppu kuntoon. Nimimerkki "kokemusta on"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kypärä, lamput ja liivi ovat olleet jo kauan käytössä, mutta en vaan uskalla pyöräillä talvella. Yhteensä viiden kilometrin työmatkakävely on oiva lenkki. Ei tarvitse muuta lenkkiä sitten tehdäkään.

      Poista

Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.