Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

perjantai 23. lokakuuta 2015

Vanhan kissan elämää

Kissamme Aku on jo vanhus, 13-vuotias leikattu kotikissa. Hedelmällisen emonsa kummallinen talvilapsi, tammikuun poikanen. Maalaiskissa, joka on joutunut pitkän elämänsä aikana kokemaan monenlaista. Enemmän, kuin olisi kissanelämässä tarpeellista: Kaksi muuttoa, sopeutuminen kaupunkieloon, katoaminen moneksi viikoksi ja uskomaton kotiinpaluu, hännän katkeaminen ja paraneminen.
Suuri metsästäjä ei osaa olla sisäkissa, vaan saalistajan luonto vetää myyrästämään. Se onkin hyvä, sillä joutaahan ne myyrät poistaa puutarhasta.




Kevät vie Akun pihalle kokonaan, siellä on hyvä viettää aikaa ja seikkailla lähipelloilla. Näin sykysn tullen vanha herra siirtyy sisätiloihin ja aloittaa talvilevon. Sisällä onkin mukava lepäillä sohvalla tai nojatuolissa, joskus hyvä nukkumapaikka löytyy vaatekomerosta tai liinavaatekaapista.


Vanhuus alkaa näkyä Akun elämässä, Reilu puoli vuotta sitten se sai ensimmäisen epilepisia tyyppisen kohtauksen. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että harvoin tuleviin kohtauksiin ei kannata ruveta syömään lääkettä. Kevät ja kesä menikin hienosti. Paitsi, että emmehän tiedä, mitä kesäretkillä on tapahtunut. Nyt syksyllä noita kohtauksia on ollut paljon useammin. Kohtaus kestää muutaman sekunnin ja silloin kissan vartalo kouristelee. Kohtauksen jälkeen Aku on hämillään ja nolona. Yleensä koko asia unohtuu pian ja elo jatkuu ennallaan.


Pikkuhiljaa hiipii mieleen ajatus lopullisista jäähyväisistä. Jos kohtauksia alkaa olla päivittäin, on ehkä parempi antaa Akun siirtyä autuaammille metsästysmaille, Surutyötä olemme tehneet jo keväästä lähtien. Nyt taas asia tuli ajankohtaiseksi, kun olemme joutuneet katsomaan kohtauksia useana päivänä. 

 Vanha kissa on viihtynyt kopissaan, jos se ei ole päässyt sisälle, kun talon väki on ollut töissä.


 Aku jälleen kerran lähdössä metsästysretkelle.

Nyt päivän nukuttuaan, Aku lähti jälleen ulkoilemaan. Toivottavasti se tulee yöksi sisälle. Kylmä, kostea syksy-yö ei tee hyvää kenenkään terveydelle. 

6 kommenttia:

  1. Hei löysinpäs kivan uuden blogin! Tätä se syksy teettää, kerkiää olla enemmän koneella ja tehdä löytöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi Minna. Mukavaa, kun löysit Vaahteran lehdelle.

      Poista
  2. Voi, suloista Akua. Tuollaistan ajatusten kanssa ei soisi joutuvan pähkäilemään, mutta niin se taitaa käydä jokaisen lemmikin kohdalla. Onhan Akulla jo ikää, mutta ei se välttämättä vielä ikäloppu ole. Kissathan voivat hyvinkin elää 20-vuotiaiksi. Ihan pelästyin, kun luin noista epileptisistä kohtauksista. Eivät ne varmaan ole kissallekaan kovin mukavia ja saavat emännän elämään jatkuvasti varpasillaan. Meidän Juuso täytti kesäkuussa 14 vuotta ja on edelleen hyväkuntoinen. Kerran vuodessa käydään lääkärissa, eikä ainakaan viimeksi mitään erikoista löytynyt. Pelkkä ajatuskin Juuson sairastumisesta ja hyvästeistä tuntuvat kammottavilta, mutta edessähän ne vääjäämättä ovat. Olettepa vaikeiden aikojen edessä. Voimahaleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Aku on oikeastaan elänyt kauemmin, kuin osasimme ajatellakaan. Vapaana liikkuva kissa on aina alttiina vaaroille ja onnettomuuksille. Maalla asuneena olen kokenut monen täysikasvuisen kissa katoamisen omille teilleen, ehkä aikoinaan tehty kastraatio on kuitenkin saanut Akun pysymään lähellä pihapiiriä. Tänään Vanha poika oli taas elämänsa kunnossa ja pirteän oloinen. Huomisesta ei voi tietää mitään. Toisaalta elo ilman lemmikkiä olisi helpompaa, mutta kuka pitäisi talon hiirettömänä ja pihan myyrättömänä.

      Poista
  3. Voi, tuota ihanaa Akua. Meidän Aku-rottweilerille puhkesi epilepsia neljän vuoden iässä. Se sai lääkkeet. Keväisin valon lisääntyessä epilepsia paheni. Myös stressi lisäsi kohtauksia. Yleensä kohtaukset tulivat Akun rentoutuessa tai nukkuessa. Kiva, että sipulit löysivät perille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös niistä sipuleiden mukana tulleista siemenistä. Aku kulkee pitkin maita ja mantuja. Epilepsian aiheuttajia kyllä on monenlaisia. Ensimmäisellä kerralla ajattelimme, että se on syönyt myrkkyä syöneen hiiren. Mutta aiheuttajia voi olla monia. Ehkä vanhuuskin pelkästään riittää aiheuttamaan kohtauksia. Lääkettä en halua antaa kissalle, sillä tiedän sen olevan kauhea koettelemus. Matolääkkeen antaminen ei onnistu ollenkaan. Huoh.

      Poista

Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.