Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Öttimönkiäisiä

Elokuu vie mennessään. Ihana energinen elokuu. Iltaisin riittää puuhaa: on marjojen poimintaa, sadonkorjuuta ja näin ihanina aurinkoisina päivinä kastelukin vie oman aikansa. Tänne blogimaailmaankaan ei oikein kerkeä mitään kirjoittelemaan, kun on niin paljon kaikkea muuta, joka pitää elää, nähdä ja kokea. Metsät ovat vielä pullollaan poimimattomia mustikoita. Ne pitäisi saada sieltä ehdottomasti pois. Sitten pitäisi vielä istua auringossa ja imeä se kaikki sieltä tuleva energia talven varalle. Illoista pitää myös ehtiä nauttia, vaikka viileä tuleekin jo ennen auringon laskua. Ja illan hämärässä pitää odottaa, että lepakko saapuu lentelemään pihan ylle. Siiliäkin pitää odottaa saapuvaksi. Se taitaa poikasineen asustella meidän ulkoportaitten alla. Nyt olemme ruvenneet ruokkimaan sitä kissanruualla. Sen ruokailua on suloista seurata; miten tarkasti se nuolikaan lautasen pienellä kielellään. Kiirettä riittää meikäläisellä.

Taannoin kiipesin talomme katolle johtaville tikapuille, että saisin kuvattua laatikkopuutarhaa uudesta näkökulmasta, hieman ylempää. Ehkä kiipeily kameran kanssa pitäisi jättää nuoremmille, sen verran huteraa kiipeäminen ja kuvaaminen kuitenkin oli. Muutaman kuvan sain räpsittyä, mutta samalla tein huomion, että savupiipussa pörräsi aivan mahdottomasti ampiaisia. Seuraavana päivänä pidimme takassa tulta, mutta ampiaiset olivat pesiytyneet ilmanvaihtohormiin, joten savu vain hieman häiritsi niiden lentelyä. Toivottavasti nuohooja sitten käynnillään saa pesän tuhottua.


Omenapuu peittää osan näkymästä laatikkopuutarhaan. Kiveys odottaa edelleen työn jatkamista, mutta ensin on tärkeämpien hommien vuoro.

Kevään ja kesän aikana pölyttäjät ovat olleet kadoksissa. Kylmä sää ei ole houkutellut kimalaisia eikä ampiaisia. Nyt kun lämpöä riittää, pörriäisetkin ovat runsastuneet ilahduttavasti. Jospa puheet pölyttäjäkadosta ovatkin olleet vain pelottelua. Nyt ainakin laatikkopuutarhassa pörrää todella ilahduttavasti ja olen iloinen runsaasta kukinnasta, sillä pölyttäjille riittää mettä talven varalle.




Kimalaisten elämä on jäänyt minulle melko vieraaksi, mutta näissä unikoissa pörräsi kolmea eri kokoa olevia kimalaisia. Kukkaan ei oikein mahtunut, kuin yksi ahertaja kerrallaan. Isot kimalaiset hätistivät pienet tiehensä.





Unikkojen aika on pian ohi, Ihmeen kauan kukintaa on kuitenkin riittänyt. Uusia nuppuja puhkeaa päivittäin kukkaansa.

Perhosia pihallamme on tänä kesänä ollut todella vähän. Ainoastaan kaaliperhosia lentelee silloin tällöin. Isännän alkukesästä tekemä hyönteishotelli odottelee edelleen asukkaitaan.


Toivottavasti edes joku perhonen löytää tiensä tuonne, ja asustelee ja vaikka talvehtisikin siellä. 

Laatikkopuutarha antaa antejaan. Kukka- ja parsakaalit on jo kerätty. Peräti kaksi kesäkurpitsaa olen jo ottanut käyttöön. Porkkanat kasvavat ja kyssäkaalit alkavat olla syötävillä. Salaatti on jo puolestaan aikansa elänyttä ja maistuu väkevälle. Kukista saan kuitenkin edelleen nauttia. Jos olisin laatikkopuutarhojen kauneuskilpailujen tuomari, antaisin omalleni täydet pisteet. Kyllä olen onnellinen kaikesta kukkarunsaudesta ja sadosta. 


Edessä on touhuntäyteinen viikko. Ihana kesä kuitenkin jatkuu vielä. Nautitaan sen ihanista hetkistä.

10 kommenttia:

  1. Katolle onkin pitänyt pitkään kiivetä. Kiitos vain muistutuksesta. Vähän erilainen perspektiivi saattaa jopa tuoda uusia ideoita. Nyt tosin on niin kuuma, ettei pahemmin jaksa mitään suuria projekteja aloittaa. Ehtiihän sitä myöhemmin. Pelkästään kastelussa menee iltaisin runsaasti aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idean katolle kiipeämisestä sain Päivänpesän elämää-blogista. Kiitokset vain sinne vinkistä. Olisi vain pitänyt olla rohkeutta mennä katon reunalle istumaan, mutta nyt vain kapusin tikkaita niin ylös, kuin pystyin. Minun projektini tällä hetkellä on marjanpoimita. Nytkin pitäisi syöksyä puskaan. Mustat herukat odottavat.

      Poista
  2. Meilläkin onsaatu vasta 3 kesäkurpitsaa. Tavllisesti kannan niitä selkä vääränä kasvimaalta kuistille. Kurpitsakin vasta vauvan pään kokoinen ja toissa syksynä painoi 15 kg.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä ei tosiaankaan tarvitse huokaillakesä kurpitsojen ylituotannon kanssa. Jospa kuitenkin vielä muutaman saisin. Halloweenkurpitsa ja myskikurpitsa uuvahtivat kesän kylmissä. Ensi kesänä sitten uusi yritys.

      Poista
  3. Hui, mulla ei pää kestäisi katolle kiipeämistä! Rohkea nainen olet! Näkymät tosin ovat hienot tuolta lintuperspektiivistä, sitä ei käy kieltäminen.
    Pörriäisiä näyttäisi nyt olevan ihan mukavasti. Huomasin saman kun kiertelin illalla penkkejä. Kultapiiskujen kukinnoilla oli suorastaan ruuhkaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan kuvittelin olevani rohkeampi, mutta tikkaille noustessani huomasin muuttuneeni vanhaksi köntykseksi. Katon rajalle vain uskalsin ja sielläkin pelotti.

      Mustaherukoita poimiessani ajattelin, että on kai niitä pölyttäjiä ollut keväälläkin, kun sato on erinomainen, mutta silloin pörriäisten määrä tuntui vähäiseltä.

      Poista
  4. Suloisia unikkokuvia ja kiva hyönteishotelli, kunpa nyt täyttyisi asiakkaista. Minäkin vein eilen illalla siilille liotettua kissanruokaa ja lautanen oli aamulla tyhjä, toivottavasti siili on syönyt eikä joku muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Gitta. Olen ihan rakastunut unikoihin, onneksi vielä on nuppuja avautumassa. Perhosia ei kyllä ole näkynyt. Pitää varmaan perustaa perhosbaari, että edes jonkun näkisin. Olenkohan nähnyt edes nokkosperhosta tänä kesänä. Meillä siili liikkuu aivan yöllä. Olisihan se mukavaa, että ruoka menisi sille jolle se on tarkoitettu, eikä vaikka harakoille.

      Poista
  5. Mistähän mie luin, että joku oli liottanut halkoa viinissä ja saanut siitä oivallisen perhosbaarin? Hirveesti perhosia. Vai oonkohan nähny unta? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie tein perhosbaarin tällä viikolla, kun näin kaksi neitoperhosta. Viiniä eikä olutta ihan perhosille asti riittänyt, niin laitoin valmistumassa olevaa lapin lemmenjuomaa, hunajaa, fariinisokeria ja hieman hiivaa. Vielä en ole nähnyt yhtään perhosta siinä.

      Poista

Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.