Ensimmäiset herkut

Laatikkopuutarhassa kasvisten kasvu on lähtenyt todenteolla käyntiin, kun kylmät säät ja hallayöt viimein loppuivat. Harsot suojasivat kasvustoa niin, että ainoastaan kirpitsojen ylimmissä lehdissä oli merkkjä paleltumista. Viimeisin hallayöhän oli täällä kesäkuun 26. ja 27. päivän välisenä yönä, jolloin digimittariin tallentui alimmaksi lämpötilaksi 0. Sen jälkeen yöt ovat pikkuhiljaa lämmenneet,

Kuukauden laatikkoviljelyn aikana kasteluvettä on saanut kantaa runsaasti laatikoihin. Tuulinen sää kuivattaa multaa, vaikka lämpotila olisikin alhainen. Vaikka vettä saataisiinkin pilvistä, se ei välttämättä riitä, vaan kostuttaa ainoastaan pinnan. Onneksi talteen kerättyä sadevettä on riittänyt. Vesijohtovedellä olemme kastelleet vain kerran.

Kastelu ja auringonvalo ovat tehneet ihmeitä. Laatikkopuutarhasta löytyi tänään tällaisia herkkuja.

Vajaassa kuukaudessa retiisit ovat kasvaneet sormen paksuisiksi ja rapeiksi. Kylläpä ne maistuivat hyviltä.
Retiiseissä ei ollut yhtään matoa ja kaikki olivat miedon makuisia, eivätkä ollenkaan kitkeriä.

Tässä kuvassa retiisien kokoa ei pysty varmasti arvioimaan. Suurin tänään löytynyt yksilö oli suurin piirtein etusormeni mittainen. Vielä jäi paljon juuria kasvamaan ja vahvistumaan.

Varmaan viikonloppuna saadaan myös rukolaakin, joka näyttää myös kasvaneen ilman tuholaisia. Tavallisesti kasvimaalla kasvattamani rukola on hävinnyt parempiin suihin. En ole ötökkäasiantuntija, mutta kuvittelen tuholaiset kirpoiksi. Nyt niitäkään ei ollut laatikkopuutarhaani eksynyt. Mikä helpotus.

Kesän edetessä puutarhaintoilu hieman laimenee. Työtä kyllä olisi yllin kyllin. Tarvittaisiin vain paljon aikaa sekä tarmokasta puutarhuria. Eikä keijun taikasormetkaan olisi pahitteeksi.