Kesään kuuluu uimaretket ja veden ääressä oleilu. Oman puromme vesi on tuskin uimakelpoista. Joskus 60-luvulla siinä on kuuleman mukaan uitu tässä talomme kohdalla. Siispä uimapaikat täytyy etsiä hieman kauempaa.
Viime kesänä marjaretkellä löysimme pienen kalliolouhoslammen noin neljän kilometrin päästä kotoamme. Se on rauhaisa uimapaikka, niille jotka voivat pulahtaa uimaan kahlaamatta.
Kalliolouhoslammelle paistoi vielä aurinko. Aluksi vesi tuntui viileältä auringon lämmittämällä iholla, mutta niin ihanan virkistävältä. Lammella oli pari muuta uimaria, mutta metsälammen hiljaisuus oli silti rauhoittavaa. Lintujen iltalaulut soivat lampea ympäröivissä puissa.
Lammelle vievän tien varrelta löytyi myös seuraavan intohimon kohteita, mutta vielä pitää hetki malttaa.
Pian mustikat kypsyvät metsissä, toivottavasti niitä on enemmän kuin nämä kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.