Vuosi on vaihtunut ja on jälleen tullut aika tehdä pikainen katsaus menneeseen. Jokaisesta menneen vuoden kuukaudesta olen etsinyt kuvan, mutta tuo kuva ei välttämättä kerro muuta, kuin sen hetken tilanteen. Seuraavana päivänä kuvauskohde on näyttänyt jo aivan erilaiselta.
 |
| 22.1.2017 |
|
|
|
Tammikuu 2017 oli hyvin vähäluminen. Lunta satoi ja suli. Piha oli välillä kierällä, liukkaalla jäällä ja etenkin pihasaunaan meneminen pimeällä oli välillä ihan pelottavaakin. Hiihtokeleistä ei ollut tuolloin tietoakaan.
 |
| 26.2.2017 |
Helmikuu samoin oli vähäluminen. Loppukuusta lunta kuitenkin satoi ja aurinko paistoi korkeammalta. Lisääntyvä valon määrä ihastutti ja antoi energiaa.
 |
| 6.3.2017 |
|
Talven tuntua oli vielä maaliskuussakin ja silloin sain käytyä hiihtämässä muutaman päivänä. Pihan suuret vanhat koivut olivat kauniita huurteisinakin. Talvi 2017 jää muistoihin koivujen viimeisenä talvena, sillä lehtiä noihin koivuihin ei enää kevällä tullut.
Maaliskuussa aloitin kylvöpuuhat ja tomaatintaimet kasvoivat kevätauringon lämmittämällä ikkunalla.
 |
| 14.4.2017 |
Huhtikuussa pihan vanhat koivut kaadettiin pitkän harkinnan jälkeen. Koivujen risuissa ja rungoissa riitti puuhaa pitkälle kevääseen. Silppusin lähes kaikki risut oksasilppurilla.Toki pieni pääsiäikokko tehtiin myös risuista. Kaikki polttopuuksi kelpaava pienittiin ja halottiin ja pinottiin ensin pihalle kuivumaan ja myöhemmin liiteriin. Pihalle tuli nyt paljon lisää valoa ja ehkä myös syksyinen harvaointiurakkakin hieman väheni. Koivujen kaadon jälkeen kuitenkin laskin, että pihalle jäi vielä 27 koivua.
Huhtikuussa odotin kovin säiden lämpenemistä, mutta turhaan. Talvi tuntui jatkuvan ja jatkuvan.
 |
| 10.5.2017 |
Talvi ei päästänyt otteestaan vielä toukukuussakaan. Lunta satoi vähän väliä. Odotetut lämpimät kevätpäivät jäivät kokonaan tulematta. Luonto eli kuitenkin omaa elämäänsä ja vihreys valtasi hiljalleen maisemaa. Kylvötöihin pääsin kuitenkin vasta toukokuun viimeisellä viikolla.
 |
| 14.6.2017 |
|
|
Kesäkuu ei sekään suonut lämpimiä päiviä. Onneksi aurinko sentään näyttäytyi. Omenapuut kukkivat ennätysrunsaasti, mutta ennätysmyöhään. Juhannus vietettiin koleassa säässä perinteiseen tyyliin. Viileä kesä pidensi tulppaanien kukintaa. Ne kukkivat komeasti koko kesäkuun. Kukat taisivat pitää viileydestä, toisin kuin minä.
 |
| 10.7.2017 |
Pihan juhannusruusut eivät pitäneet kukinnallaan kiirettä. Vasta heinäkuussa ne availivat nuppujaan. Heinäkuussa kukki myös alkukesän kukkija särkynytsydän. Koleus jatkui heinäkuussakin. Päiväkahvit juotiin aina huvimajassa. Pihalle ei tehnyt mieli kattaa kahvipöytää. Huvimajasta oli paljon iloa, sillä sain sinne vihdoin päiväunisohvan itselleni. Siellä oli mukava levähtää töitten jälkeen.
 |
| 21.8.2017 |
Elokuussa odottelin kovasti säiden lämpenemistä, jospa vihdoinkin, mutta kesä jatkui totutulla tyylillä. Puutarhan satoa sai odottaa, eikä sitä loppujen lopuksi tullut paljon mitään.
Keväällä istutin suureen lintuhäkkiin Suomi100-juhlaistutuksen, jossa oli kaksi kärhöä. Toinen kärhö oli sinikukkainen "The president," jonka nimesin Sauliksi. Toinen oli valkokukkainen" Madame le coultre"-kärhö, jonka nimesin Jenniksi. Harmikseni valkokukkainen kärhö kuoli jossain vaiheessa, eikä siihen ehtinyt tulla yhtään kukkaa. Suomi100-istutus jäi siis hieman vaillinaiseksi Saulin tehdessä muutaman kukan.
Elokuussa teimme uuden vattumaan. Sadetta tuli sopivasti, niin kaikki taimet lähtivät kasvuun. Toivottavasti jänikset ja rusakot jättävät nyt talvella vatunvarret rauhaan.
 |
| 14.9.2017 |
Syyskuu tarjosi ennätyssuuren omenasadon. Pihan kahden omenapuun oksat notkuivat hedelmien painosta. Omenat olivat puhtaita ja madottomia. Puiden antimista nautimme vielä nytkin, sillä teetätimme niistä tuoremehua. Siitä tuli oikein erinomaista.
 |
| 9.10.2017 |
|
Lokakuussa pihan vaahterat värjäytyivät syysasuun. Pihalla riitti lehtien haravointia suurten koivujen kaadosta huolimatta. Hyötykäytän haravoidut lehdet aina pihalla, laitan niitä marjapensaiden sekä kuusiaidan juurelle. Sinne ne maatuvat pikkuhiljaa. Laitoimme myös niitä kasvimaalle vietyyn kompostikehikkoon pudokasomenoiden sekä kompostimullan kanssa maatumaan.
Ensilumi satoi, kun kellot siirrettiin talviaikaan.
 |
| 1.11.2017 |
Marraskuussa valmistauduttiin talvilepoon. Välillä lunta satoi ja välillä se suli pois. Marraskuu kutsui takan ääreen tuijottelemaan kynttilöitä.
Joulukuussa 2017 Suomen viettäessä 100-vuotisjuhliaan, rohkenimme juhlan kunniaksi vetää lipun salkoon vielä kerran. Onneksi laho salko pysyi pystyssä, eikä lipputangon nuppikaan pudonnut.
Joulukuussa alkoi myös oikea talvi, ja pitkästä aikaa ei tarvinnut jännittää, tuleeko valkea joulu. Onneksi saimme paksun lumipeitteen, joka ei huvennut muutamista plussakelin säistä huolimatta.
Vaahteran lehden vuosi 2017 jää muistoihin pihakoivujen kaatamisesta. Muita suuria muutoksia ei tapahtunut. Kylmä kevät ja kesä söi intoa pihapuuhiin, mutta suunnitelmat ensi kesälle on jo muodostumassa. Toivottavasti se on edeltäjäänsä lämpöisempi.
En malta olla laittamatta mukaan myös 13. kuvaa. Ostin jouluaaton pikakauppareissulla ale-amarylliksen neljällä eurolla. Kukkavarteen avautui todella upea kukka.
Blogi elelee hiljaiseloa. Elämässä on niin paljon muuta sisältöä, että harvoin ennätän kurkkimaan blogien kuulumisia saati kirjoittelemaan omaan blogiin. Talvisydän kuluu sisäpuuhissa ja harrastuksissa. Toivottavasti pääsen hiihtämään mahdollisimman usein ja toivon myös kovasti, että sää pysyy talvisena ainakin tammi-ja helmikuun. Sen jälkeen kevät voisi tulla ja lumet sulaa pois. Tietenkin kestohanget olisi mukava kokea ennen lumien sulamista.
Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Toivottavasti tästä tulee hyvä vuosi.
