Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

torstai 31. heinäkuuta 2014

Aikaista sadonkorjuuta

Heinäkuu kääntyy elokuuksi. Kesä kulkee loppuaan kohden. Valoisat yöt ovat jo jääneet muistoihin, mutta onneksi aurinko valaisee iltoja vielä pitkälle. Puutarhassa kaikki kasvaa ja rehottaa. Sadonkorjuun aika on käsillä. Tietenkin sadosta on saanut nauttia jo aiemminkin, mutta nyt on säilomisen ja talvivarastojen kokoamisen aika. Kaltaiseni hamsterin on vaikea pitää itseään aisoissa, sillä innostuessani tekisin kaikkea mahdollista säilykettä, hilloa ja mehua. Ongelma on vain siinä, että talvella emme yksinkertaisesti ehdi syödä kaikkea, minkä tahtoisin säilöä. Niinpä olen oppinut tyytymään muutamaan pikkelssi-ja hillopurkkiin. Viime syksynä keitin muutaman mehumaijallisen herukkamehua, mutta suurin osa niistä homehtui kellarissa. Nyt en ole vielä päättänyt, mitä teen valtaisalle punaherukkasadolle, joka on ensi viikolla poimittavissa.

Sadonkorjuu ja säilöntä alkoi tillin ja persiljan kuivatuksella. Saan lainata anoppini kasvikuivuria, joka tallentaa yrttien aromit. Joskus kuivatin persiljaa sähköuunissa, se kuivui liikaa ja maistui vain heinälle. Sen ominaismaku oli haihtunut.


Persilja on lempiyrttini, sitä voin laittaa melkein mihin vain. Tilliä tarvitaan enimmäkseen kalan kanssa. Tillimäärä riittää varmasti talveksi, mutta persiljaa voisin vielä kuivattaa lisää, jos vain se suostuisi kasvulaatikossa kasvamaan. Samoin silolehtipersiljan kanssa.

Kasvihuoneessa pullistuu monta kurkkua. Joitakin yksittäisiä tomaatteja olen jo saanut ottaa syötäväksi, mutta suurin osa odottelee vielä täyteen mittaansa kasvamista. Myös chili vielä antaa odottaa kypsymistä.




Tomaatit olen latvonut jo pari viikkoa sitten ja poistanut lehdet melkein kokonaan, mutta kastelua en ole voinut vähentää, sillä osa tomaateista on vielä tosi pieniä, joten toivon niiden kasvavan isommaksi. 

Kasvimaalla herneet pullistuvat, ja niitä voi jo maistella.


Herneen varret kasvavat liian pitkiksi ja ne kaatuvat tueksi laitetun verkkoaidan päälle. Lupaankin ensi keväänä olla viisaampi ja kirjoittaa muistiin kylvämieni lajikkeiden nimet, niin en tule jatkossa ottaneeksi sellaista lajia, johon en ole ollut tyytyväinen. Herneiden maku on kuitenkin hyvä ja niitä näytää tulevan paljon, huolimatta siitä, että osa kylvetyistä siemenistä hävisi parempiin suihin.

Varhaisesta sadonkorjuusta ei saa unohtaa sipulia. Oman maan sipulia on käytetty jo monta kertaa.
Sipuli onkin kasvanut todella hyvin.

Tulipa tästä nyt vihreä postaus. Kaikki kuvat ovat pelkkää vihreää, mutta sehän on oikeastaan lempivärini.

Kurpitsan kukka on keltainen ja kaunis. Mutta mikähän vaivaa kurpitsan alkuja?  Hetken ne kasvavat, sitten ne kellastuvat ja pehmenevät. Toivottavasti tämä pieni alku kasvaisi isoksi ja oranssiksi kurpitsaksi.


Helteiden on luvattu jatkuvan pitkälle elokuuhun. Otetaan kaikki ilo irti auringosta ja kesän lämmöstä, kun sitä vielä riittää.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Vaaleanpunaista unelmaa

Muutama vuosi sitten sain äitienpäivälahjaksi runkoruusun. Olen onnistunut pitämään sen hengissä talvien yli. Kaksi viimeistä talvea ruusu on viettänyt kellarissa. Tosin se ei mahdu sinne aivan suoraan, mutta eipä vinossakaan talvehtiminen ole vaikuttanut ruusuun negatiivisesti.

Huhtikuun lopussa otimme ruusun pois kellarista ja kas, se olikin tehnyt siellä kukkasen. Kellari on näemmä ollut hyvä talvehtimispaikka myös kirvoille.


Leikkasin ruususta kaikki vanhat oksat runkoa myöten pois ja laitoin sen kesäruukkuun lannoitettuun multaan. (Ruusulla on kesäruukku ja talvet se on isossa ämpärissä, sillä painavan saviruukun kanssa ruusu on mahdoton saada lattian alla olevaan kellariin.)

Alkukevään ruusu vietti verstaan seinustalla, mutta kesäkuussa se sai paikan perennapenkin vierestä, lipputangon juuresta. Siihen paistaa aurinko miltei koko päivän.


Ruusun juurelle olen istuttanut kukkapenkistä poistamia belliksen taimia.

Pikkuhiljaa kesän kuluessa, auringon lämmittäessa ruusun nuput ovat kasvaneet.



Heinäkuun helteet ovat nyt aukaisseet ruusunnuput täyteen loistoonsa. Onneksi sade ei ole pilannut kukkia, kuten kävi pari vuotta sitten, jolloin juuri auenneet kukat ruskistuivat rankkasateissa, eikä niistä ollut iloa kenellekään.






Ruusujen loisto kestää vain vähän aikaa, mutta onneksi upeat kukat ovat sen arvoiset.


lauantai 26. heinäkuuta 2014

Meren rannalla

Hellepäivän päätteeksi vietimme illan meren rannalla. Suomen suvi oli ihanimmillaan. Ilta oli lämmin puolille öin, eikä senkään jälkeen tarvinnut kuin pitkähihaisen puseron hellevaatteiden päälle. Pohjanlahden rannikko oli tuuleton. Vesi oli lämmintä, ehkä lämpimintä merivettä, missä olen koskaan uinut.


Taivas oli aivan pilvetön ja valo riitti keskiyöhön asti. Rannalla kivien koloissa kasvoi maakravulle tuntemattomia kukkia. Tuttua rantakukkaa oli eniten. Ilmeisesti se oli parhaassa kukassa juuri nyt.


Tuntemattomaksi jäi tämä ihana valkoinen leikikin näköinen kukka,


sekä tämä asterin kaltainen violetti kukkanen


Täytynee kaivaa kasvikuvasto esiin ja ruveta opiskelemaan merenrannan kasvikuntaa.


Vesi läikehti rantakivien luona kutsuvan silkkisenä. Aurinko ehti laskea, ennenkuin ehdin taas rantaan kameran kanssa, mutta iltataivas meren rannassa oli uskomattoman kaunis myöhemminkin.


Ihana ilta meren rannassa tallentuu muistojen joukkoon. Kesä!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kukkiva pak choi ja villi korianteri

Lämpö ja kosteus on hyvä yhdistelmä kasvimaalla sekä laatikkopuutarhassa. Laatikot pursuavat kasvua. Siis melkein kaikki laatikot. Persiljat (tavallinen ja lehti) ovat kumman kitukasvuisia. Onko syy mullassa, sitä en osaa sanoa. Kastelu ja auringon paiste on kyllä ihan tasapuolista myös siinäkin laatikossa.

Samassa laatikossa persiljan kanssa asustaa pak choi (pinaattikiinankaali). Se on uusi tuttavuus. En ole kasvattanut sitä aikaisemmin ja otin siemenpussin ihan kiinnostuksesta. Sen pitäisi tehdä kiinankaalin kaltainen kerä, mutta kasvusto näyttää tältä.


Kerän tekemisen sijaan pak choi on ruvennut kukkimaan. Taidan leikata sen matalaksi ja katsoa mitä tapahtuu. Ehkä tämä jää vain yksittäiseksi kokeiluksi, tai sitten kasvatusta täytyy opiskella jostakin lisää.
Rukolakin pitää leikata matalaksi. Se myös aloittelee kukintaansa.

Yleissilmäys laatikkopuutarhaan näyttää nyt tältä. Kurpitsa ei enää mahdu laatikkoon, vaan rönsyää yli laitojen, Maissi aloittaa pian heilimöinnin. Retiisin kiskoin jo pois ylikasvaneena ja puisevana. Salaattia saa syödä mielin määrin. Se kasvaa nopeasti. Kahdessa päivässä se on kasvattanut uudet lehdet otettujen tilalle.


Pinaattia voisi jo ruveta syömään ja pakastamaan. Samassa laatikossa oleva köynnöskrassi ja kaalit ovat saaneet kasvinsuojelua yllättävältä taholta. Katon harjan alla pesivä pikkuvarpuspari on oppinut hakemaan laatikkopuutarhasta syötävää. Kaalimadot näyttävät olevan helppoa saalista. Ehkä kaaleilla on vielä toivoa.


Härkäpapujen palot pullistuva ja pitenevät ja sojottavat terhakasti papujen varsista.


Kasvimaalla villinä kasvava korianteri kukoistaa. Se on kasvanut edellisenä kesänä maahan pudonneista korianterin siemenistä. Olen hieman hentomielinen kitkijä. Olen jättänyt koriantereita kasvamaan, vaikka en edes pidä sen mausta. Täältä saa nyt tuoretta korianteria ken haluaa. Ehkä myös ensi kesän sato on jo turvattu, sillä se kukkii nyt kauniisti.


Kasvimaan vieressä seisoo surullinen ilmestys. Luisa Luiseva, puutarha-apulaiseni on menettänyt kasvonsa. Olkoon hän varoittavana esimerkkinä liiallisen auringossa oleskelun vaaroista.


Ensi viikolla aurinko paistaa, nautitaan siitä. Ihana kesä.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Rientävät kesäpäivät

Ajan pyörä pyörii. Viikot kiitävät ohi. Kesän keskipiste on jo takana, mutta ihana lämpö hellii vieläkin ja luonto valmistautuu sadonkorjuuaikaan. Kuinka toivoisinkaan ajan pysähtyvän ja lämpimien päivien jatkuvan. Luonto kulkee kuitenkin omaa rataansa vuodesta toiseen. Ne onnelliset, jotka lomailevat voivat nauttia kiireettä päivien lämmöstä, mutta me työssäkäyvät ahmimme kesän lämpöä iltaisin, yrittäen samalla tehdä pihan välttämättömät työt.


Kesän poutapilvet vaihtuvat äkkiä ukkoskuuroiksi. Silloin pihatöistä saa lepotauon, mutta sade tuo kuitenkin helpotusta kastelupuuhiin.


Joskus täytyy lähteä kotoa pois, jotta voi pitää kunnolla vapaapäivän. Tänään pistäydyttiin Oulussa. Kesään kuuluu kahvit torilla. Usein ehdimme kesän aikana käydä monien kaupunkien toreilla kahvilla, mutta tänä kesänä olemme vasta ehtineet käydä yksillä torikahveilla. Onneksi aurinko paistoi siellä ja jäätelö maistui hyvältä. Harmi, että emme voineet tehdä ostoksia torilla, sillä marjat ja vihannekset olisvat pilaantuneet kuuman automatkan ja muun shoppailun aikana.



Toria vartioi leppoisa toripolliisi. Hänen kasvonsa jäivät hieman lipan varjoon.


Tori pysyy rauhallisena polliisin valvovan silmän alla.


Onneksi viikon työputken jälkeen häämöttää yksi lomaviikko. Toivoisinko, että tuleva viikko kuluu hitaasti ja loma on koko ajan edessä, vai toivoisinko, että viikko hurahtaisi ohi ja loma olisi jo käsillä. No aika kuluu kuitenkin, siihen en voi vaikuttaa. Mutta vielä on kesää jäljellä.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Laatikkopuutarhan kuulumisia osa 2

Kuukausi laatikkoviljelyä on takana. Voisinkin nyt hieman valoittaa kokemuksia sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Kylvöt tein hieman myöhässä ja kesäkuun ennätyskylmät säät hidastivat kasvua, mutta ihana lämpö on kirinyt kiinni hitaan kasvun vaihetta. Parhaiten on kasvanut retiisi, sitä tuli kylvettyä liikaa, emme ehdi syödä sitä, vaan osa kasvaa jo liian suuriksi. Nyt pitäisi tehdä uusintakylvö, mutta tilaa sellaiselle ei ole.


Retiisien ja punajuurien takana kasvaa sokeriherneitä, joille on laitettu narutuki, toivottavasti herneen kärhöt tarttuvat naruihin.

Salaatti ja yrtit ovat kasvaneet epätasaisesti. Liekö syy mullassa, vai onko siemenet sillä kohden tullut kylvettyä syvemmälle.


Rukolaa ja salaattia olemmekin jo syöneet. Taannoin kehuin rukolan hyvää laatua, mutta nyt on siihenkin alkanut ilmaantua reikiä.

Kurpitsat sekä härkäpapu näyttävät kasvavan oikein hyvin. Jospa jo viikon kuluttua  saisimme omaa kesäkurpitsaa.


Halloweenkurpitsassa ei kuitenkaan ole vielä kukkia. Mahdankohan saada kurpitsalyhtyä marraskuussa?


Maissikin kasvaa. Täytyy vain toivoa lämmön jatkuvan.

Laatikkopuutarhan murheenkryyni on kaalilaatikko, siinä ei taida onnistua muu kuin pinaatti. Kaalit ovat täynnä matoja ja madonreikiä. Kukkakaalit on jo menetetty. Kastelukannun vesisuihku pudottaa madot mullalle, josta yritän pyydystää ja listiä niitä.Siten olenkin saanut ne vähentymään. Myrkkyihin en halua turvautua.  


Lehtikaalin, kuten muidenkin kaalien lehdet ovat muuttuneet reikäiseksi pitsiksi, samoin kaalien keskelle istuttamani köynnöskrassin lehdet. Täytyy toivoa, että tämä kesä olisi vain jotenkin eriyisen huono kaaleille ja ensi kesänä onnistuisin paremmin. 

Laatikkopuutarhaa ei ole paljon tarvinnut kitkeä, mutta huoleton ja vaivaton se ei kuitenkaan ole. Joka ilta kuhunkin laatikkoon olen kantanut ainakin kaksi kastelukannullista vettä. Kurpitsat saavat lisäksi nokkoslannoitetta kerran viikossa. Siinä onkin melko tymäkkä haju. Olen laittanut nokkoslannoitetta myös kaaleille, että ne selviytyisivät matojen hyökkäyksestä. Toivottavasti se tehoaa.

Kesän ihanuutta riittää ja riittää. Toivottavasti välillä tulisi pieniä saderopsauksia, että myös kasvimaa ja peruna kasvaisivat. 

Illan kaunotar löytyy tänään talon etupihalta.


Perennapenkissä eletään palavan rakkauden aikaa.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Viilennystä

Kesään kuuluu uimaretket ja veden ääressä oleilu. Oman puromme vesi on tuskin uimakelpoista. Joskus 60-luvulla siinä on kuuleman mukaan uitu tässä talomme kohdalla. Siispä uimapaikat täytyy etsiä hieman kauempaa.

Viime kesänä marjaretkellä löysimme pienen kalliolouhoslammen noin neljän kilometrin päästä kotoamme. Se on rauhaisa uimapaikka, niille jotka voivat pulahtaa uimaan kahlaamatta.



Kalliolouhoslammelle paistoi vielä aurinko. Aluksi vesi tuntui viileältä auringon lämmittämällä iholla, mutta niin ihanan virkistävältä. Lammella oli pari muuta uimaria, mutta metsälammen hiljaisuus oli silti rauhoittavaa. Lintujen iltalaulut soivat lampea ympäröivissä puissa.



Lammelle vievän tien varrelta löytyi myös seuraavan intohimon kohteita, mutta vielä pitää hetki malttaa.


Pian mustikat kypsyvät metsissä, toivottavasti niitä on enemmän kuin nämä kaksi.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kesän lämpimiä hetkiä

Helteinen iltapäivä. Odotettu lämpö hyväilee pikkukaupunkia. Ilmassa leijuu keskikesän voimakkaat tuoksut: Niitetty heinä, lupiinit ja tähkivä ohra. Kevätkesän hento medentuoksu on jo saanut väistyä väkevien, iltaa kohti voimistuvien kypsien tuoksujen tieltä. Kuuma tuuli heiluttele puitten oksia tuoden hieman viilennystä kuumuuteen.

Puutarhakierroksella silmiin pistää tekemättömät työt. Huvimajan ympärystän kiveys on vain saatu alulle, mutta en jaksa sitä tässä kuumuudessa jatkaa. Viljelylaatikkojen väliin on kyllä ajettu hiekkaa, mutta kiveys odottaa tekijäänsä. Nokkoset kasvavat silmissä. Ne pitäisi ehtiä niittämään ennenkuin ne siementävät, mutta ne saavat nyt olla. Nautitaan nyt kesästä ja lämmöstä.

Kiertelen ja katselen. Ehkä esittelenkin tekemättömien töitten sijaan ihanaa keisarinkruunua, joka on puhjennut kukkaan omenapuun alla.


Tai voisin esitellä mehiläistä joka sukeltaa partasutiohdakkeen uumeniin. Hieman kadehdin mehiläisen elämää, mutta senkin täytyy ahertaa. Ehkä minä pääsen tänään helpommalla, kuin se. 


Voisin myös kertoa ojanpientareella kasvavasta ruususta, luulen sitä valamonruusuksi. Siinä on todella upean väriset terälehdet.  Todennäköisesti se on pyritty hävittämään pihalta, mutta iloksemme se kurkistelee ojan pohjalta ja pientareelta. Kunhan saamme pihaa järjestykseen, niin etsimme sille vähän näkyvämmän paikan.


Valamonruusun vieressä sirittää heinäsirkka. En olekaan vielä vanha, sillä kuulen siritystä ympäri pihaa. Muutama vuosi sitten luulin, että olen jo menettänyt heinäsirkkojen sirityksen, mutta ilokseni niin ei ole käynytkään.Yritin kuvata sirkkaa, mutta tietenkin se hyppäsi pois.

Keväällä leikattu pelargonia availee ensimmäisiä nuppujaan portaalla. Ihanat vaaleanpunaiset kukat sulostuttavat ohikulkijan askelia.


Kierros pihalla jatkuu laatikkopuutarhaan. Siellä härkäpapu kukkii hurjasti.


Ja punajuuret ovat jo kasvaneet eilisen harvennuksen jälkeen.


Vielähän ne ovat pieniä ja satoa saa odotella, mutta kasvu ilahduttaa.

Kierroksen loputtua voinkin mennä huvimajaan juomaan vanhanaikaisesti punaviinimarjamehua. Sepä onkin hyvää ja virkistävää.