Joulun tunnelmaa

Joulu tuli ja taisi jo mennäkin. Joulun aika on niin ihanaa, että olen halunnut keskittyä joulunviettoon ja nauttimaan koko perheen harvinaiseksi käyneistä yhdessäolon hetkistä. Meidän joulumme on sujunut perinteisesti hyvän ruuan, löhöilyn ja sukuloinnin merkeissä.

Jouluaattona saimme nauttia lumisesta maisemasta. Joulupäivän leudot tuulet ja sateet sulattivat lumet tiehensä, mutta tapaninpäivänä saimme valkean joulun uudelleen. Onneksi nyt sääennusteet lupailevat talven pysyvän maisemissa. Lunta voisi sataa lisääkin, että pääsisin hiihtelemään lähipelloille.

Metsästä haettu kuusi on kaikkein ihanin joulukoriste. Sitä en väsy ihastelemasta. Tänä vuonna kuuset eivät ole tuoksuneet, mutta onneksi muita jouluisia tuoksuja on tuvassamme yllin kyllin.

Minunkin piti laittaa sisustustikkaat, vaikka ne taitavat olla jo menneen talven lumia. Tikkaat löytyivät saunan takaseinältä ja niitä oli käytetty kaikenlaiseen maalaukseen ja ne olivat nokiset nuohoojan kenkien jäljeltä. Tikkaitten tarkoitus on peittää modeemi ja rumat johdot seinällä. Siinä ne eivät aivan vielä onnistu, mutta koska tikkaat kaipasivat jotain, teimme tyttäreni kanssa yhteistyössä jouluvaloihin hieman ehostusta ja taittelimme pikku palleroita vanhan kirjan sivuista.

Ennen joulua löysin kirpparilta kauan etsimäni kynttilänjalan. Juuri tuollaista olen haikaillut. Ehkä joudun maksamaan siitä liikaa, mutta nyt etsintäni on päättynyt. 

Fairy garden`ien talot päätyivt kuistin ikkunalaudalle tuikkimaan. Ehkä ensi kesänä taas jälleen on uuden miniatyyripuutarhan vuoro. 

Vanhan kirjan sivuista tehdyt tähdet pääsivät koristamaan ruokailutilan ikkunaa. 

Mummilta saatuun vanhaan kakkuvuokaan istutetut valkoiset hyasintit levittävät ihanaa tuoksua koko kotiin.  

Joulua ei meillä siivota pois heti pyhien jälkeen, vaan joulukoristeista ja tunnelmasta nautitaan loppiaiseen tai Nuutinpäivään asti, 

Älyttömät joululahjat

Between Rikkaruohoelämää-blogista heitti haasteella, jossa ideana on keksiä kolme joululahjatoivetta, jotka haluaisi, mutta joita ei järjen nimissä tule koskaan saamaan ja sen jälkeen mukaan haastetaan kolme bloggaajaa.

Tässähän voisi heittäytyä täysin hulvattomaksi tai sitten pysyä tylsissä arkisissa asioissa,jotka voivat toteutua ehkä joskus, tai sitten ei ollenkaan. Nyt tuli valinnan vaikeus. Toiveita ja unelmia on varmaan elämän aikana kerennyt kertyä, mutta mitkä olisi sellaisia, että ne sopisivat tähän. Haluaisinko kenties jotain ihania tavaroita, vai olisiko nyt mahdollisuus haaveilla matkustamisesta. Pitäisikä toiveissani pysytellä omassa pihapiirissä ja kodissa ja siihen liittyvissä unelmissa. Voisivatko joululahjat olla jotain taitoja tai ominaisuuksia, joita toivon itselläni olevan, mutta tiedän, että niitä on mahdoton saavuttaa.

Moni toiveistani voisi olla toteutettavissa, jos rahaa olisi käytettävissä mielin määrin. Jotkut toiveet voisivat olla saavutettavissa suurten ponnistusten ja uhrausten jälkeen. Jonkun unelman tavoitteleminen voi täyttää elämän niin, että muut asiat jäävät syrjään ja itse eläminekin jää sivuseikaksi.


Taidan kuitenkin toiveissani pysytellä pihapiirissä ja löytää sieltä asioita, joitten toteutumista toivon, mutta tiedän niiden jäämistä unelmaksi.

1. Toivoisin, että aamulla heräisin remontoidussa talossamme. Lattia olisi uusittu ja sen alle olisi laitettu lattialämmitys. Seinät olisivat tapetoitu kauniila vanhoilla paperitapeteilla. Pieni lasikuisti olisi rakennettu yläkerran ikkunan alapuolelle, ja siellä olisi kiva ruokasali, jossa ruokapöytä notkuisi valmiita jouluherkkuja. Vanha sisäsauna ja pesuhuone olisi purettu ja sen tilalla olisi viehättävä keittiö ja puuhellassa rätisisi tuli. Hetken päästä voisin laittaa leivät paistumaan sinne ja lopuksi vielä sinne menisi joululaatikot muhimaan. Nykyisen keittiön paikalle olisi ilmaantunut wc/suihkuhuone ja pieni askarteluhuone. Yläkerrassa olisi myös kauniit tapetit ja lankkulattia. Kaikki mahdolliset kosteusvaurion alutkin olisi korjattu ja voisimme aloittaa joulunvieton uusitussa kodissa.

Kuva otettu joulukuussa 2014.

2. Laatikkopuutarha olisi valmis. Siellä olisi muutama laatikko lisää. Pensasruusuvyöhyke rajaisi pihan ja Kainon Kuohun. Sadevesipurosta solisisi vesi kastelulampeen ja runsaat perennat kukkisivat kastelulammen ja huvimajan välissä. Muutama omenapuu kurottaisi oksiaan laatikkopuutarhan ylle ja kaarisilta veisi sadevesipuron yli. Laatikkopuutarhan takana kasvavan vaahteran alla olisi varjoisa kahvittelupaikka.

Kuvan piirtelin viime talvena, kun suunnittelin laatikkopuutarhan laajennusta.

3. Rikkaruohoton piha ja kasvimaa. Asumme ohdakeviidakon keskellä. Loppukesällä ilma on sakeanaan ohdakkeen siemeniä, jotka leijuvat keveästi tuulen mukana tonttimme joka kulmaan. Toivon siis, että nämä ikävät harmitukset poistuisivat taikaiskusta. Samalla saa poistua ihan kaikki väärässä paikassa kasvavat kasvit: nokkoset, valvatit sekä juolavehnä. Hmm. onkohan tämä ihan järkevä toive? Luonnon tasapainoa en suinkaan tahdo horjuttaa.

Valvatin juuria keväällä 2015

Tässäpä nämä minun älyttömät joululahjat. Yhdessä yössä toiveeni ei toteudu, mutta sitkeällä työllä nuo toiveet voivat toteutuakin.

Haastaakin pitäisi kolme bloggaajaa. Taidanpa heittää haasteen vapaasti napattavaksi, eli jos haluat kertoa muille, mitä älytöntä sinä toivoisit, ole hyvä. Tästä saat haasteen:)

Näpertelyä

Koko syksyn käteni ovat syyhynneet jonkun käsityön tai askartelun pariin, mutta semmoiseen ei tänä syksynä ole ollut ollenkaan mahdollisuutta. Havut ja varvut ovat edelleen metsässä, niitä en ole ehtinyt ollenkaan hakemaan. Enkä näin ollen ole saanut tehtyä perinteistä kranssia oveen, enkä muitakaan värkkäyksiä.

Tällä viikolla kiireet hieman hellittivät ja pääsin joulupuuhien makuun. Koska havut olivat hakematta, kranssi piti kääntää oman pihan koivunoksista. Niitä löytyi maasta ja puista aivan riittävästi.

Visio kranssista oli vielä hieman hukassa, joten suunnitelma muutti muotoaan työn edetessä.

Kranssi sai päälleen valkoisen huurteen spraymaalipurkista ja suunnitelmat alkoivat selkiytyä. 

Seuraavaksi  aloitin huovuttaa pöllöjä. Munanmuotoisen styrokspallon päälle on helppo huovuttaa huovutusneulan avulla. Pöllölle ei varsinaisesti ollut mitään ohjetta., mutta Pinterestistä löytyi hieman kuvia, joista katsoin mallia. (Hakusanalla needle felted owl)

Pöllö alkaa jo hieman muotoutua.

Yksi pöllö on hieman yksinäinen, niinpä se sai kaverin itselleen. Niiden jalat taivutin rautalangasta ja nekin huovutin neulalla. Pitkät rautalangat oli kätevä työntää styroksipallon sisään. 

Pöllönpoikaset pääsivät keinumaan kranssin reunalle. "Ompelin" ne kiinni langalla ja neulalla.Toivottavasti pysyvät talven tuulissa ja tuiskuissa paikallaan.

Kranssi pääsi tietenkin paikalleen ulko-oveen. 

Siinä se toivottaa sisääntulijat tervetulleiksi. 

Joulun tunnelmia

Joulu jatkuu  edelleen täällä vaahteran lehdellä. Vielä ei ole kuusen riisumisen aika, katselemme sitä koko rahan edestä aina loppiaiseen tai Nuutin päivään asti. Nyt on aika nauttia, rentoutua ja huilailla. Joulu on sujunut perinteisesti hyvän ruuan, kynttilän valon, television jouluohjelmien ja saunomisen merkeissä. Perheen musikantit ovat viihdyttäneet taidoillaan, piano on soinut ja laulu raikunut. Haluaisin tarttua joulun tunnelmaan, toivoisin sen viipyvän mahdollisimman pitkään, mutta jouluvieraat lähtevät hiljalleen tahoilleen ja talo hiljenee. Joulusta ainoastaa jouluruuat ovat jo saaneet tehdä tilaa muille perinneruuille, kuten pitsalle ja afrikan pöperölle. Suklaakin alkaa jo pursuta korvista, mutta kun sitä vielä on, niin eihän sitä voi olla napsimatta.

Tapaninpäivänä sukuloimme urakalla, mutta sitä ennen kävimme Tapaninpäivän aamusaunassa, joka on kuulunut perinteisiini 70-luvun loppupuolelta lähtien. Lapsuuden perheeni muutti vasta valmistuneeseen kotiin jouluksi ja tuolloin isäni aloitti tämän perinteen, jota olemme jatkaneet.

Tapaninpäivän aurinko nousi lupaavasti. Huvimajan kuuraikkunan takaa taivas oli kuin tulessa.

Hyasintitkin aukaisivat nuppunsa ja nyt ihana tuoksu tervehtii jo ulko-ovelta.

Jouluruusu vielä sinnittelee, mutta se kaipaa valoisampaa paikkaa, sillä osa lehdistä on hieman kellastunut.

Olen todella iloinen valkeasta joulusta ja pakkasesta. Luonto näyttää pimeälläkin valoisalta.  Pikku tupanen pihoineen vaipuu talviuneen jäälyhtyjen tuikkiessa pihamaalla.

Perehtyminen vanhempaan kirjallisuuteen

Marraskuisella kirpputorireissailuilla löysin kirja-aarteita, joihin olen jouluun valmistautuessani perehtynyt.
Ensimmäinen perehtymisen kohteeni oli kirjavanhus nimeltä Sarastus.

Kirjavanhus maksoi ainoastaa euron ja ajattelin sen sopivan täydellisesti tarpeisiini. mutta tarkempi perehtyminen kirjan antiin tuotti pettymyksen. Kirjan kellastuneet sivut olivat kuitenkin aivan liian hauraat ja ne murtuivat käsittelyssäni. Olikohan kyseessä todellista antiikkia?

Kuitenkin se sopi aivan hyvin joulukuun iltojen viihdykkeeksi, kun istuin takkatulen ääressä isoisän vanhan arkun vieressä polvillani. Kirpputorilta hankittu plyysimatto toimi jalkojen pehmikkeenä perehtyessäni tähän vanhaan teokseen.Tässä hieman lopputuloksia.

Tässäpä tämän vuoden joulukorttimalli, joka syntyi ihan suunnittelematta. Korttipohjat olin ostanut ajatellen toisenlaista ideaa. mutta vanhan paperin hauraus synnytti tällaisen kortin. Ehkä toisen värinen pohja olisi toiminut paremmin, mutta näillä mentiin.

Joulukuuseenkin suunnittelin tekeväni uusia koristeita. Olin aikonut päällystää kaikki sekalaiset joulupallot vanhan paperin ylijäämäpaloilla decoupage-tekniikalla, mutta ihan kaikkea suunniteltua joulun alla ennätä tekemään, niin tämä ainoa valmistunut pallo antaa inspiraatiota seuraaviin jouluihin. Hauras ja paksuhko paperi ei myötäillyt pallon pintaa, niinkuin olisin toivonut.

Tähdet sen sijaan onnistuivat paremmin. Tähtien pahviset pohjat hankin Tiimarin lopettajaismyynnistä jo vuosi sitten ja nyt ne saivat lopullisen muotonsa. Kimalleliima tuo hieman loistetta tähden pintaan. Muuten kaikki muut liimaukset on tehty perus-Erikeeperillä.

Tähtiteema jatkui myös toisen vanhan teoksen parissa. Koska Sarastus-kirjan paperi oli niin haurasta, ostin uudemman teoksen, joka sekin oli jo alkanut kellastua. Seuraavat tähdet on tehty Simpukankerääjät- nimisestä romaanista, jonka senkin ostin eurolla kirpparilta.

Ilmalämpöpumpun puhaltaessa tähdet pyörivät ilmavirrassa.

Vanhempaan kirjallisuuteen perehtyminen alkoi kaikki ideasta, jota en ehtinyt ollenkaan toteuttaa. Aloitin sitä kyllä aivan ensimmäisenä Sarastus-kirjasta, mutta murtuva paperi ei sopinut siihen askarteluun. Jospa nyt leppoisina lomapäivinä ehtisin sitäkin kokeilla. Tai sitten siirretään se seuraavaan jouluun.

Joulurauha laskeutuu

Joulutunnelma laskeutuu vaahteran lehdelle. Vielä viimeiset puuhailut odottavat, mutta piakkoin kaikki on riittävän valmista joulun viettoon. Viime metreillä meinasi iskeä niin ankaran jouluahistuksen, mutta onneksi tänään olen saanut tehtyä suurimman osan ahistusta aiheuttavista hommista.Tietenkin Isännän tapaturma ja sairasloma ovat vaikuttaneet osansa joulumieleen ja stressiin. Joulukuusen hankkiminen jäi viimetippaan ja nyt meillä on ensimmäistä kertaa elämässä ostokuusi. En osannut arvatakaan, että kuuset ovat niin kalliita. Muovikuustahan meidän huusholliin ei tule. Jos jostakin syystä oikeaa kuusta ei voida laittaa, niin sitten ollaan ilman. Joulukuusi on mielestäni kaikkein ihanin joulukoriste. Tänä vuonna se nostettiin sisään jo aatonaattona ja kotona oleva nuoriso koristeli sen perinteisillä olkikoristeilla. Tietenkin suklaapalloja roikkuu myös kuusessa.

Joulukoristeita en laittele kovinkaan paljon. Kynttilät, kukat ja muutama vanha ja perinteinen koriste saavat riittää. Seimiasetelman olen tehnyt kipsistä valamalla jo varmaan 15  vuotta  sitten, mutta tallin sisustuksen uusin joka vuosi.

Jouluruusun laitoin lasipurkkiin, jossa se ei niin paljon kärsisi ilmalämpöpumpun aiheuttamasta ilmavirrasta ja kuivumisesta. Toivottavasti sen nuput avautuvat ja saan nauttia siitä pitkään ja kenties keväällä istuttaa sen kukkapenkkiin. 

Tänään pakkanen on kiristynyt talvisiin lukemiin. Aurinkokin näyttäytyi iltapäivällä ja Kainon Kuohun yllä leijui sumu, joka levisi pelloille. Jäniskin näkyy jo vierailleen lumisella pihalla. Jos pakkaset jatkuvat, Kaino Kuohu saa jääkannen, mutta virtaus on kuitenkin voimakas, että tarvitaan kunnon talvi, että se pysyy jäisenä.

Vaahteran lehdelle laskeutuu joulurauha. Jäälyhtytehtailu on käynnissä ja pian valmiisiin lyhtyihin sytytetään kynttilät. Toivotan myös sinulle rauhaisaa ja levollista joulun aikaa. Unohdetaan kiireet ja hengähdetään hetki.

Eteenpäin suuntautunut pottunokka ja paratiisin haasteita

Joululoma alkoi, lunta satoi maan valkeaksi, koti on siivottu ja kohta joulukunnossa. Niin paljon mukavia ja odotettuja asioita on nyt viikonlopun aikana tapahtunut. Eilen töistä tullessani lumi oli nuoskaa ja siitä sain pyöräytettyä ison lumiukon. Onneksi sääennuste lupaa pakkasten jatkuvan, niin että ukko saisi seistä paikoillaan mahdollisimman pitkään. Jostain syystä en osaa kuitenkaan tehdä suoria lumiukkoja, vaan ne lähtevät aina kallistumaan mikä minnekin.

Lumiukko sai kävyistä silmät ja napit ja pihlajanmarjoista punaisen suun. Mutta lumiukko ei saanut porkkananenää, sillä syksyllä rakkaudella kellariin säilötyt porkkanat olivat muuttuneet siellä itsestään porkkanasoseeksi, vaikka samalla lailla säilöttyjä porkkanoita söimme viime talvena vielä maaliskuussa. Harmillista. Ukko sai siis nenän perunasta, ehkä se sopiikin vaihteeksi ihan hyvin.

Osa hampaista näemmä on jo karissut pois. 

Pakkasten jatkuessa ja kiristyessä on mukava tehdä myös jäälyhtyjä. Ensi yönä laitetaan jäätymään ensimmäiset.

Vaikka viikonloppu ja loma ehkä kuullostaa alkaneen oikeinkin mukavasti, paratiisissa on käynyt hieman köpelösti. En tiedä ajatteliko Jumala, että Vaahteran lehden paratiisissa tarvittaisiin useampikin Eeva, kun meinasi irroitella Aatamilta useamman kylkiluun. Onneksi Aatami piti pintansa ja yhtään luuta ei katkennut, vaan selvittiin seitsemällä murtumalla kylkiluissa. Huonostikin olisi voinut käydä, joten kiitollisin mielin käymme joulunviettoon, vaikka kuusi on vielä hakematta ja lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Hommaa siis riittää suunniteltujen joulupuuhien lisäksi ja tietenkin Aatami tarvitsee hellää hoivaa.

Vielä muutama touhukas päivä ennen jouluaattoa. Sen jälkeen lepoa ja rauhaisaa oloa.

Pienin askelin kohti joulua (ja kevättä)

Kolmas adventti kääntyy iltaan. Vielä ei vaahteranlehdellä ole päästy joulutunnelmaan. Se taitaa tulla jouluvieraiden ja joulukuusen mukana. Jouluvieraat ovat ihania lapsiamme, jotka ainakin vielä tänä jouluna tulevat kaikki kotiin joulunviettoon. Tässä iässä pitää ruveta jo varautumaan ajatukseen, että jonakin vuonna lapset viettävät joulunsa muualla. Ajatus tuntuu haikealta, mutta jo viime jouluna työstin sitä mielessäni, sillä vaihto-oppilaan kotijoulu toteutui vasta ihan viime metreillä. Jonakin jouluna olemme siis kahdestaan. Niin se elämä menee ja se täytyy hyväksyä, mutta tänä jouluna saamme vielä iloita lastemme läsnäolosta.

Pieniä jouluvalmisteluja olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Syksyllä tekemäni hiiren puutarha on laitettu jouluasuun. ( Puutarhan tekovaiheet on kerrottu täällä(klik)) Toin pakkasten uhatessa puutarhan sisälle, mutta leikatussa ruukussa kasvit kuivettuivat nopeasti ja reunimmainen kasvi kuolikin kokonaan. Tänään vaihdoin kuolleen kasvin tilalle joulukaktuksen.Toivottavasti hiiri on tyytyväinen muutokseen ja kaktuskin viihtyy edellistä kasvia paremmin. Hiiren taloon laitoin led-tuikun jouluiloksi.

Jouluperinteisiini on jo monien vuosien ajan kuulunut itsetehty havukranssi ulko-ovessa. Niinpä taasen tänä vuonna kävin hyvissä ajoin mummolan metsästä hakemassa kassillisen havuja. Kranssinhan saisi laittaa oveen jo vaikka ensimmäiseksi adventiksi, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.Tänään ennätin tuon perinteisen kranssipajan perustaa.piharakennuksessa olevaan pyykkitupaan. Siellä saa karistella ja varistella havuja rauhassa. Samalla voi jo nuuskutella tuoreen havun tuoksua. Kranssin pohjaksi hain Kainon Kuohun varrelta suoran pajunvitsan. Yksi vitsa riittää, sillä havunoksat ja rautalanka tekevät kranssista tukevan.

Viime vuosina olen pitäytynyt ihan yksinkertaisessa perusmallissa, ilman mitään kummempia koristeita. Vanha tiuku ja jostakin kukka-asetelmasta talteen kerätty rusetti saavat riittää. Ehkä ensi vuodeksi voisi jo hieman uudistaa mallia, etten aivan jämähtäisi samaan vanhaan.

Tässä kranssi vielä odottelee loppusijoituspaikkaansa pyykkituvan komeron ovessa. Laitoinkin sen jo paikoilleen ulko-oveen, mutta en saanut siitä onnistunutta kuvaa.

Eilen ostin elämäni ensimmäisen jouluruusun. Sen kuvaamisen jätin suosiolla tekemättä. Jouluruusu odottelee esiintuloaan vintin portaikossa, jossa lämpötila on vielä reilusti plussan puolella, mutta sen verran viileää, että kukat eivät ennätä kukkia ennen joulua. Samalla ostosreissulla huomasin kassan vieressä kukkasipulien olevan 70% alennuksessa. Syksyllä en istuttanut maahan yhtään kukkasipulia. Nyt ostin kaksi pussia lumikellon sipuleita, jotka tänään laitoin ruukkuun odottamaan kevättä. Sipulit saavat muutaman päivän heräillä pyykkituvassa ja sitten siirrän ne perunakellariin odottamaan kevättä.

Pyykkitupa on mainio paikka myös multahommiin. Ei tarvitse tuoda multaa sisälle taloon. Tietenkin, jos pyykkiä on kuivumassa, niin ei passaa paljon heilua mullan kanssa. 

Täällä emme ole saaneet nauttia tämän viikonlopun lumisateista. Aamulla herätessä oli maassa ainoastaan ohut, millin paksuinen lumikerros. Haluan kuitenkin uskoa valkeaan jouluun .

Adventtisohjossa

Joulukuun kuudes oli ja meni, Hyvää Itsenäisyyspäivää näin jälkikäteen kaikille tasapuolisesti. Ei Sauli taaskaan lähettänyt kutsua, joten etten nähneet meikäläistä kättelyjonossa, tanssiparketilla tai boolimaljan äärellä. Täytyi siis tyytyä kotoiseen eloon ja juhlia itsenäisyyttä pienimuotoisesti. Lippu kuitenkin saatiin nostettua.

Vaikka taivas oli kirkas, päivä oli pimeä. Taas kerran maisema on lumeton. 

Näistä kuvista voi myöhemmin muistella tämän vuoden itsenäisyyspäivän säätä. Ruohosta ja maastostakin kaikki vihreä on tipotiessään.

Flunssan jälkeinen elämä on alkanut. Mukavaa, kun taas jaksaa jotakin. Jouluhommat edistyvät, mutta pientä stressinpoikasta olen tässä itselleni kehittelemässä. Joka joulunalus saan jonkun kumman askartelupistoksen ja leipoakin pitäisi. Kodin siisteys ei ole vielä aivan kohdallaan ja jokainen tekemätön homma hyppää jo ovella silmille. Tietenkin kaksi viikkoa kestänyt sairastaminen vei intoa ja voimia, ja hommat kasaantuivat. Joulukorttipino odottaa postittamista, askarteluideat toteuttamista, uusia reseptejä pitäisi kokeilla ja pieniä joulumuistamisia hankkia. Adventtisohjo onkin meikäläisen pään sisällä. Sitä ei onneksi löydy kaduilta tänä vuonna. Pään sisäinen sohjo saa aikaan joulustressin ja kiireen, vaikka olisi niin mukava istuskella kynttilänvalossa, kuunnella joululauluja ja hörppiä glögiä. Nytkin pitäisi olla jo kastamassa valtaisaa läjää sytykeruusuja steariiniin tai kirjoittamassa osotteita joulukortteihin. Osaisinpa ottaa tämän joulunalusen rennommin. Kukaan ei käske minua askartelemaan tai leipomaan, mutta toisaalta sekin kuuluu joulun odotukseen ja onkin oikein ihanaa puuhaa.

Tervetuloa uudet lukijat: Ulla, Saara ja Tiina. Mukavaa, kun löysitte Vaahteran lehdelle. Lukijoiden joukko senkun kasvaa ja se luo tietenkin vähän paineita, mutta pitää laittaa jäitä hattuun ja muistaa, että tämä on vain harrastus, eikä harrastuksesta saa tulla stressiä. Kirjoittelen kun kerkeän ja toivottavasti saan myös otettua valokuvia pimeydestä huolimatta. 

Tällä hetkellä kaikkein eniten kaipaan lunta. Toivottavasti saisimme valkean joulun!

Joulumieltä etsimässä

Viikko on vierähtänyt nenäliinapaketin ja kuumemittarin välimaastossa. Torstain ja perjantain olinkin sitten kotona lepäämässä ja yleisjaksamus onkin ollut sen mukainen. Nuohoojakin piipahti, kun olin vielä yöpaidassa perjantaiaamuna. Alkujärkytyksestä selvittyään sai kyllä piiput nuohottua. Jotain hyvää sairastamisesta siis oli.

Lumet ovat taasen sulaneet kokonaan. Jouluinen tunnelma on jälleen tipotiessään. Kaipaan niin lunta ja sen tuomaa valkeutta. Minua ei haittaa paksutkaan hanget, mutta tulisi nyt edes ohuesti. Sää on ollut taas monta päivää plussan puolella. Onneksi vettä ei ole satanut. Eilen sentään aurinko pilkahti. Se paistoi suoraan nojatuoliin, jossa istuin lukemassa postia. Tosissaan harmitti, että kunto ei oikein suosinut ulkoilua, kun olisin voinut olla valosalla ulkona. Postin hain ja muutaman kuvan kävin nappaamassa, siinä kaikki.

Tänään olen hakenut jouluvaloja vinttikomerosta alakertaan. Vintin portaikkoon halusin kieputtaa vanhat jääkukkavalot, kuvittelin jo etukäteen, miten kauniilta portaikko näyttäisikään valojen kiertäessä kaidetta. Kaksi joulua olen harmitellut, että portaikosta puuttuu pistorasia, mutta nyt keksin, että jääkukkavaloissa on niin pitkä johto, että se yltää vinttikomeron pistorasiasta portaikkoon. Mikä kuningasajatus! Valot toimivat hetkisen kieputuksen alkuvaiheessa ja sitten muutaman kerran välkähdettyään lopettivat toimimisen. Ilmeisesti joku lamppu paloi, sillä monista yrityksistä huolimatta en saanut valoja toimimaan.
Etsimäni joulumieli koki siinä pienen kolauksen.

Onneksi olohuoneen ikkunaan ripustamani vanha paperitähti toimi kuitenkin moitteettomasti, kunhan saisin sen vielä asettumaan suoraan.

Huomenna on ensimmäinen adventti. En kuitenkaan taida lähteä kirkkoon laulamaan hoosiannaa, kun ei oikein vielä ääni kulje, mutta onneksi se kuuluu televisiosta. Kirkossa vaan olisi enemmän mukana laulussa. Ensimmäisen adventtikynttilän kuitenkin sytytän aamulla. Kuinka ihanalta tuntuukaan ajatus joulusta ja sen tunnelmasta. Sitä saan nyt ruveta hakemaan, vaikka maisema ei niin jouluinen olisikaan.

Rauhaisaa adventin aikaa! Iloitaan lähestyvästä joulusta,

Ostin, kun halvalla sain

Kirppariviikko on takana. Kaksi isoa korillista sekä tietokoneen näytön kannoin takaisin kotiin, mutta paljon sain tavaraa myytyä. Kirpparitoimintaan liittyy myös muiden myyjien tarjonnan tarkastelu. Kirppariostosten suhteen, kuten muissakin ostoksissa on sama periaate: Osta vain, jos välttämättä tarvitset (tai jos se on oikein ihana!). Tällä kertaa en olisi välttämättä tarvinnut joululiinaa, mutta kun aivan käyttämätön Finlaysonin liina oli viereisellä pöydällä 12 eurolla, pelastin sen itselleni. Sehän sopi ruokapöydälle oikein hyvin. Jouluinen tunnelma täydentyy mummin tuomalla runkoatsalealla sekä lasipurkissa olevalla suolalyhtykokeilulla.

Liinan kuitenkin taittelen kaappiin odottamaan joulua. Jos nyt jätän sen siihen, se on pian kissankarvoissa, sillä vanha herra nukkuu mielellään ikkunan luona. Ilmeisesti siihen kohtaan ilmalämpöpumpppu puhaltaa kissalle suotuisaa lämpöä. Toki ikkunasta voi myös tarkkailla pihan lintujen liikkeitä.

Toinen kirppariostos oli yhtä tarpeellinen, kuin joululiina. Se on Riihimäen lasin purkki. Ei tosin ilvespurkki, vaan kyljessä on apilanlehti. Siihen tökkäsin ne kaksi kruunukynttilää, jotka sattuvat kaapissa olemaan. Purkki maksoi 10 euroa, eikä siihen ollut kantta.

Kolmas ostokseni oli varmaan kaikkein hyödyllisin. Rottinkinen lehtiteline saa olla sängyn vieressä minun puolellani. Siitä saan helposti iltalukemisen ja jos juuri ennen nukahtamista pudotankin lehden lattialle, niin aamulla se on helppo nostaa takaisin telineeseen. Tähän asti lehdet ovat kasautuneet lattialle ja vasta siivousinnon iskiessä olen saanut ne nostettua pois. Telineestä maksoin kolme euroa.

Nyt täytyy jättää vähäksi aikaa kirpparit rauhaan. Kun niillä en kierrä, ei tule mitään ostettuakaan. Tosin kutkuttavia löytöja saattaa mennä sivu suun, mutta tavarahan ei tällä menolla maailmasta lopu. Myymättömät rojuni kannan takaisin vintille odottamaan seuraavaa myynti-innostusta. Ehkä keväällä voisin taas yrittää.