Eteenpäin suuntautunut pottunokka ja paratiisin haasteita

Joululoma alkoi, lunta satoi maan valkeaksi, koti on siivottu ja kohta joulukunnossa. Niin paljon mukavia ja odotettuja asioita on nyt viikonlopun aikana tapahtunut. Eilen töistä tullessani lumi oli nuoskaa ja siitä sain pyöräytettyä ison lumiukon. Onneksi sääennuste lupaa pakkasten jatkuvan, niin että ukko saisi seistä paikoillaan mahdollisimman pitkään. Jostain syystä en osaa kuitenkaan tehdä suoria lumiukkoja, vaan ne lähtevät aina kallistumaan mikä minnekin.

Lumiukko sai kävyistä silmät ja napit ja pihlajanmarjoista punaisen suun. Mutta lumiukko ei saanut porkkananenää, sillä syksyllä rakkaudella kellariin säilötyt porkkanat olivat muuttuneet siellä itsestään porkkanasoseeksi, vaikka samalla lailla säilöttyjä porkkanoita söimme viime talvena vielä maaliskuussa. Harmillista. Ukko sai siis nenän perunasta, ehkä se sopiikin vaihteeksi ihan hyvin.

Osa hampaista näemmä on jo karissut pois. 

Pakkasten jatkuessa ja kiristyessä on mukava tehdä myös jäälyhtyjä. Ensi yönä laitetaan jäätymään ensimmäiset.

Vaikka viikonloppu ja loma ehkä kuullostaa alkaneen oikeinkin mukavasti, paratiisissa on käynyt hieman köpelösti. En tiedä ajatteliko Jumala, että Vaahteran lehden paratiisissa tarvittaisiin useampikin Eeva, kun meinasi irroitella Aatamilta useamman kylkiluun. Onneksi Aatami piti pintansa ja yhtään luuta ei katkennut, vaan selvittiin seitsemällä murtumalla kylkiluissa. Huonostikin olisi voinut käydä, joten kiitollisin mielin käymme joulunviettoon, vaikka kuusi on vielä hakematta ja lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Hommaa siis riittää suunniteltujen joulupuuhien lisäksi ja tietenkin Aatami tarvitsee hellää hoivaa.

Vielä muutama touhukas päivä ennen jouluaattoa. Sen jälkeen lepoa ja rauhaisaa oloa.