Jäähyväiset kesälle

Tänään olen nauttinut suunnattomasti ihanasta auringonpaisteesta ja liki kesäisestä lämmöstä. Ihana päivä kerrassaan. Pihalla oli mukava puuhastella. Haravan varteenkin sai jo tarttua. Pihan suuret koivut ovat jo liki alastomat. Niistä putoaa lehtiä kymmeniä kottikärryllisiä. Tämän päivän haravoinnit kippasin kuusiaidan juurelle. Olisin kovasti halunnut viedä lehdet kasvimaalle, mutta siellä porkkanat, punajuuret ja perunat edelleen jököttävät ja odottavat säiden kylmenemistä ja kellariin nostoa. Kasvimaalle sitten menee loppusyksyn putoavat vaahteran ja tammen lehdet, jotka ovat edelleen vihreitä. Meidän pihan vaahteran kellastuvat sitten joskus myöhemmin.

Halla ei ole vielä käynyt tekemässä tuhojaan laatikkopuutarhassa. Kukat kukoistavat siellä kuin kesällä. Köynnöskaaressa ruusupapu on kasvanut kummaltakin puolelta yhteen ylhäällä. Mitähän tuohon kaareen ensi kesänä kasvattaisin? Toivottavasti jotain rehevämpää, mutta kesähän se sitten ratkaisee, miten kasvit kasvavat.

Viime vuonna tähän aikaan laatikkopuutarha näytti aivan toisenlaiselta. Kylläpä hallayön jälkeen näytti surkealta. Viime syksyn kuvia löytyy täältä (klik)

Lämmin ja aurinkoinen syyskuu vaihtuu lokakuuksi. Silloin nämä ihanat kesäiset hetket muuttuvat sateisiksi ja myrskyisiksi päiviksi. Joskus pysyvä lumikin on satanut maahan aivan lokakuun alussa. toivottavasti tänä vuonna ei kuitenkaan käy niin. 

Kehäkukat kukkivat vielä täyttä loistoa, niiden myötä toivottelen sinulle ihanaa syksyä ja jätän jäähyväiset kesälle. 

Käyttöä pärekorille ja syksyn tuomaa

Taannoin ostin paikallisesta fb-kirppisryhmästä pärekorin. Olen jo pitempään haaveillut pärekorista, joka sopisi pyykkikoriksi. Uutta pärekoria en ole vielä raaskinut ostaa, sillä ne maksavat torilla n. 50 euroa. Olisihan se käsityötä ja pärekorin hiilijalanjälki on varmasti paljon pienempi, kuin muovisen pyykkikorin. Ostamani kori oli kuitenkin sen verran likainen, että pesun jälkeenkään en siihen ainakaan puhtaita pyykkejä mielelläni laittaisi, joten kori sai hetken odottaa käyttöä. Tänään keksinkin sille oivan käyttötarkoituksen, sillä vihdoinkin kerkesin putsata saunassa kuivumassa olleet sipulit.

Kori mahtui oikein hyvin keittiön leivontatason alle. Sieltä sipuleita on helppo ottaa ruuanlaittoon. Toivottavasti ne säilyvät hyvin. 

Tänään ennätin pitkästä aikaa kierrellä pihalla ja tutkailla syksyn muuttamaa maisemaa. Kaikki kukat eivät ole vielä lakastuneet. Auringonkukat ovat painuneet tuulissa ja sateissa aivan lakoon, mutta sieltäkin ne kääntävät kukkansa valoa kohden. 

Kylmän yön pelossa keräsin myös viimeiset tomaatit, kesäkurpitsat paprikat ja pinaatin pois.

Ennätin myös vihdoin kerätä kukkien siemeniä. Kaikkein eniten toivon, että vaaleanpunaisen pioniunikon siemenet itäisivät myös ensi keväänä. Toki kylvän myös muita unikonsiemeniä sekä krassia, joita nyt keräsin talteen.

Syksy on tuonut elämääni myös aivan toisenlaiset kuviot. Muutaman viikon talven aikana liikuskelen nuorison seurassa yliopistolla. Väliviikot sitten naputtelen aivan toisenlaisia tekstejä. Oheinen kirjapino odottelee lukemista ja lisää pitää lainata. Tämä blogi taitaa jäädä nyt kakkoseksi, mutta ei ihan kokonaan unohdu,

Syksyiset puuhat pitävät vielä kiireisinä. Juurekset ovat vielä maassa ja haravointiurakka vasta alkutekijöissä, mutta onhan se vaihtelua tietokoneen naputtelulle ja kirjan lukemiselle.

Korianterin keruuta

Kasvimaalla kasvaa korianteri. Kylvin sitä ensimäisenä kesänä täällä, eli toissa vuonna. No, korianteri maistui kamalalle, eikä sitä saatu kerättyä käyttöön. Siellä se sai kasvaa rauhassa ja kylväytyä. En arvannutkaan, että korianteri on niin kova leviämään ja kasvamaan maahan pudonneista siemenistä. Tänä keväänä yritin pitää varani ja kitkeä korianteria pois, niin että vain muutama varsi jäisi kasvamaan ja kukkimaan. Vaan eipä tänäkään vuonna onnistunut: Korianteri valtasi kasvimaan.

Annoin sen kukkia, sillä kuulin, että korianteria on kahta sorttia. Toisesta syödään lehdet ja toisen siemeniä käytetään mausteeksi. Kukathan ovat oikein kauniit. Melkein kuin koiranputkella, mutta näissä on aavistus violettia.

Kesän kuluessa korianteri on kasvattanut siemenet. Ne ovat kuin viherpippureita. Ihan hauskan näköisiä kuitenkin. Korianterista voisi tulla uusi haitallinen vieraslaji, sen verran sitkeä se on ja itää helposti.

Keräsin noita siemenryppäitä ja kuivattelin kasvikuivurissa. Suurin osa jäi kuitenkin kasvimaalle, jossa se on jo ehtinyt siementää ympäriinsä.

Kuivatut siemenoksat selvittelin pihalla. Homma oli aika hankalaa, sillä kuivuneet kasvin varret olivat teräviä kuin neulat. Loppuselvittelyyn keksin onneksi ottaa avuksi siivilän, josta pienimmät ja terävimmät roskat putoilivat.

Nyt korianterin siemenet ovat pakattuna lasipurkkin. Mitähän käyttöä noille keksisi. Ainakaan ei tarvitse lähteä kauppaan, jos reseptissä lukee "korianterinsiemeniä". Vinkkejä otetaan vastaan.
Ensi keväänä taitaa olla raaka peli: Kaikki maasta nousevat korianterinalut kitketään heti pois.

Paras käyttötapa noille pampuloille taitaa olla koristekäyttö. Huvimajan katonrajassa siementertut saavat olla rauhassa.

Kesken jäänyt kesä

Loppukesän ja alkusyksyn lämpö on hellinyt ihanasti. Tänäänkin oli varsin kesäistä. Oikein mukavaa, kun lämpöä riittää, ehkä se taitaa hieman korvata kevään ja alkukesän kylmiä tuulia ja sateisia säitä. Auringon valo alkaa kuitenkin pikkuhiljaa himmetä. Päivä päivältä aurinko nousee myöhemmin ja laskee aikaisemmin, ja joka päivä se jaksaa kivuta taivaankannelle aina vain vaivalloisemmin.

Loppukesän aurinko ei jaksa antaa energiaa laatikkopuutarhan kaareen istutetulle kesäkurpitsalle. Se ei ole aloittanut ollenkaan kiipeilyä pitkin rautaverkkoa. Keväällä kylvin köynnöstävän kesäkurpitsan Black Forerst F1 ja ajattelin sen kapuavan piakkoin pitkin verkkoa. Kylmä kesä kuitenkin vesitti visioni. Hallan vaara oli olemassa vielä heinäkuun alkupuolella, jolloin eräänä yönä kävin peittelemässä kurpitsat harsolla. Suihkuvirtauksen kylmentämät tuulet jäähdyttivät kasvulaatikoitten multaa, niin kasvu oli todella heikkoa, vaikka harso lämmitti kasvia. Vasta heinäkuun loppupuolella köynnöstävä kesäkurpitsa virkistyi ja alkoi kasvattaa lehtiä, kukkimaan ja tekemään kurpitsan alkuja.
Nyt nuo alut olisivat oikein mahtavassa kasvussa, mutta kesä taitaa loppua kesken, eikä kurpitsaköynnös ehdi kasvaa mihinkään.

Tuosta taimesta olen saanut kaksi kesäkurpitsaa, vielä ainakin nuo kolme on tulossa. Kaaren toisella puolella on myös pari alkua.

Kesällä, kun huomasin,että kurpitsat eivät kasva ollenkaan, kylvin vielä varuilta ruusupapua köynnöstämään tuohon raudoitusverkkokaareen. Nekään eivät välttämättä ehdi kaikki kukkia, saatika sitten tehdä palkoja. 

Ensi kesänä on sitten taas uusi yritys. Toivottavasti sitten on suotuisammat kasvuolosuhteet. 

Tämä kesä ei ole suosinut auringonkukkiakaan.  Kasvimaalle toukokuussa kylvetyille auringonkukille pituutta  kuitenkin on kertynyt kiitettävästi, mutta nuput pysyvät tiukasti kiinni. 

Vasta yksi keltainen auringonkukka on avannut nuppunsa. Ehtinevätköhän muut ollenkaan kukkia. Näidenkin auringonkukkien kesä jäi auttamattomasti kesken. 

Vaikka päivisin olisikin lämmintä ja ihanaa, kylmät yöt  ja valon väheneminen viilentävät ja heikentävät kasvua. Kasvimaan pikkuauringot eivät varmaan ehdi kukkia. Harmillista.

Kesä on kääntynyt loppuaan kohden, mutta vielä lämpoä on luvissa muutamaksi päiväksi. Nautitaanhan niistä ihanista hetkistä,

Täälläkin lentelee

Alkusyksyn lämpö on saanut vihdoin neitoperhoset liikkeelle täälläkin. Tänään joimme iltapäiväkahvia pihalla ja samalla huomasin nuo kauniit perhoset.  Yritin kuvata yhtä perhosta, joka etsi mettä parsakaalin kukista. Kannatti jättää parsakaalin pikkunuput keräämättä, sillä ne näyttivät olevan suosittu ravinnonhakupaikka, sillä myös kimalaiset surrasivat niissä innokkaasti, ja sain varoa niitä kameran kanssa heiluessani.

Pikkukamerani taitaa vedellä viimeisiään. Tänään huomasin, että linssinsuojus sulkeutuu vain osittain. Harmi, jos tuo helppokäyttöinen kamera hajoaa, En taida osata kuvata muunlaisilla.

Aurinkoa pilviseen päivään

Tänään paksu pilvi peitti auringon. Sadetta ei juurikaan tullut, mutta syksyn koleus on saapunut. Tummat pilvet eivät rakoilleet ollenkaan, Ihan kaikesta voi huomata syksyn saapuneen. Tänään oli todellinen ankea alkusyksyn päivä. Tähän ankeuteen tuo iloa ja väriä vilkaisu laatikkopuutarhaan päin. Siellä loistaa satoja keltaisia isompia ja pienempiä aurinkoja. Värit hehkuvat aivan sisälle asti, kuin pilveen olisi yllättäen tullut pieni rako, josta auringon valo säteilee.

Kehäkukat ovat kukkineet jo jonkin aikaa, mutta aina puhkeaa uusia nuppuja. Kehäkukka on aivan ihana loppukesän kukka. En osaa päättää, kunpi on kauniimpi, keltainen vai oranssi. Onneksi molempia riittää. Olen kylvänyt niitä kolmeen laatikkoon. ja ne peittävät alleen porkkanat ja valkosipulit. Saankohan niistä satoa ollenkaan?

Kukkien kasvatuksessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse miettiä, mitä kaikkea sadolla tekisi ja mihin sen säilöisi. Nyt olen ainakin säilönyt omat kukkani tähän blogiin todella perusteellisesti. Ehkä voin tarjoilla niitä teille joskus talvellakin, kun oikein ikävöin kesää.

Kehäkukat eivät ole laatikkopuutarhan ainoat keltaiset kukkijat. Vielä runsaslukuisempana taitaa kukkia pikku samettikukka. Sen piti karkoittaa kukkakaaleista ötököitä, mutta aivan täydellisesti se ei tehtävässään onnistunut. Kukkakaalien lehtiin ilmaantui kesän edetessä kuitenkin reikiä.

Kasvihuoneessa on myös pikkusamettikukkaa ja siellä sen tuoksun huomaa selvemmin. Siinä on mielestäni mukava sitruksen tuoksu.

Krassit vielä jaksavat kukkia. Pian olisi aika kerätä siemeniä talteen ensi kesää varten. Ensi keväänä pitää olla hieman huolellisempi kylvötöissä, etten kylvä samaan ruukkuun monia siemeniä, niinkuin tänä keväänä tein. Krassia kasvoi kurpitsojen kanssa samassa ruukussa ja krassi voitti. Kurpitsat hävisiät kilpailun elintilasta kylmänä kesänä, jonka säät olivatkin krassille otolliset.

Vilkaisu laatikkopuutarhaan paljastaa sen ränsistyneisyyden ja kasvun loppuvaiheen. Pian, ensimmäisten hallaöiden jälkeen on siivouksen aika. Vielä en ole raaskinut kiskoa kasveja kukkineita unikkoja lukuun ottamatta pois. Varmaan haluan sillä tavalla tarttua lähtevän kesän liepeisiin, enkä päästää pois. Onneksi tälle viikolle on luvattu vielä kesäisiä lämpötiloja, jospa kasvimaalla kasvavat auringonkukatkin ehtisivät avautua.

Aurinkoa alkaneeseen viikkoosi!

Syysvieraita

Pihallamme asustaa siiliperhe. Kovin arkaa ja ujoa porukkaa ovat. Toisinaan kotimme ulkoportaan alta kuuluu rapinaa, ehkä siilit majailevat siellä. Liiterin alla olisi myös hyvä majapaikka. Toivottavasti ne laittavat sinne talvipesänsä. Siileihin en törmää pihalla kovin usein, sillä ne liikkuvat hämärän aikaan. Joskus ne erehtyvät liikkumaan myös valoisalla ja silloin niitä voi nähdä.

Olemme ruokkineet siilejä kissan kuivamuonalla, joka pehmennetään vedessä. Hyvin on maistunut. Siileillehän ei saa antaa maitoa eikä mitään suolaista.

Siilien valokuvaaminen on hankalaa, tuossa taitaa olla tämän syksyn paras siilikuva. Ensimmäistä kertaa kolme siiliä oli yhtä aikaa ruokalautasella.

Pihallamme asuvat lepakot lentelevät jokailtaisia kierroksiaan. Mistähän johtuu, että vasta elo-, syyskuussa alan huomaamaan ne, vaikka kesälläkin ne varmasti lentelevät, mutta en vaan ole niitä silloin nähnyt.  Lepakkojen asunipakka ei ole vielä paljastunut, arvelen kuitenkin, että ne asustelevat talon räystään alla.

Muuttolinnut kuuluvat kevääseen, paitsi että pähkinähakki ilmoittaa kamalalla rääkymisellään tulostaan pihapiiriin näin syksyllä. Pähkinähakki etsii pihamme sembramännystä käpyjen siemeniä. Ympäri pihaa on nyt hakattuja käpyjä, joista vahvanokkainen hakki on kaivellut siemenet parempiin nokkiinsa. Lintu on kumman kesy, se päästää ihmisen melko lähelle itseään.

Harakat ovat katsoneet pähkinähakin touhuja ja alkaneet nekin nokkia siemeniä noista kävyistä. Naakatkin ovat jo palanneet maisemiin. Iltaisin ne järjestäytyvät lähimetsikköön suurena parvena. Siellä ne talvehtivat ja ilahduttavat meitä naksutuksllaan ja Linnut-elokuvan kaltaisilla suurilla kaartelevilla parvilla,

Syksy on saapunut pihapiiriin. Koivujen varisevat lehdetä täplittävät pihanurmea. Puutarhan sato juureksia ja perunoita lukuunottamatta on milteipä kerätty talteen. Aamut ovat viileitä, mutta auringon lämmittäessä iltapäivällä, voi vielä aistia kesän lämpöä. Sadekuuron sattuessa syksyn koleus valtaa maiseman. Pian on aika sytyttää takkaan tuli ja istahtaa sen ääreen.

Sipuliostoksilla ja haaste sinulle

Pitihän minunkin ostaa kukkasipuleita. Tarkkaan harkittuja ja pikaisesti ostettuja. Näitä jättilaukan sipuleita istutan takapihan uuteen perennapenkkiin. Nämä riittävät tänä syksynä. Istutinhan tällä viikolla paljon kevään ruukkunarsissien ja muiden kukkien sipuleita kierrätystyyliin. Enempää en tarvitse. Ehkä joskus jonakin toisena syksynä voin laittaa kukkasipuleita lisää, jos siltä tuntuu.

Minulla on kaikkea ihan riittävästi. On koti, perhe, työ ja uusia mahdollisuuksia elämässä.

Viime päivinä olemme saaneet lukea paljon ihmisistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ja elämisen mahdollisuudet omassa maassaan. Sota ajaa ihmiset pois kodeistaan ja turvaa etsiessään ihmiset joutuvat antamaan koko omaisuutensa päästäkseen pois. Meillä on kaikkea ja liikaakin.

Jossain perhe on joutunut jättämään valmistumassa olevan satonsa, pihansa, ehkä hellästi vaalitut kukat. Turvallinen elämä on otettu pois.

Haastankin nyt sinut blogiystäväni ja lukijani osallistumaan pakolaiskeräykseen yhden sipulipussin hinnalla. Ainakin täällä kaupoissa on Kirkon ulkomaan avun lipaskeräys ja SPR varmaan kerää myös lippailla ja ainahan voi rahaa lahjoittaa suoraan auttavien tahojen tilille. Muutamallakin eurolla voidaan auttaa ja pienistä puroista syntyy suuri virta.

 Ollaan ihmisiä ihmiselle!

Pinkkiä pihalla

Loppukesä on kukkien juhlaa. Joka puolella pihaa kukkii. Laatikkopuutarhassa yksivuotiset jatkavat kukintaansa edelleen, tosin osa kukista on jo kukintansa loppusuoralla. Krassien lehdet ovat jo muuttuneet keltaisiksi, ilmoittaen näin voimiensa ehtymisestö. Pian on siementen keruun aika. Ainakin unikkoa ja krassia pitää kerätä ensi kesäksikin. Kehäkukan siemeniä minulla on vielä runsaasti.

Minun kukkavärini taitaa olla pinkki. Tosin pidän kyllä melkein kaikista ja kaikenvärisistä kukista. Jostain kumman syystä päädyn kukkavalinnassani kuitenkin tuohon pinkkiin. Vanhin pelargoniani on pinkki. Nyt vasta loppukesästä se on oikein innostunut kukkimaan. Tämä pelakuu antaa väriä sisäänkäynnille. Ehkä muutaman viikon vielä tuokin pelargonia saa olla ulkona valmistautumassa talveen, muttta sitten alkaa pitkä talvi pyykkituvan viileydessä.

Keväällä ostin daalian juurakoita. Niitä en ole ennen kasvattanutkaan. Kevät oli mikä oli, mutta daaliat aloittelivat kasvuaan kasvihuoneen vaihtelevissa olosuhteissa. Sitten siirsin ne sinkkiämpäreihin odottelemaan kukintaa. Juhannuksen ajan sateet liki hukuttivat nuo reijättömissä ämpäreissä olevat daaliat ja siirsin ne kukkapenkkiin. Siellä ne ovat vankistuneet ja kasvaneet pituutta. Korkeimmat daaliat ovat jo liki metrin korkuisia
.

Stolze von Berlin

Star`s Favourite

Star`s Favourite

Jostain syystä vain yksi stoltze von Berlin- taimi on kukassa. Oliko siinä vahvempi juurakko  ja se teki nuput aikaisemmin. Muitten kukintaa vielä odottelen. Viime yönä lämpötila kävi lähellä hallaa, mutta daaliat eivät ole kärsineet. Pitääkin nyt hieman perehtyä daalian talvetukseen. Kellarissa niiden luulisin selviytyvän, mutta minkälaisessa säilytysastiassa?

Runkoruusu kukkii edelleen. Siinä oli loppukesälle kolme nuppua, jotka avautuivat, mutta minkälaisia kukkia sieltä tulikaan! Ei mitään pieniä kukkasia vain todella valtavat, runsaat kukat.

Uusin ruusuni kukkii takapihan kesällä perustetussa perennapenkissä, köynnösruusu John Davis asustelee siellä rautahäkissään. Eilen huomasin siinä vielä uusia nuppuja. Taisi olla nappiostos. Tovottavasti saan sen selviämään talven yli.

En ole varmaan muistanut kertoa, että rakastan unikoita :) Enkä ole laittanut blogiin yhtään kuvaa niistä ( heh) No, kohta jätän unikot odottamaan ensi kesään, mutta sitä ennen on pioniunkkokauneuden vuoro.

Kylläpäs pinkkiä riittää. Kuvat noista on otettu parin viime viikon aikana, mutta kaikki kukkivat edelleen ihanasti. Pikkuhiljaa auringon valo väheneen ja säät jäähtyvät. Kukat lakastuvat, eikä uudet nuput enää jaksa aueta kalpeassa syysvalossa. Runkoruusu nostetaan kellariin daalian mukuloitten kera. Unikon pulleat siemenkodat taitetaan kuivumaan ja osa saa jo kylväytyä maahan odottamaan kevään lämpöä ja valoa. Kesälle jätetään jäähyväset ja ihanat hetket painuvat muistojen joukkoon.

Härkäpapula

Kasvimaalla on kasvanut tänä kesänä härkäpapua. Sen varret ovat venyneet korkuisikseni. Taisin kylvää siemenet hieman liian tiheään, sillä papuviidakko on ollut lävitsetunkematon. Jossakin vaiheessa kesää yritimme tukea tuota kasvua, mutta lanka olikin venyvää ja tuki jäi onnettomaksi.
Onneksi elokuussa ei ole ollut rankkoja sateita, jotka olisivat kaataneet nuo varret, vaan kasvusto on melko suoraa.

Härkäpavut ovat pitäneet viileästä kesästä. Palkoja on kasvanut ennätysmäisesti.

Eilen keräsin suurimman osan näistä paloista pois. Pienemmät jätin vielä pullistumaan, sillä niiden kerääminen alimittaisina on ihan turhaa työtä. 

Tässäpä tämän kesän härkäpapusaalis. Kun palot oli silvitty, papuja oli n. kolme kiloa. Kun keitin ja kuorin pavut, niitä oli enää reilu litra jäljellä. Nyt ne ovat pakastimessa käyttövalmiina odottamassa.

Vuosi sitten kirjoitin tarkemman selostuksen papujen käsittelystä. Sen postauksen voit lukea täältä (klik)

Papujen joukossa oli myös tälläinen seuralainen.

Kuva on kyllä tosi epätarkka, mutta näitä kotiloita löytyy silloin tällöin loppukesällä. Liekö tämä meripihkakotilo. Muita kotiloita meidän pihalla ei onneksi ole koskaan näkynyt. 

Pihalla riittää puuhaa edelleen. Tänään laittelin kesällä perustetun perennapenkin talvikuntoon ja samalla istutin keväästa asti kuivumassa olleet pääsiäiskukat; tete-ja muut narsissit sekä helmililjat kukkapenkkiin. Katsotaan miten lähtevät kasvuun, Vahinko ei liene kovin suuri, jos mitään ei nousekaan. Suurin osa sipuleista oli kuitenkin edelleen kovia, joten mahdollisuus kukintaan on olemassa. Huhti- ja toukokuussa nähdään onko työlläni tulosta.