Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Syysvieraita

Pihallamme asustaa siiliperhe. Kovin arkaa ja ujoa porukkaa ovat. Toisinaan kotimme ulkoportaan alta kuuluu rapinaa, ehkä siilit majailevat siellä. Liiterin alla olisi myös hyvä majapaikka. Toivottavasti ne laittavat sinne talvipesänsä. Siileihin en törmää pihalla kovin usein, sillä ne liikkuvat hämärän aikaan. Joskus ne erehtyvät liikkumaan myös valoisalla ja silloin niitä voi nähdä.

Olemme ruokkineet siilejä kissan kuivamuonalla, joka pehmennetään vedessä. Hyvin on maistunut. Siileillehän ei saa antaa maitoa eikä mitään suolaista.

Siilien valokuvaaminen on hankalaa, tuossa taitaa olla tämän syksyn paras siilikuva. Ensimmäistä kertaa kolme siiliä oli yhtä aikaa ruokalautasella.


Pihallamme asuvat lepakot lentelevät jokailtaisia kierroksiaan. Mistähän johtuu, että vasta elo-, syyskuussa alan huomaamaan ne, vaikka kesälläkin ne varmasti lentelevät, mutta en vaan ole niitä silloin nähnyt.  Lepakkojen asunipakka ei ole vielä paljastunut, arvelen kuitenkin, että ne asustelevat talon räystään alla.

Muuttolinnut kuuluvat kevääseen, paitsi että pähkinähakki ilmoittaa kamalalla rääkymisellään tulostaan pihapiiriin näin syksyllä. Pähkinähakki etsii pihamme sembramännystä käpyjen siemeniä. Ympäri pihaa on nyt hakattuja käpyjä, joista vahvanokkainen hakki on kaivellut siemenet parempiin nokkiinsa. Lintu on kumman kesy, se päästää ihmisen melko lähelle itseään.


Harakat ovat katsoneet pähkinähakin touhuja ja alkaneet nekin nokkia siemeniä noista kävyistä. Naakatkin ovat jo palanneet maisemiin. Iltaisin ne järjestäytyvät lähimetsikköön suurena parvena. Siellä ne talvehtivat ja ilahduttavat meitä naksutuksllaan ja Linnut-elokuvan kaltaisilla suurilla kaartelevilla parvilla,

Syksy on saapunut pihapiiriin. Koivujen varisevat lehdetä täplittävät pihanurmea. Puutarhan sato juureksia ja perunoita lukuunottamatta on milteipä kerätty talteen. Aamut ovat viileitä, mutta auringon lämmittäessä iltapäivällä, voi vielä aistia kesän lämpöä. Sadekuuron sattuessa syksyn koleus valtaa maiseman. Pian on aika sytyttää takkaan tuli ja istahtaa sen ääreen.








8 kommenttia:

  1. Söpö on tuo siiliperhe. Syksyä on jo ilmassa, sen huomaa erityisesti aamuisin ja iltaisin. Onneksi sentään monet kukat vielä kukkivat, vaikka on jo syyskuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tänä syksynä haluaisin kesän vain jatkuvan. Johtuneeko se siitä, että kesä jäi kuitenkin hieman lyhyeksi. Joinakin vuosina lämpimän kesän jälkeen oikein odotan syksyä ja sen tuomaa lepotaukoa.

      Poista
  2. Ihanat siilit! Pähkinähakki on komea lintu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilit ovat kyllä minun suosikkejani. Joskus olen saanut seurata siilin touhuja ihan vierestä. Hauskaa tuhinaa ja massutusta. Pähkinähakki käy ja kääntyy. Kun kävyt on tyhjennetty, lintukin häipyy.

      Poista
  3. Suloisia siilejä! Meilläkin ainakin yksi siili ruokailee. Nyt keräävät painoa horrostamiseen talveksi, kiva kun autat heitä siinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasta tänä kesänä olen ruvennut ruokkimaan siilejä. Olen aina ajatellut, että luonnon eläin pärjää luonnon antimilla. Elokuu oli kuitenkin niin kuivaa, että kaikki madot ja etanat olivat hakusessa, joten aloitimme ruokinnan.

      Poista
  4. Voi miten suloiset siilit. Meilä noita tuhisijoita ei ole, sinänsä harmi mutta toisaalta siilien onni, kissojen takia. Naakat ovat tosiaan palanneet parvina, pitävät ihan kamalaa rääkymistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vanha herra on tottunut siileihin ja antaa niiden kulkea rauhassa. Onhan niillä eri eväät. Joskus kissa katsoo kummissaan siilin menoa. Onneksi naakoista ei ole mitään haittaa meille. Symppislintuja, vaikkakin isosta parvesta lähtee kova ääni.

      Poista

Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.