Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Jotain valmista ja jotain keskeneräistä

Kasvu on karannut käsistä, kesä ottaa vauhtia ja vauhti vain kiihtyy. Koivut vihertävät ja tuomikin availee nuppujaan. Sateen jälkeen ilma tuoksuu vienosti medeltä ja mahlalta, tuoksuun sekoittuu myös tuomen väkevä tuoksu. Lämpöisen sateen jälkeen on ihana kulkea pihalla nuuskuttelemassa kesää.

Kasvihuone on nyt täynnä luikeroita. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kasvattanut kaikki sinne laitettavat taimet itse. Viime keväänä ostin varalle kolme tomaatintainta, jos omista ei tulisikaan mitään, mutta nyt jätin nekin ostamatta. Täyteenhän tuo pikkukasvari tuli, loppukesästä voi olla melko ahdasta. Tomaattien tuet on puhkinukutusta lakanasta ja niitä pitää vielä siistiä, kunhan saadaan kasvihuoneeseen paremmat kiinnitysnarut. Muuten tuommoinen pikkkukasvihuone on ihan kelvollinen, mutta siitä puuttuu tukilankojen kiinnitysmahdollisuus, nyt siellä on omatekoiset viritykset viime kesältä ja ovat hieman huteraa tekoa.


Lattialla olevat punoskorit siirrän kuistin ikkunoille, kunhan niissä olevat kasvit hieman vahvistuvat.

Satoakin on jo luvassa. Tigrellassa on jo pieni tomaatin alku, vaikka en ole muistanut kukkia ravistellakaan.

Laatikkopuutarhan laatikot ovat nyt jo melkein valmiiksi kylvettyjä. Ensimmäisessä laatikossa kasvavat huhtikuussa sinne laitetut valkosipulit, niiden varret ovat kärsineet edellisen lauantain myrskyn riuhtoessa harsoa, joka oli laatikon päällä. Nyt otin harson kokonaan pois.  10.5. kylvetyt retiisi ja porkkana ovat jo taimella. 


Maissin kasvupaikkaa pohdiskelin kovasti. Viime vuonna onnistuin kasvattamaan vain kolme maissin tainta, jotka istutin laatikkoon. Ne kasvoivat hyvin ja tähkiäkin oli tulossa, mutta jyvät eivät olleet kunnolla pölyttyneet, sillä isoja jyviä oli vain siellä täällä. Hyvältä ne kuitenkin maistuivat nuotiolla grillattuina. Olin jo valmis hylkäämään ajatuksen maissin kasvatuksesta, mutta alalaarista löytyi siemenpussi 20 sentillä, niin piti vielä yrittää. Harkitsin maissien kasvatusta rakennuspaljuissa, mutta hylkäsin sen ajatuksen, koska paljuja olisi pitänyt hankkia lisää. Yksi vaihtoehto olisi ollut  laittaa taimet kasvimaalle, mutta laitoin ne kuitenkin kasvulaatikkoon melko tiheästi. Jos nyt maissin kasvatus epäonnistuu, sitten en enää sitä yritä. 


Laatikoihin on nyt laitettu retiisiä, porkkanaa, salaattia, mangoldia, pinaattia, kyssäkaalia, persiljaa ja tilliä. Lisäksi kasvatin erilaisia kurpitsantaimia, kesäkurpitsaa, ja halloweenkurpitsaa Uutena tuttavuutena laitoin kasvamaan myskikurpitsaa. Sen taimi on melko surkea, jokin ötökkäkin taitaa vaivata. Katsotaanpa onnistuuko sen kasvatus.


Kylvötyöt ovat siis hyvällä mallilla. Vielä laitan papua ja herneitä. Muutaman kaalinkin ajattelin ostaa kaalikoitten uhallakin. Toivottavasti tänä vuonna laatikkopuutarhan sato on edellisvuotta parempi.

 Kylvötöitten jälkeen onkin sitten ympäristön kunnostuksen vuoro. Näettehän hienot perennapenkit reunustamassa laatikkopuutarhaa. Kastelulammikkosta otetaan sadevettä kasveille ja vaahteran alla kahvitellaan joutilaina helteisinä iltapäivinä. Eikö näytäkin mukavalta? 


Työtä riittää ja lapiohommia. Ehkä asiat etenevät pikkuhiljaa, niin selkäkin kestää paremmin. Olisi mukava kuitenkin saada asioita valmiiksi, eikä aina olisi hommat vaiheessa.  Tarvittaisiin vain aikaa eikä pieni rahalisä olisi pahitteeksi.

Toukokuussa odottelin kovasti lämpimiä säitä, mutta niitä ei vain tullut. Kesäkuu alkaa samoissa merkeissä: Lämpimät säät antavat odottaa itseään. 

Mukavaa alkavaa kesäkuuta!


maanantai 25. toukokuuta 2015

Liekö tässä järjen hiventäkään

Kevättalvi on kotipuutarhurin tuskaisinta aikaa. Siemenluetteloja selataan, taimistojen kuvastoja ja nettisivuja selataan silmät ymmyrkäsinä yömyöhään asti ja hurjat suunnitelmat kukoistavasta pihasta ja hyötykasvien suurista sadoista jylläävät ajatuksissa. Pihalle ei vielä voi kuitenkaan mennä mitään puuhaamaan, joten siemeniä piilotellaan multaan sisätiloissa ja ruukkuja laitetaan kaikki ikkunalaudat ja pöydät täyteen. Jokainen kotipuutarhuri odottaa aikaista kevättä, että saisi hellästi vaalitut taimet istutettua hyvissä ajoin lämpöiseen puutarhamultaan.

Siemenpusseja hypistellessä tulee hullun kiilto silmiin: Jos kuitenkin vielä laittaisin tuota ja tuota ja muutama siemen vielä varmuuden vuoksi, jos kävisi niin ikävästi, että itäminen epäonnistuisi. Tomaattieja täytyy laittaa viittä, kuutta sorttia, ja kurpitsoita samalla lailla. Erikoisuuksiakin täytyy haalia, joskus hinnalla millä hyvänsä.

Multaa saa kaupasta kantaa selkä vääränä ja tyhjiä ruukkuja haalitaan ystäviltä ja sukulaisilta. Maitopurkit ja muut tölkit ja tötteröt kierrätetään istutusruukkuina. Välillä multa ruukkujen pinnassa pölähtää homeesta ja välillä mullasta puskee sientä tai muuta epäilyttävää. Esikasvattajan pahin vihollinen on tietenkin jokin kirva tai muu ötökkä, joka tekee muutamassa päivässä selvää koko kasvustosta.

Loppukeväästä kaikki paikat ovat sitten täynnä honteloita luikuroita, jotka huoneenlämmössä, auringon paistaessa tarvitsevat kastelua päivittäin. Auta armias, jos kastelu jonakin kirkkaana päivänä unohtuu, silloin puolikuolleita taimia saa tekohengittää oikein urakalla, että koko kevään kasvatus ja hoitourakka ei menisi hukkaan. Lisäksi hontelot taimet sotkeentuvat keskenään ja katkeilevat, kun niitä siirtää.

Kun sitten olisi aika siirrellä kasvustoa pihalle, tietenkin paljon myöhemmin mitä intomielinen kotipuutarhuri kuvitteli, on kylmää ja sateista. Kaikkina poutaisina hetkinä käydään palkkatyössä ja iltaisin kuunnellaan sateen ropinaa sisällä ja lueskellaan netistä, miten puutarhabloggaajat muualla maassa  (lue etelämmässä) nauttivat kukoistavasta pihasta kevättyöt tehtynä. Niinhän se kevät kuluu.

Hintaahan tälle hullutukselle kertyy. Hienoja ruukkuja pitää ostaa, mihin olisi sitten mahdollista laittaa sisällä esikasvatetut kukkaset. Multa on aina lopussa ja lannoittaakin täytyy. Pakkasöitten uhatessa hienot daaliat ja samettikukat pitää peittää harsolle, joten sitäkin on hankittava. Pian puutarhuri saa kurkistella tyhjää rahapussia ja tyytyä syömään nokkoslettuja pihan antimista.

Toivottavasti edes joku esikasvatetusta onnistuisi, että kesällä riittäisi sadeveden keruuta, kastelemista, miettimistä mistä saadaan kastelija pikku reissun ajaksi. Muistettavaa riittää myös lannoittamisessa: Milloinkahan sitä lannoitetta tuli viimeksi laitettua, oliko se viime viikolla vai sitä edellisellä vai kenties jäikö se kokonaan antamatta. Ainahan se pihallakin vaanii kaikenlaiset kirvat ja kukot ja muut, jotka viimeistään pilaa koko kukkanautinnon tai syötävän sadon. On se tämä viljely haasteellista.

Kaikesta huolimatta olen jotain rohjennut kasvatella ja nyt kasvihuone odottelee innoissaan tomaattejani, chiliä, suippopaprikaa, kurkkua. Laatikkopuutarhaan pitäisi laittaa kesä-, myski-, sekä halloweenkurpitsat. Huonosti kasvaneet samettiruusut aloittelevat nuppujen tekoa, Kyllä niitä muutama onneksi tulee, vaikka kylvin ne kolmeen tai neljään kertaan. Ensikertalaisen daaliat voivat jopa kukkiakin, jos hyvin käy. Gladioluksen sipulit meinasi unohtua, mutta pienet alut niissäkin on. Maissit on jo pitkällä, vaan mistä niille löytyisi paikka ?

Kasvihuone on saanut uuden sisustuksen. Talon ahkerat miehet, isä ja poika tekaisivat sinne istutuslaatikot, Nyt se odottelee uusia asukkaita, ensin vain multapetit paikoilleen.



Kuva on valitettavasti vähän vinossa, mutta ei se aina niin nuukaa ole. Alemmassa kuvassa kaikenlaiset kasvatelmat odottelevat loppusijoituspaikkaansa.



Noiden lisäksi olisi nämä yläkerran tomaattihujopit, jotka ovat vielä tästä (24.4.) venähtäneet pituutta niin, ettei niitä enää taida uskaltaa esitelläkään.


Ensi keväänä pitää laittaa jäitä hattuun, ettei tämä esikasvatus näin hulluksi mene. Eihän tässä ole mitään järkeä!

Loppukevennykseksi päivän kukka. Sanokaahan onko tämä eilen nupustaan puhjennut kaunotar sellainen etsitty perinnenarsissi?



sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Meille myös kevätkin keijunsa toi

Täälläkin vihertää! Päivällä kylmä tuuli viilensi, niin, että piti olla paksut vaatteet päällä, mutta kun iltaa kohden tuuli tyyntyi, sääkin lämpeni ja alkoi tulla kesän tuntua. Hiirenkorvat ovat hiljalleen kaikesta kylmästä huolimatta hiipineet koivuihin ja taivaan pojan vihreä verkko on laskeutunut puihin ja pensaisiin.


Ensimmäiset pihakukat alkavat aukoa nuppujaan. Bellikset, jotka pari viikkoa sitten, kukkapenkin kanttauksen yhteydessä laitoin ruukkuun kasvamaan ja vahvistumaan, ovat nyt kukassa.



Kirpputorilta löytynyt 15 euron ruosteinen maitotonkka on päässyt uudenlaiseen käyttöön. Maidon tilalla tonkasta pursuaa kukkia. Tosin eilinen myrsky runteli myös noitakin kellokukkia ja tällä hetkellä ne ovat hieman ränsistyneen näköisiä.


Sinisen emalikattilan esikot ovat auenneet. Ne ovat kuin pieniä aurinkoja.



Tänään otin kasvihuoneessa kasvaneesta salaattiruukusta rukolaa ja lehtisalaattia. Ruohosipulikin on jo käytettävillä.  Mukaan rohkenin napata pari hentoa valkosipulin alkua kasvimaalta. Ensimmäiset viljelykset ovat siis jo syötävillä.


Tämän päivän postauksen otsikko on poimittu Nälkämaan laulusta ja taivaan pojan verkko on viittaus Hannele Huovin saman nimiseen vihreään värisatuun.

Toukokuun viimeinen viikko alkaa, kevät muuttuu hiljalleen kesäksi. Mukavia viimeisiä keväisiä päiviä sinulle!


lauantai 23. toukokuuta 2015

Villi ja kesytön piha

Myrskytuuli on puhaltanut ja puhkunut koko päivän ja se tarkoittaa sisätöitä. Myrsky myllersi, mutta onneksi vahingot jäivät vähäisiksi. Puutarhakalusteet lentelivät ja kukat taipuivat  Toivottavasti tulppaanit suoristuvat, mutta onhan kukat kauniita, vaikka jäisivätkin vinoon. Edellisen asukkaan jättämä puutarhatonttu putosi paikaltaan ja meni kolmeen osaan. Nyt olen pihan ainoa tonttu.


Säitä ja tuulta ei ihminen voi hallita, vaikka joskus toivosin voivani. Samoin toivoisin voivani hallita rikkaruohojen kasvua pihalla. Juuri nyt kaikki rikkaruohot ovat valtaamassa pihan reunukset. Nokkoset, ohdakkeet, koiranputket työntyvät esiin valtavalla voimalla, niiden kasvu ja elinvoima on suunnatonta. Pian ne kukkivat ja levittävät siemenensä ympäriinsä ja juuret maan alla työntyvät uusiin kasvupaikkoihin. Olen siis pulassa.


Saunan ja Kainon Kuohun välissä kasvaa suunnattomasti nokkosia. Olemme niittäneet niitä, mutta muuta niille ei voi tehdä. Tulvavesi huuhtelee välillä niitä ja vahvassa maaperässä on kasvuvoimaa.
Luonto on villi ja vapaa. Voikukkien aika on hetken kuluttua. Pihallakin niitä kasvaa ja ne leikataan leikkurilla, mutta viereisellä heinäpellolla niitä on miljoonia. Heinäpellolla voikukka saa kukkia ja kehittää siemenhahtuvansa rauhassa. Sieltä hahtuvat leijailevat mikä mihinkin.



Kuinka helppoa istutusten hoito olisikaan ilman noita harmittavia rikkaruohoja. Piha olisi aina edustava ja kaunis. Puutarhan ja pihan hoitoon on kyllä tarjolla monenlaisia kemikaaleja, joita suhauttelemalla saa hetkeksi rikkaruohot pois, Valmistajat vakuuttelevat tuotteittensa turvallisuutta, mutta voiko niistä olla täysin varmoja. Varmaan tunnetuin "kasvinsuojeluaine" on Round up. Siinä vaikuttava aine on glyfosaatti. Tutkimuksissa on osoitettu aineen aiheuttavan monenlaisia sairauksia mm. syöpää. Lisäksi tuotteen vakuutetaan hajoavan maaperässä luonnollisiksi ainesosiksi, mikä ei pidä paikkaansa, vaan jäämiä löytyy jopa vesistöstä. EU on kieltänyt glyfosaatin myynnin vuoden 2016 alusta, mutta varastoja riittää ja uusia aineita kehitellään kiivaasti.

Muutama vuosi sitten katsoin televisiosta ranskalaisen ohjelman Monsanto- yrityksen toiminnasta. Monsanto on amerikkalainen kemian teollisuuden suuryritys, joka on mm. kehittänyt glyfosaatin. Nykyään yhtiö kehittelee geenimuunneltuja viljelykasveja. Dokumentissa esitetyt yhtiön toimintatavat etenkin Etelä-Amerikassa järkyttivät minua. Round Up´ia levitettiin suurtilallisten viljelyksille välittämättä alkuperäisasukkaiden asunnoista, pihalla olevista lapsista ja kotieläimistä, Huomiotta jätettiin myös vesistöt, joista asukkaat ottivat juomavetensä. Tämän nähtyäni kielteinen suhtautuminen kaikenlaisten myrkkyjen käyttämiseen on vahvistunut. En halua käyttää niitä, enkä halua muidenkaan niitä käyttävän.  Samoin suhtaudun kielteisesti kaikenlaiseen geenimanipulaatioon, sillä Monsanto käyttää sitä kehittääkseen glyfosaattia kestäviä lajikkeita.

Tänään on marssittu Monsantoa vastaan. Marsseihin en ole voinut osallistua, joten olkoon tämä postaus minun marssini.



Pihani on siis villi ja kesytön. Tämä on minun valintani. Kukkikoon voikukat pihalla, mehiläisille riittää pölytettävää ja hyönteiset saavat kipittää vapaasti korsia pitkin. Iloisin mielin katson hämähäkkejä napsivaa västäräkkiä tai pikkuvarpusta, joka napsii kaalimadot. Luomupihalla riittää vilinää: Rusakko käy ikkunan alla ja siili nuuskuttaa iltaisin kukkapenkissä. Harakka tekee pesänsä talon kulmalla olevaan mäntyyn ja hoitaa siellä poikasiaan. Toivottavasti kiinalaisten onnenlintu tuo onnea meillekin.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Miks ei kesä jo tuu

Kylmä, sateinen sää pyörii seudun yllä, eikä suostu väistymään. Viime yönä lämpötila oli reippaasti pakkasen puolella ja varmaan on tulevakin. Illat kuluvat tavalla tai toisella työn merkeissä ja pihatyöt ovat aina vaiheessa. Onneksi kevät kuitenkin etenee ja kasvun huomaa selvästi. Ainakin nurmikko kasvaa kohisten saadessaan sadetta. Leikkuri pitää pian valjastaa työntäjän eteen. Tällä pihalla kyllä riittää leikkurin lykkäämistä, vaan sekin pitää ajatella hyötyliikunnan kannalta. Ruohonleikkaajan kuntokin kasvaa kohisten, kun pari kertaa viikossa työntää leikkuria monta tuntia.

Kasvun huomaa myös narsisseissa. Pihalla oli valmiiksi istutettuina paljon narsisseja, me vain saamme ihastella niiden kasvamista ja leviämistä.



Helmikuun lopulla ostin alenarsisseja ja laitoin ne ruukkuun saman tien. Nyt nekin ovat avautumassa kukkaansa. Ja onnistunut ostos olikin. Ovatpa ne kauniita.



Ruukku oli aluksi kellarissa, mutta jossain vaiheessa siirsin sen kasvihuoneeseen, jossa hitaasti, mutta varmasti narsissit ovat kasvattaneet lehteä ja kukkavanan. Ajattelin, että ne kukkisivat pääsiäisenä, mutta kasvua en ole voinut nopeuttaa. 



Tänään kuulin ensimmäisen pääskyn laulavan, itse lintua en kuitenkaan nähnyt. Mutta ei yksi pääsky kesää tee. Tuuli on nyt niin kylmä, että sormet kohmettuivat muutaman minuutin kuvauskierroksella.
Yleensä näihin maisemiin pääskyt tulevat heti toukukuun alkupäivinä, nyt olen jo ehtinyt odotella niitä.

Viime vuonna tähän aikaan oli melkoiset helteet. Lämpötila oli 20 astetta korkeampi, kuin nyt. Kesäkuussa toukokuun lämpö muuttui sitten arktiseksi kylmyydeksi ja sitähän sitten riitti juhannuksen yli. Nyt kovasti toivon lämmintä ainakin niille päiville, kun ehtisin puuhata pihalla. No ehkä kuitenkin silloin sataa ja tuulee pohjoisesta.    

Tämän päivän sadepilvet ovat nyt väistyneet ja aurinko paistaa pian kirkkaalta taivaalta. Mukavahan se on kun yöksi tulee pouta.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Keltaista toukokuuta etsimässä

Sateinen laatikkopuutarha näyttää ankealta ja harmaalta. Siellä ei tee mieli puuhata mitään. Eikä uloslähtö muutenkaan houkuttele.  Kasvimaan käännössä suivaantunut selkäkään ei innostu puuhailusta kylmässä eikä kosteassa, joten on siis aika etsiä toukokuun värejä ihan jostakin muualta.


Keltaisen toukokuun etsintään lähdettiin Suomen toiselle laidalle Saimaan rannalle. Siellä on kevät jo aavistuksen pidemmällä, kuin täällä kaukana lehdettömällä Pohjanmaalla. Aurinkokin löytyi, ainakin joksikin aikaa. Lahden pohjukassa oli miltei kesäinen tunnelma käen kukkuessa ja lokkien kirkuessa. Vesi oli kyllä viileää, mutta tuonne se talviturkki tuli heitettyä. 


Keltainen toukokuu löytyi mummolan kukkapenkistä, koivikkojen hiirenkorvista, vaahterankukista sekä kosteikon ojan rentukoista.





Jotain keltaista sain myös mukaani siskon kukkapenkistä. Ihanat keltaiset ja punaiset esikot muuttivat maisemaa ja pääsevät ilahduttamaan tulevia keväitä keltaisuudellaan. Jotain sinistä sain myös: Siskon kattilalöytöön on mukava laittaa kesäkukkia, kunhan esikot saavat sijansa paikasta, jossa ne saavat levitä rauhassa. 



Toivottavasti saimme mukanamme kaiken tuon keltaisuuden ja vähitellen huomaisimme sen myös täällä. Sitä odotellaan, samoin kaivattua lämmintä henkäystä.

torstai 14. toukokuuta 2015

Papuviljelmä

Sadepäivä, En saa itseäni ylös nojatuolista, vaikka osa minusta haluaisi olla ahkera ja puuhakas, mutta suurin osa haluaa venyä yöpaidassa ja juoda ties monennetta kupillista aamukahvia. Vettä on satanut vuorokaudessa liki 30 mm. Kainon Kuohun pinta on lähes samassa korkeudessa, kuin lumien sulamisen aikaan. Sadetta on luvattu koko päivälle, huomiselle, seuraaville päiville ja vielä ensi viikollekin. Työt puutarhassa saavat siis odottaa.

Alkuviikosta sain muokattua kasvimaata sen verran, että laitoin sinne härkäpavun siemenet, joka olivat olleet likoamassa vedessä liki vuorokauden.



En ole painanut mieleeni, minkä nimisiä tai minkä siementoimittajan papuja olen aikaisemmin kylvänyt. Ostan siemenet aivan tavallisista kaupoista ja puutarhaosastoilta, koska haluan nähdä mitä olen ostamassa. (Nettiostoksia en ole oppinut tekemään.) Nyt oli siis tällaisten papujen vuoro.

Liotetut pavut laitoin kylvövakoon n. vaaksan päähän toisistaan. Pussin ohjeessa oli 10-15 cm. Riviväliksi oli annettu ohje n. 50 cm, mutta täytyy tunnustaa, että laitoin omat rivit n. 30 cm päähän toisistaan.  Toivottavasti pavut kasvavat, ainakin kosteutta riittää alkajaisiksi. Kunpa olisi lämpöäkin.


Kylvövakoon olisi hyvä laittaa puun tuhkaa, mutta olin laiska ja ajattelin ripotella sitä mullan päälle, sitten kun olen tehnyt muutkin kylvöt.

Viime kesänä kasvatin härkäpapua viljelylaatikossa. Sinne esikasvatin taimet. Tuossa vastaistutetu taimet aloittelevat kasvuaan. 


Esikasvatetut pavut kukkivat heinäkuussa näin komeasti. Toivottavasti nyt maahan kylvetyt ehtivät kasvaa yhtä hyvin.


Elokuun puolessa välissä keräsin pavut talteen. Papujen keruusta ja niiden käsittelystä voit lukea täältä (klik)  Härkäpavuista saa monenlaista lisuketta ruokaan. Tässä on tarjolla härkäpaputäytteisiä kesäkurpitsoja.



Sade jatkuu edelleen. Kukat ovat ummussaan, eivätkä jaksa aueta pilvisenä päivänä. Rentukka ainoastaan pitää kosteasta ja aukoo pilvistä huolimatta nuppujaan.


Nyt ei auta surkutella huonoa säätä eikä tekemättömiä pihatöitä. Voisin ehkä lukaista mukavia puutarhablogeja tai katsella netistä puutarhaohjelmia. Mukavaa helatorstaita sinulle, toivottavasti edes jossakin aurinko pilkahtaisi.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Maata kääntämässä

Laatikkoviljely helpottaa kovasti hyötykasvien kasvatusta. Viime keväänä rakennetuissa laatikoissa on puhdasta pussimultaa, turvetta sekä hiekkaa, eikä sinne ole vielä ehtinyt rikkaruohot pesiytyä. Ainoastaan muutama voikukan alku yritti kasvattaa lehtiruusukettaan, mutta ne ovat jo saaneet häädön. Ei siis kitkemistä eikä monivuotisia rikkaruohon juuria. Mukavan helppoa.

Kasvimaalla ja kukkapenkkien aihioissa sen sijaan rikkaruohot rehottavat. Kasvimaa näyttää vielä melko siistiltä, mutta mullan pinnan alla juuret leviävät ja uloittelevat inhoja lonkeroitaan katseelta piilossa. Ainoastaan pienet alut paljastavat, mitä pian on tapahtumassa. Pelto-ohdake ja valvatti haluavat päästä kasvimaan herroiksi, mutta minun täytyi ryhtyä vastaiskuun. Talikolla maata kääntäen sain juuret esille ja siitä keräsin ne pois.

Pelto-ohdake


Pelto-ohdakkeen juuristoa

Valvatti
Pelto-ohdakkeen ja valvatin juuret ovat melko samanlaisia pitkiä luikuroita. Ne katkeavat välittömästi, kun niitä kiskotaan. Ainoa keino saada ne pois, on kääntää maa varovasti ja kerätä juuret. Näiden kammottavien rikkaruohojen rinnalla voikukka ja juolavehnä vaikuttavat liki sympaattisilta.

Voikukka
Voikukkien juuret ovat toisinaan hyvin pitkiä ja ne katkeavat myös kaivettaessa. Minulla ei ole sellaista hienoa voikukkarautaa, vaan yritän selvitä niistä muuten. Juolavehnä on todellinen inhokki, mutta sitä kasvimaalla onneksi on vähän.

Juolavehnä
Rönsyleinikki viihtyy jostain syystä etupihan perennapenkissä, Siellä pitää ruopia ja kuopia varovasti, että vielä nousemassa olevat perennat eivät vaurioituisi.

Rönsyleinikki



Nokkosiakin kasvaa kotitarpeeksi, Niitä löytyy kaikkialta, mutta onnkeksi juuri kasvimaalla niitä ei tämän enempää löytynyt. viereisten herukkapensaiden alla sen sijaan niitä oli erittäin runsaasti. Samoin Kainon Kuohon törmä kasvaa paikoitellen pelkkää nokkosta. Juuri noita nokkosia ei voi käyttää edes hortoilussa, sillä tulvavesi huuhtelee niitä.

Nokkonen, vihulainen, polttarainen, rakkaalla lapsella on monta nimeä
Kaikkia näitä ja paljon muita löytyy pihaltamme. Kasvimaasta osa on jo selvitetty, mutta suurin osa on vielä kääntämättä, joten tulevien iltojen ohjelmaa ei tarvitse miettiä.

Juolavehnän torjunnassa sain apua yllättävältä taholta. Vanha herra tuli kaveriksi ja söi juolavehnän lehtiä. Eikös se ennusta sadetta, kun kissa syö heinää. Taitaa Akun ennustus toteutua.


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kylvöpäiväkirja

Tänään on ollut oikein ihana sää. Täydellinen äitienpäiväsää ja juuri sopiva kylvötöihin. Tietenkin aina puuhailun välissä juotiin kakkukahveja pitkin päivää. Huvimaja on juuri oivallinen paikka pieneen taukoon pihatöitten lomassa. Aamulla se lämpenee auringossa nopeasti ja taas päivällä siellä on mukavan viileää, kun oven jättää auki.

Laatikkopuutarhaan olen ehtinyt jo laittaa valkosipulit kasvamaan, mutta en vielä muuta. Valkosipulit olivat siis viimekeväisiä ja ne siirsin kasvimaalta laatikkoon. Ne ovat jo päässeet hyvän kasvun alkuun.


Tänään laitoin sinne ensimmäiset siemenet valkosipulien seuraksi. Ensimmäiseen laatikkoon laitoin porkkanaa ja retiisiä. Ne kylvin melko lähekkääin vierekkäisiin riveihin. Kun retiisit on syöty, porkkanoille jää sitten mukavasti kasvutilaa. Reunoille laitoin kehäkukkaa.


Toiseen laatikon kukkariviin tuli punaista silkkiunikkoa ja ruiskukkaa samaan vakoon. Toivottavasti ne kukkivat yhtä aikaa, sillä ajattelin niiden näyttävän kauniilta yhdessä.


Mangoldi on minulle uusi tuttavuus ja halusin laittaa sitä lähinnä kauniin väristen varsien takia. Katsotaan osaanko käyttää sitä mihinkään. Viime vuosina olen oikein ihastunut roomansalattiin ja sitä laitoin melkein koko pussillisen. Kyssäkaalit jätin kuitenkin laittamatta, sillä kuvien oton jälkeen muistin, että juuri siinä laatikossa kasvatin viime kesänä kaaleja. Laatikkopuutarhassa pyrin noudattamaan viljelykiertoa ja silloin peräkkäisinä vuosina ei samassa laatikossa kasvateta samaa lajia. Viime kesänä kaaleissa oli aivan tuhottomasti kaalikoin toukkia. Säilyyköhän niiden munat mullassa, vai talvehtiiko se kotelossa?  Kyssäkaaleille kyllä löytyy paikka jostain toisesta laatikosta. Lisäksi kakkoslaatikkoon laitoin persiljaa ja tilliä. Nyt laatikot on peitetty harsolla. Toivottavasti sadetta ja lämöpä riittää.


Muut laatikot jäivät vielä odottamaan siemeniä ja taimia, mutta pian on niiden vuoro. Kasvihuone näyttää tällä hetkellä kaaokselta. Siellä on sekaisin niin kukat, kuin hyötykasvitkin. Muovipöntössä odottava runkoruusu pitäisi kiireesti saada omaan ruukkuunsa oikeaan multaan. Aika ei vaan riitä kaikkeen, mihin haluaisi.


Päivän kukka on tänään nupussaan odottava vaahterankukka.


Ensi viikolle on luvassa sateita ja viileitä päiviä. Kevään vihreys laskeutuu viivytellen, mutta sitäkin ihanampana.