Menneen kesän muistoja laatikkopuutarhalla

Loppukesä kiireineen on takana. Blogitauko on venynyt ihan hirmu pitkäksi. Ehkä kuitenkin on hyvä laittaa hieman kesän muistoja tännekin talteen, niin sitten niihin on helpompi palata.

9.6.2017

Laatikkopuutarhan kesä oli sen historian surkein. Sato jäi minimaaliseksi, vaikka puutarhan ulkonäkö olikin ihan kohdallaan. Kevään kylvöt pääsin tekemään vasta toukokuun lopulla, mutta kylvöajalla ei varmaan niin suuri merkitys ole, vaan kasvuolosuhteet merkitsevät enemmän.

23.6.2017

Kesäkuun loppupuolella laatikoissa voi havaita jo pientä kasvua. Fasaanikin kävi tarkistamassa kylvökset, mutta ei onneksi penkonut niitä. Tulppaanit kukkivat ennätyspitkään ja muita kukkia sai odottaa.

1.7.2017

Tänä kesänä kasvulaatikoihinkin oli tullut kitkettävää. Siemeniä on tullut tuulen mukana ( myös ohdakkeita), mutta suurin osa niistä on tullut varmaan hevosenlannan mukana, ja mietinkin, onkohan sen käyttö sittenkään järkevää. Jotain poveria osa laatikoista kuitenkin kaipaa, Kompoststa ei tule riittävästi voimaa kasvulle.

10.7.2017

Heinäkuussa saimme maistella retiisiä ja babypinaattia ja vähän salaattiakin. Muu kasvusto odotti edelleen lämpimiä säitä. Akileijat vain kukkivat ja kukkivat ja kaunistivat hidaskasvuista laatikkopuutarhaa.

30.7.2017

30.7.2017

Heinäkuun lopulla laatikot olivat jo kasvaneet rehevän näköisiksi, mutta suurin osa rehevyyttä on viime kesän kukkien siemenistä itäneitä kehäkukkia ja unikoita. Sinne alle hautautuivat porkkana sekä salaatti. Ensi keväänä olen viisaampi, siis lupaan ja vannon, että kitken pois, joka ainoan kukan taimen, joka kasvaa väärässä paikassa. Samoin myös nuo käytävällä kasvavat unikot, vaikka sydän verta itkisi.

13.82017

Elokuussa ei lämpöä eikä aurinkoa ollut yhtään enempää, kuin muitenkaan kesällä. Parsakaali ja lehtikaali kasvoivat melkeinpä parhaiten tänä kesänä. Aluksi luulin, että onnistuin varjelemaan ne kokonaan ötököiltä, mutta olipa parsakaalin nupuissa sittenkin vihreitä paksuja toukkia.(yök) Aluksi manailin niitä ja ajattelin, että täst´lähtien ostan parsakaalini kaupasta, mutta niihinhän käytetään kuitenkin jotain myrkkyjä. Ehkä sittenkin jatkan kaalin viljelyä.

17.8.2017

Viime kesänä päätin, että en enää kokeile maissin kasvatusta, mutta kun keväällä löysin niiden siemeniä varastoistani, päätin antaa vielä maissille mahdollisuuden. Tämä kesänä se ei kyllä kannattanut. Vielä elokuun puolessa välissäkään ei heteet olleet kasvaneet. Ne tulivat tuon kuvan ottamisen jälkeen. Nyt jätän siis maissinviljelyn parempiin olosuhteisiin ja tuonkin tilan voin käyttää niille kasveille, jotka varmasti menestyvät.

21.8.2017

Elokuun lopulla laatikkopuutarha oli kauneimmillaan. Kaareen istuttamani kärhöt kasvoivat kituliaasti, eikä ne täyttäneet kaarta toivomallani tavalla. Mitähän tuohon laittaisin ensi kesänä? Olisikohan kelloköynnös hyvä ajatus?

28.9.2017

7.10-2017

Kylmän kesän jälkeen hallaöitä ei tullutkaan. Ensimmäinen kylmä yö oli viime yönä. Viime viikolla vielä keräsin herneitä. Samalla otin pois maissit, joissa oli miniminitähkät. Nyt laatikkopuutarha on siivottu ja tyhjennetty odottamaan kevään kylvöjä. Vain lehtikaali sinnittelee kylmässä. Voihan olla niin, kun eräänä päivänä menen hakemaan lehtikaalia käyttöön, se onkin hävinnyt parempiin suihin.
Niin kävi viime syksynäkin. No vahinko ei ole suuri. Rusakot ovat tyytyväisiä.

21.10.2017

Talvi saa tulla Vaahteran lehdelle. Tänään saimme jo muutaman lumihiutaleen.
Olen tauon aikana saanut muutaman uuden lukijan.Tervetuloa mukaan.

Puutarhurin kiitollisuushaaste

Sain Gitalta Puutarha on kotini-blogista puutarhurin kiitollisuushaasteen. Gitan blogiin voit tutustua tästä (klik)

Haastessa kehotetaan pitämään puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tekemään siitä postaus.  Kerro, kuka sinut haastoi ja haasta 3 tai useampia puutarhaihmisiä mukaan pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa.

Lauantai 5.8.

Satoi melkein koko päivän. Sain rauhassa leipoa ja siivota sekä nauttia yksinolosta. Puutarhassa sade teki hyvää edellisenä päivänä istutetuille vatuntaimille. Olen tosi iloinen, että saimme vattumaan viimeinkin kuntoon. Tai vielä sinne tarvittaisiin vähän multaa ja ruohonsiemeniä vattupenkkien väliin. Muutaman vuoden päästä kerään sieltä hirmuisesti vattuja, sillä laitoimme yhteensä  34 tainta, jotka sain kaivaa ilmaiseksi mummolan vattumaasta, joten halvaksikin tuon vattumaan pitäisi tulla. Toivottavasti taimet saavat nyt riittävästi kosteutta ja juurtuvat hyvin.

Sade myös taivutti unikot hyvin nöyriksi.

6.8. Sunnuntai

 Tänään olen kiitollinen kasvimaalla kasvavasta perunasta. Olemme jo saaneet viikon verran syödä oman maan perunoita jotka ovat maailman parasta herkkua. Jokaisella perunankaivuukerralla mukulat ovat aikaisempaa suurempia. Tänä vuonna perunarutosta ei ole vielä näkynyt merkkiäkään.
Useana vuonna rutto on tuhonnut kasvuston ja mukulat ovat jääneet hyvin pieniksi.
Peruna kukkii parhaillaan. Sen kukka on oikeastaan tosi kaunis. Tänään myös vietämme mieheni kanssa 29. hääpäivää. Muutaman kerran olen saanut perunankukkakimpun hääpäivänä mieheltäni.
Tänään olen myös kiitollinen pitkästä avioliitosta. Matkalle on mahtunut kaikenlaista niin myötä- kuin vastoinkäymistä, mutta nekin on läpikäyty yhdessä.

7.8. Maanantai

Tänään en ehtinyt juurikaan puutarhuroida. Päivä oli pilvinen, mutta kun pääsin töistä kotiin pilvet alkoivat repeillä ja aurinko paistoi ihanasti. Auringon valo sai laatikkopuutarhan käytävillä kasvavat silkkiunikot hehkumaan heleän punaisina. Olen todella kiitollinen tuosta unikkojen runsaudesta. Kylmän kevään viivästyttämät kylvöt jäi melko vaatimattomaksi ja unikkojen kylvö kasvulaatikoihin unohtui. Silti saan nauttia ihanista unikoista, sillä kaikki nuo kukat ovat kasvaneet itsestän kylväytyneistä siemenistä. Upeat kukat.

8.8. Tiistai

Tänään olen kiitollinen pihasaunastamme, joka lämpiää harva se ilta. Saunan pehmeissä löylyissä, tummien hirsien hämärässä on ihana rentoutua työpäivän päätteeksi.

9.8. Keskiviikko

Tänään taas kerran metsä kutsui ja piha aivan unohtui. Onneksi tänään on ollut suhteellisen aurinkoista, eikä pisaraakaan ole satanut. Siitä olen todella kiitollinen. Laatikkopuutarha näyttää nyt hyvin rehevältä ja kukkealta. Se on oikea ilo silmälle. En ole mitenkään tip-top ihminen, joten nautin hieman sekavasta tunnelmasta laatikkopuutarhan ympärillä.

 10.8. Torstai

 Etupihan perennapenkki aloittaa loppukesän kukoistuksensa. Toistalvena menetin siitä suuren leimukukkakasvuston miltei kokonaan. Osa kuitenkin säästyi ja on nyt jo hyvässä kasvussa. Ennen niiden kukintaa keltaiset liljat avaavat nuppunsa. Keltaiset liljat tuovat auringonpaisteen pilviseenkin päivään. Vaikka satoi, olen kiitollinen avautuvien liljojen loisteesta.

 11.8. Perjantai

Tänään paistoi aurinko ja lämpö helli laatikkopuutarhaa. Olen todella kiitollinen jokaisesta aurinkoisesta ja lämpöisestä kesäpäivästä. Niitä olen totisesti odottanut tänä kesänä. Laatikkopuutarhan kaariporttiin istuttamani kärhötkin alkavat avata nuppujaan.

Kiitollisuuspäiväkirjaani en ehtinyt kirjoittaa juuri mitään puutarhan sadosta. Se on vielä ollut hieman vaatimatonta, mutta salaatin ja retiisin syöminen aloitettiin jo kesäkuun lopussa. Lehtikaalia on napsittu jo pitkän aikaa. Kesäkurpitsatkin tulee otettua käyttöön, vaikka ne ovatkin keskenkasvuisia. Kasvihuoneen tomaatit odottelevat elokuun lämpimiä säitä. Vuoden ihanin kuukausi on nyt käsillä. siitä olen todella kiitollinen. On sadonkorjuun aika.

Kiitollisuushaaste pitäisi lähettää eteenpäin. Useat bloggaajat ovat jo siihen vastanneetkin. Jos et ole vielä tehnyt omaasi, ota haaste vastaan ja kirjoita viikon ajan puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa.

Ethän unohda unelmoida!

Tänään on aika haaveille, unelmille ja kaukaisille toiveille.
Tänään vain kuljen mahlantuoksuisissa illoissa,
etsin kevään keltaista kukkapenkistä
ja sinistä vuokkojen nupuista.

Tunnen iholla auringon lämmön
kasteisen nurmen jalkojen alla.
Iltaisin istun saunan edustalla
ja kuulen käen kukunnan.

Iltapäivien suloinen lämpö ja kesän täydet tuoksut.
Kukissa pörisevät kimalaiset ja perhoset.
Lasillinen virkistävää juomaa huvimajassa
suo ansaitun lepohetken.

Kesän herkut maistuvat suussa.
Retiisit, ensimmäiset porkkanat ja kaikki se vihreä.
Miten ensimmäinen kasvihuoneesta juuri poimittui
tomaatti pirskahtaakaan suussa mehevänä ja makeana.

Haaveiden lopuksi kerään kimpullisen kukkia.
Päivänkakkaroita, ruiskukkia ja unikoita.
Ruusujakin ottaisin, mutta enhän niitä raaski katkoa.
Jokohan uskaltaisin unelmoida sormustinkukista.
Niitäkin laittaisin kimppuuni.

Unelmien täyteistä iltaa sinulle <3

Keväästä syksyyn laatikkopuutarhalla

Laatikkopuutarha nukkuu talviuntaan ohuen lumipeitteen alla. Vielä ei ole aika ajatella kylvötöitä, vaan nyt on mukava muistella edellistä viljelykautta ja katsella kuvia viime viljelykaudelta.

Laatikkopuutarhan viljelykausi alkoi maaliskuussa, jolloin oli siementen hankinnan ja suunnittelun aika. Olen aika suurpiirteinen suunnitelmissani, mutta yritän noudattaa jonkunlaista viljelykiertoa noissa laatikoissa. Huhtikuussa pääsin jo hieman puuhailemaan ja yritin irrotella viimeisiä talven alle jääneitä edellisvuoden kasvustoja, mutta multa laatikoissa olivat vielä kauttaaltaan jäässä.

13.4.2016

Toukokuussa onneksi routa suli ja pääsin kunnostamaan laatikoita istutus- ja kylvökuntoon. Jokaiseen laatikkoon laiton reilun ämpärillisen hevonpeetä, mutta sitä olisi voinut olla enemmänkin. Kasvisten kasvu olisi voinut olla rehevämpää. Toukokuussa harakat ja naakat vierailivat tonkimassa hevonkikkareista kauranjyviä, levittelivät kylvetyt siemenet ja nokkivat kylvöjen suojaksi levitetyt harsot reikäisiksi. Onneksi satoon linnuilla ei varmaankaan ollut suurta tuhoa. Alkukuusta laatikkopuutarha näytti paljaalta ja karulta.

4.5.2016

Onneksi kevään vihreys ja kukat saapuivat ja laatikkopuutarhan ilme muuttui.

31.5.2016

Toukokuussa sain jatkettua kiveyksen tekemistä laatikkopuutarhan reunalle. Nyt laatikoiden välit ja yläreuna on valmiina. Olin kyllä suunnitellut tekeväni kiveyksen kokonaan valmiiksi, mutta kasvusto ryöpsähti yhtäkkiä reheväksi, niin en mahtunut tekemään enempää. Ensi keväänä on sitten selvät suunnitelmat etenemiselle.

23.5.2016

Kesäkuussa kasvu jatkui harsojen alla, ja heti kesäkuun alussa sain jo hieman satoa.

5.6.2016

6.6.2016

Kesäkuu oli viileä ja tuulinen ja kaalikoit hyökkäsivät munimaan parsa-, kukka- ja lehtikaalien lehdille. Kaalien väliin istutetut pienet samettikukat tehosivat vain osittain. Luomuin toukkien torjuntakeino oli toukkien nyppiminen ja liiskaaminen sormien välissä.

2.7.2016

 
Heinäkuussa laatikkopuutarha alkoi näyttää kukkealta. Ympäristön perennapenkit rehevöityivät ja kukkia riitti pitkälle syksyyn.

24.7.2016

Heinäkuussa laatikkopuutarhan käytävät täyttyivät edellisen kesän unikoiden varistamista siemenistä nousseista unikoista. Ensi kesänä pitää olla hieman ronskimpi ja poistaa kukkataimet pieninä. Elokuussa käytävät olivat miltei läpikulkemattomia. Laatikkopuutarha on kauneimmillaan elokuun alussa ja sato on runsaimmillaan.

14.8.2016

Elokuun alkupuolella krassi aloitti kukintansa köynnöskaaressa. Köynnöstävä kesäkurpitsa ei oikein ehtinyt nousta ollenkaan kaarelle. Ehkä ensi kesänä koetan kasvattaa kaaressa jotain sellaista, joka kukkisi koko kesän.

31.8.2016

                                            
Ensimmäisenä laatikkopuutarhakesänä onnistuin kasvattamaan maissia, mutta nyt kaksi kesää on maissi kasvattanut vain lehteä. Viime kesänä maissi heilimöi elokuun lopussa, jolloin tähkän kasvun mahdollisuutta ei enää ollut. Ensi kesänä en enää kasvata maissia, vaan käytän senkin tilan järkevämmin. 

23.8.2016

Syyskuun alku oli vielä kukkeaa aikaa. Näkymä olhuoneen ikkunasta miellytti silmää. Harmi, että suurimman osa vuotta tuo maisema on ruskeanharmaata tai valkoista.

4.9.2016

Syyskuun puolivälin jälkeen hallayö tuhosi suurimman osan laatikkopuutarhan komeudesta ja lokakuun alussa alkoi syyssiivouksen aika. Lehtikaalia, porkkanaa ja persiljaa sain hakea lumentuloon asti.

1.10.2016

Talvi tuli marraskuun alussa ja alkoi laatikkopuutarhan talvilepo. Olohuoneen ikkunasta on mukava seurata liikehdintää laatikkopuutarhalla. Yksinäinen fasaanikoiras löytää mukavan suojapaikan Kainon Kuohun partaalla olevien mäntyjen juurelta.

6.12.2016

Katsaus laatikkopuutarhan vuodenkiertoon laittaa aivot raksuttamaan ja muistan nyt paremmin  kaikki aikomukseni ja viime kesän erehdykset. Toivottavasti muistan ne myös sitten, kun on viljelysten aika.

Haastevastaus

Sain haasteen Gitalta Puutarha on kotini -blogista. Kiitos Gitta. Haasteet ovat mukava piristys ja jotkut niistä avaavat uudenlaista näkökulmaa blogistin maailmaan. Kaikkiin haasteisiin ei kuitenkaan aina ennätä vastailla, mutta nyt, kun sataa, niin on hyvää aikaa.

Kaktusdaalia ilahduttaa kukinnallaan etupihan perennapenkissä.

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

 

Tämä on ihan vahinkodaalia. Juurakkoa ostaessani valitsin sellaisen, jossa piti olla tummanpunainen kukka valkeilla terälehtien kärjillä. Keltainenkin on ihan kiva, mutta ei se mitä piti.

2. Kirjoita lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.

Olen kirjoittanut blogia vuoden -14 alusta lähtien. Sitä ennen luin joitakin blogeja, ehkä kuitenkin liittyen vanhan talon remontointiin ja asumiseen siellä. Toki vilkaisin myös puutarhablogejakin. Oman blogin perustin vanhan talon ja pihan muutosten dokumentointia varten. Piha on kokenutkin muutoksia, mutta talo ei juurikaan. Laatikkopuutarhaa perustaessani yritin etsiä vinkkejä siihen blogeista, mutta en oikein löytänyt. Ehkä käytin väärää hakusanaa. Halusin blogissani kertoa, kuinka meidän laatikkopuutarhaa rakennettiin ja miten viljely siinä onnistuu. Kukkien ja luonnon valokuvaaminen on harrastus, jonka voi mukavasti yhdistää blogin pitämiseen. Ehkä jossain vaiheessa kirjoittelen myös remppapäiväkirjaa tänne.

Ensimmäiset auringonkukat aloittavat kukintaansa,

 3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

Lyhyet ja ytimekkäät postaukset ovat parhaita. Pitkät postaukset tulee rullattua alas ja vain silmäiltyä. Sinänsä harmi, mutta kun lukee useamman blogin peräjälkeen, ei jaksa yhteen postaukseen keskittyä. Nyrkkisääntönä voisi olla yksi postaus-yksi aihe-muutama kuva. Pidän siitä, että blogissa on isot ja kauniit kuvat. Kaikkein ihanimmat kuvat on mielestäni Hernepensaskujanteella (klik) Omat valokuvaamisen taitoni ovat huterat, mutta kovasti haluan oppia.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimes.

 Puutarha on kotini-blogin Gitta puutarhuroi suunnillen samalla puutarhavyöhykkeellä. Mielestäni on mukavaa seurata Gitan pihan tapahtumia, kun samat kukat kukkivat yhtä aikaa siellä sekä täällä.

Onkohan nyt viimeinen kerta, kun yritän kasvattaa maissia. Onhan siinä kauniit lehdet, mutta heteet eivät taida ehtiä kasvaa ajoissa. Kaksi vuotta sitten maississa oli heteet heinäkuun puolivälissä ja silloin tähkätkin ehtivät.

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajaksi

Nyt kesällä olen seurannut todella huonosti blogeja. Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka moni on jo ehtinyt vastata haasteeseen. Laitan tähän muutaman bolgin ja voit napata halutettasi haasteen.

Satupuutarhassa

Haapalehto

(Olen) ihan pihalla

Ruusunmekko

Ensi kesänä valitsen köynnöskaareen kasvin, joka on erittäin nopeakasvuinen. Krassit kasvoivat nyt todella hitaasti ja huonosti. Köynnöskesäkurpitsa alkaa vasta nyt kasvaa kaareen. Onneksi hallaa ei ole vielä ennustettu ja kurpitsa saa vielä hetken kasvaa tuossa. 

 

 Täällä on satanut koko päivän. Vettä on tullut ainakin 45 mm. Nyt ei tarvitse kastella pihalla pitkään aikaan mitään. Juuri tällä hetkellä aurinko pilkistää pilven raosta.

Nyt kaipaan aurinkoisia päiviä. Vielä on kesää jäljellä.

Oppineittenkukan opetukset

Kevään kylvöinnostuksissani erehdyin kylvämään myös oppineittenkukan siemeniä. Jostakin kumman syystä kuvittelin, että nuo zinnianakin tunnetut kukat kukkisivat jo kesäkuussa. Osa taimista ruskettui ja kuoli kasvun päästyä juuri alkuunsa. Osa selvisi ja ne avaavat nuppujaan juuri nyt, noin 1,5 kuukautta odotettua myöhemmin.

Kukat ovat kyllä oikein kauniita ja keltaisten liljojen vieressä väriyhdistelmä on melko mielenkiintoinen.  Toivottavasti kukat kestävät kauan hyväkuntoisina. Olen kuitenkin pettynyt siihen, miten hitaasti kukinta on alkanut. Ehkä jatkossa minun kannattaa jättää kesäkukkien esikasvatus ammatti-ihmisille ja ihanneolosuhteisiin.

 

Keväällä kylvin myös isoa Vanilla samettikukkaa. Senkin kukintaa odottelin jo kesäkuulla, mutta vasta nyt se kukkii kunnolla.

 En ostanut juuri ollenkaan kesäkukkia, sillä olinhan kasvattanut niitä itse. Samettikukan seuraksi istutetut lobeliat hankin puutarhalta. Koko kesän olen odotellut portaiden kukkien avautumista. No, onhan elokuukin kesää ja nyt en sitten tarvitse mitään krysanteemeja, sillä nyt kukat ovat täydessä loistossa. Talvehtineet ja myös pistokkaista itsakasvatetu pelakuut alkavat nekin vasta nyt kunnolla kukkia.

Portailla näkyy myös syy siihen, että blogi päivittyy nyt hitaasti. Marjametsät kutsuvat aina poutaisella säällä, jos ei metsä, niin sitten vattupuskat. Tänään sataa, niin ehdin kurkata muidenkin blogeja. 

Etanatilanne on helpottanut kasvimaalla. Ilmeisesti kasvien väliin ripoteltu Ferramol on tehonnut myös peltoetanoihin ja ne ovat selvästi vähentyneet. Kannattaa siis kokeilla sitä, jos tavallisistakin etanoista on harmia.