Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kiviä naputtelemassa

Kesän säät ovat olleet meikäläisen mieleen. Uskokaa tai älkää, mutta niin se on. Toki joskus olen haikaillut lämpimiä iltoja. jolloin voisi istuskella pihalla tai käydä uimassa. Rantaelämä on ainakin loman aikana saanut jäädä. Ne kerrat, kun kävimme meren rannassa, olivat kyllä aurinkoisia, mutta kummallakin kerralla tuuli oli todella kylmää. Ilman takkia ei voinut siellä viettää aikaa, saatikka sitten makoilla dyynien välissä.


Loma onkin kulunut työn merkeissä. Perennapenkin teosta kerroinkin aiemmin, mutta nyt myös laatikkopuutarha on tullut askelta valmiimmaksi. Laatikkopuutarhaa suunnitellessamme päätimme myös kivetä käytävät ja alueen ympäristön. Pikkuhiljaa olemme saaneet koottua kiveykseen tarvittavia kiviä. Osa kivistä on kierrätettyä pihakiveä. osan kävimme hakemassa luvan kanssa maansiirtoyrityksen sorakuopalta. Pienen budjetin pihalla on ihan mukava, kun on yhteyksiä erilaisiin ihmisiin.


Laatikkopuutarhan alle laitoimme suodatinkankaan ja sen päälle rakennettiin laatikot ja niiden väleihin ajettiin hiekkaa jo viime kesänä. Viime kesän alussa laatikkopuutarha oli perustamisvaiheessa ja näytti tältä (klik)  Mutta nyt näkymät ovat jo paljon valmiimmat.

Laatikoiden välissä oleva hiekka piti tiivistää. Niinpä kastelun jälkeen tamppasin sitä isännän tekemällä tampparilla. Tuollaisen tamppari käyttäminen saa sykkeen nopeasti kohoamaan, jo parin kymmenen minuutin huhkinta tuntui kyllä käsivarsissa.


Tamppauksen jälkeen oli kivien ladonnan aika.


Betonikiviä ei ollut aivan koko alueelle, niinpä laitoimme kivet käytävän keskivaiheille, sillä siinä kottikärry kulkee sitten vaivatta. Kottikärryillä pääsee myös laatikoitten väliin. Se on hyvä asia, niin kompostia, hevosen lantaa ja täydennysmultasäkkejä pääsee kuljettamaan helposti laatikkoon. Satoa ei ehkä tarvitse kottikärryllä kuljettaa, ainakaan vielä.


Laatikoitten ja betonikivien väliin laitoimme luonnonkiveä. Koko homma sujuin paljon nopeammin, kuin olin kuvitellut. Olin ajatellut naputtelevani kiviä viikkotolkulla, mutta keskikäytävän ja laatikoiden välit naputtelin parissa päivässä taukoja pitäen. Betonikivien välit täytettiin vielä hiekalla, joka veden ja harjan avulla saatiin paikoilleen.


Nyt laatikkopuutarha näyttää jo melko valmiilta, mutta työ jatkuu. Seuraavana työvaiheena on alueen reunustaminen luonnonkivillä. Niitä pitää vain hakea lisää. Tärkein on nyt kuitenkin tehty ja aluetta on jo mukava katsella. Ehkä pesun ja harjaamisen jälkeen katseleminen olisi vielä mukavampaa. 



Perennapenkin välikäytävä odottaa vielä päällystystä, siihen laitetaan pihalta löytyneitä liuskekiviä ja se kapenee hieman.


Krassit meinaavat jo karata laatikostaan, Lehtikaali ja unikot sekä halloweenkurpitsa taitavat jäädä kokonaan sen alle.


Tämän kesän pihatöissä ei ole juuri tarvinnut huokailla kuumuutta. Viileämmillä säillä puutarhatyöt ovat sujuneet ja välillä ropsahtaneet sadekuurot ovat tuoneet ansaitun pikkutauon.  Lomalla olen saanut tehtyä sen mitä olin suunnitellutkin ja työt voi sitten taas aloittaa hyvillä mielin, kun asiat on reilassa. Loma jatkuu vielä hetken, mutta ihan lomailun merkeissä.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Pelargoniunelmaa

Pikku kotimme ikkunoilla kukkivat pelargoniat. Vaaleanpunaiset kerrotut pelakuut kukkivat pitkään ja ovat oikein ihanat, kuin unelmaa; vaaleanpunaista pilveä, tai hattaraa.









Ihania vaaleanpunaisia unelmia toivon myös sinulle!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Hidasta kasvua

Kesän viileät säät ovat viivästyttäneet kaikkea kasvua. Laatikkpuutarhassa multa on kyllä pysynyt hyvin kosteana, mutta melkein aina puhaltavat tuulet viilentävät laatikkojen multaa. Luulen, että kylmä multa hidastuttaa kasvua, sillä kasvimaalla kasvit ovat kasvaneet paljon paremmin. Tosin en vieläkään ole sinut laatikkojen lannoituksen kanssa. Vaikka keväällä laitoin niihin kompostia, hevosenlantaa sekä uutta pussimultaa, esim porkkanoiden naatit olivat apean värisiä ja kitukasvuisia. Myös kasvu oli epätasaista. Tähän ongelmaan etsin ratkaisua ruohokatteesta sekä biolanin nestemäisestä kastelulannoitteesta, Ainakin porkkanat rupesivat kasvamaan paremmin ja naatit vihertyivät. Keväällä suuren sadon toivossa laatikkoon siirretyistä valkosipuleista vain muutama on kasvanut kohtuullisesti ja niitä on sieltä kynnettöminä jo otettu käyttöönkin. Nekin saivat lannoitetta, mutta niissä en ole huomannut muutosta.



Kesäkurpitsat ovat surkeita. Suurin toivein kylvin monenlaista kesäkurpitsaa, toiveet laitoin etenkin köynnöstävään kesäkurpitsaan, mutta paremmin kasvanut näyttää edelleen pieneltä. Ei toivoakaan siitä, että se alkaisi kiipeämään sille laitettua verkkoa pitkin. Satotoiveetkin ovat aivan minimaaliset tällä hetkellä. Nyt tuo kurpitsaparka tarvitsisi kovasti lämpöä.


Parsakaali kasvaa rehevästi, mutta senkin sato on aika vähäistä, Muutama nuppu on vielä tulossa ja tuossa on tällä hetkellä korjattu sato. Luulisi, että noin rehevässä kasvustossa olisi kunnon sato. Kukkakaaleissa ei vielä ole minkäänlaista kukka-alkuakaan.


Tällä hetkellä parhaiten kasvavat laatikkopuutarhaan kylvetyt kukat. Krassit ja ruiskukat ovat aloittaneet kukintansa. Pian unikot kukkivat miltei joka laatikossa. Niitä olen tainnut kylvää ihan liikaa. Kumma juttu, että kukkien kanssa olen onnistunut, mutta hyötykasvien kanssa menee huonommin. Ensi keväänä keskityn siihen, että laitan vain hyötykasveja laatikoihin, sillä nyt kukkia voi kasvattaa myös tarhan ympärillä.




Krassit ovat vallanneet tilan kurpitsoilta. Jostain kumman syystä olin kylvänyt sekä krassia, että kurpitsaa samaan ruukkuun. Kun keväällä huomasin sen, ajattelin, että pianhan se kurpitsa krassin peittää ja annoin olla, Nyt on käynytkin päin vastoin.

Laatikkopuutarhaviljely kaipaa vielä hienosäätöä, Vieläkään en ole tyytyväinen siihen, miten kasvit kasvavat siellä. Nyt parhaiten näyttää kasvavan lehtisalaatit, rukola sekä retiisi (sen jo tosin otin pois, kun uusintakylvösikin rupesi puutumaan). Herne on rehevää, kyssäkaali aloittelee paisutella mukuloitaan. Pak choi näyttää viimevuotista paremmalle, ehkä sen lehtiä voin jo pian kokeilla johonkin ruokaan. Perinteiset yrtitkin ovat kasvaneet kohtuullisen hyvin.


Kasvimaalla kasvaa kaikkea sitä, mikä viime vuonna ei kasvanut laatikkopuutarhassa: Porkkana, sipuli ja punajuuri varmistavat satoa ihan perinteisesti. Kasvimaan kasvu onkin ollut oikein rehevää, myös rikkaruohot ovat kasvaneet villisti. Valvatin kitkeminen on ollut todella työlästä. Kun saan laatikkopuutarhan kasvamaan haluamallani tavalla, voin luopua kasvimaasta ja sen kitkemisestä ( heh heh luulkaapa vaan) Härkäpapu on kasvaa hurahtanut korkeaksi, mutta pavut ovat vielä minikokoisia. Perunan kukintaa odotellaan. Omia pottuja ei ole vielä saatu, mutta satotoiveet ovat korkealla.


Kasvihuoneessa on ahdasta, niinkuin pitääkin. Muutama punainen tomaattikin sieltä on jo saatu. Tänään otettiin ensimmäinen kurkku. Paska-lajikkeen kurkku ei ollut yhtään piikikäs, vaan oikein mukavan sileä ja maistui oikein hyvälle. Pihvitomaatit ovat kasvaneet, mutta niiden kypsymistä saadaan vielä odotella.





Tuholaisia ei tänä kesänä ole ollut yhtään. Joku reikä siellä täällä lehdissä on, mutta ne ei haittaa. Kirvoja en ole nähnyt ollenkaan. Liekö nekin säikähtäneet kylmää kesää. Pikkulinnut kyllä hoitavat tuholaistorjuntaa kiitettävästi, samoin harakat, vaikka sympatiat eivät niiden puolella olekaan. Tuholaisten karkoittajina toimivat myös pikkusamettikukat, niitä on sekä kasvulaatikossa, että kasvihuoneessa.


Minä olen oikeastaan pitänyt näistä heinäkuun säistä. Aurinkokin on paistanut ja sadetta on saatu. Olen touhunnut monenlaisia projekteja, jotka helteellä olisi jäänyt tekemättä. Nyt on kylmä ja tuulista, niin ehdin naputella hieman pitemmästi tätä postausta, mutta huomenna taas aurinko paistaa ja projektit jatkuvat. Siitä sitten hieman myöhemmin lisää.

Mukavaa alkavaa viikoa kaikille.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Taimitarha

Uusi perennapenkkini tarvitsee kovasti lisää taimia. Siinä on tilaa yhdelle, jos toisellekin kukkijalle. Paljas multa aivan huutaa täyttymistään, ja pianhan se täyttyykin rikkaruohoista, jos se saa olla mullalla. Nuukana ihmisenä en rupea kuitenkaan kaikkia koloja täyttämään ostotaimilla, vaan olen ostanut monta lipullista monivuotisten kukkien siemeniä. Kolmenlaista idänunikkoa: Valkoista, vaaleanpunaista sekä kirkkaanpunaista. Lisäksi ostin rohtosormustinkukan sekä Siperianpiikkipallo-ohdakkeen ( ikäänkuin ohdakkeita ei olisi meillä yllin kyllin, ei tosin kukkapenkissä) siemeniä. Keväällä voitin blogiarpajaisissa punavalkoisen akileijan siemeniä, jotka myös halusin kylvää uuteen penkkiin.

Olin ajatellut heitellä siemeniä pussista sinne tänne pitkin penkkiä, mutta meikäläisen tuurilla ne tulisi kuokittua ja kitkettyä ennen tunnistamistaan, niinpä taas kerran minun piti pyytää pikku palvelusta isännältä.


Pieni lautainen taimitarha on nyt kylvetty ja tästä kuvasta muistankin, mitä siemeniä tuli kuhunkin lokeroon. Merkitsemättömässä lokerossa kasvavat punavalkoiset akileijat, Vaaleanpunaisen idänunikon siemeniä oli pussissa mitättömän vähän, kun taas punaisia oli oikein paljon. Toivottavasti kaikki siemenet itävät ja taimitarhani täyttyy taimista


Taimitarhalaatikko löysi paikkansa perennapenkin päästä. Tämä pääty on varattu, mutta se otetaan käyttöön vasta keväällä, niin sinä aikana ehtii pikkutaimet kasvaa ja ne siirretään omille paikoilleen, mikä minnekin.

Mukavaa heinäkuun viimeistä viikonloppua. Vielä on kesää jäljellä. Ihanaa!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Pioniretkellä

Kivenheiton päässä kodistamme on yksi kotikaupunkimme puistoista. Se on oikeastaan arboretum, sillä sinne on istutettu erilaisia puita ja pensaita sekä kukkaistutuksia ja kaikilla niillä on nimikyltit suomalaisella sekä tieteellisellä nimellä. Kaino Kuohu virtaa arboretumin halki ja puistoon onkin rakennettu kauniita kaarisiltoja kiemurtelevan joen yli. Kaupungin rahanpuute näkyy harmittavasti puiston kunnossa. Rikkaruohoja tursuaa vähän joka puolelta, mutta onneksi sentään puistosta huolehditaan jollakin lailla.

Arboretumissa on kiva käydä kävelyllä. Heinäkuussa olen jo kaksi kertaa käynyt siellä kameran kanssa aikomuksenani kuvata puiston pioneja, mutta varjoisassa puistossa pionit kukkivat myöhemmin, kuin muualla. Tänään puiston pionit olivat suurimmalta osaltaan kukassa, mutta nuppujakin oli vielä paljon.

Festiva Maxima


Sarah Berhardt

Felix Grousse


Pionien nimet kopioin opastetauluista, Itse en vielä tunne pioneita nimeltä, joten jos nimissä on virheitä, korjatkaa viisaammat. Osa nupuista oli harmittavasti homehtunut. Liekö syynä sateinen kesä vai varjoinen puisto?


Puistossa riittää muutakin katseltavaa. Kuunliljat rehottavat polun laidalla.


Kainon Kuohun partaalla kukkivat keltaiset kurjenmiekat. Seilaisipa veden mukana muutama juurakko tuota meidänkin kohdalle.


                                              Puron yli kulkee useampi kaarisilta.


Ketoneilikat aloittelevat kukintaansa muurikiven päällä.



 Arboretumista saa myös vinkkejä, mitä voisi omalle pihalle istuttaa. Tässäpä olisi oiva laji uuteen perennapenkkiini.


Puistossa kasvaa myös yleisimpiä pensasruusuja. Punalehtiruusu on lopettelemassa kukintaansa, mutta kukkia on vielä vähän jäljellä.


Löytyihän puistosta isännällekin tuttua kasvia. Harmi, että nokkosia ei ole käyty kitkemässä istutusten seasta.


Pioniretki onnistui tänään ja sain kuvattua pioneita kukassaan. Omat pionini ovat karistaneet terälehtensä jo aikaa sitten, mutta onneksi niitä kukkii vielä muualla. Ehkä joskus voin istuttaa jonkun tänään näkemistäni myös omaan kukkapenkkiini.

Kiitos, kun kävit kanssani pioniretkellä.

Edit 20.7.2015 Pioneja paremmin tunteva Between Rikkaruohoelämää- blogista kertoi, että postauksessa olevat pionien nimet eivät ole kohdallaan. Puistossa ne kuitenkin olivat juuri noin. En siis ota sieltä opastusta pihani pionien hankintaan,  Ja muutkin lukijat huomioikaa, että tästä postauksesta ei kannata ottaa pionivinkkejä ostoksia ajatellen.  Kiitos Between!

Minä keltaruusun kerran

Ruusuvalikoimani on kasvanut tänä kesänä kahdella tulokkaalla. Edellisessä postauksessa esittelin John Davis-köynnösruusun, jonka hankin lähipuutarhalta. Toinen uusi tulokas kaivettiin sukulaistädin pihamaasta, jossa hän oli säilyttnyt juurivesaa aivan minua varten jo monta vuotta. Vesaa oli jo moni ehtinyt kysellä tädiltä, mutta hän kertoi kaikille sen olevan varattu Leenalle.



Sukulaistäti on saanut oman ruusunsa raahelaisesta pihasta joten oletan sen olevan raahelainen viljaminkeltaruusu. Kuvassa ruusu näyttää todellisuutta hieman keltaisemmalta, ehkä aurinko paistoi sopivasti siihen. Nyt pikku ruusussamme oli jo muutama nuppu valmiina ja ne ilahduttavat meitä keltaisuudellaan.

Ruusuparka odottelee vielä sopivaa kasvupaikkaa. Haluaisin sen näkyvän hyvin johonkin kulkureitille, mutta sen paikka pitäisi olla sellainen, että sen pääsee kiertämään ruohonleikkurilla, niin ruusukin pysyy paikallaan, eikä leviä valtoimenaan.


Yllä olevassa kuvassa keltainen kukka näyttääkin ihan valkoiselta, mutta keltainenhan se on. Seuraava pihapuuha taitaakin olla kuopan kaivaminen tälle ihanuudellle. 

Raahelaisesta viljaminkeltaruususta voit lukea lisää täältä (klik)


lauantai 18. heinäkuuta 2015

Istutuspuuhia

Laatikkopuutarhan ympäristö on harmittanut minua kovasti. Se on ollut työn alla koko kevään ja kesän. Sitä piti kunnostaa toukokuussa ja silloin jotain sain tehtyä, lähinnä rikkaruohon juurten poistoa. Sitä piti kunnostaa kesäkuussa. No silloinkin tein sitä, mutta en ennättänyt muuta, kuin jälleen poistaa loputtomia valvatin juuria.  Toukokuisesta kuvasta näkyy alue multakasan ja laatikoitten välissä, joka on ollut oikea murheenkryyni.


Tällä viikolla olen ollut puuhakkaana ja saanut tuon alueen likipitäen järjestykseen. Työtä riittää edelleen, mutta tehdään asia kerrallaan. Omat haasteensa alueen muokkaukseen tuo vanha omenapuu. Sen juurten alle on kietoutunut valvattien ja myös pelto-ohdakkeiden juuria. Tiukassa savimaassa juuret vain napsahtavat poikki, ja loppu jää mullan alle.  Maata ei siis voinut vaihtaa, vaan minun on vain valmistauduttava nyhtämään valvattia pois, kun se alkaa pistää päätään esille mullasta.

Koska laatikkopuutarha näkyy olohuoneen ikkunasta, alueen pitää olla myös mukavan näköinen. Niinpä murheenkryyni muuttui perennapenkiksi. 


Keskellä penkkiä on käytävä, jolle laitetaan vielä liuskekiviä. Käytävää pitkin on mukava kulkea hakemaan kasviksia laatikkopuutarhasta ja kasvihuoneesta. Perennapenkin ensimmäiseksi asukiksi pääsi käynnösruusu John Davis. Isäntä tekaisi raudoitusverkosta sille hienon kehikon. Toivottavasti onnistun ruusun kasvattamisessa, sillä köynnösruusua en ole ennen kokeillut. Ohjeen mukaan ruusu olisi pitänyt leikata istutuksen yhteydessä, mutta siinä oli niin paljon nuppuja, että en kyllä raaskinut sitä tehdä. Leikkaus pitää tehdä sitten varmaan ensi keväänä.



Perennapenkin kustannukset jäivät mielestäni melko alhaisiksi. Koska multaa ei pystynyt kokonaan vaihtamaan, vanhaa hyvän oloista multaa jäi melko paljon paikoilleen. Tuttavalta saimme yli jäänyttä multaa auton peräkärryllisen. Pussimultaa käytin viimeistelyyn, sitä meni 9 säkkiä. Tällä kertaa tyydyin ihan halppismultaan, jota sai 5 säkkiä 10 eurolla.


Varsinaiset perennat hankin alennusmyynnistä. Sieltä mukaan lähtivät 50% alennuksella komeaa- ja hurmemaksaruohoa, jalokurjenpolvi sekä jättipoimulehti. Punaiset bellikset ja lemmikin ostin avoimien puutarhojen vierailukohteesta.  Yhteensä nämä perennat maksoivat n. 20 euroa. Nämä eivät olleet suinkaan ainoat istutettavat kasvit, vaan olin itse kasvattanut punapäivänhattuja, Lisäksi olin perkkaustöiden yhteydessä ottanut talteen monta akileijan taimea. Tosin en tiedä minkä värisiä niistä tulee, mutta se nähdään sitten, kun ne kukkivat. Belliksiä olin ottanut jo keväällä ruukkuun. 
Kanadanvuokkoja ja päivänkakkaroita kasvoi myös perkatussa paikassa, ja niitä olin myös jemmannut. Keväällä siskolta saadut esikotkin löysivät paikkansa, samoin pieni särkyneen sydämen alku, jonka otin pois etupihan perennapenkistä. Etupihan penkistä löytyi myös pieni pionin alku. Onnistuikohan sen siirto? Lehtosinilatvaakin sain mummolan kukkapenkistä. Sinne niitä on aikoinaan siirretty edellisestä pihastamme, joten yhdenlainen ympyrä sulkeutui.


Pihalta löytyneistä liuskekivistä sai mukavat hoitopolut leveään penkkiin.  Komeana kukkiva keisarinkruunu on ollut omenapuun alla aina. Siis se on edellisten asukkaitten istuttama. 


Tyhjiin paikkoihin tulee lisää akijeijoja, joko siirrettyinä tai siemenistä kylvettyinä. Lisäksi kylvän idänunikkoja. Muutaman  sinisen ja korkean ritarinkannuksen myös haluan laittaa penkkiini. Sipulikukkia istutetaan sitten syksymmällä. Perennapenkin reunuksen kanttasin näin aluksi, mutta siihen voisi muutakin vaihtoehtoa miettiä.


Kylläpäs maisema muuttui mukavaksi. Nyt vain odotellaan kasvua ja kaunista kukintaa. 

torstai 16. heinäkuuta 2015

Lomatunnelmia

Kesäloma on ihmisen parasta aikaa. Onneksi aurinkokin on muistanut näyttäytyä sadepilvien välillä. Kesän ihanimmat hetket vietetään luonnossa, veden äärellä ja korkeilla vuorenhuipuilla.



Ensimmäiset mansikat tuoksuvat huumaavasti käden lämmössä.




Rentoutumista onkivapa kädessä. Kalat vain narrasivat meitä ja koho kellui ja poukkoili pinnalla, mutta saalis jäi saamatta mato-ongella, mutta verkoilla tuli paremmin. Kuinka hyviltä vastasavustetut muikut maistuivatkaan.




Kesän kauneinpaan kukkakimppuun tarvitaan ehdottomasti päivänkakkaroita.




Hyvää kesää kaikille. Vielä on kesää jäljellä, nautitaan siitä joka solulla.