Kerrankin toiveeni toteutui

Tammikuun postauksessa toivoin oikeaa talvea ja toiveeni on totisesti toteutunut. Olen saanut nauttia ihanasta lumisesta pakkastalvesta. Tällaisia talvien pitää ollakin. Kunnolla lunta, eikä mitään liukkaita lumettomia, ikuisia marraskuita, kuten muutama talvi on ollut.

21.1.2018

Hiihtäminen on sujunut kaupungin laduilla sekä itsetehdyllä peltoladulla. Oikein mainiota. Tosin nyt hiihtoloman lopuksi tullut flunssa teki taukoa hiihtoharrastukseen. Onneksi sääennuste lupaa talvisten päivien jatkuvan, niin saan vielä hiihdellä flunssan parannuttua. Tulisipa vielä kestohanget, niin saisi lasketella peltojen pintaa pitkin miten mielii. Kyllä minua hellitään.

Lunta on totisesti tullut. Tänään otetuista kuvista näkyy lumen paljous. Kolaajaa voi jo ehkä lumen lykkiminen kyllästyttää, mutta itse en ole vielä kolannut tarpeeksi.

14.3.2018

 Laatikkopuutarha näyttää kadonneen kokonaan.

14.3.2018

14.3.2018

Yksi laatikko sentään paljastaa salaisen puutarhan. Lumipeite on totisesti vankka ja toivonkin, että sen alla on kasvien hyvä talvehtia. Vähän nyt harmittelen, että en syksyllä ripotellut sormustinkukan siemeniä kukkamaahan. Olisivatkohan onnistuneet.?

8.3.2018

Pakkaspäivistä yritin ottaa ilon irti. Onnistuin tekemään veden jäädytyskokeen kiehuvaa vettä heittämällä.

Iloa talveen on tuonut lumen ja pakkasen lisäksi Väinö, joka ilmestyi meille tammikuussa. Olin kyllä jo varma, että kissaa  meille ei enää tule, mutta hiiret hakeutuivat liian innokkaasti sisätiloihin ja siimahäntiä vilahteli jo makuuhuoneessakin. Väinö osoitti heti tarpeellisuutensa upottamalla hampaansa luvattomiin vieraisiin. Jo ensimmäisellä viikolla ainakin neljä hiirtä joutui pienen pentukissan suuhun. Mainio kissa!

14.1.2018

Väinö on ollut meillä jo kaksi kuukautta ja on nyt neljän kuukauden ikäinen. Raivostuttava riiviö, joka säntäilee paikasta toiseen leluhiiri suussaan ja pudottelee koriste-esineitä sekä jyrsii kaikki sisäkasvit.

14.3.2018

Väinö on peloton ja rohkea kissa. Ulkonakin se on ottanut haltuunsa liiterin alusen ja komentaa siellä asustavia myyriä. Kunhan lumet sulavat päästään Väinön kanssa yhdessä pihahommiin :) Saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Katse alkaa kuitenkin pikkuhiljaa kääntyä kevääseen. Tomaatinsiemenet ovat mullassa enkä tänäkään vuonna oikein osannut pysyä kohtuudessa. Kylvin kuuden eri sortin siemeniä. Toivottavasti tänä vuonna tomaatit kasvavat viime vuotta paremmin. Vielä en kuitenkaan odota kevättä. Liian monta talviprojektia on vielä kesken, mm. se hiihtäminen.

Auringon valo lisääntyy pävä päivältä ja antaa elinvoimaa. Nautitaan talven valoisista päivistä. Ihana talvi. 

Lämpöä paukkuviin pakkasiin

Talven pakkaset paukkuvat vaihtelevalla menestyksellä, välillä kireänä, mutta onneksi nyt jo lauhtuneena. Vanhassa tupasessamme riittää kuitenkin lämmintä. Pakkasilla isäntä kantaa polttopuita selkä vääränä sisälle ja varaavaa takkaa pitää lämmittää joka päivä. Näin pienemmillä pakkasilla riittää, kun takassa tuli on joka toinen päivä. Onneksi liiterissä on vielä puita, joita tarvitaan myös pihasaunan lämmitykseen.

Pikku tupasen lämpö ei tule ainoastaan takasta ja puulämmityksestä. Keväällä kerroin, kuinka helpotuksesta huokaisten vaihdoimme vanhan öljykattilamme maalämpöön. Porauksesta ja putken asennuksestä voit lukea täältä (klik). Poraus ja asennus sujui oikein mallikkaasti, olihan kyseessä alan ammattilaiset.  Maalämmön asentaminen on kyllä melko arvokasta ja mekin mietimme pitkään pystyisimmekö sen laittamaan. Maalämpöpumppua ei onneksi tarvinnut sijoittaa pikku pirttiimme, vaan se sai sijansa verstasrakennuksessa olevassa pannuhuoneessa. Siellä se saa tuhista ja puhista ihan rauhassa ja lämpö kulkee kanaalia pitkin sisälle taloon, Maalämpöpumppumme on oikeasti ihan hiljainen ja sen voi huoletta laittaa sisälle taloon.

Pakollinen kuva maalämpöpumpusta. isännän toiveesta laitettu.

Viime talvena jätimme öljyn tilaamatta ja lämmityskattila lämpeni edellisten asukkaiden sinne asennuttamalla sähkövastuksella. Voitte varmaan arvata, että sähkälaskun avaaminen ei aina ollut niin järin mieluisaa.

Kuluva talvi ei ole vielä ohi, eikä vielä voi varmasti sanoa, millaisiksi kustannukset todellisuudessa muodostuvat. Isäntä on kuitenkin pitänyt tarkkaa kirjanpitoa maalämmön sähkönkulutuksesta. Joka ilta hän käy tarkastamassa maalämpöpumpun kuluttaman sähkön määrän ja kirjaa lukemat muistiin. Tavallisena talvipäivänä sähkön kulutus on vaihdellut 15-30 kwh/ päivässä. Kesäaikaan sähköä kuluu 1-6 kwh/ päivä. Syksyn ja kevään kulutus asettuu tuohon väliin.  Kulutukseen on vaikuttanut lähinnä se, kuinka paljon käytämme lämmintä vettä. Onneksi siinä meillä on mahdollisuus nuukailla, sillä lämmitämme saunan yleensä kolme kertaa viikossa ja peseydymme kota-padassa lämmitetyllä vedellä.

Toki pakkasilla sähkönkulutus nousee paljon suuremmaksi. Onneksi nuo kaikkein kylmimmät päivät ovat nyt takana, jolloin sähköä kului yli 60 kwh. Saapa nähdä, millainen sähkölasku tammikuulta kolahtaa laatikkoon. Todennäköisesti se on yli puolet pienempi, kuin viime talven kylmimmän kuukauden lasku. Oikein mukavaa. Tätä menoa lämpöpumpun kustannukset on maksettu muutamassa vuodessa.

Tänään aamupäivällä aurinko paistoi todella kirkkasti, joten sain nämä aurikoiset kuvat otettua. Pilviset kuvat löysin tiedostojen uumenista, mutta talvisia ja ihania. Voisivat hyvin olla tänä talvena kuvattuja.

                   Mitenkä iloitsenkaan yhä valostuvista päivistä ja auringosta.

                                     Iloa viikonloppuusi!