Tuolien muodonmuutos

Joulun alla sain pitkäaikaisen aikomukseni vihdoin toteutettua. Ruokapöydän tuolit saivat aivan uudet päällysteet. Jo oli aikakin, sillä Askon valmistamat pöytä ja kahdeksan siihen kuuluvaa tuolia on ostettu jo liki kuusi vuotta sitten ja aiottu päällystää saman tien.

Nyt päällystäminen tuli ajankohtaiseksi, kun syksyllä löysin kirpputorilta sopivan huonekalukankaan. Olen hieman huono valitsemaan ja päättämään, mutta nyt päätös oli helppo tehdä, kun vaihtoehtoja oli vain yksi ja sekin niin halvalla, että heikotti. Muutaman metrin pala ruusuista huonekalukangasta maksoi ainoastaan 12 euroa. Sehän piti korjata talteen. En tiedä olisinko ostanut juuri tuollaista kangasta kangaskaupasta, mutta siinä oli kauniit, vanhahtavat värit, jotka miellyttivät silmää.

Läheisestä verhoiluliikkeestä ostimme superlonilevyjä, jotka olivat tarkoitettu juuri tällaisten tuolien päälle. Ne maksoivat yhteensä 23 euroa. Omista varastoista löytyi vielä vanulevyä, jota laitoimme superlonin päälle kaksi kerrosta.

Verstashuone on oiva paikka pienten nikkarointitöitten tekoon, ja siellä myös näiden tuolien ehostuskin tehtiin. Aluksi vanhat päälliset purettiin ja tuolien rungot puhdistettiin.

Ensimmäiset tuolit kävivät harjoittelusta ja mitä useamman tuolin saimme valmiiksi, sitä joutuisammin työ kävi. Kummallakaan meistä ei ole aikaisempaa kokemusta juuri päällisten laitosta. Sormivoimat joutuivat koetukselle, kun kangasta piti venyttää tiukalle ja sitten hakasnaulaimella nitoa se paikoilleen.

Osa tuoleista on käytössä keittiön pöydän tuoleina. Niitä siirrellään ison pöydän ääreen tarpeen mukaan. 

Kylläpäs on luksusta juoda kahvia ruusujen päällä istuen. Uudistetut tuolit ovat myös paljon alkuperäistä pehmeämmät.  

Joulun aika alkaa olla takana. Nyt alkaa arkinen aherrus ja paneutuminen opintojen pariin.

Pakkaset paukkuvat, mutta onneksi sisällä on lämmintä.

Ruususen jakkara

Vaahteran lehdellä elellään vanhaa arvostaen. Se onkin tämän paikan elinehto, sillä kaikki täällä on vanhaa, asukkaita ja kissaa myöten. Joskus nuoria piipahtaa, mutta sitten taas siirtyvät omiin ympyröihinsä. Kalustuskin on vanhaa, joku uudempaa  ja joku vanhempaa.

Vanhaa arvostaen tein kirpparilöydön, joka on mielestäni aika hauska. Ei silti, että nyt olisin sellaista juuri ehdottomasti tarvinnut, vaan ihastuin siihen niin kovin, että ostin pois. Koska auto oli menossa, kuskasin löydön pyörällä, joka sekin on jo antiikkia. Hyvin kuljetus onnistui, onneksi matka olikin lyhyt.

Ruususen jakkarassa onkin oikein sirot jalat ja kevytkin se oli. Mutta sen sisällä on hauska yllätys, joka tekee sen erityisen kiinnostavaksi. 

Jakkaran sisällä on lokerikko, joka voidaan nostaa pois, ja sen alla on vielä koko jakkaran kokoinen iso n. 10 cm korkea osasto.

Päällyskangas kaipaa uudistusta, mutta näin alkuun vanhakin kangas kelpaa ihan hyvin.

Vanha herra testasi jakkaran ja havaitsi sen oikein hyväksi päiväunipaikaksi, varsinkin, kuin aurinko lämmitti ihanasti ikkunan läpi.

Nyt vain pitäisi päättää, mitä jakkaran sisälle laitetaan. Olisiko se hyvä paikka sukkapuikoille ja virkkuukoukuille vai kenties kitaratarvikkeille ja sun muulle sellaiselle.

Nyt tarvittaisiin hyviä ehdotuksia. 

Senkki ja täkänä

Vaahteran lehdellä voidaan piipahtaa sisälläkin. Tänään siihen onkin aihettakin, sillä kaikissa hienoissa blogeissa esitellään upeita löytöjä ja sisustuksia. Nyt on minun vuoroni tehdä niin.

Tein tänään hienon hankinnan lähikirpparilta. Tämä senkki maksoi ainoastaan 40 euroa. Eihän se ihan virheetön ole. Toinen ovi ei pysy kiinni ja toisen kaapin hylly kaipaa kannakkeita, mutta muuten senkki oli siisti ja hieno. Pienellä kunnostuksella se on käyttökelpoinen. Pääasia on, että se sopi paikalleen kuin nakutettu. 

Senkin yläpuolelle ripustin äitini 50-luvulla kutoman täkänän, joka on odottanut seinälle pääsyä jo tovin. Täkänä ja senkki ovat mielestäni hyvä yhdistelmä. Senkin päälle pitäisi vielä laittaa aspargus. Ehkä hankinkin sellaisen syksymmällä..

Senkin oikealla puolella on kammottavat rumilukset, mutta niin pakolliset, ilman niitä en tätäkään kirjoittaisi. Niille täytyy nyt keksiä jotakin.

Ilman kukkakuvaa ei tänäänkään selvitä. Pionien kukinta alkaa olla pian ohi, joten niitä ei saa unohtaa.

Pian pionit varistavat terälehtensä ja on taas uusien kukkien aika.