Suojassa häkin sisällä

Taannoin heitin täällä ideakilpailun, jossa tarkoituksena oli saada vinkkejä suuren lintuhäkin somistamiseksi. Kiitos kaikille ideointiin osallistuneille. Kaikissa vinkeissä ehdotettiin jotain roikkuvaa amppelikukkaa tai köynnöstä. Minna heitti ihanan ajatuksen keijupuutarhasta sammalineen häkin alaosaan. Gitta tarttui myös keijuideaan ja ehdotti keijunmekkoa häkin sisälle.

Olihan minulla toki jo hajanaisia ajatuksia häkin suhteen ennen ideoiden pyytämistäkin, mutta on välillä hauska tuuletella omia ajatuksia, kun saa vinkkejä toisilta. Maria Luomulaaksosta olisi kovasti mielinyt lintuja häkin sisälle, mikä olisi ollutkin hauskaa, mutta nyt päädyin pitämään linnut häkin ulkopuolella, sillä roikkuvaksi laitoin tylsästi amppelimansikkaa. Pienen budjetin puutarhassa amppelimansikat ostetaan tietenkin taimina ja ne istutetaan kotona vanhoihin amppeleihin. Mansikoista leikataan myös rönsyt ja laitetaan nekin samaan multaan. Nyt jokaisessa amppelissa on kaksi ostotainta ja rönsyt lisäksi. Pieniä mansikanalkuja onkin jo kasvamassa, mutta eihän tästä talven mansikoita kerätä.

Häkin pohjalle tuli vanha perunalaatikko, johon istutin keijunmekon. Sille seuraksi laitoin paratiisikukan, joka tuli vastaan puutarhaosastolla. Aivan uusi tuttavuus minulle. Lisäksi ostin pieniä lobelian taimia, jotka toivottavasti rehevöityvät ja täyttävät multapinnan kokonaan. Häkin pohjalle meni myös kellarissa talvehtinut hortensia, joka ei oiken ole suostunut kasvamaan, vihertää kylläkin.

 

Paratiisikukan nuput eivät ole vielä kunnolla auenneet, joten se näyttää melko vaatimattomalta juuri nyt. Kaupassa sentään näin sen kukkivana, joten siksi valitsin sen. Sopiihan se myös keijunmekon väreihin. 

 

Pohjalle laitoin vielä jotakin, josta sainkin oikeastaan idean häkin käytölle seuraavalle kesälle. Olin kylvänyt lehtikaalia niin reilusti, että taimia oli vielä jäljellä. Laatikossa kasvaa nyt myös kuusi lehtikaalta. Ensi kesänä taidan laittaa häkin laatikkopuutarhaan ja lehtikaalit sinne suojaan jäniksiltä.

Toistaiseksi juuri valmiiksi istutettu häkki näyttää hieman tylsältä. Ehkä kalterit ovat liian tiheät ja kasvit eivät näy kunnolla. Toivottavasti keijunmekko kasvaa rehevästi ja kietoo häkin kukkaverhoon. Pitäisikö vielä käydä puutarhalla kyselemässä toista keijunmekkoa?

Häkki saa olla kesän lipputangon juurella, se taitaa olla pihan aurinkoisin paikka. Toivottavasti mansikat kypsyvät siinä makoisiksi.

Kiitos vielä kerran
Minna Mama`s garden blogista
Between Rikkaruohoelämää blogista, 
Maatuska Selätön puutarhuri blogista
Maria  Luomulaakso blogista 
Saara Arto ja Saara blogista
Gitta Puutarha on kotini blogista

Kiva kun laitoitte ideat jakoon. Ehkä vielä myöhemmin palaan tuonne mansikkakeijujen häkille täällä blogissa.

Omenapuun kukkiessa

Vuodet eivät ole veljeksiä. Onneksi! Tänä keväänä ja alkukesästä sää on suosinut ja kaikki kasvaa vinhaa vauhtia. Vuosi sitten tuskailin lämmön ja valon puutetta, mutta nyt aurinko on paistanut ja lämpö ehti myös meille. Kyllä tuntuu jo niin kesältä täälläkin.

Näin keväällä blogin kirjoittaminen näin pohjoisemman Suomen näkökulmasta on vähän tylsää. Kaikki Etelä-Suomen bloggarit kuvaavat kukivia pihojaan ja lukijat ihastelevat kevään kukkaloistoa, sitten kun samat kukat myöhemmin kukkivat täällä, ei enää tee mieli laittaakaan kuvia blogiin, kun ne on jo niin nähty. Toisaalta kuka tässä joutaa blogia kirjoittamaan, kun kädet on kyynärpäitä myöten mullassa jatkuvasti. Kuvaamaankaan en meinaa ehtiä, sillä silloinhan joutuisin pesemään kädet ja taas puuhat seisahtuisivat.

Meillä on kaksi omenapuuta. Toinen kukkii juuri nyt aivan valtavasti, mutta toisessa taitaa olla vain viisi kukkaa. Mistäköhän moinen mahtaa johtua? Omenapuun kukinta on kyllä yksi kevään upeimmista näyistä.

Illansuussa puuhailin kukkapenkissä omenapuun alla. Voisiko ollakaan parempaa työpaikkaa! Yläpuolella tuoksuva, kukkiva puu, täynnä surinaa ja pörinää. Onneksi pölyttäjiä on vielä runsaasti. Tosin kimalaisia voisi olla enemmänkin.

Laatikkopuutarhan olen kylvänyt pikkuhiljaa kevään kuluessa ja tänään tein viimeiset kylvöt sinne. Aurinko ja tuuli kuivattavat laatikkojen multaa ja parina iltana olenkin pitänyt melkoisia kasteluseremonioita. Jokaiseen laatikkoon pitää kaataa vähintään kaksi kannullista vettä. Satoakin alkaa olla luvissa: Retiisi ja salaatti kasvavat huimaa vauhtia.

Olen joutunut ottamaan järeät aseet lintujen torjunnan avuksi. Laitoin vanhaa kompostia takempiin laatikoihin ja vaikka kaivoin sen syvälle mullan alle, niin naakat ja harakat vainusivat sen ja tulivat saaliin jaolle. Onneksi en vielä ollut ehtinyt istuttaa tai kylvää mitään niihin. Heti kylvöjen jälkeen peitin laatikot harsolla, mutta harsoja on nokittu puhki. Varastosta kaivelin pöllön, joka on aikoinaan hankittu turvaamaan viinimarjasatoa. Sen pelottava vaikutus taitaa kuitenkin olla melko vähäinen.

Kylvötyöt ja istutukset ovat siis pääosin tehty. Jotain pientä pitää kuitenkin vielä istutella sillä perennapenkit huutavat talven jäljeltä tyhjyyttään.

Opintovapaa on nyt sitten käytetty. Huominen on vielä jäljellä, mutta sitten työt kutsuvat. Hassua, muut jäävät lomalle, mutta minä menen töihin.

Kadonneet kaunokaiset muistoissa

Miten voikaan yhden pienen kukkasen puuttumien kevään kukkien joukosta kirpaista. Bellikset ovat niin suloisia ja herkkiä ja nyt nuo kaikki ihanat pienet kaunokaiset ovat kadonneet. Talven ankaruus ja lumen puute sekä paksu jääkerros ovat koituneet näiden ihanien pikku kukkasten kohtaloksi. Kevät ilman belliksiä jää jotenkin vaillinaiseksi, joten kaivelin kuvatiedostoista aikaisemmin tänne blogiin laittamani kuvat pihamme kaunokaisista.

Viime keväänä perennapenkin kevätkunnostuksen yhteydessä laitoin ylimääräisiä belliksiä ruukkuun. Olipa ne ihania kevätkukkijoita.

Bellikset ilahduttavat myös myöhään syksyllä. Pihan viimeinen kukkija voi olla juuri bellis.

 

Jospa mullasta nousisi vielä muutama belliksen sirkkalehti, niin voisin ehkä syksyllä nähdä kaunokaisten kukintaa. Perennapenkin ruopsuttelu saa vielä hetken odottaa, ehkä hetken kuluttua pystyn erottamaan belliksen sirkkalehdet. Vielä hetken elän kaunokaisten löytymisen toivossa.

Ideakilpailu ja päivän kukkakuva

Rentukat loistavat kukkapenkissä pilvisen päivän aurinkoina.

Pistänpä pystyyn pienen ideakilpailun tänne blogiin. Syksyllä ihan sattumalta, liekö hyvää vai huonoa tuuria vai silkkaa typeryyttä pihallemme ilmestyi papukaijahäkki.

No, ihan itse sen hommasin, vaikka papukaijaa eikä muutakaa lintua ole meille koskaan tulossa. Toisaalta olen aina haaveillut lintuhäkistä. Tosin sellaisesta pienestä, vaikka puuhun ripustettavasta,  jonne mahtuu laittamaan amppelikukan kasvamaan. Papukaijahäkkiä ei kyllä voi ripustaa mihinkään puuhun, mutta ehkä siitä voisi kehitellä kivan koristeen pihamaalle.

Häkki on n. 1,5 m korkea ja leveyttäkin on liki metri, joten kokoa riittää.  Tällä hetkellä häkki odottelee lopullista sijoituspaikkaansa verstasrakennuksen seinustalla.

Laittakaahan tuonne kommentteihin kivoja ideoita, miten hyödyntäisin tämän häkin puutarhassani. Nyt saa kehitellä hullujakin ajatuksia. Parhaan idean esittäjä saa palkinnoksi hyvää mieltä ja paljon mainetta :)


Ideoita odotellen ja aurinkoista viikonloppua toivotellen!

Luisa Luisevan viimeinen kesä

Vanha puutarha-apulaiseni Luisa Luiseva on päässyt jälleen tärkeään työhönsä. Juuri nyt Luisan paluu on erittäin ajankohtainen, sillä tällä viikolla laitoin sipulit kasvimaalle. Joka aamu minun on pitänyt tehdä siellä kierros ja painella multaan harakoiden, varisten ja naakkojen ylös nokkimat sipulit. Toivottavasti Luisa hoitaa hommansa paremmin, kuin hyvin ja sipulit saavat olla rauhassa.

Luisa alkaa olla jo hieman heikossa hapessa. Jälleen kerran hänen kasvonsa täytyi retusoida perusteellisesti kesän jäljiltä. Otsaankin oli tullut hurja repeämä, mutta jospa tämä kesä selvitään tällä ehostuksella.

Ensimmäisenä kesänä Luisa jaksoi vielä olla elegantti, vaikka kasvimaan reunalla seisoskelu ei niin herkkua näyttänyt olevan,

mutta toisena kesänä hänen olemuksessaan oli havaittavissa hieman kyllästymistä. Hymy ei kuitenkaan hyytynyt ennenkuin auringon paiste ja sateet huuhtelivat sen kokonaan pois.

Syksyllä jätänkin hellät jäähyväiset Luisalle ja hankin seuraavaksi kesäksi uuden apulaisen.

Hallaöistä selvitään

Kasvihuoneessa ahistaa. Lattialla tuskin mahtuu liikkumaan.  Onneksi olin rohkea ja istutin tomaatit paikoilleen heti toukukuun alussa. Ohjeistushan on, että hallanarat kasvit siirretään ulos vasta 10.6. jonka jälkeen hallaöitten pitäisi olla ohitse. Viime vuoden kylmän kesäkuun rohkaisemana teinkin tomaattien istutuspäätöksen. Nyt toukokuussa on oikeastaan ollut jopa lämpimämpää, kuin viime vuonna, vaikka hallaöitä on kyllä ainakin täällä riittänyt.

Tomaateissa alkaa olla jo kukkanuppuja, ehkä sisällä kasvaneina ne olisivat jo kukassa, mutta varret olisivat melkoisia luikeroita. Yleensä ottaen tomaatit ovat vahvoja, mutta tumblin tom- minikirsikkatomaatit eivät ole juuri kasvaneet. No viime vuonna oli ihan samanlaista ja kun istutin ne uudelleen, ne lähtivät kasvuun ja ehtivät kyllä tehdä tomaattejakin.

Kasvihuoneeni on halpa, pieni kennomuovihuone. Ihan kelpo kapistus meikäläisen tarpeisiin. Joskus (ainakin näin keväisin) se voisi olla suurempikin. Kennomuovi eristää hieman kylmää, joten hallaöihin varaudun ainoastaan polttamalla kynttilöitä kasvihuoneessa.  Toistaiseksi se on riittänyt torjumaan kylmän vauriot. Nytkin lattialla on viisi kynttilää, jotka pitää ensi yönä jälleen sytyttää tuikkimaan ja lämmittämään.

Suurin osa lattialla olevista ruukuista siirtyy pikapuolin ulos. Isoissa ruukuissa olevat daaliat laitoin vasta multaan, mutta jospa kesän lämpö ( jota on kovasti luvattu) kasvattaisi ne komeiksi.
Pitkästä aikaa laitoin kasvamaan hajuhernettä. Kovin vain on huonosti lähtenyt kasvuun, ehkä se olisi kaivannut tasaisempaa lämpöä. En vaan kertakaikkiaan ole jaksanut kuskailla taimia ulos ja sisälle.  Kierrätän aina vanhat ammpelit ja sieltä mullasta pilkistääkin jo hajuherneen alku.

 

Loppukesällä sitten ihastelen ja nuuskin tuoksuvia kukkia. Ainakin toivon niin.  

Olo kuin lottovoittajalla

Olen niin onnekas! Olen saanut hyviä uutisia lääkäriltä. Talven ja kevään aikana olen ollut kahdessa leikkauksessa ja sydän syrjälläni odotellut lausuntoja patologilta. Tutkimukset on tehty, eikä jälkimmäisessä leikkauksessa poistetussa osassa ollut yhtään syöpäsolua. Mikä helpotus, kun ennätin jo kuvitella joutuvani vielä kolmanteen leikkaukseen.  Aikaisemman suunnitelman mukaan sädehoidon piti alkaa muutaman viikon kuluttua leikkauksesta. Kävinkin viime viikon lopulla sitten kuulemassa lääkärin sädehoitosuunnitelmaa. Mukavan oloinen vanhempi naislääkäri tutki papereitani ja minua. Lopulta hän totesi: Eiköhän tämä ollut tässä. Sädehoitoa ei tarvitakaan, sillä sen haitat keuhkoille ja sydämelle ovat minun tapauksessani hyötyä suuremmat.

Olen siis todella onnekas, että syöpäsolut on ajoissa leikattu ja nyt jäljellä on vuosittaiset kontrollit ja tietenkin omatoiminen tunnustelu ja mahdollisten muutosten tarkkailu. Syöpä diagnoosina säilyy, mutta tunnen itseni elinvoimaiseksi ja terveeksi. Elämä hymyilee. Tuntuu, kuin olisin saanut lottovoiton.

Hyvien uutisten innoittamana tein hieman ruusuostoksia. Eräässä kukkakaupassa oli ilmeisesti kuviteltu äitienpäiväruusujen valtavaa menekkiä, mutta vielä viikko äitienpäivän jälkeen ruusuja oli monta rullakollista myymättä ja kaikki oli alennettu -50%. Nuukailija osti kolme pienempää ja kaksi isompaa ruusua, yhteensä 17 euroa.

Aivan priimakunnossa ruusut eivät enää olleet, mutta istutin ne ruukkuihin joissa ne saavat vahvistua ja kasvattaa lisää nuppuja. Ehkäpä kesän mittaan pihalla kukoistaa kaksi ruusua, jotka näyttävät samanlaisilta, kuin nimikyltissä luvataan.

Lupaan laittaa kuvan tänne blogiin, jos ruusu muistuttaa yhtään tuota kyltin kuvaa.

Ihana keväinen viikko on alkamassa. Jospa puuhailisin pihalla.

Ruosteinen köynnösportti

Vanha ystävä on täällä, paikoillaan puutarhassa. Monia vuosia sitten isäntä teki köynnösportin edelliseen puutarhaamme. Muuton jälkeen portti odotti paikkansa löytymistä mummolan autotallin takana useita vuosia. Siellä se on ruostunut ja hieman sammaloitunutkin. Koska pihallamme ei oikein mikään ole tiptop, niin portti sai tulla paikoilleen sellaisena, kuin oli.

 

Köynnösportti taitaa edustaa rappioromantiikkaa kuten puutarhassa häärijätkin, Ruostetta ja vikaa löytyy sieltä ja täältä. 

Portin juurelta sai paikkansa aikaisemmin hankkimani kärhö "Rouge Cardinal" ja jotta toisellakin puolella kasvaisi jotakin, kipaisin vielä penkomassa Prisman kärhöhyllyn ja ostin vielä hyvin vaalean sinisen "Blue Angel´n" . Toivottavasti sain ne tällä kertaa istutettua hieman syvemmälle kuin aikaisemmin omenapuun juurelle istuttamani "Piilu".Kesällä sitten kuljen kukkivan portin alitse   -ainakin kuvitelmissani, mutta toki toivon, että kärhöt kasvavat ja kukoistavat.

Aikoinaan kaariportti suunniteltiin niin, että siitä mahtuu kulkemaan kottikärryjen kanssa. Vaikka laatikkopuutarhan käytäviä ei ole portin mitoilla tehty, se sopi paikalleen kuin nakutettu.

Valkoisissa laatikoissa on kiviä, joita olisi tarkoitus laitella laatikkopuutarhan reunustan kiveykseksi. Aika tuntuu vain lipenevän käsistä kaikessa muussa pihapuuhassa. Miten toivoisinkaan saavani lisää tunteja vuorokauteen, tai sateet perutuksi. Niin monet suunnitelmat odottavat toteutumistaan ja keskeneräisyys harmittaa. Kaikkea ei vain mitenkään ennätä tehdä. Ehkä sade saa pihan vihertämään kunnolla sekä kasvimaahan laitetut perunat ja härkäpavut hyvään kasvun alkuun. Voihan olla, että nyt on vain keskityttävä sisäpuuhiin ja annettava sateen ropista. 

Toivomus

Juuri tähän toivoisin ajan pysähtyvän:
Koivujen hento vihreys,
mahlantuoksuiset viileät illat
ja lupaus lämpenevästä
-edessä koko kesä!
Hetkeäkään ei ole vielä hukattu.

Äitienpäivän jälkimainingeissa

Onpas ollut mukava päivä. Olen nauttinut ihanasta metsäretkestä pienen järven rannalla, hyvästä ruuasta ja kakkukahveista kotona olevan perheen kera. Illansuussa ennätin vielä hieman pihapuuhiin.

Jo viime kesänä katselin kaihoillen kärhöjen perään puutarhoilla, mutta silloin ei rohkeuteni vielä riittänyt sellaisen hankintaan. Kun hoksasin, että eiväthän ne ole hinnalla pilattuja, niin hommasimme kaksi kärhöä Prisman puutarhamyymälästä. Jos kärhöt jäävät vain yhden kesän iloksi, vahinko ei ole suuren suuri. Pinkit kukat ovat heikkouteni, joten toinen oli tietenkin "Piilu" ja toinen "Rouge cardinal" Piilun kasvuvyöhykesuositus oli I-II(III), joten sen talvehtiminen on täällä pienoinen ihme.
Ihmeitä voi tapahtua, joten kokeillaan kuinka käy. Rouge cardinal`n vyöhykemerkintä oli I-IV(V), joten se voi ehkä menestyä.

Piilu pääsi jo heti multaan. Paikka oli jo hyvissä ajoin suunniteltu omenapuun juurelle. Yritin perehtyä istutusohjeisiin, joita kyllä oli runsaasti eri puutarhasivustoilla. Omenapuun alle en kyllä mitenkään saanut kaivettua ohjeen muikaista syvää kuoppaa, sillä juuret estivät kaivamisen. Kuoppaan laitoin vielä lisäksi kompostia. Katsotaan viihtyykö Piilu paikassaan.

Sieluni silmin näen jo ihanat vaaleanpunaiset kukat omenapuun oksilla. Mielikuvitusta kannattaa käyttää, etenkin kun puussa ei vielä ole lehtiäkään.

Rouge cardinal pääsee paikallensa hieman myöhemmin. Ehkä saan sitten käynnösportinkin.

Takana olevaan laatikkopuutarhaan olen jo tenhyt ensimmäiset kylvöt. Multaan pääsi salaatin, pinaatin, retiisin ja yrttien siemeniä. Samoin kasvimaan muokkauksen yhteydessä löydetyt valkosipulin alut ( viime keväänä istutetut) löysivät paikkansa kasvulaatikosta, Jospa ne tänä kesänä kasvaisivat paremmin, kuin edellisenä.

Näihin ihaniin kesäsäihin voisin tottuakin, mutta luvissa taitaa olla normaalia toukokuun sateista ja viileää säätä. No, ehkä lämpökin palaa pikkuhiljaa.

Mukavaa viikkoa viilenevistä säistä huolimatta.

Laatikkopuutarhan reunamilla

Kyllä puutarhurin nyt kelpaa puuhastella pihalla. Mikä sää! Ja lämpimämpää on luvassa. Minä olen niin iloinen ja onnellinen tästä ihanasta keväisestä säästä. Nurmi on jo hieman vihreää ja aivan kohta puutkin vihertävät. Kukkia putkahtelee sieltä ja täältä. Sinivuokot vielä kukkivat  ihanasti.

 

Ensimmäiset valkovuokot availevat nuppujaan. Valkovuokkoa minun pitää siirtää pikkumetsikköön ja ehkä kukkapenkkiinkin hieman näkyvämmälle paikalle. Nyt kukat löytyvät pihan laitamilta.

Skillat leviävät pitkin nurmea. Saisivat kyllä levitä vielä laajemmalle. Nyt yksittäisiä kukkia on siellä täällä. Haaveilen sellaisesta nurmen peittävästä sinisestä matosta.

Laatikkopuutarha valmistuu pian kylvökuntoon. Tänään laitoin sinne pollenmunkkeja ja sekoittelin ne vanhaan multaan. Kylmä talvi oli jäädyttänyt laatikoiden mullan eikä se ole vieläkään sulanut. Jäinen multa huokuu kylmää, joten kylvöt pitää aloittaa maltillisesti ja odotella vielä jään sulamista.
Ehkä joitakin siemeniä pitää kylvää loppuviikosta. Multaa pitää myös lisätä jokaiseen laatikkoon.

Laatikkopuutarhan vieressä oleva, viime kesänä perustettu kukkapenkki on kärsinyt kovasti talvesta.
Kaikki sinne istuttamani esikot ovat hävinneet. Se harmittaa hieman, sillä olen tuonut ne lapsuudenkodistani. Onneksi niitä on mahdollisuus saada sieltä lisää. Myös kaikki ihanat bellikset ovat kadonneet. Täytyy toivoa, että niitä ilmaantuu kylvääntyneistä siemenistä.  Kaikki sipulikukat jättilaukkaa lukuunottamatta ovat hävinneet. En edes muista, mitä tulin laittaneeksi syksyllä, mutta ainakin edellisen pääsiäisen tete-narsissit. Viime kesänä siemenestä kasvatetut monivuotiset unikot ja sormustinkukat ovat nekin kadonneet. Perennapenkissä on siis paljon aukkoja. Varmoja talvehtijoita ovat olleet akileijat ja arovuokko. Samoin päivänkakkara, jalopähkämö ja osa maksaruohoista ovat hengissä. Erityisen iloinen olen siitä, että köynnösruusu John Davis näyttäisi työntävän silmuja. Toivottavasti se on voimissaan.

Lämpö antaa kasvulle voimaa. Pihlajan lehdet kasvavat silmissä. Kohta vihertää kaikkialla.

Hyörintää ja pyörintää

Ihana kevät on täällä. Aivan mahtavaa, kun aurinko paistaa ja lämmittää. Taidan herätä vihdoin talviunestani ja päästä puutarhapuuhien vauhtiin. Viikonloppuna piti tietenkin hankkia ensimmäiset orvokit.

 

Nuukailijana toivon, että muita kesäkukkia ei tarvitsisi hankkiakaan, vaan muuten pärjäisin omilla kylvöksilläni. Saapa nähdä, miten kylvöni onnistuvat.

Talviuniltaan on myös herännyt ainakin yksi pihan siileistä. Törmäsin siihen aamusella, kun kärräsin lehtiä marjapensaiden alle. Kovin siiliparka oli tuohduksissa yllättävästä tapaamisesta, mutta suostui sentään hieman vilkaisemaan minua. Taas kerran sain manata kännykkäni pientä muistia. Samalla kun jututin siiliä, poistin kiireesti joutavia kuvia puhelimesta, että saisin otettua kuvia. Ihana otos meni aivan sivu suun: siili nakotti hetken suoraan silmiini, mutta kun kuvaaminen olisi ollut taas mahdollista, se pinkaisi pakoon. Tämän parempaa kuvaa en siis saanut otettua.

Sääennusteiden rohkaisemana istutimme jo tomaatit kasvihuoneeseen. Koskaan ennen en ole ollut kasvihuonepuuhissa näin aikaisin, mutta kun luvissa on lämpimämpää, kuin viime vuoden kesäkuussa konsanaan, ryhdymme sunnuntaina tuumasta toimeen. Tosin viime yönä heräsin klo 5. tarkastamaan lämpömittarin, joka kauhistukseksein näytti -0,4. Kiireesti piti mennä laittamaan kasvariin muutama kynttilä palamaan. Onneksi tomaateille ei kuitenkaan käynyt mitään.  Ensi yö taitaa olla vielä vähän viileämpi, mutta sitten on selvästi lämpimämpää. Kasvari on nyt tupaten täynnä kaikenlaista kasvatettavaa. Pikkuhiljaa nekin siirtyvät omille paikoilleen. Amppeleihin laitoin tänään hajuhernettä ja köynnöskrassia. Ne kukkivat sitten vasta heinäkuusta eteenpäin.

Tänään laitoin myös esikasvatukseen kurpitsat, kaalin ja myös maissia, vaikka viime keväänä vannoin, etten sitä enää koskaan kasvata. Saas nähdä, kunka tänä kesänä suu pannaan.

Koko talven olen taas kerännyt munankuoria. Tänään murskasin ne ja ripottelin murut kukkapenkkiin sekä laatikkopuutarhaan. Yritin saada kuoret todella hienoksi kahden kiven välissä. Kivikautiset työkalut toimivatkin melko hyvin.

Laatikkopuutarha odottelee vielä hetken maan lämpenemistä ja tietenkin hevonpeetä ja täydennysmultaa. Sitten voinkin aloitella kylvöpuuhia.

Ensimmäinen kunnon puuhapäivä pihalla on takana. Kylläpäs on mukavaa!