Kerrankin toiveeni toteutui

Tammikuun postauksessa toivoin oikeaa talvea ja toiveeni on totisesti toteutunut. Olen saanut nauttia ihanasta lumisesta pakkastalvesta. Tällaisia talvien pitää ollakin. Kunnolla lunta, eikä mitään liukkaita lumettomia, ikuisia marraskuita, kuten muutama talvi on ollut.

21.1.2018

Hiihtäminen on sujunut kaupungin laduilla sekä itsetehdyllä peltoladulla. Oikein mainiota. Tosin nyt hiihtoloman lopuksi tullut flunssa teki taukoa hiihtoharrastukseen. Onneksi sääennuste lupaa talvisten päivien jatkuvan, niin saan vielä hiihdellä flunssan parannuttua. Tulisipa vielä kestohanget, niin saisi lasketella peltojen pintaa pitkin miten mielii. Kyllä minua hellitään.

Lunta on totisesti tullut. Tänään otetuista kuvista näkyy lumen paljous. Kolaajaa voi jo ehkä lumen lykkiminen kyllästyttää, mutta itse en ole vielä kolannut tarpeeksi.

14.3.2018

 Laatikkopuutarha näyttää kadonneen kokonaan.

14.3.2018

14.3.2018

Yksi laatikko sentään paljastaa salaisen puutarhan. Lumipeite on totisesti vankka ja toivonkin, että sen alla on kasvien hyvä talvehtia. Vähän nyt harmittelen, että en syksyllä ripotellut sormustinkukan siemeniä kukkamaahan. Olisivatkohan onnistuneet.?

8.3.2018

Pakkaspäivistä yritin ottaa ilon irti. Onnistuin tekemään veden jäädytyskokeen kiehuvaa vettä heittämällä.

Iloa talveen on tuonut lumen ja pakkasen lisäksi Väinö, joka ilmestyi meille tammikuussa. Olin kyllä jo varma, että kissaa  meille ei enää tule, mutta hiiret hakeutuivat liian innokkaasti sisätiloihin ja siimahäntiä vilahteli jo makuuhuoneessakin. Väinö osoitti heti tarpeellisuutensa upottamalla hampaansa luvattomiin vieraisiin. Jo ensimmäisellä viikolla ainakin neljä hiirtä joutui pienen pentukissan suuhun. Mainio kissa!

14.1.2018

Väinö on ollut meillä jo kaksi kuukautta ja on nyt neljän kuukauden ikäinen. Raivostuttava riiviö, joka säntäilee paikasta toiseen leluhiiri suussaan ja pudottelee koriste-esineitä sekä jyrsii kaikki sisäkasvit.

14.3.2018

Väinö on peloton ja rohkea kissa. Ulkonakin se on ottanut haltuunsa liiterin alusen ja komentaa siellä asustavia myyriä. Kunhan lumet sulavat päästään Väinön kanssa yhdessä pihahommiin :) Saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Katse alkaa kuitenkin pikkuhiljaa kääntyä kevääseen. Tomaatinsiemenet ovat mullassa enkä tänäkään vuonna oikein osannut pysyä kohtuudessa. Kylvin kuuden eri sortin siemeniä. Toivottavasti tänä vuonna tomaatit kasvavat viime vuotta paremmin. Vielä en kuitenkaan odota kevättä. Liian monta talviprojektia on vielä kesken, mm. se hiihtäminen.

Auringon valo lisääntyy pävä päivältä ja antaa elinvoimaa. Nautitaan talven valoisista päivistä. Ihana talvi. 

12 kuvaa vuodesta 2017

Vuosi on vaihtunut ja on jälleen tullut aika tehdä pikainen katsaus menneeseen. Jokaisesta menneen vuoden kuukaudesta olen etsinyt kuvan, mutta tuo kuva ei välttämättä kerro muuta, kuin sen hetken tilanteen. Seuraavana päivänä kuvauskohde on näyttänyt jo aivan erilaiselta.

22.1.2017

Tammikuu 2017 oli hyvin vähäluminen. Lunta satoi ja suli. Piha oli välillä kierällä, liukkaalla jäällä ja etenkin pihasaunaan meneminen pimeällä oli välillä ihan pelottavaakin. Hiihtokeleistä ei ollut tuolloin tietoakaan.

26.2.2017

Helmikuu samoin oli vähäluminen. Loppukuusta lunta kuitenkin satoi ja aurinko paistoi korkeammalta. Lisääntyvä valon määrä ihastutti ja antoi energiaa.

6.3.2017

Talven tuntua oli vielä maaliskuussakin ja silloin sain käytyä hiihtämässä muutaman päivänä. Pihan suuret vanhat koivut olivat kauniita huurteisinakin. Talvi 2017 jää muistoihin koivujen viimeisenä talvena, sillä lehtiä noihin koivuihin ei enää kevällä tullut.
Maaliskuussa aloitin kylvöpuuhat ja tomaatintaimet kasvoivat kevätauringon lämmittämällä ikkunalla.

14.4.2017

Huhtikuussa pihan vanhat koivut kaadettiin pitkän harkinnan jälkeen. Koivujen risuissa ja rungoissa riitti puuhaa pitkälle kevääseen. Silppusin lähes kaikki risut oksasilppurilla.Toki pieni pääsiäikokko tehtiin myös risuista. Kaikki polttopuuksi kelpaava pienittiin ja halottiin ja pinottiin ensin pihalle kuivumaan ja myöhemmin liiteriin. Pihalle tuli nyt paljon lisää valoa ja ehkä myös syksyinen harvaointiurakkakin hieman väheni. Koivujen kaadon jälkeen kuitenkin laskin, että pihalle jäi vielä 27 koivua.

Huhtikuussa odotin kovin säiden lämpenemistä, mutta turhaan. Talvi tuntui jatkuvan ja jatkuvan.

10.5.2017

Talvi ei päästänyt otteestaan vielä toukukuussakaan. Lunta satoi vähän väliä. Odotetut lämpimät kevätpäivät jäivät kokonaan tulematta. Luonto eli kuitenkin omaa elämäänsä ja vihreys valtasi hiljalleen maisemaa. Kylvötöihin pääsin kuitenkin vasta toukokuun viimeisellä viikolla.

14.6.2017

Kesäkuu ei sekään suonut lämpimiä päiviä. Onneksi aurinko sentään näyttäytyi. Omenapuut kukkivat ennätysrunsaasti, mutta ennätysmyöhään. Juhannus vietettiin koleassa säässä perinteiseen tyyliin. Viileä kesä pidensi tulppaanien kukintaa. Ne kukkivat komeasti koko kesäkuun. Kukat taisivat pitää viileydestä, toisin kuin minä.

10.7.2017

Pihan juhannusruusut eivät pitäneet kukinnallaan kiirettä. Vasta heinäkuussa ne availivat nuppujaan. Heinäkuussa kukki myös alkukesän kukkija särkynytsydän. Koleus jatkui heinäkuussakin. Päiväkahvit juotiin aina huvimajassa. Pihalle ei tehnyt mieli kattaa kahvipöytää. Huvimajasta oli paljon iloa, sillä sain sinne vihdoin päiväunisohvan itselleni. Siellä oli mukava levähtää töitten jälkeen.

21.8.2017

 Elokuussa odottelin kovasti säiden lämpenemistä, jospa vihdoinkin, mutta kesä jatkui totutulla tyylillä. Puutarhan satoa sai odottaa, eikä sitä loppujen lopuksi tullut paljon mitään.
Keväällä istutin suureen lintuhäkkiin Suomi100-juhlaistutuksen, jossa oli kaksi kärhöä. Toinen kärhö oli sinikukkainen "The president," jonka nimesin Sauliksi. Toinen oli valkokukkainen" Madame le coultre"-kärhö, jonka nimesin Jenniksi. Harmikseni valkokukkainen kärhö kuoli jossain vaiheessa, eikä siihen ehtinyt tulla yhtään kukkaa. Suomi100-istutus jäi siis hieman vaillinaiseksi Saulin tehdessä muutaman kukan.
Elokuussa teimme uuden vattumaan. Sadetta tuli sopivasti, niin kaikki taimet lähtivät kasvuun. Toivottavasti jänikset ja rusakot jättävät nyt talvella vatunvarret rauhaan.

14.9.2017

Syyskuu tarjosi ennätyssuuren omenasadon. Pihan kahden omenapuun oksat notkuivat hedelmien painosta. Omenat olivat puhtaita ja madottomia. Puiden antimista nautimme vielä nytkin, sillä teetätimme niistä tuoremehua. Siitä tuli oikein erinomaista.

9.10.2017

Lokakuussa pihan vaahterat värjäytyivät syysasuun. Pihalla riitti lehtien haravointia suurten koivujen kaadosta huolimatta. Hyötykäytän haravoidut lehdet aina pihalla, laitan niitä marjapensaiden sekä kuusiaidan juurelle. Sinne ne maatuvat pikkuhiljaa. Laitoimme myös niitä kasvimaalle vietyyn kompostikehikkoon pudokasomenoiden sekä kompostimullan kanssa maatumaan.
Ensilumi satoi, kun kellot siirrettiin talviaikaan.

1.11.2017

Marraskuussa valmistauduttiin talvilepoon. Välillä lunta satoi ja välillä se suli pois. Marraskuu kutsui takan ääreen tuijottelemaan kynttilöitä.

Joulukuussa 2017 Suomen viettäessä 100-vuotisjuhliaan, rohkenimme juhlan kunniaksi vetää lipun salkoon vielä kerran. Onneksi laho salko pysyi pystyssä, eikä lipputangon nuppikaan pudonnut.

Joulukuussa alkoi myös oikea talvi, ja pitkästä aikaa ei tarvinnut jännittää, tuleeko valkea joulu. Onneksi saimme paksun lumipeitteen, joka ei huvennut muutamista plussakelin säistä huolimatta.

Vaahteran lehden vuosi 2017 jää muistoihin pihakoivujen kaatamisesta. Muita suuria muutoksia ei tapahtunut. Kylmä kevät ja kesä söi intoa pihapuuhiin, mutta suunnitelmat  ensi kesälle on jo muodostumassa. Toivottavasti se on edeltäjäänsä lämpöisempi.

En malta olla laittamatta mukaan myös 13. kuvaa. Ostin jouluaaton pikakauppareissulla ale-amarylliksen neljällä eurolla. Kukkavarteen avautui todella upea kukka.

Blogi elelee hiljaiseloa. Elämässä on niin paljon muuta sisältöä, että harvoin ennätän kurkkimaan blogien kuulumisia saati kirjoittelemaan omaan blogiin. Talvisydän kuluu sisäpuuhissa ja harrastuksissa. Toivottavasti pääsen hiihtämään mahdollisimman usein ja toivon myös kovasti, että sää pysyy talvisena ainakin tammi-ja helmikuun. Sen jälkeen kevät voisi tulla ja lumet sulaa pois. Tietenkin kestohanget olisi mukava kokea ennen lumien sulamista.

Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Toivottavasti tästä tulee hyvä vuosi.

Ohtakarin jäävuoret

Tämän kevättalven erikoisin ja harvinaisin luonnonnähtävyys on ollut Lohtajan Ohtakarissa. meren rannalla. Edellisellä viikolla puhaltanut myrskytuuli oli kasannut jäitä matalikoille ja saarien vierustoille. Mekin käväisimme niitä ihmettelemässä, sääkin oli mitä hienoin talvisää. Mereltä puhalsi tosin hyytävä viima, mutta aurinko paistoi kirkkaasti.

Röykkiöt kiinnostivat muitakin ja etenkin lapset kiipeilivät yli 10 metriä korkeiden jäävuorien päällä.

Pääsiäiseen kuului kyllä paljon muutakin, mutta siihen ehtii palata sitten myöhemminkin. Nyt suunta uuteen. Iloa viikkoosi!

Aprillia!

Kesä on kuulemma peruttu. Maapallo on muuttanut jotenkin typerästi suuntaansa ja tästä eteenpäin kuljemme kohti synkintä talvea. Sen tietää siitä, että lumisateet, joita kovasti tammikuussa odottelin, ovat vihdoin saapuneet.

Ruskea, lumen alta jo paljastunut maa, on saanut uuden valkean peitteen. Lunta tulee vain lisää ja lisää. Mustan mullan alla odottavat kukkasipuleista alkanut vaatimaton ja arka kasvu, on vetäytynyt takaisin sipuleihin. Lumi peittää niiden nukkumapaikat pehmeälle peitolla.

Pihan linnut turhaan etsivät ruokaansa maasta, niiden täytyy aloittaa uudelleen ruokailu lintulaudalla.

Hetken ennätin kuvitella, että pian pääsen puuhailemaan laatikkopuutarhalla. Taisi olla turha toivo. Lumi on peittänyt sielläkin maiseman.

Kuvistakin tuli kummallisen tummia, vaikka ihan valoisaa mielestäni ulkona oli. Taidetaan siis mennä jälleen kohti pimeää aikaa.

Näissä tunnelmissa kohden huhtikuuta. 

Parasta talvea

Talvi alkoi näillä korkeuksilla aikaisin. Marraskuussa oli jo lunta maassa ja pakkastakin ihan koko ajan. Joulukuukin oli talvinen, mutta tammikuussa lumi suli ja lämpötila pysytteli nollan yläpuolella.
Muutamia tosi kylmiä pakkaspäiviä oli tammi-helmikuussa, mutta lunta ei vain satanut. Kaikkialla oli paksu jääkuori ja ainoastaan nastakengillä oli suht turvallista kävellä. Helmikuussa aloin jo tottua lumettomuuteen ja aloin kääntää katsetta kevättä kohden ja sitten tuli kunnon lumisateet.

Nyt maaliskuun alussa on talvi parhaimmillaan. Lunta on maassa, taivas on kirkas ja aurinko alkaa jo lämmittää toden teolla. Ihaninta talvea. Onnekseni olen myös päässyt hiihtämään kotimaisemissa muutaman kilometrin.

Pihan vanhat koivut huurtuvat kauniisti pakkasöinä. Samoin vaahteran oksat kuorruttuvat kuuralla.

Jokakeväinen kevätahistuskin nostaa hieman päätään. Kevätahistus on sitä, että haluan talven jatkuvat niin, että kevät ei vielä alkaisikaan. Se on ihan hullunkurista, sillä tietenkin odotan kevättä ja kesää, mutta tässä vaiheessa kauhistuttaa ajatus siitä, että kevät ja kesä huristavat ohi niin nopeasti ja kohta on taas talvi, joten on parempi pysytellä vielä talvessa, niin on jotain, joka on vielä edessä. Kevätahistus kyllä helpottaa, viimeistään silloin, kun koivussa on isot lehdet. Sitten annan vain ajan kulua ahistumatta. Hankalaa tuo kevätahistus, mutta joka vuosi se iskee tavalla tai toisella juuri näihin aikoihin.

Kevättä lupaavat aurinkoiset päivät väistyvät ja tekevät tilaa uusille lumisateille. Talvi ei päästä helpolla otettaan. Ehkä kevätahistus on tänä keväänä hieman lievempi ja rupean jo pian odottamaan lumen sulamista.

Vähäluminen tammikuu

Pidän kovasti talvesta ja lumesta ja siksi minua nämä nykyiset ilmastonmuutostalvet kovasti harmittavat. Tosin on näitä kuulemma ollut ennenkin. Äitini juuri kertoi tammikuusta -71, jolloin kotitalomme piha oli ollut lumeton ja aivan kierällä jäällä. Itselläni ei ole tuosta talvesta juuri muistikuvia, vaikka olenkin ollut jo 6-vuotias. Omissa muistoissani talvet ovat aina olleet runsaslumisia.

Meidän pihallemme osuvat etelä-ja länsituulet erityisen hyvin. Ne ottavat vauhita peltoaukeilta ja pääsevät esteettä syömään vähäisenkin lumen pihalta. Lisäksi vanhat koivut ainakin hieman hidastavat lumen kerääntymistä. Tänään otetuissa kuvissa näkyy hyvin tämän hetkinen lumitilanne. Lämpötila oli tänään nollan tuntumissa ja tuuli puhalsi etelästä. Iltapäivällä aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta. Ihan keväiset tunnelmat, vaikka pitäisi olla sydäntalvi.

Pihan kaikki kulkureitit ovat todella liukkaat. Isäntä on niitä hiekoitellut, mutta itse liikun aina nastat kengissä. Saunaankin kuljen nastat jalkojen alla. En halua rikkoa luitani jäätiköllä.

Onneksi lunta on sen verran, että se hieman valaisee maisemaa. Perennapenkissäkin on pieni jäätynyt lumikerros. Toivottavasti se suojaa edes hieman monivuotisia- ja sipulikasveja. Viime talvena esikot, sormustinkukat ja monet muut katosivat tuosta kukkapenkistä kokonaan. Omenapuun alle istutettu kärhö taitaa olla jo mennyttä, mutta onneksi se ei niin kallis ollutkaan.

Jotain vihreää lumen alla pilkistelee. Olisikohan se sormustinkukan lehtiruusuke tai voihan se olla bellkisenkin lehti.

Viime kesänä perkkaamani toinen perennapenkki on ihan paljas. Istutin siihen kuunliljoja, jospa ne selviytyisivät. Jos eivät selviydy, niin sitten ensi kesänä uusi yritys. Semmoista se on tämä puutarhanhoito.

En osaa yhtään aavistella, onko talvi jo tehnyt tuhojaan, vai olisiko lumesta vielä hyötyä. Niin tai näin odotan vielä kovasti lumikinoksia. Haluaisin vielä hiihdellä pellolla ja sitten huhtikuussa lumet saisivat lähteä yhdessä hujauksessa.

Näissä mietteissä uuteen viikkoon.

P.S. Tekaisin Vaahteran lehdelle Facebookiin omat sivut. Käykääpä tykkäämässä :)

Keväästä syksyyn laatikkopuutarhalla

Laatikkopuutarha nukkuu talviuntaan ohuen lumipeitteen alla. Vielä ei ole aika ajatella kylvötöitä, vaan nyt on mukava muistella edellistä viljelykautta ja katsella kuvia viime viljelykaudelta.

Laatikkopuutarhan viljelykausi alkoi maaliskuussa, jolloin oli siementen hankinnan ja suunnittelun aika. Olen aika suurpiirteinen suunnitelmissani, mutta yritän noudattaa jonkunlaista viljelykiertoa noissa laatikoissa. Huhtikuussa pääsin jo hieman puuhailemaan ja yritin irrotella viimeisiä talven alle jääneitä edellisvuoden kasvustoja, mutta multa laatikoissa olivat vielä kauttaaltaan jäässä.

13.4.2016

Toukokuussa onneksi routa suli ja pääsin kunnostamaan laatikoita istutus- ja kylvökuntoon. Jokaiseen laatikkoon laiton reilun ämpärillisen hevonpeetä, mutta sitä olisi voinut olla enemmänkin. Kasvisten kasvu olisi voinut olla rehevämpää. Toukokuussa harakat ja naakat vierailivat tonkimassa hevonkikkareista kauranjyviä, levittelivät kylvetyt siemenet ja nokkivat kylvöjen suojaksi levitetyt harsot reikäisiksi. Onneksi satoon linnuilla ei varmaankaan ollut suurta tuhoa. Alkukuusta laatikkopuutarha näytti paljaalta ja karulta.

4.5.2016

Onneksi kevään vihreys ja kukat saapuivat ja laatikkopuutarhan ilme muuttui.

31.5.2016

Toukokuussa sain jatkettua kiveyksen tekemistä laatikkopuutarhan reunalle. Nyt laatikoiden välit ja yläreuna on valmiina. Olin kyllä suunnitellut tekeväni kiveyksen kokonaan valmiiksi, mutta kasvusto ryöpsähti yhtäkkiä reheväksi, niin en mahtunut tekemään enempää. Ensi keväänä on sitten selvät suunnitelmat etenemiselle.

23.5.2016

Kesäkuussa kasvu jatkui harsojen alla, ja heti kesäkuun alussa sain jo hieman satoa.

5.6.2016

6.6.2016

Kesäkuu oli viileä ja tuulinen ja kaalikoit hyökkäsivät munimaan parsa-, kukka- ja lehtikaalien lehdille. Kaalien väliin istutetut pienet samettikukat tehosivat vain osittain. Luomuin toukkien torjuntakeino oli toukkien nyppiminen ja liiskaaminen sormien välissä.

2.7.2016

 
Heinäkuussa laatikkopuutarha alkoi näyttää kukkealta. Ympäristön perennapenkit rehevöityivät ja kukkia riitti pitkälle syksyyn.

24.7.2016

Heinäkuussa laatikkopuutarhan käytävät täyttyivät edellisen kesän unikoiden varistamista siemenistä nousseista unikoista. Ensi kesänä pitää olla hieman ronskimpi ja poistaa kukkataimet pieninä. Elokuussa käytävät olivat miltei läpikulkemattomia. Laatikkopuutarha on kauneimmillaan elokuun alussa ja sato on runsaimmillaan.

14.8.2016

Elokuun alkupuolella krassi aloitti kukintansa köynnöskaaressa. Köynnöstävä kesäkurpitsa ei oikein ehtinyt nousta ollenkaan kaarelle. Ehkä ensi kesänä koetan kasvattaa kaaressa jotain sellaista, joka kukkisi koko kesän.

31.8.2016

                                            
Ensimmäisenä laatikkopuutarhakesänä onnistuin kasvattamaan maissia, mutta nyt kaksi kesää on maissi kasvattanut vain lehteä. Viime kesänä maissi heilimöi elokuun lopussa, jolloin tähkän kasvun mahdollisuutta ei enää ollut. Ensi kesänä en enää kasvata maissia, vaan käytän senkin tilan järkevämmin. 

23.8.2016

Syyskuun alku oli vielä kukkeaa aikaa. Näkymä olhuoneen ikkunasta miellytti silmää. Harmi, että suurimman osa vuotta tuo maisema on ruskeanharmaata tai valkoista.

4.9.2016

Syyskuun puolivälin jälkeen hallayö tuhosi suurimman osan laatikkopuutarhan komeudesta ja lokakuun alussa alkoi syyssiivouksen aika. Lehtikaalia, porkkanaa ja persiljaa sain hakea lumentuloon asti.

1.10.2016

Talvi tuli marraskuun alussa ja alkoi laatikkopuutarhan talvilepo. Olohuoneen ikkunasta on mukava seurata liikehdintää laatikkopuutarhalla. Yksinäinen fasaanikoiras löytää mukavan suojapaikan Kainon Kuohun partaalla olevien mäntyjen juurelta.

6.12.2016

Katsaus laatikkopuutarhan vuodenkiertoon laittaa aivot raksuttamaan ja muistan nyt paremmin  kaikki aikomukseni ja viime kesän erehdykset. Toivottavasti muistan ne myös sitten, kun on viljelysten aika.