Kierrätystä pihalla

Ostaessamme talon ja puutarhan, saimme kaupan mukana pihalla olevan hirsisen pöytä-penkkiyhdistelmän. Koska mellä oli omat mieluisammat pihakalusteet, hirsipöytä jäi apupöydäksi ja saattoihan joku sen ääressä joskus istahtaakin. Keväällä jo uhkasin hirsipöytää hävityksellä, mutta kaikkea en sentään ole ehtinyt ja pöytä on jököttänyt paikallaan ja ollut kukkimistaan odottavien pelargonioiden sijoituspaikka.

Tänään silmäni osuivat taas tuohon hirsipöytään ja siitä se ajatus sitten lähti. Painavat pöytä ja penkit siirrettiin verstaan aurinkoiselle seinustalle. Toinen penkki nostettiin pöydän päälle ja toinen penkki jäi pöydän eteen. Siinäpä on minulle oiva kukkataso pihan lämpimimmällä paikalla.

Siirsin pöydälle myös kasvihuoneessa ahtautta aiheuttaneet kirsikkatomaatit. Jospa lämpöä riittäisi tomaattien kypsymiseen tuossa seinustalla. Nyt kaikki pihan irtoruukut on koottu samaan läjään ja kastelu sujuu helposti, eikä sinkkiämpäressä olevat tomaatit saa liikaa vettä räystään alla.

Hirsipöytä pääsi siis uusiokäyttöön ja onkin tukeva teline kukille. Tuulet eivät sitä hevin heiluttele.
Toivottavasti pelargoniat aukaisevat pian nuppunsa ja vihreyteen tulee muutakin väriä.

Kesävaatteet kirpparilta

Sataa jo kolmatta päivää peräkkäin. Pihalla olisi vaikka kuinka paljon tekemistä, mutta en vaan ole viitsinyt tuonne ropinaan mennä patsastelemaan. Sademittaria olen tyhjentänyt ahkerasti ja varmaan kohta 100 mm raja lähestyy. 

Sisäpuuhatkaan eivät oikein inspiroi, mutta jotainhan aikansa kuluksi pitää tehdä. Kameraton elämä päättyi maanantaina ja olen yrittänyt päästä sinuksi uuden Olympuksen kanssa. Harmi vain, että sade ei oikein päästä ulos harjoittelemaan kuvausta. Yritän siis tutustua mikrojärjestelmäkameran saloihin idioottivarman pikku pokkarin jälkeeen. Opaskirjaa selaamalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta tullaan tutuiksi, enkä vielä ole ollenkaan varma, teinkö oikean valinnan.

Sadepäivänä on hyvä järjestellä myös vaatekaappia ja samalla muistella, mitä on tullut luvattua. Tein uuden vuoden lupauksen ja liityin Vuosi ilman uusia vaatteita-haasteeseen. Haasteen tavoitteena on herätellä ihmisiä vastuulliseen kuluttamiseen sekä huomioimaan tekstiiliteollisuuden työntekijöiden työolosuhteita sekä ekologista elämäntapaa. Aivan en ole onnistunut tuossa vaatteenostolakossa, mutta toisaalta olen opetellut etsimään kirppareilta itselleni päällepantavaa. Tässäpä hieman kuvia tämän kesän kirpparilöydöistä.

Sininen Espritin pusero 2€ ja musta H&M pusero myös 2€. 

Kangaspuserot säilyvät usein paremmassa kunnossa ja nämä ovatkin mukavia lämpimällä säällä. T-paitoja ei juuri kirpparilta kannata katsella. Itse en ole löytänyt yhtään hyväkuntoista t-paitaa sieltä.

Polvipituinen mokkahame oli aivan pakko ostaa, olihan se juuri oikean kokoinen ja hyväkuntoinen. 

Mokkahame H&M vain 50 cnt.

Kirpputorien neuleet ovat usein nyppyisiä ja venyneitä ja yleensä jätän ne ostamatta. mutta harmaa, pitkähihainen neule oli todella hyväkuntoinen ja kaikenlisäksi luomupuuvillaa.

Marc´o Polon neule 3€.

Kirppariasut täydentyvät tietenkin kesälaukulla. Nykyinen paperinaruinen kesälaukku alkaa vedellä viimeisiään, joten tässäpä uudet tilanteeseen sopivat laukut.

Takempi, varmaan käyttämätön laukku 4€, edessä korilaukku 1€.

Housuja en ole itsellein kirpparilta löytänyt, vaikka uudet pitkälahkeiset kesähousut ovat hankintalistalla. Kenkiä en ole katsellutkaan, sillä pärjään hyvin olemassaolevilla.

Uudet kesävaatteet tulivat tällä kertaa hyvin edullisiksi. Nämä maksoivat yhteensä 12,5€.

Tässäpä ensimmäiset blogikuvat uudella kameralla. Ehkä minusta tuleekin muotibloggaaja :)
Harjoiteltavaa riittää kuvaamisessa, mutta ehkä pikkuhiljaa.

Jos haluat tietää lisää hankkimastani kamerasta, voit kurkata vaikka tästä linkistä (klik).

Suojassa häkin sisällä

Taannoin heitin täällä ideakilpailun, jossa tarkoituksena oli saada vinkkejä suuren lintuhäkin somistamiseksi. Kiitos kaikille ideointiin osallistuneille. Kaikissa vinkeissä ehdotettiin jotain roikkuvaa amppelikukkaa tai köynnöstä. Minna heitti ihanan ajatuksen keijupuutarhasta sammalineen häkin alaosaan. Gitta tarttui myös keijuideaan ja ehdotti keijunmekkoa häkin sisälle.

Olihan minulla toki jo hajanaisia ajatuksia häkin suhteen ennen ideoiden pyytämistäkin, mutta on välillä hauska tuuletella omia ajatuksia, kun saa vinkkejä toisilta. Maria Luomulaaksosta olisi kovasti mielinyt lintuja häkin sisälle, mikä olisi ollutkin hauskaa, mutta nyt päädyin pitämään linnut häkin ulkopuolella, sillä roikkuvaksi laitoin tylsästi amppelimansikkaa. Pienen budjetin puutarhassa amppelimansikat ostetaan tietenkin taimina ja ne istutetaan kotona vanhoihin amppeleihin. Mansikoista leikataan myös rönsyt ja laitetaan nekin samaan multaan. Nyt jokaisessa amppelissa on kaksi ostotainta ja rönsyt lisäksi. Pieniä mansikanalkuja onkin jo kasvamassa, mutta eihän tästä talven mansikoita kerätä.

Häkin pohjalle tuli vanha perunalaatikko, johon istutin keijunmekon. Sille seuraksi laitoin paratiisikukan, joka tuli vastaan puutarhaosastolla. Aivan uusi tuttavuus minulle. Lisäksi ostin pieniä lobelian taimia, jotka toivottavasti rehevöityvät ja täyttävät multapinnan kokonaan. Häkin pohjalle meni myös kellarissa talvehtinut hortensia, joka ei oiken ole suostunut kasvamaan, vihertää kylläkin.

 

Paratiisikukan nuput eivät ole vielä kunnolla auenneet, joten se näyttää melko vaatimattomalta juuri nyt. Kaupassa sentään näin sen kukkivana, joten siksi valitsin sen. Sopiihan se myös keijunmekon väreihin. 

 

Pohjalle laitoin vielä jotakin, josta sainkin oikeastaan idean häkin käytölle seuraavalle kesälle. Olin kylvänyt lehtikaalia niin reilusti, että taimia oli vielä jäljellä. Laatikossa kasvaa nyt myös kuusi lehtikaalta. Ensi kesänä taidan laittaa häkin laatikkopuutarhaan ja lehtikaalit sinne suojaan jäniksiltä.

Toistaiseksi juuri valmiiksi istutettu häkki näyttää hieman tylsältä. Ehkä kalterit ovat liian tiheät ja kasvit eivät näy kunnolla. Toivottavasti keijunmekko kasvaa rehevästi ja kietoo häkin kukkaverhoon. Pitäisikö vielä käydä puutarhalla kyselemässä toista keijunmekkoa?

Häkki saa olla kesän lipputangon juurella, se taitaa olla pihan aurinkoisin paikka. Toivottavasti mansikat kypsyvät siinä makoisiksi.

Kiitos vielä kerran
Minna Mama`s garden blogista
Between Rikkaruohoelämää blogista, 
Maatuska Selätön puutarhuri blogista
Maria  Luomulaakso blogista 
Saara Arto ja Saara blogista
Gitta Puutarha on kotini blogista

Kiva kun laitoitte ideat jakoon. Ehkä vielä myöhemmin palaan tuonne mansikkakeijujen häkille täällä blogissa.

Olo kuin lottovoittajalla

Olen niin onnekas! Olen saanut hyviä uutisia lääkäriltä. Talven ja kevään aikana olen ollut kahdessa leikkauksessa ja sydän syrjälläni odotellut lausuntoja patologilta. Tutkimukset on tehty, eikä jälkimmäisessä leikkauksessa poistetussa osassa ollut yhtään syöpäsolua. Mikä helpotus, kun ennätin jo kuvitella joutuvani vielä kolmanteen leikkaukseen.  Aikaisemman suunnitelman mukaan sädehoidon piti alkaa muutaman viikon kuluttua leikkauksesta. Kävinkin viime viikon lopulla sitten kuulemassa lääkärin sädehoitosuunnitelmaa. Mukavan oloinen vanhempi naislääkäri tutki papereitani ja minua. Lopulta hän totesi: Eiköhän tämä ollut tässä. Sädehoitoa ei tarvitakaan, sillä sen haitat keuhkoille ja sydämelle ovat minun tapauksessani hyötyä suuremmat.

Olen siis todella onnekas, että syöpäsolut on ajoissa leikattu ja nyt jäljellä on vuosittaiset kontrollit ja tietenkin omatoiminen tunnustelu ja mahdollisten muutosten tarkkailu. Syöpä diagnoosina säilyy, mutta tunnen itseni elinvoimaiseksi ja terveeksi. Elämä hymyilee. Tuntuu, kuin olisin saanut lottovoiton.

Hyvien uutisten innoittamana tein hieman ruusuostoksia. Eräässä kukkakaupassa oli ilmeisesti kuviteltu äitienpäiväruusujen valtavaa menekkiä, mutta vielä viikko äitienpäivän jälkeen ruusuja oli monta rullakollista myymättä ja kaikki oli alennettu -50%. Nuukailija osti kolme pienempää ja kaksi isompaa ruusua, yhteensä 17 euroa.

Aivan priimakunnossa ruusut eivät enää olleet, mutta istutin ne ruukkuihin joissa ne saavat vahvistua ja kasvattaa lisää nuppuja. Ehkäpä kesän mittaan pihalla kukoistaa kaksi ruusua, jotka näyttävät samanlaisilta, kuin nimikyltissä luvataan.

Lupaan laittaa kuvan tänne blogiin, jos ruusu muistuttaa yhtään tuota kyltin kuvaa.

Ihana keväinen viikko on alkamassa. Jospa puuhailisin pihalla.

Erilainen kevät ja ensimmäinen voimakuva

Tässä keväässä kaikki on toisin. Syksyllä aloitetut opinnot ovat loppusuoralla ja on viimeisten tehtävien ja lähijaksojen aika. Muutaman viikon päästä saan palkinnon talven uurastuksesta ja mahdollisuuden uusiin mielenkiintoisiin työtehtäviin. Jotenkin opiskelukärpänen puraisi kuitenkin kunnolla ja aloitin toisenkin opintokokonaisuuden joka vielä jatkuu vielä syksylläkin. Sekin liittyy osin työhöni ja osin harrastukseeni. Tämä kevät on kuitenkin aivan erilainen, kuin mikään aikaisempi. Suurin erilaisuus liittyy itseeni.
 

Sinivuokot avaavat nuppunsa ensimmäisenä.

Syksyn ihanina lämpiminä päivinä rinnalleni laskeutui papillooma, joka nyt kevään korvalla osoittautui mustaksi perhoseksi. Talvella kävin jo pienessä leikkauksessa, ja ajattelin kaiken olevan siinä. Niin sanoivat lääkäritkin. Vähän ennen pääsiäistä tuli puhelu jossa pyydettiin käymään lääkärissä. Silloin arvasin heti, mistä oli kysymys.

Nyt olen käynyt uudelleen leikkauksessa ja opettelen elämään syöpäpotilaana. Muutaman viikon päästä tiedän jatkosta. Leikkauksen jälkeen elelen hieman hissukseen, tekemättä mitään raskasta ja likaista työtä. Ihanista aurininkoisista kevätpäivistä käyn nauttimassa pienillä lenkeillä ja istuskelemassa huvimajassa. Haravointi ja maan kääntäminen saavat nyt odottaa. Se ei ole niin tärkeää. Onneksi en kuitenkaan ole juuri kipeä. Jotkut liikkeet tuntuvat hieman leikkausarvessa, mutta paikoillaan ollessani en muista koko asiaa. Nyt on siis aivan pakko keskittyä elämään nojatuolin ja tietokoneen välissä.

Lumet ovat kauan sitten hävineet täältäkin, mutta maa on edelleen syvässä roudassa. Eilen yritin kiskasita laatikkopuutarhassa törröttäviä rankoja pois, mutta eivät lähteneet. Sipulikukatkaan eivät anna elomerkkejä itsestään, vaikka jonakin keväänä krookuksen kukkia putkahtaa esiin jo maaliskuun lopussa. Aurinko onneksi paistaa ja hieman lämmittääkin.

Kasvulaatikoiden reunat on juuri tervattu

Taimia minulla on ikkunalaudat täynnä ja kovasti odottelen, että saisin viedä niitä jo kasvihuoneeseen, mutta joka yöksi on luvattu pakkasta, joten pitää vielä odotella. Kuitenkin tarvitsisin kiireesti tilaa uusille esikasvatettaville. Multaa en saa nyt paljain käsin käsitellä, ettei haava pääse tulehtumaan, joten on ihan hyvä hieman odottaa multahommien kanssa.

Tomaatin taimia löytyy seitsemää eri lajiketta.

Kainon Kuohun reunalla olevasta huvimajasta ajattelin kehitellä itselleni terapiahuoneen. Se on nykyiselläänkin ihan kiva, mutta haluaisin tuunata sitä vielä lisää ja piristää itseäni sillä tavoin. Ehkä kirpparilta löydän sopivia tarvikkeita. Uusia juttuja en nyt mielelläni osta, vaikka niillähän saisi nopeasti kivan näköistä. Elän vielä hetkisen opiskelijabudetilla joten nuukailu pitää pintansa. Kirppariostokset ovat myös ekologisia.

Huvimaja ennen kevätsiivousta.

Elämä jatkuu samaan malliin. Yritän pitää mielen korkealla ja piristää itseäni voimakuvilla. Niitä laittelen jatkossa tännekin. Olkoon tuo alun sinivuokkokuva ensimmäinen voimakuvani.

Tuolien muodonmuutos

Joulun alla sain pitkäaikaisen aikomukseni vihdoin toteutettua. Ruokapöydän tuolit saivat aivan uudet päällysteet. Jo oli aikakin, sillä Askon valmistamat pöytä ja kahdeksan siihen kuuluvaa tuolia on ostettu jo liki kuusi vuotta sitten ja aiottu päällystää saman tien.

Nyt päällystäminen tuli ajankohtaiseksi, kun syksyllä löysin kirpputorilta sopivan huonekalukankaan. Olen hieman huono valitsemaan ja päättämään, mutta nyt päätös oli helppo tehdä, kun vaihtoehtoja oli vain yksi ja sekin niin halvalla, että heikotti. Muutaman metrin pala ruusuista huonekalukangasta maksoi ainoastaan 12 euroa. Sehän piti korjata talteen. En tiedä olisinko ostanut juuri tuollaista kangasta kangaskaupasta, mutta siinä oli kauniit, vanhahtavat värit, jotka miellyttivät silmää.

Läheisestä verhoiluliikkeestä ostimme superlonilevyjä, jotka olivat tarkoitettu juuri tällaisten tuolien päälle. Ne maksoivat yhteensä 23 euroa. Omista varastoista löytyi vielä vanulevyä, jota laitoimme superlonin päälle kaksi kerrosta.

Verstashuone on oiva paikka pienten nikkarointitöitten tekoon, ja siellä myös näiden tuolien ehostuskin tehtiin. Aluksi vanhat päälliset purettiin ja tuolien rungot puhdistettiin.

Ensimmäiset tuolit kävivät harjoittelusta ja mitä useamman tuolin saimme valmiiksi, sitä joutuisammin työ kävi. Kummallakaan meistä ei ole aikaisempaa kokemusta juuri päällisten laitosta. Sormivoimat joutuivat koetukselle, kun kangasta piti venyttää tiukalle ja sitten hakasnaulaimella nitoa se paikoilleen.

Osa tuoleista on käytössä keittiön pöydän tuoleina. Niitä siirrellään ison pöydän ääreen tarpeen mukaan. 

Kylläpäs on luksusta juoda kahvia ruusujen päällä istuen. Uudistetut tuolit ovat myös paljon alkuperäistä pehmeämmät.  

Joulun aika alkaa olla takana. Nyt alkaa arkinen aherrus ja paneutuminen opintojen pariin.

Pakkaset paukkuvat, mutta onneksi sisällä on lämmintä.

Lupauksia uudelle vuodelle

Tavallisesti en tee mitään uuden vuoden lupauksia. Olen hieman liian malttamaton pitämään lupauksiani ja toisaalta elän melko terveellistä elämää (mielestäni) joten siinäkään ei tahdo löytyä mitään luvattavaa. Oikeastaan myös liiallinen ehdottomuus ei oikein sovi minulle, sillä loppujen lopuksi olen hyvin mukavuudenhaluinen. Aina voi kuitenkin yrittää syödä terveellisemmin tai liikkua enemmän.

Liikuntaa pitäisikin lisätä kovasti. Oi voi. Tietokone sylissäni tunnen, kuinka alan jälleen aivan juurtua nojatuoliin. Niskat ovat jumissa ja oikea käsivarsi alkaa puutua.  Jokapäivänen lenkkeilykään ei oikein riitä vetreyttämään jumiutuneita paikkoja. Tietokonehommista pääsen eroon, kun opiskelut loppuvat ja niihin menee kuitenkin koko talvi. Eli jälleen eletään sitku- elämää siinä suhteessa,

Koska liikunta jää vähäiseksi, jotain pitää tehdä, etten keväällä aivan vyöry pallona ovesta pihalle. Olenkin päättänyt jättää sokerin syönnin kokonaan. ( siis ainakin tammikuuksi :)) Hyvästi siis joulusuklaat, piparit, kakut ja pullat. Onneksi ne ovatkin kohta lopussa ja uusia en siis leivo. Pärjään hyvin ilman sokeriakin, koska juon kahvini ilman sitä. Aamujugurttini syön pakastemarjojen kera, kuten tähänkin asti. 

Suurin lupaus, jonka aion tehdä on liittyminen Facebookissa Vuosi ilman uusia vaatteita-tapahtumaan. Tulevana vuonna en siis osta yhtään uutta vaatetta kaupasta. Ohjeistuksessa on kyllä lupa ostaa kolme uutta vaatetta, jos niille on pakottava tarve. Ostolakko ei koske sukkia eikä alusvaatteita. Tapahtuman tarkoituksena on vähentää vaatteista syntyvää jätettä sekä kiinnittää huomiota vaatteiden alkuperään ja laatuun. 

Tulevana vuonna teen siis vaateostokseni kirpparilta. Vaikka ostankin kirpputoreilta tavaroita, on minun ollut vaikea ostaa sieltä vaatteita itselleni. Olen ajatellut tämän johtuvan siitä, että lapsena jouduin käyttämään paljon toisten vanhoja vaatteita ja sain harvoin mitään uutta. Olen toki ostanut vanhoja vaatteita, jos jokin helmi on sattunut kohdalle,mutta kovin harvoin sellaista on tapahtunut. 

Haluaisin myös elvyttää käsityöharrastuksen uudelleen ja tehdä myös itse joitakin vaatteita, kuten olen ennen tehnyt. Ensimmäisen kirppariostoksen teinkin jo eilen, kun paikallisesta fb-kirpparyhmästä löysin aivan kelpo neulejakun viidellä eurolla.  Opiskelijabudejtilla elävälle kirppariostokset ovatkin oikein sopivia. 

Vaatevarastoni ei ole kovin suuri, mutta luulen pärjääväni sillä, kenkiäkin on riittävästi sekä ulkovaatteita.Haasteita tuovat tilanteet, joissa tarvitaan ns. parempia vaatteita. Niitä ei tahdo nykyiselläänkään löytyä kaapista, jos semmoiselle tulee tarvetta. 

Lupaan silloin tällöin postata selviytymisestäni. Katsotaan miten onnistun. Jos innostut, liity joukkoon. Tehdään yhdessä omaa pientä osuuttamme ilmaston ja ympäristön hyväksi.

Kesäkukkia nuukailijan malliin

Tänä keväänä olen ollut huono asiakas puutarhalla sekä markettien puutarhaosastoilla. Olen ostanut vain siemeniä ja multaa. Onhan näissä liikkeissä ollut aivan ihania kasveja tarjolla ja joskus ihan täytyy hillitä ostohaluja, etten tekisi mitään harkitsematonta. Esikasvatushullutuksesta on ollut myös hyötyäkin: Olen säästänyt pitkän pennin, vai pitäisikö sanoa senttejä. Omat esikasvatelmat eivät vain ole vielä kovin edustavia, vaikka ne ovat olleet kasvihuoneessa virkistymässä jo pitkän aikaa.

Ovenpieleen, kuistin ikkunoitten alle kasvatin samettiruusuja, joitten väliin laitoin persiljaa ja oreganoa. Siitä on nopsa hakea yrttejä keittiöön. Samettiruusu on ollut aina inhokkini, mutta nyt tulin kokeilleeksi sen kasvatusta ja voi olla, että jäi viimeiseksi kerraksi. Sen helppoutta kehutaan, mutta minun piti laittaa monet siemenet multaa, ennenkuin onnistuin kasvattamaan nuo kahdeksan kappaletta. Kukinta on vielä kovin vaatimatonta, mutta toivottavasti kesän mittaan se runsastuu.

Kevättalvella otin talvehtineista pelargonioista pistokkaita ja ne ovat nyt huvimajassa tuulensuojassa odottelemassa nuppuja ja paikkaa pihalla. Pelargonian alkuja on ollut n.10 ja lisäksi ne alkuperäiset, joista pistokkaat on otettu, joten niiden suhteen olen kyllä omavarainen.

Kasvihuoneessa on kasvamassa agapanthus Alba, eli valkoinen sinisarja. Se on vielä kovin pieni, vaikka se on ollut yli kaksi kuukautta ruukussaan. Toivottavasti saan sen kukkimaan.  Daaliatkin odottavat tuulen tyyntymistä, jotta voisin nostaa ne taas ulos ja ehkä kukkapenkkiin. Joissakin daalioissa on jo nuppuja, mutta en taida olla kovin taitava niiden suhteen.

Kasvihuoneessa odottelevat myös kymmenen gladiolusta. Kuvittelin ostohetkellä istuttavani ne huvimajan vieressä olevaan kukkapenkkiin, mutta todellisuudessa siinä ei ole vieläkään mitään kukkapenkkiä, joten ehkä hankin niille ison ruukun, tai voinhan laittaa ne etupihan perennapenkkiin.

Kesäkukkani eivät ole siis vielä kovin kukkivaisia, siispä toivon kovasti säiden lämpenemistä. Anopin kanssa piipahdin eilen puutarhalla, josta mukaan tarttui myös hieman väriä tähän vihreyteen.

Sain mummilta elämäni ensimmäisen tuppaanipelargonian, nyt se toivottaa portailla sisään tulijan tervetulleeksi omien pelargonioitten vierellä. Tupsulaventeli on se ainoa oma hankintani tänä keväänä.

Tänään tuulessa on välillä ollut lämmin henkäys. Pihalla on ollut melkein kesäistä. Lomaviikko alkaa olla lopuillaan. Maanantaina taas työt kutsuvat. Mutta onneksi ensin on viikonloppu. Hyvää kesäistä viikonloppua kaikille!