Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Erilainen kevät ja ensimmäinen voimakuva

Tässä keväässä kaikki on toisin. Syksyllä aloitetut opinnot ovat loppusuoralla ja on viimeisten tehtävien ja lähijaksojen aika. Muutaman viikon päästä saan palkinnon talven uurastuksesta ja mahdollisuuden uusiin mielenkiintoisiin työtehtäviin. Jotenkin opiskelukärpänen puraisi kuitenkin kunnolla ja aloitin toisenkin opintokokonaisuuden joka vielä jatkuu vielä syksylläkin. Sekin liittyy osin työhöni ja osin harrastukseeni. Tämä kevät on kuitenkin aivan erilainen, kuin mikään aikaisempi. Suurin erilaisuus liittyy itseeni.
 
Sinivuokot avaavat nuppunsa ensimmäisenä.
Syksyn ihanina lämpiminä päivinä rinnalleni laskeutui papillooma, joka nyt kevään korvalla osoittautui mustaksi perhoseksi. Talvella kävin jo pienessä leikkauksessa, ja ajattelin kaiken olevan siinä. Niin sanoivat lääkäritkin. Vähän ennen pääsiäistä tuli puhelu jossa pyydettiin käymään lääkärissä. Silloin arvasin heti, mistä oli kysymys.

Nyt olen käynyt uudelleen leikkauksessa ja opettelen elämään syöpäpotilaana. Muutaman viikon päästä tiedän jatkosta. Leikkauksen jälkeen elelen hieman hissukseen, tekemättä mitään raskasta ja likaista työtä. Ihanista aurininkoisista kevätpäivistä käyn nauttimassa pienillä lenkeillä ja istuskelemassa huvimajassa. Haravointi ja maan kääntäminen saavat nyt odottaa. Se ei ole niin tärkeää. Onneksi en kuitenkaan ole juuri kipeä. Jotkut liikkeet tuntuvat hieman leikkausarvessa, mutta paikoillaan ollessani en muista koko asiaa. Nyt on siis aivan pakko keskittyä elämään nojatuolin ja tietokoneen välissä.

Lumet ovat kauan sitten hävineet täältäkin, mutta maa on edelleen syvässä roudassa. Eilen yritin kiskasita laatikkopuutarhassa törröttäviä rankoja pois, mutta eivät lähteneet. Sipulikukatkaan eivät anna elomerkkejä itsestään, vaikka jonakin keväänä krookuksen kukkia putkahtaa esiin jo maaliskuun lopussa. Aurinko onneksi paistaa ja hieman lämmittääkin.

Kasvulaatikoiden reunat on juuri tervattu

Taimia minulla on ikkunalaudat täynnä ja kovasti odottelen, että saisin viedä niitä jo kasvihuoneeseen, mutta joka yöksi on luvattu pakkasta, joten pitää vielä odotella. Kuitenkin tarvitsisin kiireesti tilaa uusille esikasvatettaville. Multaa en saa nyt paljain käsin käsitellä, ettei haava pääse tulehtumaan, joten on ihan hyvä hieman odottaa multahommien kanssa.

Tomaatin taimia löytyy seitsemää eri lajiketta.

Kainon Kuohun reunalla olevasta huvimajasta ajattelin kehitellä itselleni terapiahuoneen. Se on nykyiselläänkin ihan kiva, mutta haluaisin tuunata sitä vielä lisää ja piristää itseäni sillä tavoin. Ehkä kirpparilta löydän sopivia tarvikkeita. Uusia juttuja en nyt mielelläni osta, vaikka niillähän saisi nopeasti kivan näköistä. Elän vielä hetkisen opiskelijabudetilla joten nuukailu pitää pintansa. Kirppariostokset ovat myös ekologisia.

Huvimaja ennen kevätsiivousta.
Elämä jatkuu samaan malliin. Yritän pitää mielen korkealla ja piristää itseäni voimakuvilla. Niitä laittelen jatkossa tännekin. Olkoon tuo alun sinivuokkokuva ensimmäinen voimakuvani.


18 kommenttia:

  1. Ihana voimakuva!
    En tiedä, mutta voisin kuvitella, että juuri näin keväällä jaksaa parhaiten keskittyä myös itsensä hoitamiseen. Taimet ja puutarha kyllä odottavat ja uuden kasvun seuraaminen voimaannuttaa myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marietta! Valo ja kasvun seuraaminen sekä muuttolintujen paluu piristävät kyllä.

      Poista
  2. Voimia <3 kevät on minunkin mielestä parasta aikaa, niin mielelle kuin paranemiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Kevät saa mielen iloiseksi ja murheet tuntuvat pienemmiltä.

      Poista
  3. Puutarhalla ja kasveilla on terapeuttinen vaikutus. Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Gitta! Kohta onkin oikean viherterapian aika. Haavakin ehtii parantua ennen kylvötöitä.

      Poista
  4. Voi mäntti, suoraan sanottuna. Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään, joten jokainen tuntee jonkun sairastuneen, ellei peräti itse sairastu. Kolmen viime vuoden sisällä läheisistäni syöpään ovat sairastuneet äitini, poikani, anoppini ja paras ystäväni. Onnellista kuitenkin, että kaikki ovat toipuneet hyvin ja jokaisen kohdalla ennuste on ollut alusta pitäen hyvä, kuten se on maassamme useimmissa tapauksissa tänä päivänä.

    Tuskin tämä paljon sinua lohduttaa, mutta järkytyksen jälkeen elämä jatkuu, joskin jäljen se taatusti jättää. Sen näen hyvin pojastani, jonka maailma kyllä romahti vuosi sitten totaalisesti. Me vanhemmat peitimme oman tuskamme, jotta saatoimme poikaa tukea.

    Postauksesi on vakavista uutisista huolimatta hyvin positiivinen. Puutarha on ja pysyy, vaikka vähän vähemmän siellä nyt touhuaisitkin. Tuleepa kerrankin pysähdyttyä ja nautittua. Kenties päässä viriää uusia, mielenkiintoisia ideoita, joita jaksat taas myöhemmin toteuttaa uusin voimin ja innolla.

    Oikein iso voimahalaus ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Onneksi parantuneita syöpätapauksia on niin paljon ja heistä saa voimaa. Patologin tutkimukset näyttävät suunnan jatkohoidoille. Nyt pitää vain odotella niitä ja sitten huokaistaan helpotuksesta tai hermoillaan lisää. Ehkä nyt on hyvä aika ottaa rauhallisemmin.

      Poista
  5. Vakavista uutisista huolimatta positiivinen kirjoitus. Voithan järjestää itsellesi apua talkoiden avulla jos et jaksa odottaa. Toivon hyviä uutisia lääkäriltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talkoot kuulostavat kivalta ajatukselta. Kiitos vinkistä! Tosin ensi ja seuraava viikko ovat vielä tiukkaa opiskelua. Muutama viikko tiedon odottelua, se hieman hermostuttaa, mutta opiskelu antaa muuta ajateltavaa sillä aikaa.

      Poista
  6. Voi Leena miten ikäviä uutisia. Toivotaan että toivut sairaudesta, ainakin postauksesi on hyvin positiivinen. - En tiedä lohduttaako yhtään, jos kerron että minulla oli syöpä kymmenen vuotta sitten ja tässä edelleen porskutan! - Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä Anneli! Vastausten odottelu on nyt ikävin asia. Se kertoo miten tilanne kehittyy. Koitan pitää lippua korkealla osotteluaikana. Hienoa, että itse olet selvinnyt syövästä ja niin monet muutkin.

      Poista
  7. Koko tämä sinun sivusto näyttää voimaannuttavalta. Täten ilmottaudun vapaaehtoiseksi talkoisiin, jos semmosen keksit pittää. Mielessä oot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raija! Mun pitää ensin naputella nuo opiskelut loppun ennen talkoita. Pari viikkoa menee siinä. Jospa sitten se oliskin paketissa. Toukokuussa piän sitten lommoo. Sitten on aikaa.

      Poista
  8. Itsellänikin on vielä viiden vuoden takainen mustakevääni kirkkaana mielessä. Jokaisen elämässä tulee väistämättä vastaan niin mustia kuin niitä kirkkaimman vihreitäkin aikoja. Voimia sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuesta Minna! Onneksi aurinkoakin mahtuu mustien päivien väliin.

      Poista
  9. Ehdin jo ihmetellä, miten blgirintamalla on niin hiljaista. FB kertoi syyn. Pysähdyttävää. Odotellaan yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Opiskelu kyllä hiljentää tätä blogielämää myös.

      Poista

Kiva, kun vierailit blogissa. Iloitsen kaikista asiallisista kommenteista.