Vanhalla kansalla lienee sipulinnostoonkin omat sääntönsä, mutta itse otin sipulit maasta, kun niiden varret olivat kääntyneet maata vasten. Silloin oli elokuun 15. päivä. (kamera ei unohda) Sipuleita tuli ihan mukavasti, niinpä ne piti kuvan ottamisen jälkeen jakaa kolmeen laatikkoon, että ilma kiertäisi paremmin sipulien välissä.
Osa oli ihan mukavan kokoisiakin. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan olleet suuria, sillä eihän sitä joka ruokaan suurinta sipulia laiteta.
Nostin sipulit kuivumaan vielä maalausta odottavan liiterin seinustalle. Kahdessa laatikossa on tavallista keltasipulia ja yhdessä punasipulia.
Kun sipulien naatit olivat ulkoilmassa hieman kuoleutuneet, niin sen jälkeen ne pääsivät tutustumaan saunan lämpöön. Saunassa sipulit oleilivat parisen viikkoa. Saunassa oli arvatenkin melko vahva sipulin tuoksu. Aluksi se oli voimakkaampi, mutta sipulien kuivuessa tuoksukin hälveni.
. Saunomisen ajaksi ne tietenkin nostettiin pois, mutta siellä ne kuivahtivat ja sen jälkeen niistä voinkin irroitella kuivettuneet naatit pois.
Naattien poistamisen jälkeen sipulisauna jatkui vielä viikon verran
Sunnuntaina päätin, että sipulien saunotus saa riittää ja puhdistin ne vielä kertaalleen ja laitoin ne vanhoihin emalivateihin odottamaan käyttöä.
Siinäpä on sipulia talveksi. Toivottavasti säilyvät ja riittävät mahdollisimman pitkälle.
Sait komeita sipuleita. Vartsinkin emalivadeissa ne näyttivät juhlallisilta. Kieltämästtä sipulisouvi on yksi puurathan monimutkaisimmista hommista. Minulle kävi kerran sipulisaunassa niin, että sipulit alkoivat kypsyä, joten ne pehmenivät eivätkä säilyneet. Taisivat oleskella liian kuumassa.
VastaaPoistaSipulit ovatkin keittiössä ja käyttövalmiita. Emalivadit ovat hauskoja löytöjä. Toinen kirpparilta ja toinen tämän talon roskiksesta muuton aikana.
Poista