Metsäretkellä

Tänään on ollut loistosää. Aamusella herättyä paistoi jo aurinko. Aamupäivän taivas oli aivan pilvetön ja iltapäivälläkin vain muutama poutapilvi purjehti auringon editse. Nyt illalla lähes täysikuu mollottaa kirkkaalta taivaalta. Lämpötila on ollut liki 20 astetta. Aivan mahtava syyskuun alku.

Kauniin sään innostamina teimme metsäretken Törmäjärvelle, jonne on n. puolen tunnin automatka kotoamme. Järven ympäri kiertää luontopolku opastauluineen. Reitin pituus on noin 4 kilometriä, eli juuri sopiva lenkki sunnuntairetkeilyyn.

Parkkipaikan vieressä oli portti luonotpolulle. Opastaulu oli kuitenkin kärsinyt aikain saatossa, joten emme aivan päässeet selvyyteen, kuinka reitti etenee metsässä.

Metsässä seurasimme puihin maalattuja valkoisia täpliä. Maasto vaihteli mäntymetsästä suohon. 

Polku kulki ikivanhan myllynpaikan vierestä. Oikeastaan koko järvi on olemassa myllyn ansiosta. Aikoinaan suolampi on pengerretty ja padottu ja vesi on johdettu pyörittämään myllyä. Nyt myllystä on jäljellä ainoastaan muutama seinämä, joiden varaan on rakennettu laavu. Puro kuitenkin solisi myllynpaikan vieressä, mutta sen vesi haisi pahalle, mädälle, liettyneelle suolle. Keväällä puro on varmaan komea näky, kun lumien sulamisvedet ryöppyävät alas notkelmaan.

Törmäjärvellä on myös uimapaikka. Tällä kertaa se jäi testaamatta. Vesi oli mustaa ja mutaista, eikä houkutellut ollenkaan uimaan, mutta auringossa vesi kuitenkin kimmelsi ihanan sinisenä. 

Syksyn merkit näkyivät jo selvästi. Kellastuneita lehtiä oli varissut polulle ja veteen. Polun varrella kasvoi kaikenlaisia sieniä. Laavulla jututimme sienien poimijaa, joka opasti haperoiden tunnistamiseen, mutta en kuitenkaan rohjennut niitä poimia, sillä naisen esittelemä seitikki oli liki saman näköinen, kuin hapero. 

Niemen laavulla oli muitakin retkeilijöitä, jotka olivat jo sytyttäneet nuotion, joten siinä pysähdyimme juomaan kahvit termospullosta. Nuotion savussa kahvi maistuu aivan erilaiselle. Kuksakin antaa oman makunsa.

Matkan varrella oli erilaisia siltoja ja pitkospuita.

Partiomajakin oli polun varrella. Se olikin komealla paikalla.

Marjat jäivät tällä kertaa metsään. Suuhun poimittiin mustikoita ja puolukoita. Marjaretket tehdään sitten erikseen. Nyt oli aika nauttia luonnosta ja ihanasta syksystä, tietenkin silmät etsivät myös tatteja, mutta niitä ei tässä maastossa juurikaan ollut. Ihana virkistävä retki jonka jälkeen jälleen  kerran totesimme, että pitäisi käydä enemmän luontoretkillä. Ainakin keväällä palataan tänne kuuntelemaan lintujen laulua ja purojen solinaa.