Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

lauantai 1. lokakuuta 2016

Syksyä Vaahteran lehdellä

Syksy on mahtavaa aikaa. Luonto on täynnä upeita värejä ja pimenevät illat kutsuvat rauhoittumaan ja tunnelmoimaan. Blogi elelee hiljaiseloa, vaikka ehkä aikaa sen päivittämiseen olisikin. Jotenkin vain inspiraatio sekä kirjoittamiseen, että toisten blogien lukemiseen on puuttunut kokonaan. Olen sitä mieltä, että harrastuksesta ei saa ottaa stressiä, joten siis rennolla fiiliksellä mennään. Kirjoitan, jos huvittaa. Onneksi hiljainen postaustahti ei ole keneltäkään pois. Valokuvia kuvaan edelleen ja ne säilyvät kuvapäiväkirjana.

Puutarha elää elämäänsä, vaikka siitä ei blogissa kertoisi mitään. Vaahterat vaihtavat väriään ja sato valmistuu. Kukat kukkivat ja lakastuvat. Puutarhuri ahertaa enemmän tai vähemmän. Tälllä hetkellä työ ja opiskelu rajoittavat pihapuuhat pakollisiin syyspuuhiin. Olohuoneen ikkunasta näkyy aamuinen laatikkopuutarha. Muutamat laatikot ovat jo tyhjiä, mutta useissa laatikoissa on vielä otettavaa: yrttejä ja kaaleja sekä porkkanoita.


Tänään keräsin kasvihuoneesta pois vihreät tomaatit sekä yhden ainoan myskikurpitsan.



Heinäkuussa kurpitsanalkuja oli vielä kaksi, mutta toinen mätäni. Toki olen iloinen tästä ainokaisestakin. Viime kesänä yritin kasvattaa myskikurpitsaa laatikossa, mutta taimet kuolivat heti kättelyssä. Kasvihuoneessa satoa näemmä voikin saada.


Kesän ihanin kukka kukkii edelleen. Siperian unikkoja putkahtelee sieltä täältä. Valkoinen on kaikkein ihanin väri.


Kesäkukat ovat väistymässä, vaikka pelargoniat kukkivatkin vielä täyttä häkää. Oven pielessä kukkivat nyt callunat, jotka näyttävätkin oikein kauniilta ja rauhoittavilta. Ihana syksy.


Lokakuu alkaa aurinkoisena. Kylläpä on mahtava viimeistellä piha talvikuntoon upeassa säässä.

torstai 8. syyskuuta 2016

Kiireistä eloa

Hupsista vaan. Tulipa pidettyä pitkä postaustauko. Melkein tämä blogimaailma on jäänyt unholaan loppukesän tohinoissa. Koska blogin pitäminen on harrastus, niin stressiä tästä tauosta en ole ottanut.
Monia postausaiheita olisi ollut mielessä, mutta ohi ovat menneet.


 Elämän täyttää tällä hetkellä työ ja jatko-opiskelu. Hoh hoijaa. Onkohan taas jälleen kerran viimeinen kerta, kun teen opintoja. Mukavaahan opiskelu on, mutta loppukesällä ja alkusyksystä puuhaa riittäisi pihamaallakin. Mutta opinnoilla on oma aikataulunsa ja tehtävät on palautettava sen mukaan.


Valokuvien ottaminen on jäänyt liki kokonaan ja suunnitelluilta kuvausreissuilta kamera unohtuu kotiin. Elämän ihanista ja kauniista asioista täytyy siis nauttia silmillä juuri siinä hetkessä ja tallentaa ne muistoihin.

Syksy on kyllä kaunis vuodenaika ja etenkin aurinkoisina päivinä pidän kovasti syksystä. Nyt en vain oikein ennätä nauttia siitä.


Kukkapenkit ja kasvimaat ovat saaneet olla oman onnensa nojassa. Kitkemättömyys kostautuu varmasti ensi kesänä, mutta sitten vain täytyy olla ahkerampi. Yhden hankinnan sentään olen saanut tehtyä: Kaunopunahattu tarttui mukaan puutarhakäynnillä. Toivottavasti se talvehtii edeltäjäänsä paremmin.


Syksy on täynnä ihania asioita, vaikka kesälle jäähyväisten jättäminen on joka vuosi vaikeampaa. Oikeastaan odotan jo ruskan sävyjä ja kynttilälyhtyjen tuiketta.

Iloa syksyyn. Toivottavasti lämpöä ja aurinkoa riittää edelleen.

lauantai 13. elokuuta 2016

Haastevastaus

Sain haasteen Gitalta Puutarha on kotini -blogista. Kiitos Gitta. Haasteet ovat mukava piristys ja jotkut niistä avaavat uudenlaista näkökulmaa blogistin maailmaan. Kaikkiin haasteisiin ei kuitenkaan aina ennätä vastailla, mutta nyt, kun sataa, niin on hyvää aikaa.


Kaktusdaalia ilahduttaa kukinnallaan etupihan perennapenkissä.


1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

 

Tämä on ihan vahinkodaalia. Juurakkoa ostaessani valitsin sellaisen, jossa piti olla tummanpunainen kukka valkeilla terälehtien kärjillä. Keltainenkin on ihan kiva, mutta ei se mitä piti.

2. Kirjoita lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.

Olen kirjoittanut blogia vuoden -14 alusta lähtien. Sitä ennen luin joitakin blogeja, ehkä kuitenkin liittyen vanhan talon remontointiin ja asumiseen siellä. Toki vilkaisin myös puutarhablogejakin. Oman blogin perustin vanhan talon ja pihan muutosten dokumentointia varten. Piha on kokenutkin muutoksia, mutta talo ei juurikaan. Laatikkopuutarhaa perustaessani yritin etsiä vinkkejä siihen blogeista, mutta en oikein löytänyt. Ehkä käytin väärää hakusanaa. Halusin blogissani kertoa, kuinka meidän laatikkopuutarhaa rakennettiin ja miten viljely siinä onnistuu. Kukkien ja luonnon valokuvaaminen on harrastus, jonka voi mukavasti yhdistää blogin pitämiseen. Ehkä jossain vaiheessa kirjoittelen myös remppapäiväkirjaa tänne.

Ensimmäiset auringonkukat aloittavat kukintaansa,


 3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

Lyhyet ja ytimekkäät postaukset ovat parhaita. Pitkät postaukset tulee rullattua alas ja vain silmäiltyä. Sinänsä harmi, mutta kun lukee useamman blogin peräjälkeen, ei jaksa yhteen postaukseen keskittyä. Nyrkkisääntönä voisi olla yksi postaus-yksi aihe-muutama kuva. Pidän siitä, että blogissa on isot ja kauniit kuvat. Kaikkein ihanimmat kuvat on mielestäni Hernepensaskujanteella (klik) Omat valokuvaamisen taitoni ovat huterat, mutta kovasti haluan oppia.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimes.

 Puutarha on kotini-blogin Gitta puutarhuroi suunnillen samalla puutarhavyöhykkeellä. Mielestäni on mukavaa seurata Gitan pihan tapahtumia, kun samat kukat kukkivat yhtä aikaa siellä sekä täällä.

Onkohan nyt viimeinen kerta, kun yritän kasvattaa maissia. Onhan siinä kauniit lehdet, mutta heteet eivät taida ehtiä kasvaa ajoissa. Kaksi vuotta sitten maississa oli heteet heinäkuun puolivälissä ja silloin tähkätkin ehtivät.

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajaksi

Nyt kesällä olen seurannut todella huonosti blogeja. Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka moni on jo ehtinyt vastata haasteeseen. Laitan tähän muutaman bolgin ja voit napata halutettasi haasteen.

Satupuutarhassa

Haapalehto

(Olen) ihan pihalla

Ruusunmekko

Ensi kesänä valitsen köynnöskaareen kasvin, joka on erittäin nopeakasvuinen. Krassit kasvoivat nyt todella hitaasti ja huonosti. Köynnöskesäkurpitsa alkaa vasta nyt kasvaa kaareen. Onneksi hallaa ei ole vielä ennustettu ja kurpitsa saa vielä hetken kasvaa tuossa.  
 Täällä on satanut koko päivän. Vettä on tullut ainakin 45 mm. Nyt ei tarvitse kastella pihalla pitkään aikaan mitään. Juuri tällä hetkellä aurinko pilkistää pilven raosta.

Nyt kaipaan aurinkoisia päiviä. Vielä on kesää jäljellä.






















tiistai 9. elokuuta 2016

Avoimet puutarhat Satupuutarhassa

Ihanaa, kun paikkakunnaltamme löytyy niitä rohkeita ihmisiä, jotka tohtivat avata puutarhansa portit ja kutsua ihmiset vierailemaan pihassaan. Avoimet puutarhat-tapahtuma on aivan huippuidea: silloin voi käydä luvan kanssa kurkistamassa erilaisiin pihoihin ja saada itsekin uusia ideoita.  Sunnuntaina saimme vierailla Sadun ja Veli-Matin upeassa ja hyvin hoidetussa puutarhassa.

Vaikka asumme Sadun kanssa samassa kaupungissa, emme ole tavanneet missään aikaisemmin. Olemme tutustuneet täällä blogimaailmassa ja luemme toistemme blogeja. Olikin todella mukavaa mennä katsomaan puutarhaa, josta on vain nähnyt kuvia ja mielikuva pihasta on muodostunut näiden kuvien perusteella.

Sadun ja Veli.Matin piha oli rakennettu vuosien aikana ja työn tulokset ovat selvästi nähtävillä. Satu oli koonnut pienen valokuva-albumin, jonne oli kivasti koottu kuvia pihan vaiheista vuosien mittaan.
Tämä on kiva vinkki seuraavien Avoimien puutarhojen järjestäjille. Upea piha ei rakennu hetkessä. Se vaatii pitkäjänteistä työtä ja ahkeruutta.

Tässäpä hieman kuvia sunnuntailta Satupuutarhasta. Satupuutarhaan voi tutustua myös Sadun omassa blogissa täältä (klik), jos et vielä ole ehtinyt tutustumaan.


Satupuutarhassa sadevedet on johdettu pieneen kastelulampeen.


Pihassa oleva huvimaja on keväällä muutettu pihasaunaksi.


Istutusalueet on erotettu nurmikosta kivirajauksella. 

Istutusalueet ja hedelmäpuut on sijoitettu pihan reunamille ja keskelle jää laaja nurmikkoalue.
 
Perennapenkkien kukat olivat jo suurimmaksi osaksi ehtineet kukkia, mutta kukkarunsauden voi kyllä kuvitella ja kyllähän kukkiviakin vielä löytyi.  




Satu hääri iloisena puutarhassaan ja kertoili pihastaan kyselijöille. Vieraita näytti riittävän ja sääkin suosi tapahtumaa.

Itse ihastelin Satupuutarhan istutusalueiden sijoittelua pihan reunamille sekä keskelle jäävää laajaa nurmialuetta.Piha vaikutti hyvin selkeältä ja rauhalliselta. Pihan kruunasi kaunis, pieni lampi pikku puroineen. Pihasauna vaikutti olevan perheen suosikki ja ahkerassa käytössä.

Olipa mukava käydä Satupuutarhassa ja tutustua ihanaan Satuun. Kiitos, kun osallistuitte Avoimet puutarhat-tapahtumaan ja saimme mahdollisuuden käydä vierailulla.

torstai 4. elokuuta 2016

Oppineittenkukan opetukset

Kevään kylvöinnostuksissani erehdyin kylvämään myös oppineittenkukan siemeniä. Jostakin kumman syystä kuvittelin, että nuo zinnianakin tunnetut kukat kukkisivat jo kesäkuussa. Osa taimista ruskettui ja kuoli kasvun päästyä juuri alkuunsa. Osa selvisi ja ne avaavat nuppujaan juuri nyt, noin 1,5 kuukautta odotettua myöhemmin.




Kukat ovat kyllä oikein kauniita ja keltaisten liljojen vieressä väriyhdistelmä on melko mielenkiintoinen.  Toivottavasti kukat kestävät kauan hyväkuntoisina. Olen kuitenkin pettynyt siihen, miten hitaasti kukinta on alkanut. Ehkä jatkossa minun kannattaa jättää kesäkukkien esikasvatus ammatti-ihmisille ja ihanneolosuhteisiin.


Keväällä kylvin myös isoa Vanilla samettikukkaa. Senkin kukintaa odottelin jo kesäkuulla, mutta vasta nyt se kukkii kunnolla.


 En ostanut juuri ollenkaan kesäkukkia, sillä olinhan kasvattanut niitä itse. Samettikukan seuraksi istutetut lobeliat hankin puutarhalta. Koko kesän olen odotellut portaiden kukkien avautumista. No, onhan elokuukin kesää ja nyt en sitten tarvitse mitään krysanteemeja, sillä nyt kukat ovat täydessä loistossa. Talvehtineet ja myös pistokkaista itsakasvatetu pelakuut alkavat nekin vasta nyt kunnolla kukkia.




Portailla näkyy myös syy siihen, että blogi päivittyy nyt hitaasti. Marjametsät kutsuvat aina poutaisella säällä, jos ei metsä, niin sitten vattupuskat. Tänään sataa, niin ehdin kurkata muidenkin blogeja. 

Etanatilanne on helpottanut kasvimaalla. Ilmeisesti kasvien väliin ripoteltu Ferramol on tehonnut myös peltoetanoihin ja ne ovat selvästi vähentyneet. Kannattaa siis kokeilla sitä, jos tavallisistakin etanoista on harmia.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Kutsumattomia vieraita

Puutarhassa on aina jotain harmia, Talvella ( ja muulloinkin) rusakot ja jänikset, linnut marjojen kimpussa tai nyhtämässä kylvöksiä maasta. Kaalikoit ja -perhoset ristikukkaisten riesana. Nyt tuli sitten etanoiden vuoro. Ikinä en ole ennen nähnyt tälläista etanamäärä. Huoh. En tiedä mitä noiden kanssa teen. Myrkkyjä en käytä ja jos laitan jotain häätöainetta, niin etanat vain siirtyvät toisiin kasveihin.


Sipulien varret maistuvat näköjään noille nilviäisille. Ehkä kerään ne ja tarjoilen perheelle sipulimarinoituja etanoita. Onneksi sipuli on kasvanut hyvin ja kohta voin nostaa ne pois maasta.


Nauriin lehdet ovat jo ennestään reikäiset kaalikoiden jäljiltä, mutta tämä armeija taitaa tehdä lopun naurishalmeesta.

Onneksi kasvulaatikot ovat vielä säästyneet etanapaljoudelta, mutta kyllä sielläkin yksittäisiä etanoita on liikkunut. Kukkapenkissä daaliat taitavat maistua parhaimmalta etanan suussa, mutta kyllä noita sarviniekkoja saa nyppiä muualtakin. Nyt olis siilille kovasti töitä. Missä lienevätkin tällä hetkellä.
Lehtokotiloita en ole pihallamme vielä nähnyt, mutta se lienee vain ajan kysymys, milloin saapunevat.

Säät saisivat kyllä pysyä lämpiminä ja aurinkoisina. Sade vain pahentaa etanatilannetta.



tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kosmoskukkia

Kylvettävät kesäkukat ovat oikein mukava tapa muuttaa pihan ilmettä joka kesä. Viime kesänä unikkojen lisäksi laatikkopuutarha täyttyi köynnöskrasseista. Tänä kesänä ne ovat pienessä sivuroolissa, mutta kosmoskukat ovat valloittaneet kaksi kasvulaatikkoa. Sain siemenet viime syksynä tädiltäni, mutta jostain syystä pääsin siihen käsitykseen, että sain malvan siemeniä ja niin olin kirjoittanut siemenpurkkiinkin. No, erehdys ei harmita ollenkaan, sillä pienet kosmoskukat ovat oikein suloisia. Minulla ei ole aavistustakaan näiden kosmoskukkien tarkemmasta lajikkeesta, sillä niiden siemenet on itsekerättyjä.






Kosmoskukkia löytyy myös etupihan kukkapenkistä, sillä talven tuhoamien syysleimujen tilalle piti ostaa jotain korkeaa kesäkukkaa, joten hankin puutarhalta muutaman kosmoskukan. Niiden kukat ovat huomattavasti isommat, kuin laatikkopuutarhassa kukkivien, mutta en osaa sanoa, kummat miellyttävät enemmän silmääni.




Etupihan kosmoskukkia kuvatessani testailin hieman uuden kamerani toimintoja.

 

Kosmoskukkia kasvatan nyt ensimmäistä kertaa, mutta nyt näistä on tullut suosikkejani, joten kerta ei jää viimeiseksi.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Unikkounelmia

Unikot ovat vallanneet sydämen todellisesti. Olen ihan hulluna niihin ja nyt on niiden kukinnan aika.
Laatikkopuutarhassa ja sen ympäristössä kukkii monenlaisia unikkoja. Ensimmäisenä kukintansa aloittaa Siperian unikko, jonka valkoiset kukat ovat itselleni tämän kesän suurin ihastus. Onneksi uusia nuppuja näyttää ilmaantuvan koko ajan ja kukkia riittää.


Siperian unikoiden värivalikoiman muutkin kukat ovat kyllä kauniita.Myös nuo jo lakastuvat kukat pelkkine heteineenkin valloittavat.


Silkkiunikot kukkivat sekä kasvulaatikoissa, että laatikoiden välissä olevan kiveykse raoissa. Nyt kukkivat ovat kylväytyneet itsestään viime kesän unikoista. Keväällä kylvetyt ovat vasta heräilemässä kukintaan, mutta sehän tietää sitä, että unikon kukkia riittää vielä pitkälle elokuuhun.





Pioniunikot kukkivat laatikkopuutarhan talonpuoleisen kukkamaan kulmassa. Niiden kukat ovat aivan valtavia ja kauempaa katsottuna muistuttavat erehdyttävästi pionin kukkaa.



Tuliunikot puolestaan kukkivat laatikkopuutarhan reunuspenkissä. Olen jo monena vuonna etsinut juuri tuota Kalifornian tuliunikkolajia, koska olen kasvattanut sitä aikaisemmin, mutta viime vuosina siemeniä ei ole ollut markettien valikoimissa. Näiden kukkien siemenet ostin Jyväskylän Viherlandiasta.



Laatikkopuutarhan unikkopolku kutsuu ihastelemaan.
 

Siinäpä tuli kunnon unikkotykitystä. Toivottavasti ei aivan ähkyksi asti. Ei kai unikoista kukkaähkyä voi saada.