Puutarhurin kiitollisuushaaste

Sain Gitalta Puutarha on kotini-blogista puutarhurin kiitollisuushaasteen. Gitan blogiin voit tutustua tästä (klik)

Haastessa kehotetaan pitämään puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tekemään siitä postaus.  Kerro, kuka sinut haastoi ja haasta 3 tai useampia puutarhaihmisiä mukaan pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa.

Lauantai 5.8.

Satoi melkein koko päivän. Sain rauhassa leipoa ja siivota sekä nauttia yksinolosta. Puutarhassa sade teki hyvää edellisenä päivänä istutetuille vatuntaimille. Olen tosi iloinen, että saimme vattumaan viimeinkin kuntoon. Tai vielä sinne tarvittaisiin vähän multaa ja ruohonsiemeniä vattupenkkien väliin. Muutaman vuoden päästä kerään sieltä hirmuisesti vattuja, sillä laitoimme yhteensä  34 tainta, jotka sain kaivaa ilmaiseksi mummolan vattumaasta, joten halvaksikin tuon vattumaan pitäisi tulla. Toivottavasti taimet saavat nyt riittävästi kosteutta ja juurtuvat hyvin.

Sade myös taivutti unikot hyvin nöyriksi.

6.8. Sunnuntai

 Tänään olen kiitollinen kasvimaalla kasvavasta perunasta. Olemme jo saaneet viikon verran syödä oman maan perunoita jotka ovat maailman parasta herkkua. Jokaisella perunankaivuukerralla mukulat ovat aikaisempaa suurempia. Tänä vuonna perunarutosta ei ole vielä näkynyt merkkiäkään.
Useana vuonna rutto on tuhonnut kasvuston ja mukulat ovat jääneet hyvin pieniksi.
Peruna kukkii parhaillaan. Sen kukka on oikeastaan tosi kaunis. Tänään myös vietämme mieheni kanssa 29. hääpäivää. Muutaman kerran olen saanut perunankukkakimpun hääpäivänä mieheltäni.
Tänään olen myös kiitollinen pitkästä avioliitosta. Matkalle on mahtunut kaikenlaista niin myötä- kuin vastoinkäymistä, mutta nekin on läpikäyty yhdessä.

7.8. Maanantai

Tänään en ehtinyt juurikaan puutarhuroida. Päivä oli pilvinen, mutta kun pääsin töistä kotiin pilvet alkoivat repeillä ja aurinko paistoi ihanasti. Auringon valo sai laatikkopuutarhan käytävillä kasvavat silkkiunikot hehkumaan heleän punaisina. Olen todella kiitollinen tuosta unikkojen runsaudesta. Kylmän kevään viivästyttämät kylvöt jäi melko vaatimattomaksi ja unikkojen kylvö kasvulaatikoihin unohtui. Silti saan nauttia ihanista unikoista, sillä kaikki nuo kukat ovat kasvaneet itsestän kylväytyneistä siemenistä. Upeat kukat.

8.8. Tiistai

Tänään olen kiitollinen pihasaunastamme, joka lämpiää harva se ilta. Saunan pehmeissä löylyissä, tummien hirsien hämärässä on ihana rentoutua työpäivän päätteeksi.

9.8. Keskiviikko

Tänään taas kerran metsä kutsui ja piha aivan unohtui. Onneksi tänään on ollut suhteellisen aurinkoista, eikä pisaraakaan ole satanut. Siitä olen todella kiitollinen. Laatikkopuutarha näyttää nyt hyvin rehevältä ja kukkealta. Se on oikea ilo silmälle. En ole mitenkään tip-top ihminen, joten nautin hieman sekavasta tunnelmasta laatikkopuutarhan ympärillä.

 10.8. Torstai

 Etupihan perennapenkki aloittaa loppukesän kukoistuksensa. Toistalvena menetin siitä suuren leimukukkakasvuston miltei kokonaan. Osa kuitenkin säästyi ja on nyt jo hyvässä kasvussa. Ennen niiden kukintaa keltaiset liljat avaavat nuppunsa. Keltaiset liljat tuovat auringonpaisteen pilviseenkin päivään. Vaikka satoi, olen kiitollinen avautuvien liljojen loisteesta.

 11.8. Perjantai

Tänään paistoi aurinko ja lämpö helli laatikkopuutarhaa. Olen todella kiitollinen jokaisesta aurinkoisesta ja lämpöisestä kesäpäivästä. Niitä olen totisesti odottanut tänä kesänä. Laatikkopuutarhan kaariporttiin istuttamani kärhötkin alkavat avata nuppujaan.

Kiitollisuuspäiväkirjaani en ehtinyt kirjoittaa juuri mitään puutarhan sadosta. Se on vielä ollut hieman vaatimatonta, mutta salaatin ja retiisin syöminen aloitettiin jo kesäkuun lopussa. Lehtikaalia on napsittu jo pitkän aikaa. Kesäkurpitsatkin tulee otettua käyttöön, vaikka ne ovatkin keskenkasvuisia. Kasvihuoneen tomaatit odottelevat elokuun lämpimiä säitä. Vuoden ihanin kuukausi on nyt käsillä. siitä olen todella kiitollinen. On sadonkorjuun aika.

Kiitollisuushaaste pitäisi lähettää eteenpäin. Useat bloggaajat ovat jo siihen vastanneetkin. Jos et ole vielä tehnyt omaasi, ota haaste vastaan ja kirjoita viikon ajan puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa.

Keväästä syksyyn laatikkopuutarhalla

Laatikkopuutarha nukkuu talviuntaan ohuen lumipeitteen alla. Vielä ei ole aika ajatella kylvötöitä, vaan nyt on mukava muistella edellistä viljelykautta ja katsella kuvia viime viljelykaudelta.

Laatikkopuutarhan viljelykausi alkoi maaliskuussa, jolloin oli siementen hankinnan ja suunnittelun aika. Olen aika suurpiirteinen suunnitelmissani, mutta yritän noudattaa jonkunlaista viljelykiertoa noissa laatikoissa. Huhtikuussa pääsin jo hieman puuhailemaan ja yritin irrotella viimeisiä talven alle jääneitä edellisvuoden kasvustoja, mutta multa laatikoissa olivat vielä kauttaaltaan jäässä.

13.4.2016

Toukokuussa onneksi routa suli ja pääsin kunnostamaan laatikoita istutus- ja kylvökuntoon. Jokaiseen laatikkoon laiton reilun ämpärillisen hevonpeetä, mutta sitä olisi voinut olla enemmänkin. Kasvisten kasvu olisi voinut olla rehevämpää. Toukokuussa harakat ja naakat vierailivat tonkimassa hevonkikkareista kauranjyviä, levittelivät kylvetyt siemenet ja nokkivat kylvöjen suojaksi levitetyt harsot reikäisiksi. Onneksi satoon linnuilla ei varmaankaan ollut suurta tuhoa. Alkukuusta laatikkopuutarha näytti paljaalta ja karulta.

4.5.2016

Onneksi kevään vihreys ja kukat saapuivat ja laatikkopuutarhan ilme muuttui.

31.5.2016

Toukokuussa sain jatkettua kiveyksen tekemistä laatikkopuutarhan reunalle. Nyt laatikoiden välit ja yläreuna on valmiina. Olin kyllä suunnitellut tekeväni kiveyksen kokonaan valmiiksi, mutta kasvusto ryöpsähti yhtäkkiä reheväksi, niin en mahtunut tekemään enempää. Ensi keväänä on sitten selvät suunnitelmat etenemiselle.

23.5.2016

Kesäkuussa kasvu jatkui harsojen alla, ja heti kesäkuun alussa sain jo hieman satoa.

5.6.2016

6.6.2016

Kesäkuu oli viileä ja tuulinen ja kaalikoit hyökkäsivät munimaan parsa-, kukka- ja lehtikaalien lehdille. Kaalien väliin istutetut pienet samettikukat tehosivat vain osittain. Luomuin toukkien torjuntakeino oli toukkien nyppiminen ja liiskaaminen sormien välissä.

2.7.2016

 
Heinäkuussa laatikkopuutarha alkoi näyttää kukkealta. Ympäristön perennapenkit rehevöityivät ja kukkia riitti pitkälle syksyyn.

24.7.2016

Heinäkuussa laatikkopuutarhan käytävät täyttyivät edellisen kesän unikoiden varistamista siemenistä nousseista unikoista. Ensi kesänä pitää olla hieman ronskimpi ja poistaa kukkataimet pieninä. Elokuussa käytävät olivat miltei läpikulkemattomia. Laatikkopuutarha on kauneimmillaan elokuun alussa ja sato on runsaimmillaan.

14.8.2016

Elokuun alkupuolella krassi aloitti kukintansa köynnöskaaressa. Köynnöstävä kesäkurpitsa ei oikein ehtinyt nousta ollenkaan kaarelle. Ehkä ensi kesänä koetan kasvattaa kaaressa jotain sellaista, joka kukkisi koko kesän.

31.8.2016

                                            
Ensimmäisenä laatikkopuutarhakesänä onnistuin kasvattamaan maissia, mutta nyt kaksi kesää on maissi kasvattanut vain lehteä. Viime kesänä maissi heilimöi elokuun lopussa, jolloin tähkän kasvun mahdollisuutta ei enää ollut. Ensi kesänä en enää kasvata maissia, vaan käytän senkin tilan järkevämmin. 

23.8.2016

Syyskuun alku oli vielä kukkeaa aikaa. Näkymä olhuoneen ikkunasta miellytti silmää. Harmi, että suurimman osa vuotta tuo maisema on ruskeanharmaata tai valkoista.

4.9.2016

Syyskuun puolivälin jälkeen hallayö tuhosi suurimman osan laatikkopuutarhan komeudesta ja lokakuun alussa alkoi syyssiivouksen aika. Lehtikaalia, porkkanaa ja persiljaa sain hakea lumentuloon asti.

1.10.2016

Talvi tuli marraskuun alussa ja alkoi laatikkopuutarhan talvilepo. Olohuoneen ikkunasta on mukava seurata liikehdintää laatikkopuutarhalla. Yksinäinen fasaanikoiras löytää mukavan suojapaikan Kainon Kuohun partaalla olevien mäntyjen juurelta.

6.12.2016

Katsaus laatikkopuutarhan vuodenkiertoon laittaa aivot raksuttamaan ja muistan nyt paremmin  kaikki aikomukseni ja viime kesän erehdykset. Toivottavasti muistan ne myös sitten, kun on viljelysten aika.

Haastevastaus

Sain haasteen Gitalta Puutarha on kotini -blogista. Kiitos Gitta. Haasteet ovat mukava piristys ja jotkut niistä avaavat uudenlaista näkökulmaa blogistin maailmaan. Kaikkiin haasteisiin ei kuitenkaan aina ennätä vastailla, mutta nyt, kun sataa, niin on hyvää aikaa.

Kaktusdaalia ilahduttaa kukinnallaan etupihan perennapenkissä.

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

 

Tämä on ihan vahinkodaalia. Juurakkoa ostaessani valitsin sellaisen, jossa piti olla tummanpunainen kukka valkeilla terälehtien kärjillä. Keltainenkin on ihan kiva, mutta ei se mitä piti.

2. Kirjoita lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.

Olen kirjoittanut blogia vuoden -14 alusta lähtien. Sitä ennen luin joitakin blogeja, ehkä kuitenkin liittyen vanhan talon remontointiin ja asumiseen siellä. Toki vilkaisin myös puutarhablogejakin. Oman blogin perustin vanhan talon ja pihan muutosten dokumentointia varten. Piha on kokenutkin muutoksia, mutta talo ei juurikaan. Laatikkopuutarhaa perustaessani yritin etsiä vinkkejä siihen blogeista, mutta en oikein löytänyt. Ehkä käytin väärää hakusanaa. Halusin blogissani kertoa, kuinka meidän laatikkopuutarhaa rakennettiin ja miten viljely siinä onnistuu. Kukkien ja luonnon valokuvaaminen on harrastus, jonka voi mukavasti yhdistää blogin pitämiseen. Ehkä jossain vaiheessa kirjoittelen myös remppapäiväkirjaa tänne.

Ensimmäiset auringonkukat aloittavat kukintaansa,

 3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

Lyhyet ja ytimekkäät postaukset ovat parhaita. Pitkät postaukset tulee rullattua alas ja vain silmäiltyä. Sinänsä harmi, mutta kun lukee useamman blogin peräjälkeen, ei jaksa yhteen postaukseen keskittyä. Nyrkkisääntönä voisi olla yksi postaus-yksi aihe-muutama kuva. Pidän siitä, että blogissa on isot ja kauniit kuvat. Kaikkein ihanimmat kuvat on mielestäni Hernepensaskujanteella (klik) Omat valokuvaamisen taitoni ovat huterat, mutta kovasti haluan oppia.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimes.

 Puutarha on kotini-blogin Gitta puutarhuroi suunnillen samalla puutarhavyöhykkeellä. Mielestäni on mukavaa seurata Gitan pihan tapahtumia, kun samat kukat kukkivat yhtä aikaa siellä sekä täällä.

Onkohan nyt viimeinen kerta, kun yritän kasvattaa maissia. Onhan siinä kauniit lehdet, mutta heteet eivät taida ehtiä kasvaa ajoissa. Kaksi vuotta sitten maississa oli heteet heinäkuun puolivälissä ja silloin tähkätkin ehtivät.

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajaksi

Nyt kesällä olen seurannut todella huonosti blogeja. Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka moni on jo ehtinyt vastata haasteeseen. Laitan tähän muutaman bolgin ja voit napata halutettasi haasteen.

Satupuutarhassa

Haapalehto

(Olen) ihan pihalla

Ruusunmekko

Ensi kesänä valitsen köynnöskaareen kasvin, joka on erittäin nopeakasvuinen. Krassit kasvoivat nyt todella hitaasti ja huonosti. Köynnöskesäkurpitsa alkaa vasta nyt kasvaa kaareen. Onneksi hallaa ei ole vielä ennustettu ja kurpitsa saa vielä hetken kasvaa tuossa. 

 

 Täällä on satanut koko päivän. Vettä on tullut ainakin 45 mm. Nyt ei tarvitse kastella pihalla pitkään aikaan mitään. Juuri tällä hetkellä aurinko pilkistää pilven raosta.

Nyt kaipaan aurinkoisia päiviä. Vielä on kesää jäljellä.

Ruosteinen köynnösportti

Vanha ystävä on täällä, paikoillaan puutarhassa. Monia vuosia sitten isäntä teki köynnösportin edelliseen puutarhaamme. Muuton jälkeen portti odotti paikkansa löytymistä mummolan autotallin takana useita vuosia. Siellä se on ruostunut ja hieman sammaloitunutkin. Koska pihallamme ei oikein mikään ole tiptop, niin portti sai tulla paikoilleen sellaisena, kuin oli.

 

Köynnösportti taitaa edustaa rappioromantiikkaa kuten puutarhassa häärijätkin, Ruostetta ja vikaa löytyy sieltä ja täältä. 

Portin juurelta sai paikkansa aikaisemmin hankkimani kärhö "Rouge Cardinal" ja jotta toisellakin puolella kasvaisi jotakin, kipaisin vielä penkomassa Prisman kärhöhyllyn ja ostin vielä hyvin vaalean sinisen "Blue Angel´n" . Toivottavasti sain ne tällä kertaa istutettua hieman syvemmälle kuin aikaisemmin omenapuun juurelle istuttamani "Piilu".Kesällä sitten kuljen kukkivan portin alitse   -ainakin kuvitelmissani, mutta toki toivon, että kärhöt kasvavat ja kukoistavat.

Aikoinaan kaariportti suunniteltiin niin, että siitä mahtuu kulkemaan kottikärryjen kanssa. Vaikka laatikkopuutarhan käytäviä ei ole portin mitoilla tehty, se sopi paikalleen kuin nakutettu.

Valkoisissa laatikoissa on kiviä, joita olisi tarkoitus laitella laatikkopuutarhan reunustan kiveykseksi. Aika tuntuu vain lipenevän käsistä kaikessa muussa pihapuuhassa. Miten toivoisinkaan saavani lisää tunteja vuorokauteen, tai sateet perutuksi. Niin monet suunnitelmat odottavat toteutumistaan ja keskeneräisyys harmittaa. Kaikkea ei vain mitenkään ennätä tehdä. Ehkä sade saa pihan vihertämään kunnolla sekä kasvimaahan laitetut perunat ja härkäpavut hyvään kasvun alkuun. Voihan olla, että nyt on vain keskityttävä sisäpuuhiin ja annettava sateen ropista. 

Kesä mielessä

Helmikuulla katse kääntyy tähyilemään tulevaa kesää. Kaupassa olen jo hieman käynyt tutustumassa siemenvalikoimiin ja niitä vähän täydentänytkin. Mieli alkaa olla jo malttamaton, mutta kylvötyöt saavat vielä hetken odottaa.

Lumi peittää taas maan, mutta kesäkuvat kyllä piristävät kovasti mieltä. Yritin kaivella tiedostojen uumenista kuvia, joita en olisi vielä tänne laittanut. Laatikkopuutarhan kesäsuunnitelmat alkavat olla jo aluillaan, joten tässäpä hieman muistoja viime kesältä, lähinnä elo- ja syyskuulta, jolloin kukkatarhani oli upeimmillaan.

15.8.2015

11.8.2015

11.8.2015

11.8.2015

11.8.2015

15.8.2015

25.8.2015

25.8.2015

6.9.2015

6.9.2015

7.9.2015

Kuten kuvista näkyy, työ jatkuu tulevana kesänä. Alueen laajennus ja lopullinen kiveys ovat ensimmäiset tehtävät, jotka odottavat työhön tarttumista. Ensi kesänä on tarkoitus kasvattaa enemmän syötävää ja vähemmän kukkia. Mutta niinhän se oli viimekin kesänä. Jostain syystä kukat saivat kitenkin ylivallan. Onneksi! Sillä sain koko loppukesän nauttia ihanasta kukkaloistosta. 

Toivottavasti ylitsepursuavan kukkatarhani katselu piristi sinuakin!

Hyvää viikonloppua! 

Jäähyväiset kesälle

Tänään olen nauttinut suunnattomasti ihanasta auringonpaisteesta ja liki kesäisestä lämmöstä. Ihana päivä kerrassaan. Pihalla oli mukava puuhastella. Haravan varteenkin sai jo tarttua. Pihan suuret koivut ovat jo liki alastomat. Niistä putoaa lehtiä kymmeniä kottikärryllisiä. Tämän päivän haravoinnit kippasin kuusiaidan juurelle. Olisin kovasti halunnut viedä lehdet kasvimaalle, mutta siellä porkkanat, punajuuret ja perunat edelleen jököttävät ja odottavat säiden kylmenemistä ja kellariin nostoa. Kasvimaalle sitten menee loppusyksyn putoavat vaahteran ja tammen lehdet, jotka ovat edelleen vihreitä. Meidän pihan vaahteran kellastuvat sitten joskus myöhemmin.

Halla ei ole vielä käynyt tekemässä tuhojaan laatikkopuutarhassa. Kukat kukoistavat siellä kuin kesällä. Köynnöskaaressa ruusupapu on kasvanut kummaltakin puolelta yhteen ylhäällä. Mitähän tuohon kaareen ensi kesänä kasvattaisin? Toivottavasti jotain rehevämpää, mutta kesähän se sitten ratkaisee, miten kasvit kasvavat.

Viime vuonna tähän aikaan laatikkopuutarha näytti aivan toisenlaiselta. Kylläpä hallayön jälkeen näytti surkealta. Viime syksyn kuvia löytyy täältä (klik)

Lämmin ja aurinkoinen syyskuu vaihtuu lokakuuksi. Silloin nämä ihanat kesäiset hetket muuttuvat sateisiksi ja myrskyisiksi päiviksi. Joskus pysyvä lumikin on satanut maahan aivan lokakuun alussa. toivottavasti tänä vuonna ei kuitenkaan käy niin. 

Kehäkukat kukkivat vielä täyttä loistoa, niiden myötä toivottelen sinulle ihanaa syksyä ja jätän jäähyväiset kesälle. 

Kesken jäänyt kesä

Loppukesän ja alkusyksyn lämpö on hellinyt ihanasti. Tänäänkin oli varsin kesäistä. Oikein mukavaa, kun lämpöä riittää, ehkä se taitaa hieman korvata kevään ja alkukesän kylmiä tuulia ja sateisia säitä. Auringon valo alkaa kuitenkin pikkuhiljaa himmetä. Päivä päivältä aurinko nousee myöhemmin ja laskee aikaisemmin, ja joka päivä se jaksaa kivuta taivaankannelle aina vain vaivalloisemmin.

Loppukesän aurinko ei jaksa antaa energiaa laatikkopuutarhan kaareen istutetulle kesäkurpitsalle. Se ei ole aloittanut ollenkaan kiipeilyä pitkin rautaverkkoa. Keväällä kylvin köynnöstävän kesäkurpitsan Black Forerst F1 ja ajattelin sen kapuavan piakkoin pitkin verkkoa. Kylmä kesä kuitenkin vesitti visioni. Hallan vaara oli olemassa vielä heinäkuun alkupuolella, jolloin eräänä yönä kävin peittelemässä kurpitsat harsolla. Suihkuvirtauksen kylmentämät tuulet jäähdyttivät kasvulaatikoitten multaa, niin kasvu oli todella heikkoa, vaikka harso lämmitti kasvia. Vasta heinäkuun loppupuolella köynnöstävä kesäkurpitsa virkistyi ja alkoi kasvattaa lehtiä, kukkimaan ja tekemään kurpitsan alkuja.
Nyt nuo alut olisivat oikein mahtavassa kasvussa, mutta kesä taitaa loppua kesken, eikä kurpitsaköynnös ehdi kasvaa mihinkään.

Tuosta taimesta olen saanut kaksi kesäkurpitsaa, vielä ainakin nuo kolme on tulossa. Kaaren toisella puolella on myös pari alkua.

Kesällä, kun huomasin,että kurpitsat eivät kasva ollenkaan, kylvin vielä varuilta ruusupapua köynnöstämään tuohon raudoitusverkkokaareen. Nekään eivät välttämättä ehdi kaikki kukkia, saatika sitten tehdä palkoja. 

Ensi kesänä on sitten taas uusi yritys. Toivottavasti sitten on suotuisammat kasvuolosuhteet. 

Tämä kesä ei ole suosinut auringonkukkiakaan.  Kasvimaalle toukokuussa kylvetyille auringonkukille pituutta  kuitenkin on kertynyt kiitettävästi, mutta nuput pysyvät tiukasti kiinni. 

Vasta yksi keltainen auringonkukka on avannut nuppunsa. Ehtinevätköhän muut ollenkaan kukkia. Näidenkin auringonkukkien kesä jäi auttamattomasti kesken. 

Vaikka päivisin olisikin lämmintä ja ihanaa, kylmät yöt  ja valon väheneminen viilentävät ja heikentävät kasvua. Kasvimaan pikkuauringot eivät varmaan ehdi kukkia. Harmillista.

Kesä on kääntynyt loppuaan kohden, mutta vielä lämpoä on luvissa muutamaksi päiväksi. Nautitaanhan niistä ihanista hetkistä,