Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Vanhoja ja uusia tuttavuuksia

Kesäkuu kääntyy pian heinäkuuksi. Ihan kauhistuttaa, kuinka aika rientääkään. Loppuva kesäkuu jää muistoihin kylmänä ja sateisena. Ainoastaan muutamana päivänä lämpötila erehtyi nousemaan yli 20 asteen. Kasvu ja kukinta on kovasti myöhässä. Etupihan perennapenkin särkynytsydän kukoistaa edelleen, vaikka se on kukkinut jo monta viikkoa. Juhannusruusut ovat vielä pieninä nuppusina. Sateiden välissä kurkistava aurinko on saanut pionit avaamaan nuppunsa ja ne komistavat nyt pihaa paraatipaikalla.


Pionia on kaksi pensasta samaa lajia. Kunhan saan tehtyä uutta perennapenkkiä, haluan laittaa myös muun värisiä ja eri aikaan kukkivia pioneja.

Lupiinit taitavat olla nykyään jo kiellettyjen kukkien listalla, mutta vielä niitä meillä kukkii pihan eri puolilla. Ovathan ne kyllä kauniita, mutta pitää muistaa kerätä kukinnot pois, ennen kuin ne siementävät. Kainon Kuohun pinta on taas hieman laskenut huippukorkeuksistaan, mutta edelleen se on normaalia korkeammalla.



Pellolle, pihan viereen on karannut punainen akileija. En muista kasvaako tällaista missään kukkapenkissäni. Saisinkohan siirrettyä tuon pihan puolelle? Siirto pitää tehdä pikaisesti, sillä pian pelto niitetään.


Akileijan kaverina kasvaa ihan mahdottomasti nurmitädykettä, voiko ihanampaa pikkukasvia ollakaan. Onkohan kukaan yrittänyt siirtää sitä kukkapenkkiin? Ehkä voisin kokeilla.


Viime kesänä sain itselleni puutarha-apulaisen ja nyt hän on jälleen palannut, mutta uudistuneena. Nimittäin Luisa Luiseva on saapunut pelottamaan kaikki pihalla hyppivät harakanpoikaset tiehensä. Tosin kovin uskottavasti Luisa ei toimi työssään. Harmillista!



Viime kesänä harakan karkoituksessa epäonnistuneena Luisa menetti kasvonsa ja nyt on siis saanut uuden ilmeen. Viime kesän ilmettä voit käydä katsomassa täältä(klik) Tussilla vaahtomuoviin piirretyt kasvot rapistuivat pois auringon paisteessa. Luisa on vain tyytyväinen joka vuosi uudistuvaan ilmeeseensä. Jospa nykyinen ilme säikäyttäisi harakatkin.

Huomenna alkaa heinäkuu ja saan olla lomalla koko kuukauden. Ihanaa!

torstai 25. kesäkuuta 2015

Täydennyskylvöjä ja tilannekatsaus

Laatikkopuutarhassa kasvaa kylmästä ja sateisessta huolimatta. Suurin odotuksin kuitenkin olin ajatellut, että teen ensimmäiset kylvöt toukokuun alussa ja sitten kesäkuun lopussa kaikke rehottaa ihanasti ja satoa saadaan jo joka laatikosta. No, eiväthän nämä minun  kuvitelmani käyneet toteen millään lailla. Jossakin aurinkoisessa välissä sain kylvöt tehtyä ennen toukokuun loppua, mutta tuulinen ja kolea kesäkuun alku tuhosi haaveeni aikaisesta sadosta. Alkuun laatikoitten päällä oli harsot, mutta jouduin ne ottamaan pois, kun tuuli hakkasi harsoa valkosipulin varsiin ja tuhosi niitä. Pitihän sitä harsoa levitellä kylminä öinä, mutta lopullisesti otin sen pois ennen mahtisateita. Märkä harso olisi musertanut taimet.



Retiisiä, salaattia ja valkosipulia olemme jo saaneet syödä laatikkopuutarhasta, mutta muuta satoa saadaankin sitten odotella. Melkein kaikki kylvöt ovat itäneet. Ainoastaan taittopavusta on itänyt vasta yksi alku, ehkä enempää ei tarvitse odotellakaan. Papujen tilalle kylvin lisää salaattia ja lehtipersiljaa.


Kurpitsat ovat kasvaneet todella surkeasti. Mahtaakohan ne onnistua ollenkaan? Muutama taimi on jo kuollut ja niiden tilalle kylvin nyt pak choin siemeniä. Viime vuonna pak choi rupesi kukkimaan heti kättelyssä, mutta sitten luin, että se ei pidä valoisista öistä, vaan se pitää kylvää myöhemmin kesällä.
Valoisia öitä on vielä pitkään, mutta nyt sen kylvin, muuten se kyllä unohtuisi.



Kaali näyttää kasvavan hyvin kylmästä huolimatta. Pian ne peittävät epäonnistuneet ja tuulessa katkenneet maissit.


Toisen laatikon kaalien seuraksi istutin pientä samettikukkaa. Nekään ei ole kasvaneet juuri minkään vertaa, Toivottavasti ne kuitenkin hoitavat hommansa tuholaisten karkoittajina. 


Runsaista sateista on se hyöty,että laatikkopuutarhaa ei tarvitse kastella. Kosteutta riittää yllin kyllin. Nyt vain tarvittaisiin auringon valoa ja lämpöä. 



keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Taukoja sateessa

Harmaat pilvet seilaavat taivaalla, välillä pilvet ohenevat, mutta kohta taas pisarat putoilevat joko tihuuttamalla tai ropisemalla. Pian varmaan saa hakea nauloja ja lautoja arkin rakentamista varten. Vettä lotisee ja litisee. Mistähän tuota sadetta riittääkin. Ilma on toisinaan lempeän kosteaa ja hapekasta, oikein sopivaa lenkki- ja puuhailmaa. Paitsi sade kyllä hillitsee ainakin meikäläisen pihapuuhia tehokkaasti. Märässä maastossa ei ole kiva kyyristellä.

Pienen kierroksen kuitenkin sadepilvien välissä voi hyvin tehdä. Pisarat ovat kostuttaneet kukat ja ruohon. Sadepisaroissa kimmeltää pilvien välistä kurkkaava aurinko. Pioni odottelee aurinkoa ja lämpöä. Muutaman päivän päästä ihanat kukat avautuvat.


Juhannusruusu on vielä aivan nuppuinen. Sen mielestä keskikesä on vielä jossain edessäpäin.


Syreenit kukkivat vasta nyt. Vettyneiden kukkien paino sai yhden syreenipensaan paksun oksan katkeamaan. 



Akileijojen kukintaa odottelen kovasti. Saunan edustalla on valkoinen, kerrottu akileija, jonka nuput ovat jo pitkään olleet pulleina, mutta vieläkään se ei ole auennut. Sen sijaan vaalean punainen ja tumman sininen ovat jo avanneett nuppunsa. Vaalean punainen odottelee kasvihuoneen seinustalla siirtoa valmistuvaan perennapenkkiin 





Belliksiä en väsy koskaan ihastelemasta. nyt niiden terälehdillä kimmeltävät pisarat lisäävät yhä niiden kauneutta.




Iloa sateisiin hetkiin!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kirsikkakakku

Juhannuksena tuli kesä. Odotettu, kaivattu, ihana kesä. Juhannuspäivänä lämpötila nousi 20 asteeseen ensimmäisen kerran tänä vuonna. Toki vettäkin satoi. n, 40 mm, mutta suurin osa sateesta tuli onneksi yöaikana. Kainossa Kuohussa virtaa vesi yhtä korkealla, kuin keväällä.

Juhannuksena vietettiin mukavaa aikaa yhdessä ja aloiteltiin ulkoruokintakautta. Ribsitkin onnistuivat oikein hyvin. Makkaroiksi kelpuutetaan nykyään vain Snelmannin tuotteita.


Juomana tarjottiin kauniin väristä raparperisimaa.


Salaattiin haettiin aineksia laatikkopuutarhasta.


Huvimajassa herkuteltiin kirsikkakakulla.



Koska en löytänyt sopivaa kirsikkakakun ohjetta, niin sellainen piti itse kehitellä. Laitan sen muistiin, niin voin tehdä sitä toistekin.

Pohja

2 munaa
1dl sokeria
1dl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta
100g rouhittua suklaata

Muna ja sokeri vatkataan ja kuivat aineet ja suklaarouhe lisätään ja sekoitetaan. Kaadetaan pieneen ((halk 17 cm) irtopohjavuokaan ja paistetaan 200 asteessa. 

Täyte

2 dl vispikermaa
2 rkl turkkilaista jugurttia
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
50g valkosuklaata sulatettuna
2 liivatelehteä
tuoreita kirsikoita ( n. 0,5 litraa halkaistuna ja kivet poistettuna)

Kerma vispataan ja siihen lisätään jugurtti, sokerit ja sulatettu valkosuklaa sekä halkaistut kirsikat. Liivatteet liotetaan ja sulatetaan kattilassa pienessä vesitilkassa ja sekoitetaan kermaseokseen.

Halkaise jäähtynyt kakkupohja ja laita alaosa takaisin kakkuvuokaan leivinpaperin päälle. kaada täyte kakkupohjan päälle. Laita yläosa täytteen päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Koristelu

 2 dl vispikermaa
1 rkl sokeria 
1 tl vaniljasokeria
0,5 l tuoreita kirsikoita
50 g valkosuklaata sulatettuna

Kakun päälle vispataan kermaa ja koristellaan kirsikoilla. Päälle sulatetaan valkosuklaata.

Kylläpä oli herkullinen juhannus. Toivottavasti vasta nyt alkanut ulkoruokintakausi saa jatkua pitkään lämpiminä kesäiltoina. 



torstai 18. kesäkuuta 2015

Sadetta ja aurinkoa

Tuuli on loppunut! Uskomatonta. Liki kuukauden puhaltanut, voimakkuudeltaan vaihteleva tuuli on viimein tyynytnyt. Toivottavasti seuraavan kerran tuulee, kun syysmyrskyt saapuvat sitten lokakuussa.
Tänään on aurinkokin paistanut jopa lämpimästi. Illan sadekuurot ovat olleet lämmintä, ihanaa kesäsadetta. Ensin tuntuu vain sateen enne, sitten pilvet nousevat nopeasti, mutta ennen sadetta taivaalle nousee sateenkaari.


Perennapenkissä asustava runkoruusu on kärsinyt kovasti tuulista. Sen versot ja lehdet ovat katkeilleet, mutta suojaisemmalta puolelta löysin tänään nupun. Toivottavasti ruusuni ilahtuu tuulen loppumisesta ja kehittää vielä monta nuppua.


Juhannusruusu sen sijaan odottelee vielä pienemmissä nupuissaan. Niillä ei ole kiirettä, mutta kovasti olisin toivonut niiden kukkivan nyt juhannuksena. 

Saunan takana syreenit aukovat nuppujaan. Harmi, että ne eivät näy pihalla juuri mihinkään, vaan syreenejä täytyy käydä erikseen katsomassa. 


Juhannuksen viettoon otettiin jo hieman varaslähtöä ja sytytettiin tuli kesäkeittiöön. Sympaattinen, pieni nuotio- ja grillipaikka on edellisten asukkaitten peruja, mutta sopii meille mainiosta. Tosin haaveilen kyllä sellaisesta hienosta grillipaikasta, mutta toistaiseksi tämä riittää.


Sadepilvet pyyhkivät yli ja matalalta paistava aurinko herättää myös sateenkaaren henkiin. Sateenkaaren pää on jossain huvimajan takana. Kuvissa huvimaja näyttää mielestäni aina pienemmältä, kuin se todellisuudessa onkaan. 


Aurinko paistaa sateen läpi ja voimistaa sateenkaaren värejä.


Sateenkaaren pää näyttää osuvan kasvihuoneeseen, vai osuukohan se peltojen takana olevalle huoltoasemalle? Toivottavasti kasvihuoneeseen osuva sateenkaari on hyvä enne ja lupaa mainiota satoa tomaateista, kurkuista, paprikasta ja chilistä.


Illan kultainen väri valaisee maisemaa sateesta huolimatta. Koiranputken pitsikukat avautuvat juuri nyt. Ilma on täynnä niiden voimakasta tuoksua.

 

Jospa nyt viimein alkaisi KESÄ! Ihanaa juhannusta kaikille.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Taasassa on suvakkaa vettä

Kesäiltoina sauna lämpiää Vaahteran lehdellä. Tosin lämpiäähän se kaikkina muinakin vuodenaikoina. Ulkosauna on luksusta, lomaa omalla pihalla. Niin, sisäsaunaahan meillä ei olekaan, joten saunailtoina olemme lomalla ympäri vuoden. Yleensä saunanlämmittäjänä toimii isäntä. joka kantaa sinne monta kopallista puita, että niitä riittää myös veden lämmitykseen. Saunanlämmityksen tuoksu itsessään on jo rentouttavaa.


Joskus saunaan tehdään myös vasta. Pihalla kasvaa sen verran koivuja, että niistä saa muutaman vastan kesäaikaan.


 Vastasta leviää saunaan ihana kesän tuoksu.


Kunnon ulkosaunassa pestään pesuvadeista. Mummoni sanoi pesuvatia taasaksi. Suvakka eli sopiva, kädenlämpöinen pesuvesi odottaa pesijää penkillä saunan pesuhuoneessa.


Löylyttelyn välillä on mukava istuskella saunan edustan penkillä ja kuunnella lintujen laulua. Nyt vielä kuovit huutelevat pelloilla. Viime kesänä kuuntelin käen kukkumista saunan edustalla, Se on vielä kuulematta tänä kesänä.


Saunan etupuolella virtaa Kaino Kuohu, joskus yllättävä ääni herättää vilvoittelijan mielenkiinnon. Tällä kertaa se oli telkkäperhe.


Kielot aukovat juuri nyt nuppujaan saunan edustalla. Niiden vieno tuoksu leijuu vilvoittelijan nenään. Seuraavaksi ovat vuorossa syreenit, jotka nekin kasvavat lähistöllä.  


Piha on nyt täynnä juhannuksen tuntua; Koivujen, saunan, kielojen ja syreenien tuoksua. Kesän ihanimmat ajat ovat käsillä.



lauantai 13. kesäkuuta 2015

Illalla tuuli tyyntyy

Tuulisen päivän jälkeen tulee tyyni ilta. Illalla valo on erilaista, terävämpää ja paljastavampaa. Päivällä korkealta paistava aurinko valaisee ihanasti, mutta illan viisto valo antaa pihalle uutta ilmettä. Kukat näyttävät hieman erilaisilta ja uudenlaisessa valossa tulee kiinnitettyä huomiota uusiin yksityiskohtiin. Tuulessa kukkien valokuvaaminen on haasteellista, sillä kuvista on vaikea saada tarkkoja. Onneksi  nyt illalla sain viimein kuvattua särkynyttä sydäntä (särkynytsydäntä? ) Nyt se kukkiikin oikein kauniisti.




Olen aivan ihastunut belliksiin. Niitä kasvaa kukkapenkissä, mutta myös ruukussa, johon laitoin kukkapenkin kattauksessa pois heitettäviä belliksen alkuja. Ruukussa niistä on ollut jo pitkään iloa.



Kullerotkin hehkuvat illan auringossa.


Kevään vaalea viherrys on vaihtunut kesän syvempään vihreyteen. Pellot ovat oraalla ja kaikkialla on kesän tuntu. Saisimmepa vielä kesän lämpöä.


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Kesäkukkia nuukailijan malliin

Tänä keväänä olen ollut huono asiakas puutarhalla sekä markettien puutarhaosastoilla. Olen ostanut vain siemeniä ja multaa. Onhan näissä liikkeissä ollut aivan ihania kasveja tarjolla ja joskus ihan täytyy hillitä ostohaluja, etten tekisi mitään harkitsematonta. Esikasvatushullutuksesta on ollut myös hyötyäkin: Olen säästänyt pitkän pennin, vai pitäisikö sanoa senttejä. Omat esikasvatelmat eivät vain ole vielä kovin edustavia, vaikka ne ovat olleet kasvihuoneessa virkistymässä jo pitkän aikaa.

Ovenpieleen, kuistin ikkunoitten alle kasvatin samettiruusuja, joitten väliin laitoin persiljaa ja oreganoa. Siitä on nopsa hakea yrttejä keittiöön. Samettiruusu on ollut aina inhokkini, mutta nyt tulin kokeilleeksi sen kasvatusta ja voi olla, että jäi viimeiseksi kerraksi. Sen helppoutta kehutaan, mutta minun piti laittaa monet siemenet multaa, ennenkuin onnistuin kasvattamaan nuo kahdeksan kappaletta. Kukinta on vielä kovin vaatimatonta, mutta toivottavasti kesän mittaan se runsastuu.




Kevättalvella otin talvehtineista pelargonioista pistokkaita ja ne ovat nyt huvimajassa tuulensuojassa odottelemassa nuppuja ja paikkaa pihalla. Pelargonian alkuja on ollut n.10 ja lisäksi ne alkuperäiset, joista pistokkaat on otettu, joten niiden suhteen olen kyllä omavarainen.


Kasvihuoneessa on kasvamassa agapanthus Alba, eli valkoinen sinisarja. Se on vielä kovin pieni, vaikka se on ollut yli kaksi kuukautta ruukussaan. Toivottavasti saan sen kukkimaan.  Daaliatkin odottavat tuulen tyyntymistä, jotta voisin nostaa ne taas ulos ja ehkä kukkapenkkiin. Joissakin daalioissa on jo nuppuja, mutta en taida olla kovin taitava niiden suhteen.


Kasvihuoneessa odottelevat myös kymmenen gladiolusta. Kuvittelin ostohetkellä istuttavani ne huvimajan vieressä olevaan kukkapenkkiin, mutta todellisuudessa siinä ei ole vieläkään mitään kukkapenkkiä, joten ehkä hankin niille ison ruukun, tai voinhan laittaa ne etupihan perennapenkkiin.


Kesäkukkani eivät ole siis vielä kovin kukkivaisia, siispä toivon kovasti säiden lämpenemistä. Anopin kanssa piipahdin eilen puutarhalla, josta mukaan tarttui myös hieman väriä tähän vihreyteen.



Sain mummilta elämäni ensimmäisen tuppaanipelargonian, nyt se toivottaa portailla sisään tulijan tervetulleeksi omien pelargonioitten vierellä. Tupsulaventeli on se ainoa oma hankintani tänä keväänä.

Tänään tuulessa on välillä ollut lämmin henkäys. Pihalla on ollut melkein kesäistä. Lomaviikko alkaa olla lopuillaan. Maanantaina taas työt kutsuvat. Mutta onneksi ensin on viikonloppu. Hyvää kesäistä viikonloppua kaikille!