12 kukkijaa pihalla eli puutarhaharrastelijan herätyshaaste

Tammikuun vesisateissa mieli suuntaa kesään ja pihan puuhiin. Niitä odotellessa tartuin Betweenin haasteeseen, jonka hän heitti Rikkaruohoelämää-blogissaan. Säännöt taisin jo unohtaa kuvia kerätessäni, mutta keräsin blogini viime kesän postauksista 12 kuvaa. Jostakin syystä kaikki olivat kukkakuvia. Ehkä tarvitsin tänään niitä.

Pihan ensimmäiset kukkijat maaliskuussa, jolloin odotin kovasti aurinkoa ja lämpöä.

Sinivuokot kukkivat huhtikuussa, jolloin edelleen kaipasin aurinkoa ja lämpöä.

Toukokuun lopulla kukkapenkistä ruukkuun siirretyt bellikset kukkivat kylmässä auringon paisteessa. 

Tuomet kukkivat vasta kesäkuun alussa. Kylmä pidensi kaikkien kasvien kukintaa, mutta tuulet taisivat ravistella tuomen kukat, kuin lumen maahan.

Kulleroitten kukat loivat pienten aurinkojen ryppään saunan seinustan varjoiseen takuseen. Niidenkin aika oli kesäkuussa, ennen juhannusta. 

Pionin nuput kehittyivät kesäkuun kylmissä tuulissa hitaasti. 

Heinäkuussa bloggaaminen jäi vähemmälle ja postauksissa taisi olla enemmän pihatouhuista kertoilua. Heinäkuun lopulla laatikkopuutarha puhkesi kukkaan ja sitä kukkaloistoa riitti ensimmäisiin pakkasiin asti. 

Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa elämässä daalioitten kasvatusta. Juurakot ovat nyt talvehtimassa kellarissa. Jospa ensi kesänäkin saan näin kauniita kukkia. 

Pihan pinkin täydentää henäkuussa istutettu köynnösruusu John Davis. Kovasti mietin, mitenkähän pakkaset ovat kurittaneet tuota kaunokaista. 

Kesän viimeiseksi kukkijaksi jäi auringonkukka. Kasvatin niitä tosi paljon, mutta vain pari nuppua ehti aueta kukkaan. Toivottavasti ensi kesänä auringonkukat onnistuvat ja kukkivat aikanaan. 

Jostakin syystä viime kesä jäi mieleeni niin kylmänä ja tuulisena. Olihan se sitä, mutta yleensä aika kultaa muistot, mutta nyt ei niin ole käynyt. Onneksi elokuussa oli vielä ihania lämpimiä päiviä ja oikean kesän tuntua. 

Tässäpä vastaukseni Betweenin haasteeseen. 

Jos haluat osallistua haasteeseen, niin tässäpä lyhyet ja ytimekkäät säännöt.

Sääntöjä on vain kaksi, ettei aloittaminen ole liian vaikeaa: 

-Valitse kuvatiedostoistasi kaksi ( tai useampi) viime kesän kansioita, Lataa kummastakin kansiostasi blogiisi kuusi sattumanvaraista puutarha-aiheista kuvaa ja kerro niistä jotakin, eli yhteensä 12 kuvaa. Halutessasi voit linkittää kuviin liittyviin kesämuistohin blogissasi.

-Tule kertomaan tänne minulle, kun postauksesi on valmis, niin tulen katsomaan.

Mukavia hetkinä kesäkuvien parissa!

Illan sininen hetki

Paukkuvista pakkasista pitää ottaa ilo irti. En tiedä muuta parempaa pakkaspuuhaa, kuin jäälyhtyjen teko. Niitä olemmekin tehtailleet ahkerasti. Niinpä lyhtyjä on ripoteltu ympäri pihaa ja saimmepa aikaisiksi kaksi jäälyhtymuuriakin. Eilen illalla sytyttelin taas kerran kynttilät lyhtyihin, ehkä ne loistivat viimeistä kertaa, sillä tulevan viikon lauhat säät taitavat koitua pihan kaunistusten kohtaloksi.

Talon päädyssä oleva muuri on hieman pienempi. Laiton kynttilät vain kahteen ylinpään lyhtyriviin. Ehkä ne siinä tuikkivat myös kaukana tiellä ajavien iloksi. 

Etupihan lyhtyrivi näkyi mukavasti myös saunan lauteille. 

Kuluneella viikolla satanut lumi oli kerääntynyt mukavaksi rinkulaksi lyhtyjen päälle.

Näissä jäälyhdyissä sain poltettua kaikki kruunukynttilöiden pätkät, jotka olivat kerääntyneet steariinikattilan pohjalle. 

Tummuvassa illassa loimottavat jäälyhdyt ovat todella kauniit. Harmi, että niiden aika on niin lyhyt.

Tammikuun pakkaset ovat siis ohi, mutta talvi jatkuu. Toivottavasti talvisena ja lumisena. Siitä minä pidän!

Talvipesässä

Tammikuun puoliväli, pakkasta ja lumisadetta. Nautin talvesta. Olen käpertynyt omaan talvipesään ja olen siellä suojassa viimalta ja pakkaselta. Välillä on toki noustava talvipesästä ja nautittava ihanasta talvesta myös ulkona.

Talvi on rauhoittumisen ja levon aikaa. Toki, jos suosikkivuoden aikaa kysytään, vastaan kesä. Kesä on kuitenkin niin erilainen, silloin haluan ahmia sitä läkähdyksiin asti ja tuntuu, etten koskaan ennätä siitä saada tarpeeksi ja elää kaikkia hetkiä täysillä. Talvela on toisin. Saan rauhassa oleilla talvipesässä ilman turhaa hötkyilemistä. 

Pakkaspäivinä on hyvä viedä patjat, peitot ja tyynyt tuulettumaan, vaikka pölypunkkeja ei kuulemma ole enää olemassakaan. Tuo tieto saavutti minut liian myöhään ja petivaatteet on nyt tuuletettu. Mutta tulivatpa ihanan raikkaiksi oltuaan päivän -25 asteen pakkasessa. 

Talven aurinko ei vielä lämmitä, eikä juuri valaisekaan. Hetken se paistaa metsänreunalta ja sitten vaipuu taas piiloonsa. Mutta päivän pidentymisen jo huomaa. Kaupasta hommasin lisäaurinkoa ikkunalle. Tuosta ne siirtyvät pikkuhiljaa hyötykäyttöön. Näin jaksan pyöriskellä täällä talvipesässäni.

Talven iloksi ostin myös perhoskämmekän. Toivottavasti se ilahduttaa minua vielä pitkään, vaikka aikaisemmat yritykset saman kasvin parissa ovat epäonnistuneet. 

Joulun jälkeen löytyi vielä alelaarista jouluruusuja. Ne pääsevät keväällä kukkapenkkiin, josta ankarat pakkaset varmasti tuhoavat viime kesänä istutetun jouluruusun. 

Talvisen päivän aurinko laskee. Huomenna se laskee taas hetken myöhemmin. Vielä nautin tästä talvesta, ei ole kiire kevääseen. 

Tulisipa lisää lunta ja pääsisin hiihtämään omille laduilleni. 

Tuolien muodonmuutos

Joulun alla sain pitkäaikaisen aikomukseni vihdoin toteutettua. Ruokapöydän tuolit saivat aivan uudet päällysteet. Jo oli aikakin, sillä Askon valmistamat pöytä ja kahdeksan siihen kuuluvaa tuolia on ostettu jo liki kuusi vuotta sitten ja aiottu päällystää saman tien.

Nyt päällystäminen tuli ajankohtaiseksi, kun syksyllä löysin kirpputorilta sopivan huonekalukankaan. Olen hieman huono valitsemaan ja päättämään, mutta nyt päätös oli helppo tehdä, kun vaihtoehtoja oli vain yksi ja sekin niin halvalla, että heikotti. Muutaman metrin pala ruusuista huonekalukangasta maksoi ainoastaan 12 euroa. Sehän piti korjata talteen. En tiedä olisinko ostanut juuri tuollaista kangasta kangaskaupasta, mutta siinä oli kauniit, vanhahtavat värit, jotka miellyttivät silmää.

Läheisestä verhoiluliikkeestä ostimme superlonilevyjä, jotka olivat tarkoitettu juuri tällaisten tuolien päälle. Ne maksoivat yhteensä 23 euroa. Omista varastoista löytyi vielä vanulevyä, jota laitoimme superlonin päälle kaksi kerrosta.

Verstashuone on oiva paikka pienten nikkarointitöitten tekoon, ja siellä myös näiden tuolien ehostuskin tehtiin. Aluksi vanhat päälliset purettiin ja tuolien rungot puhdistettiin.

Ensimmäiset tuolit kävivät harjoittelusta ja mitä useamman tuolin saimme valmiiksi, sitä joutuisammin työ kävi. Kummallakaan meistä ei ole aikaisempaa kokemusta juuri päällisten laitosta. Sormivoimat joutuivat koetukselle, kun kangasta piti venyttää tiukalle ja sitten hakasnaulaimella nitoa se paikoilleen.

Osa tuoleista on käytössä keittiön pöydän tuoleina. Niitä siirrellään ison pöydän ääreen tarpeen mukaan. 

Kylläpäs on luksusta juoda kahvia ruusujen päällä istuen. Uudistetut tuolit ovat myös paljon alkuperäistä pehmeämmät.  

Joulun aika alkaa olla takana. Nyt alkaa arkinen aherrus ja paneutuminen opintojen pariin.

Pakkaset paukkuvat, mutta onneksi sisällä on lämmintä.

Frozen -jäätaidetta

Viikonloppua vietimme jäätävissä tunnelmissa Saimaan rannalla. Onneksi vain järvi oli jäätävä. Sisätiloissa saimme nauttia vielä hetkisen jouluisesta tunnelmasta. Lauhat säät olivat viivästyttäneet vesistön jäätymistä aivan viime päiviin ja hieman arkaillen kävimme lenkillä jään päällä. Varmuuden vuoksi kuljimme rantoja pitkin ja samalla saimme ihastella luonnon jäätaidetta. Kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta jäämuodostelmien kauneudelle.

Jäätaidetta kannattaa tehdä itsekin. Pakkasten saavuttua olen jo tehnyt muutaman jäälyhdyn ja tein myös jäätaulun, johon asettelin pakastimeen toissa syksynä jemmattuja pihlajanmarjoja sekä männynhavuja. Jäätaulun laitoin köynnösruusun tuen päälle. Se oli harmiksen hieman liian pieni, mutta käyhän se noinkin. 

Odotettu talvi saapuikin varmoin ottein. Pakkasen on luvattu kiristyvän täällä -30 asteeseen. Saapa nähdä, miten kasvit selviävät kylmästä ilman lumipeitettä.