Herkkä ja suloinen John Davis

Pari kesää sitten istutin takapihan perennapenkkiin John Davis köynnösruusun. Keväällä olin kovin murheissani ja pelkäsin, että talven vaihtelevat säät ovat hävittäneet sen. Onneksi niin ei ole käynyt, vaan ruusu on avannut nuppunsa ja kukkii juuri parhaillaan.

Ihastunin kovasti tuohon yllä olevan kuvan kukkien väriyhdistelmään. Poimulehden kukka näyttää tosi viehkolta ruusun vieressä.

Köynnöskehikon sisällä kasvava ruusu näyttää vangitulta. Toivoisinkin, että ruusu kasvaisi nopeasti ja työntäisi versonsa kehikon läpi. Voin jo sieluni silmin nähdä, miltä ruusukehikko näyttää muutaman vuoden päästä :)

Perennapenkin muut kukat alkavat jo pikkuhiljaa lakastua. Tädykkeen siementähkiä olen yrittänyt katkoa kiireesti pois sitä mukaa, kun niiden viimeisetkin siniset kukat katoavat. Täältä saisi tädykkeen siemeniä, jos joku tahtoisi.

Keväällä ostin jälleen yhden kaunopunahatun taimen. Toivoisin niin kovasti, että se talvehtisi, eikä joka kevät tarvitsisi ostaa uutta. Tämän kuvan olen ottanut jo heinäkuun puolella, jolloin akileijat ja tädykkeet kukkivat vielä niin ihanasti.

Perennapenkki muuttaa viikottain ulkonäköään. Nyt keskipisteenä on John Davis köynnösruusu, mutta onneksi vielä muutkin kukat jaksavat kukkia. Tämä näkymä ilahduttaa minua olohuoneen ikkunasta ulos katsoessani. Olisipa aina kesä.

Ihanaa elokuuta sinulle. Vielä on kesää jäljellä. Nautitaan siitä täysin siemauksin. 

Ruusuja päivääsi

Hyvää äitienpäivää! Tänä keväänä äitienpäiväkukkana on John Davis- köynnösruusu.

Talven ruusuni on uinunut kuusen havujen alla. Toivottavasti tämä kanadalaista alkuperää oleva ruusu ei ole säikähtänyt vähälumista talvea, vaan nostaa pian versonsa maasta.

Ruusuni on istutettu kaksi vuotta sitten ja edellinen talvi kohteli sitä hieman kaltoin ja vain toinen puoli ruususta näytti kasvavan ja kukki myös viime kesänä. 

 Pian otan havut pois ruusun päältä ja annan kevään sateen sulattaa roudan sen juurelta. Jospa näkisin ainakin tämän verran John Davis-ruusun kukkia myös ensi kesänä. Toki enemmänkin saa tulla, mutta muutamakin kukka ilahduttaa.

Olo kuin lottovoittajalla

Olen niin onnekas! Olen saanut hyviä uutisia lääkäriltä. Talven ja kevään aikana olen ollut kahdessa leikkauksessa ja sydän syrjälläni odotellut lausuntoja patologilta. Tutkimukset on tehty, eikä jälkimmäisessä leikkauksessa poistetussa osassa ollut yhtään syöpäsolua. Mikä helpotus, kun ennätin jo kuvitella joutuvani vielä kolmanteen leikkaukseen.  Aikaisemman suunnitelman mukaan sädehoidon piti alkaa muutaman viikon kuluttua leikkauksesta. Kävinkin viime viikon lopulla sitten kuulemassa lääkärin sädehoitosuunnitelmaa. Mukavan oloinen vanhempi naislääkäri tutki papereitani ja minua. Lopulta hän totesi: Eiköhän tämä ollut tässä. Sädehoitoa ei tarvitakaan, sillä sen haitat keuhkoille ja sydämelle ovat minun tapauksessani hyötyä suuremmat.

Olen siis todella onnekas, että syöpäsolut on ajoissa leikattu ja nyt jäljellä on vuosittaiset kontrollit ja tietenkin omatoiminen tunnustelu ja mahdollisten muutosten tarkkailu. Syöpä diagnoosina säilyy, mutta tunnen itseni elinvoimaiseksi ja terveeksi. Elämä hymyilee. Tuntuu, kuin olisin saanut lottovoiton.

Hyvien uutisten innoittamana tein hieman ruusuostoksia. Eräässä kukkakaupassa oli ilmeisesti kuviteltu äitienpäiväruusujen valtavaa menekkiä, mutta vielä viikko äitienpäivän jälkeen ruusuja oli monta rullakollista myymättä ja kaikki oli alennettu -50%. Nuukailija osti kolme pienempää ja kaksi isompaa ruusua, yhteensä 17 euroa.

Aivan priimakunnossa ruusut eivät enää olleet, mutta istutin ne ruukkuihin joissa ne saavat vahvistua ja kasvattaa lisää nuppuja. Ehkäpä kesän mittaan pihalla kukoistaa kaksi ruusua, jotka näyttävät samanlaisilta, kuin nimikyltissä luvataan.

Lupaan laittaa kuvan tänne blogiin, jos ruusu muistuttaa yhtään tuota kyltin kuvaa.

Ihana keväinen viikko on alkamassa. Jospa puuhailisin pihalla.

Laatikkopuutarhan reunamilla

Kyllä puutarhurin nyt kelpaa puuhastella pihalla. Mikä sää! Ja lämpimämpää on luvassa. Minä olen niin iloinen ja onnellinen tästä ihanasta keväisestä säästä. Nurmi on jo hieman vihreää ja aivan kohta puutkin vihertävät. Kukkia putkahtelee sieltä ja täältä. Sinivuokot vielä kukkivat  ihanasti.

 

Ensimmäiset valkovuokot availevat nuppujaan. Valkovuokkoa minun pitää siirtää pikkumetsikköön ja ehkä kukkapenkkiinkin hieman näkyvämmälle paikalle. Nyt kukat löytyvät pihan laitamilta.

Skillat leviävät pitkin nurmea. Saisivat kyllä levitä vielä laajemmalle. Nyt yksittäisiä kukkia on siellä täällä. Haaveilen sellaisesta nurmen peittävästä sinisestä matosta.

Laatikkopuutarha valmistuu pian kylvökuntoon. Tänään laitoin sinne pollenmunkkeja ja sekoittelin ne vanhaan multaan. Kylmä talvi oli jäädyttänyt laatikoiden mullan eikä se ole vieläkään sulanut. Jäinen multa huokuu kylmää, joten kylvöt pitää aloittaa maltillisesti ja odotella vielä jään sulamista.
Ehkä joitakin siemeniä pitää kylvää loppuviikosta. Multaa pitää myös lisätä jokaiseen laatikkoon.

Laatikkopuutarhan vieressä oleva, viime kesänä perustettu kukkapenkki on kärsinyt kovasti talvesta.
Kaikki sinne istuttamani esikot ovat hävinneet. Se harmittaa hieman, sillä olen tuonut ne lapsuudenkodistani. Onneksi niitä on mahdollisuus saada sieltä lisää. Myös kaikki ihanat bellikset ovat kadonneet. Täytyy toivoa, että niitä ilmaantuu kylvääntyneistä siemenistä.  Kaikki sipulikukat jättilaukkaa lukuunottamatta ovat hävinneet. En edes muista, mitä tulin laittaneeksi syksyllä, mutta ainakin edellisen pääsiäisen tete-narsissit. Viime kesänä siemenestä kasvatetut monivuotiset unikot ja sormustinkukat ovat nekin kadonneet. Perennapenkissä on siis paljon aukkoja. Varmoja talvehtijoita ovat olleet akileijat ja arovuokko. Samoin päivänkakkara, jalopähkämö ja osa maksaruohoista ovat hengissä. Erityisen iloinen olen siitä, että köynnösruusu John Davis näyttäisi työntävän silmuja. Toivottavasti se on voimissaan.

Lämpö antaa kasvulle voimaa. Pihlajan lehdet kasvavat silmissä. Kohta vihertää kaikkialla.

Pinkkiä pihalla

Loppukesä on kukkien juhlaa. Joka puolella pihaa kukkii. Laatikkopuutarhassa yksivuotiset jatkavat kukintaansa edelleen, tosin osa kukista on jo kukintansa loppusuoralla. Krassien lehdet ovat jo muuttuneet keltaisiksi, ilmoittaen näin voimiensa ehtymisestö. Pian on siementen keruun aika. Ainakin unikkoa ja krassia pitää kerätä ensi kesäksikin. Kehäkukan siemeniä minulla on vielä runsaasti.

Minun kukkavärini taitaa olla pinkki. Tosin pidän kyllä melkein kaikista ja kaikenvärisistä kukista. Jostain kumman syystä päädyn kukkavalinnassani kuitenkin tuohon pinkkiin. Vanhin pelargoniani on pinkki. Nyt vasta loppukesästä se on oikein innostunut kukkimaan. Tämä pelakuu antaa väriä sisäänkäynnille. Ehkä muutaman viikon vielä tuokin pelargonia saa olla ulkona valmistautumassa talveen, muttta sitten alkaa pitkä talvi pyykkituvan viileydessä.

Keväällä ostin daalian juurakoita. Niitä en ole ennen kasvattanutkaan. Kevät oli mikä oli, mutta daaliat aloittelivat kasvuaan kasvihuoneen vaihtelevissa olosuhteissa. Sitten siirsin ne sinkkiämpäreihin odottelemaan kukintaa. Juhannuksen ajan sateet liki hukuttivat nuo reijättömissä ämpäreissä olevat daaliat ja siirsin ne kukkapenkkiin. Siellä ne ovat vankistuneet ja kasvaneet pituutta. Korkeimmat daaliat ovat jo liki metrin korkuisia
.

Stolze von Berlin

Star`s Favourite

Star`s Favourite

Jostain syystä vain yksi stoltze von Berlin- taimi on kukassa. Oliko siinä vahvempi juurakko  ja se teki nuput aikaisemmin. Muitten kukintaa vielä odottelen. Viime yönä lämpötila kävi lähellä hallaa, mutta daaliat eivät ole kärsineet. Pitääkin nyt hieman perehtyä daalian talvetukseen. Kellarissa niiden luulisin selviytyvän, mutta minkälaisessa säilytysastiassa?

Runkoruusu kukkii edelleen. Siinä oli loppukesälle kolme nuppua, jotka avautuivat, mutta minkälaisia kukkia sieltä tulikaan! Ei mitään pieniä kukkasia vain todella valtavat, runsaat kukat.

Uusin ruusuni kukkii takapihan kesällä perustetussa perennapenkissä, köynnösruusu John Davis asustelee siellä rautahäkissään. Eilen huomasin siinä vielä uusia nuppuja. Taisi olla nappiostos. Tovottavasti saan sen selviämään talven yli.

En ole varmaan muistanut kertoa, että rakastan unikoita :) Enkä ole laittanut blogiin yhtään kuvaa niistä ( heh) No, kohta jätän unikot odottamaan ensi kesään, mutta sitä ennen on pioniunkkokauneuden vuoro.

Kylläpäs pinkkiä riittää. Kuvat noista on otettu parin viime viikon aikana, mutta kaikki kukkivat edelleen ihanasti. Pikkuhiljaa auringon valo väheneen ja säät jäähtyvät. Kukat lakastuvat, eikä uudet nuput enää jaksa aueta kalpeassa syysvalossa. Runkoruusu nostetaan kellariin daalian mukuloitten kera. Unikon pulleat siemenkodat taitetaan kuivumaan ja osa saa jo kylväytyä maahan odottamaan kevään lämpöä ja valoa. Kesälle jätetään jäähyväset ja ihanat hetket painuvat muistojen joukkoon.

Minä keltaruusun kerran

Ruusuvalikoimani on kasvanut tänä kesänä kahdella tulokkaalla. Edellisessä postauksessa esittelin John Davis-köynnösruusun, jonka hankin lähipuutarhalta. Toinen uusi tulokas kaivettiin sukulaistädin pihamaasta, jossa hän oli säilyttnyt juurivesaa aivan minua varten jo monta vuotta. Vesaa oli jo moni ehtinyt kysellä tädiltä, mutta hän kertoi kaikille sen olevan varattu Leenalle.

Sukulaistäti on saanut oman ruusunsa raahelaisesta pihasta joten oletan sen olevan raahelainen viljaminkeltaruusu. Kuvassa ruusu näyttää todellisuutta hieman keltaisemmalta, ehkä aurinko paistoi sopivasti siihen. Nyt pikku ruusussamme oli jo muutama nuppu valmiina ja ne ilahduttavat meitä keltaisuudellaan.

Ruusuparka odottelee vielä sopivaa kasvupaikkaa. Haluaisin sen näkyvän hyvin johonkin kulkureitille, mutta sen paikka pitäisi olla sellainen, että sen pääsee kiertämään ruohonleikkurilla, niin ruusukin pysyy paikallaan, eikä leviä valtoimenaan.

Yllä olevassa kuvassa keltainen kukka näyttääkin ihan valkoiselta, mutta keltainenhan se on. Seuraava pihapuuha taitaakin olla kuopan kaivaminen tälle ihanuudellle. 

Raahelaisesta viljaminkeltaruususta voit lukea lisää täältä (klik)

Istutuspuuhia

Laatikkopuutarhan ympäristö on harmittanut minua kovasti. Se on ollut työn alla koko kevään ja kesän. Sitä piti kunnostaa toukokuussa ja silloin jotain sain tehtyä, lähinnä rikkaruohon juurten poistoa. Sitä piti kunnostaa kesäkuussa. No silloinkin tein sitä, mutta en ennättänyt muuta, kuin jälleen poistaa loputtomia valvatin juuria.  Toukokuisesta kuvasta näkyy alue multakasan ja laatikoitten välissä, joka on ollut oikea murheenkryyni.

Tällä viikolla olen ollut puuhakkaana ja saanut tuon alueen likipitäen järjestykseen. Työtä riittää edelleen, mutta tehdään asia kerrallaan. Omat haasteensa alueen muokkaukseen tuo vanha omenapuu. Sen juurten alle on kietoutunut valvattien ja myös pelto-ohdakkeiden juuria. Tiukassa savimaassa juuret vain napsahtavat poikki, ja loppu jää mullan alle.  Maata ei siis voinut vaihtaa, vaan minun on vain valmistauduttava nyhtämään valvattia pois, kun se alkaa pistää päätään esille mullasta.

Koska laatikkopuutarha näkyy olohuoneen ikkunasta, alueen pitää olla myös mukavan näköinen. Niinpä murheenkryyni muuttui perennapenkiksi. 

Keskellä penkkiä on käytävä, jolle laitetaan vielä liuskekiviä. Käytävää pitkin on mukava kulkea hakemaan kasviksia laatikkopuutarhasta ja kasvihuoneesta. Perennapenkin ensimmäiseksi asukiksi pääsi käynnösruusu John Davis. Isäntä tekaisi raudoitusverkosta sille hienon kehikon. Toivottavasti onnistun ruusun kasvattamisessa, sillä köynnösruusua en ole ennen kokeillut. Ohjeen mukaan ruusu olisi pitänyt leikata istutuksen yhteydessä, mutta siinä oli niin paljon nuppuja, että en kyllä raaskinut sitä tehdä. Leikkaus pitää tehdä sitten varmaan ensi keväänä.

Perennapenkin kustannukset jäivät mielestäni melko alhaisiksi. Koska multaa ei pystynyt kokonaan vaihtamaan, vanhaa hyvän oloista multaa jäi melko paljon paikoilleen. Tuttavalta saimme yli jäänyttä multaa auton peräkärryllisen. Pussimultaa käytin viimeistelyyn, sitä meni 9 säkkiä. Tällä kertaa tyydyin ihan halppismultaan, jota sai 5 säkkiä 10 eurolla.

Varsinaiset perennat hankin alennusmyynnistä. Sieltä mukaan lähtivät 50% alennuksella komeaa- ja hurmemaksaruohoa, jalokurjenpolvi sekä jättipoimulehti. Punaiset bellikset ja lemmikin ostin avoimien puutarhojen vierailukohteesta.  Yhteensä nämä perennat maksoivat n. 20 euroa. Nämä eivät olleet suinkaan ainoat istutettavat kasvit, vaan olin itse kasvattanut punapäivänhattuja, Lisäksi olin perkkaustöiden yhteydessä ottanut talteen monta akileijan taimea. Tosin en tiedä minkä värisiä niistä tulee, mutta se nähdään sitten, kun ne kukkivat. Belliksiä olin ottanut jo keväällä ruukkuun. 

Kanadanvuokkoja ja päivänkakkaroita kasvoi myös perkatussa paikassa, ja niitä olin myös jemmannut. Keväällä siskolta saadut esikotkin löysivät paikkansa, samoin pieni särkyneen sydämen alku, jonka otin pois etupihan perennapenkistä. Etupihan penkistä löytyi myös pieni pionin alku. Onnistuikohan sen siirto? Lehtosinilatvaakin sain mummolan kukkapenkistä. Sinne niitä on aikoinaan siirretty edellisestä pihastamme, joten yhdenlainen ympyrä sulkeutui.

Pihalta löytyneistä liuskekivistä sai mukavat hoitopolut leveään penkkiin.  Komeana kukkiva keisarinkruunu on ollut omenapuun alla aina. Siis se on edellisten asukkaitten istuttama. 

Tyhjiin paikkoihin tulee lisää akijeijoja, joko siirrettyinä tai siemenistä kylvettyinä. Lisäksi kylvän idänunikkoja. Muutaman  sinisen ja korkean ritarinkannuksen myös haluan laittaa penkkiini. Sipulikukkia istutetaan sitten syksymmällä. Perennapenkin reunuksen kanttasin näin aluksi, mutta siihen voisi muutakin vaihtoehtoa miettiä.

Kylläpäs maisema muuttui mukavaksi. Nyt vain odotellaan kasvua ja kaunista kukintaa. 

Ruusujen huumaa

Kotona jälleen. Lomamatka on takana ja ihanat muistot vain jäivät jäljelle ( sekä mahdottomasti valokuvia, joita olen yrittänyt järjestää). Lomamatkan tarkoituksena oli välttää juhlien järjestäminen, joten juhlakalu ja minä sukulaisten ystävällisellä avustuksella pääsimme pienelle kiertoajelulle Pohjois-Eurooppaan. Näillä korkeuksilla matkasuunnitelmaan on aina huomioitava myös pitkä ajomatka koto-Suomessa. Eli autossa istumiseen on varauduttava. Onneksi kuski on luotettava eikä autokaan ole mikään saippuakotelo, vaikka onkin jo vanha ja vaati vielä ennen reissua  lomabudjetista aimo haukkauksen tehneen remontin.

Ensimmäinen etappi oli Öölanti, jossa pääsimme lomailun alkuun ja ruusujen huumaan. Lauhassa ilmastossa katujen varret ja talojen seinustat puskevat mitä ihanampia ruusuja.

Borgholmin kaupungissa

Toki näimme myös ihania villiruusuja, mutta nyt olen erityisen ihastunut näihin jalostettuihin ruusuihin. Innostuin ja ihastuin, mutta eihän täällä kylmässä pohjolassa varmaan tällaiset ihanuudet menesty

Talojen puutarhat olivat täynnä ruusuistutuksia.

Ihaninta Öölannin saarella oli kuitenkin unikkopellot. Ruusuja voi nähdä kotonakin, mutta unikkopellon näkeminen on ihmeellistä.

Unikko on kuin paperista tehty kukkanen. Saa nähdä, millaisia unikkoja laatikkopuutarhassa kukkii, toivottavasti ehtivät.

Kalmarin kaupungissa kävimme linnan viereisessä puistossa, joka oli todella ihana paikka. Monenlaiset puut ja kukkaistutukset ihastuttivat vierailijoita.

Hampurissa on todella mahtava Planten un blomen puisto. Täällä puistossa järjestetään iltaisin vesi-valo esityksiä, jossa lammesta nousee musiikin tahtiin liikkuvia värillisiä vesisuihkuja. Musiikki vaihtelee illasta toiseen. Meidän siellä käydessämme soitettiin vanhaa jazz-musiikkia. Ennen esityksen alkua kiertelimme puistossa. Ilta alkoi jo hämärtyä, mutta ruusupuisto oli hämärässäkin loistokas.

Hengästyttävän kukkakavalkadin ja ruusujen loiston jälkeen on tiedossa paluu arkeen. Kylmät säät koti Suomessa ovat jämähdyttäneet laatikkopuutarhan kasvun. Toki pientä edistymistä on reilun viikon aikana tapahtunut. Edistymistä on tapahtunut myös kasvimaan rikkaruohorintamalla. Oi voi. Rikkaruohoja ei kylmä ole haitannut. joten sinne siis. Ilahduttava yllätys löytyi kasvihuoneesta: Patiokurkusta saimme ottaa jo syötävää. Tästä alkaa kesän ihanin aika.