Minä keltaruusun kerran

Ruusuvalikoimani on kasvanut tänä kesänä kahdella tulokkaalla. Edellisessä postauksessa esittelin John Davis-köynnösruusun, jonka hankin lähipuutarhalta. Toinen uusi tulokas kaivettiin sukulaistädin pihamaasta, jossa hän oli säilyttnyt juurivesaa aivan minua varten jo monta vuotta. Vesaa oli jo moni ehtinyt kysellä tädiltä, mutta hän kertoi kaikille sen olevan varattu Leenalle.

Sukulaistäti on saanut oman ruusunsa raahelaisesta pihasta joten oletan sen olevan raahelainen viljaminkeltaruusu. Kuvassa ruusu näyttää todellisuutta hieman keltaisemmalta, ehkä aurinko paistoi sopivasti siihen. Nyt pikku ruusussamme oli jo muutama nuppu valmiina ja ne ilahduttavat meitä keltaisuudellaan.

Ruusuparka odottelee vielä sopivaa kasvupaikkaa. Haluaisin sen näkyvän hyvin johonkin kulkureitille, mutta sen paikka pitäisi olla sellainen, että sen pääsee kiertämään ruohonleikkurilla, niin ruusukin pysyy paikallaan, eikä leviä valtoimenaan.

Yllä olevassa kuvassa keltainen kukka näyttääkin ihan valkoiselta, mutta keltainenhan se on. Seuraava pihapuuha taitaakin olla kuopan kaivaminen tälle ihanuudellle. 

Raahelaisesta viljaminkeltaruususta voit lukea lisää täältä (klik)