12 kuvaa vuodesta 2017

Vuosi on vaihtunut ja on jälleen tullut aika tehdä pikainen katsaus menneeseen. Jokaisesta menneen vuoden kuukaudesta olen etsinyt kuvan, mutta tuo kuva ei välttämättä kerro muuta, kuin sen hetken tilanteen. Seuraavana päivänä kuvauskohde on näyttänyt jo aivan erilaiselta.

22.1.2017

Tammikuu 2017 oli hyvin vähäluminen. Lunta satoi ja suli. Piha oli välillä kierällä, liukkaalla jäällä ja etenkin pihasaunaan meneminen pimeällä oli välillä ihan pelottavaakin. Hiihtokeleistä ei ollut tuolloin tietoakaan.

26.2.2017

Helmikuu samoin oli vähäluminen. Loppukuusta lunta kuitenkin satoi ja aurinko paistoi korkeammalta. Lisääntyvä valon määrä ihastutti ja antoi energiaa.

6.3.2017

Talven tuntua oli vielä maaliskuussakin ja silloin sain käytyä hiihtämässä muutaman päivänä. Pihan suuret vanhat koivut olivat kauniita huurteisinakin. Talvi 2017 jää muistoihin koivujen viimeisenä talvena, sillä lehtiä noihin koivuihin ei enää kevällä tullut.
Maaliskuussa aloitin kylvöpuuhat ja tomaatintaimet kasvoivat kevätauringon lämmittämällä ikkunalla.

14.4.2017

Huhtikuussa pihan vanhat koivut kaadettiin pitkän harkinnan jälkeen. Koivujen risuissa ja rungoissa riitti puuhaa pitkälle kevääseen. Silppusin lähes kaikki risut oksasilppurilla.Toki pieni pääsiäikokko tehtiin myös risuista. Kaikki polttopuuksi kelpaava pienittiin ja halottiin ja pinottiin ensin pihalle kuivumaan ja myöhemmin liiteriin. Pihalle tuli nyt paljon lisää valoa ja ehkä myös syksyinen harvaointiurakkakin hieman väheni. Koivujen kaadon jälkeen kuitenkin laskin, että pihalle jäi vielä 27 koivua.

Huhtikuussa odotin kovin säiden lämpenemistä, mutta turhaan. Talvi tuntui jatkuvan ja jatkuvan.

10.5.2017

Talvi ei päästänyt otteestaan vielä toukukuussakaan. Lunta satoi vähän väliä. Odotetut lämpimät kevätpäivät jäivät kokonaan tulematta. Luonto eli kuitenkin omaa elämäänsä ja vihreys valtasi hiljalleen maisemaa. Kylvötöihin pääsin kuitenkin vasta toukokuun viimeisellä viikolla.

14.6.2017

Kesäkuu ei sekään suonut lämpimiä päiviä. Onneksi aurinko sentään näyttäytyi. Omenapuut kukkivat ennätysrunsaasti, mutta ennätysmyöhään. Juhannus vietettiin koleassa säässä perinteiseen tyyliin. Viileä kesä pidensi tulppaanien kukintaa. Ne kukkivat komeasti koko kesäkuun. Kukat taisivat pitää viileydestä, toisin kuin minä.

10.7.2017

Pihan juhannusruusut eivät pitäneet kukinnallaan kiirettä. Vasta heinäkuussa ne availivat nuppujaan. Heinäkuussa kukki myös alkukesän kukkija särkynytsydän. Koleus jatkui heinäkuussakin. Päiväkahvit juotiin aina huvimajassa. Pihalle ei tehnyt mieli kattaa kahvipöytää. Huvimajasta oli paljon iloa, sillä sain sinne vihdoin päiväunisohvan itselleni. Siellä oli mukava levähtää töitten jälkeen.

21.8.2017

 Elokuussa odottelin kovasti säiden lämpenemistä, jospa vihdoinkin, mutta kesä jatkui totutulla tyylillä. Puutarhan satoa sai odottaa, eikä sitä loppujen lopuksi tullut paljon mitään.
Keväällä istutin suureen lintuhäkkiin Suomi100-juhlaistutuksen, jossa oli kaksi kärhöä. Toinen kärhö oli sinikukkainen "The president," jonka nimesin Sauliksi. Toinen oli valkokukkainen" Madame le coultre"-kärhö, jonka nimesin Jenniksi. Harmikseni valkokukkainen kärhö kuoli jossain vaiheessa, eikä siihen ehtinyt tulla yhtään kukkaa. Suomi100-istutus jäi siis hieman vaillinaiseksi Saulin tehdessä muutaman kukan.
Elokuussa teimme uuden vattumaan. Sadetta tuli sopivasti, niin kaikki taimet lähtivät kasvuun. Toivottavasti jänikset ja rusakot jättävät nyt talvella vatunvarret rauhaan.

14.9.2017

Syyskuu tarjosi ennätyssuuren omenasadon. Pihan kahden omenapuun oksat notkuivat hedelmien painosta. Omenat olivat puhtaita ja madottomia. Puiden antimista nautimme vielä nytkin, sillä teetätimme niistä tuoremehua. Siitä tuli oikein erinomaista.

9.10.2017

Lokakuussa pihan vaahterat värjäytyivät syysasuun. Pihalla riitti lehtien haravointia suurten koivujen kaadosta huolimatta. Hyötykäytän haravoidut lehdet aina pihalla, laitan niitä marjapensaiden sekä kuusiaidan juurelle. Sinne ne maatuvat pikkuhiljaa. Laitoimme myös niitä kasvimaalle vietyyn kompostikehikkoon pudokasomenoiden sekä kompostimullan kanssa maatumaan.
Ensilumi satoi, kun kellot siirrettiin talviaikaan.

1.11.2017

Marraskuussa valmistauduttiin talvilepoon. Välillä lunta satoi ja välillä se suli pois. Marraskuu kutsui takan ääreen tuijottelemaan kynttilöitä.

Joulukuussa 2017 Suomen viettäessä 100-vuotisjuhliaan, rohkenimme juhlan kunniaksi vetää lipun salkoon vielä kerran. Onneksi laho salko pysyi pystyssä, eikä lipputangon nuppikaan pudonnut.

Joulukuussa alkoi myös oikea talvi, ja pitkästä aikaa ei tarvinnut jännittää, tuleeko valkea joulu. Onneksi saimme paksun lumipeitteen, joka ei huvennut muutamista plussakelin säistä huolimatta.

Vaahteran lehden vuosi 2017 jää muistoihin pihakoivujen kaatamisesta. Muita suuria muutoksia ei tapahtunut. Kylmä kevät ja kesä söi intoa pihapuuhiin, mutta suunnitelmat  ensi kesälle on jo muodostumassa. Toivottavasti se on edeltäjäänsä lämpöisempi.

En malta olla laittamatta mukaan myös 13. kuvaa. Ostin jouluaaton pikakauppareissulla ale-amarylliksen neljällä eurolla. Kukkavarteen avautui todella upea kukka.

Blogi elelee hiljaiseloa. Elämässä on niin paljon muuta sisältöä, että harvoin ennätän kurkkimaan blogien kuulumisia saati kirjoittelemaan omaan blogiin. Talvisydän kuluu sisäpuuhissa ja harrastuksissa. Toivottavasti pääsen hiihtämään mahdollisimman usein ja toivon myös kovasti, että sää pysyy talvisena ainakin tammi-ja helmikuun. Sen jälkeen kevät voisi tulla ja lumet sulaa pois. Tietenkin kestohanget olisi mukava kokea ennen lumien sulamista.

Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Toivottavasti tästä tulee hyvä vuosi.

Kolea primavera

Toukokuu on lopuillaan, kesän tuntu on edelleen jossain kaukaisuudessa. Kylmä tuuli puhaltaa ja koleuden viimeistelee tuulen tuoma sade. Kevät on nyt mitä on. Valittaminen eikä negatiivisuus auta asiaa. Otetaan vastaan se sää, mitä tulee ja vietetään sisäpäivää, vaikka tekemättömiä töitä pihalla riittäisi.

 

Tänä vuonna vihreys saapuu myöhään. Onhan niitä myöhäisiä keväitä ollut ennenkin. 26 vuotta sitten odottelin esikoisen syntymää juuri näihin aikoihin. Koivuissa ei ollut edes hiirenkorvia kun lähdimme synnyttämään ja vasta sairaalasta palattua reilusti kesäkuun puolella, puut olivat vihertyneet.

Kukkapenkissä kasvu on vielä melko vaatimatonta. Särkynytsydän vasta nousee mullan pinnalle. Äskettäin fb tarjosi muiston muutaman vuoden takaa ja siinä kuvassa särkynytsydän kukki komeasti, ehkä silloin ennätysaikaisin. 

Onneksi jotain kukkivaa löytyy perennapenkeistä.

Ja pian on uusien kukkijoiden vuoro.

Pihapuuhat ja kylvötyöt ovat kovasti myöhässä. Laatikkopuutarhaan en ole laittanut vielä ainoatakaan siementä. Viikolla sekoitin laatikoihin kompostia ja hevonpeetä ja samalla peuhoin mullat ihan sekaisin. Paitsi niistä laatikosta, joissa oli vielä routaa. Onneksi sade nyt kastelee kevätahavan kuivattamat laatikot ja toivottavasti routakin sulaa. Ehkä huomenna on ensimmäisten kylvöjen vuoro.

Kevät ei ole sellainen, kun itse toivoisin, mutta jospa pian tuulet vaihtaisivat suuntaa ja lämpö virtaisi meillekin.

Aurinkoa ja lämpöä odotellen!

Ruusuja päivääsi

Hyvää äitienpäivää! Tänä keväänä äitienpäiväkukkana on John Davis- köynnösruusu.

Talven ruusuni on uinunut kuusen havujen alla. Toivottavasti tämä kanadalaista alkuperää oleva ruusu ei ole säikähtänyt vähälumista talvea, vaan nostaa pian versonsa maasta.

Ruusuni on istutettu kaksi vuotta sitten ja edellinen talvi kohteli sitä hieman kaltoin ja vain toinen puoli ruususta näytti kasvavan ja kukki myös viime kesänä. 

 Pian otan havut pois ruusun päältä ja annan kevään sateen sulattaa roudan sen juurelta. Jospa näkisin ainakin tämän verran John Davis-ruusun kukkia myös ensi kesänä. Toki enemmänkin saa tulla, mutta muutamakin kukka ilahduttaa.

Toukokuinen ilta 2017

Toukokuu 2017 jää muistoihimme erityisen kylmänä. Lunta on satanut useana päivänä, eikä päivien korkein lämpötila ole noussut auringonpaisteesta huolimatta muutamaa plusastetta korkeammalle.
Kylvöpuuhat saavat odottaa lämpimämpiä säitä, jotka toivttavasti ovat tulossa piakkoin.

Eilen illalla tuli taas lumikuuro. Illan kylmyydessä lumi ei sulanutkaan, vaan jäi valaisemaan maisemaa. Pilvien väistyttyä aurinko paistoi vielä hetken ja ilta sai ihmeellisen valon.

Aamulla lumi oli edelleen maassa, mutta päivän mittaan se on sulanut pois. Tänään on edelleen tullut hiutaleita, mutta kaikki satanut lumi on sulanut saman tien.

Jospa kylmin aika olisi nyt takana ja odotettu lämpö saapuisi.

Kukkapenkin sinistä

Kevään kukkaset avautuvat hiljalleen, odotettuina ja kaivattuina. Kun muualla Suomessa krookukset jo lakastuvat ja vuokot ovat vain muisto, niin pohjoisen pihoilla iloitaan pienistä väripilkuista. 

 Sinivuokot kukkivat talon aurinkoisessa päädyssä. Pikkumetsikköön istutetut vuokot odottavat vielä lehtikerroksen alla, eikä vielä niistä näy vilaustakaan. Toivottavasti ne kuitenkin nousevat sieltä, sillä ne ovat niitä aitoja oikeita sinivuokkoja lapsuudesta. Kukkapenkin vuokot ovat mielestäni liian liloja ollakseen sinisiä.

Pikkuhiljaa pääsen taas kukkakuvauksen makuun. Koittakaa kestää :)

Ikkunalla vihertää

Esikasvatuksessa olevat tomaatit nauttivat ikkunan takana paistavasta auringosta. Ne eivät tiedä vielä mitään kylmästä maailmasta. Kylmä ilma ei pääse ikkunan läpi, vaan tomaatit saavat olla siinä luulossa, että lämpöä riittää myös ulkona. Viime vuonna istutin tomaati kasvihuoneeseen heti toukokuun alussa, mutta tänä vuonna kasvihuone saa odottaa rauhassa asukkaitaan. Kokonsa puolesta joutaisivat kyllä jo tuosta pois.

Chilitkin ovat kasvaneet hyvin, mutta niissä ei vielä näy kukkanuppuja, niin kuin tomaateissa.

Keittiön ikkunalla yrtit venyvät pituutta. Basilika ja anisiiso, timjami sekä pienilehtinen basilika ovat jo kasvaneet niin, että niistä on jo voinut napsia lehtiä ruuanlaittoon.

Helmikuussa kukintansa aloittanut chili on tehnyt palkoja ja muutamat niistä ovat jo punastuneet. Kukkia voisi kyllä olla enemmänkin, mutta ehkä niitä tulee sitten, kun siirrän sen kasvihuoneeseen.

Chilin vieressä kasvaa maissia, jota en enää koskaan aikonut kasvattaa. No siemeniä oli vielä jäljellä joten vannomatta paras. Katsotaan mitä noista nyt tulee :).

Viikonloppuna pääsin kylvöpuuhiin myös avomaalla. Kylmästä säästä huolimatta, laitoin valkosipulit multaan. Valkosipulin kasvatuksessa on minulla ollut useampana vuonna epäonnea. Sipuleihin ei ole muodostunut kynsiä, vaan olen nostanut ne ylös syyskuun lopulla yksikyntisinä, pyöreinä valkosipuleina. Kyllähän nekin on tullut käytettyä. Osa on jäänyt vahingossa talveksi maahan ja ne ovat paleltuneet siellä, mutta jatkaneet kasvua kevään tullen.

Nyt halusin onnistua ja ostettuani siemensipulit, laitoin ne vintinportaaseen kylmäkäsittelyyn. Siellä  lämpötila on ollut plussan puolella, mutta toivottavasti riittävän kylmää. Siemensipuleita ostin kahdesta eri paikasta. Valkoisessa pussissa olevat ovat espanjalaisia ja punaisessa pussissa on hollantilaisia sipuleita. Katsotaanpa onko sipulin kotimaalla merkitystä. 

Valkosipulit istutin kasvimaalle. Käänsin talikolla pienen pläntin maata ja keräsin sieltä ämpärillisen rikkakasvien ( valvatin/ ohdakkeen ) juuria. Saankohan siitä ikinä rikkaruohotonta maata.

Vaikka viikonloppuna on ollut kylmä tuuli. Aurinkoa on ollut riittämiin ja pihapuuhat ovat sujuneet mainiosti. Aivan mahtavaa! Viikolla puuhat taas jatkuvat. Iloa viikkoosi!

Yrttihyllyn yllätys

Pikaisella kauppareissulla perusmarketissa kausivihannesten vieressä löytyi hauska yllätys. Laatikollinen karhunlaukkaruukkuja odotti ottajiaan. Karhunlaukat olivat melko pieniä alkuja vasta. Ehkä niiden paikka olisi pikemminkin ollut puutarhaosastolla, mutta onneksi olivat siinä, missä olivat, sillä pikaisella kauppareissulla ei kierrellä puutarhaosastolla ja en olisi löytänyt niitä.
Otin mukaani yhden ruukun, kun hintakaan ei päätä huimannut. Se oli vain 2,49 €. Katselin taimistojen hintoja ja siellä karhunlaukkaa myytiin 3-7 euron hintahaitarilla.

r

Karhunlaukasta olen jo haaveillut pitkään ja paikkakin sille on jo tiedossa omenapuuna alla. Kunhan sää ja maa hieman lämpenee, pääsee tuo pieni karhunlaukanalku multaan. En tiedä osaanko käyttää sen lehtiä mitenkään ruuanlaitossa, mutta kiva lisä puutarhankasvustoon karhunlaukka kuitenkin on.

Lumisen sunnuntain jälkeen aurinko on paistanut ja vaikka lämpöä vielä odotellaan, niin kukkapenkissä pilkottaa jo hieman väriä. En ole oikein tyytyväinen kuvaustaitoihini. Viime kesänä ostamani kamera ei taivu kovin hyvin kukkien lähikuvaukseen. Entisellä pikkukameralla sain mielestäni paljon paremmat lähikuvat kukista. Nyt pitää vain harjoitella, mutta olen niin malttamaton ja asioiden pitäisi sujua heti ensiyrittämällä. Onneksi harjoitusmateriaalia pukkaa piakkoin yllinkyllin.

Ihana kevät on tullut. Tällä hetkellä iloitsen valoisista illoista. Pian, toivottavasti hyvin pian, saapuu lämpökin.

Halki, poikki ja pinoon

Pitkään hautunut suunnitelma suurten, vanhojen pihakoivujen kaadosta toteutui viime viikolla. Koivujen kaatoa on suunniteltu jo pitkään, mutta sitä on jouduttu lykkäämään. Koivujen kaataminen on ollut järjen ja tunteen taistelua; Koivut ovat vanhoja ja osin hieman lahoja ja kovalla myrskyllä on ollut riski, että ne kaatuvat jonkun rakennuksen päälle. Koivuista on tullut jokaisella tuulella mahdottomasti risuja ja syksyisin haravointia on riittänyt. Toisaalta koivut ovat ihanat silloin, kun hiirenkorvat viertävät vienosti niiden oksistoissa. Kesäisin ne ovat tarjonneet viilentävää varjoaan ja syksyn keltaiset lehdet ovat valaisseet hetken maisemaa. Talvisin koivuja on kaunistanut pakkaspäivien huurre.

Talo näyttää olevan ihan vinossa tuossa kuvassa. Kyllä se oikeasti on suorassa :)

Kiirastorstaina, töistä kotiin tullessani maisema oli jo hieman muuttunut.

Urakoitsija oli käynyt kaatamassa koivut kaivurin avulla ja nostellut rungot pihamaalle sovituille paikoille. Risuja oli pitkin ja poikin. Saunapolkukin oli aivan tukossa.

Pääsiäisloman ohjelmat olikin sitten siinä; Risua, pölkkyä, sahanpurua ja hikeä. Pikkuhiljaa piha siistiytyi ja pölkyt pääsivät pinoon, odottamaan halkomista ja risut kasaan silppuria odottamaan.

 

Osa pölkyistä on jo pienittykin ja risuja silppuroitu, mutta työtä riittää edelleen. Osa risuista kannettiin pääsiäiskokkoon, joka poltettiin kasvimaan reunassa.

Koivujen välissä kasvava vaahtera pääsee nyt hyvin esille ja saa valoa. Enkä tänä kesänä se totuttelee uusiin olosuhteisiin ja vasta ensi kesänä se pääsee kunnolla kasvun vauhtiin.

 

Piha siistiytyy koko ajan. Onneksi alkuviikosta säät ovat suosineet pihatöitä. Kannot vielä pitää jyrsiä ja suunnitelmat alueen kunnostamisesta jylläävät mielessä. Saunan ja huvimajan väliin pitää rakentaa aita näkösuojaksi ja kissankopin etupuolelle istutetaan jotain pieniä puita tai pensaita. Mahdollisuuksia on vaikka millaisia. Pieni männyntaimi ja kantojen juurella kasvavat pihlajat vielä pitää poistaa. 

Koivujen puuttumista ei oikein edes huomaa. Olen innoissani uudesta maisemasta ja uusista mahdollisuuksista sekä ideoista. Vaikka neljä koivua lähtikin pihalta, niin tontille jäi vielä 27 isoa koivua. Vielä voimme tehdä saunaan muutaman vastan oman pihan koivuista.

Piha avartui ja sisällekin tulee enemmän valoa. Auringonlaskukin näkyy paremmin.

Kuvissa näkyvä lumi on jo melkein sulanut kokonaan. Kuovit ja västäräkit ovat saapuneet. Jospa lämmin kevätsääkin saapuisi pian.