Halki, poikki ja pinoon

Pitkään hautunut suunnitelma suurten, vanhojen pihakoivujen kaadosta toteutui viime viikolla. Koivujen kaatoa on suunniteltu jo pitkään, mutta sitä on jouduttu lykkäämään. Koivujen kaataminen on ollut järjen ja tunteen taistelua; Koivut ovat vanhoja ja osin hieman lahoja ja kovalla myrskyllä on ollut riski, että ne kaatuvat jonkun rakennuksen päälle. Koivuista on tullut jokaisella tuulella mahdottomasti risuja ja syksyisin haravointia on riittänyt. Toisaalta koivut ovat ihanat silloin, kun hiirenkorvat viertävät vienosti niiden oksistoissa. Kesäisin ne ovat tarjonneet viilentävää varjoaan ja syksyn keltaiset lehdet ovat valaisseet hetken maisemaa. Talvisin koivuja on kaunistanut pakkaspäivien huurre.

Talo näyttää olevan ihan vinossa tuossa kuvassa. Kyllä se oikeasti on suorassa :)

Kiirastorstaina, töistä kotiin tullessani maisema oli jo hieman muuttunut.

Urakoitsija oli käynyt kaatamassa koivut kaivurin avulla ja nostellut rungot pihamaalle sovituille paikoille. Risuja oli pitkin ja poikin. Saunapolkukin oli aivan tukossa.

Pääsiäisloman ohjelmat olikin sitten siinä; Risua, pölkkyä, sahanpurua ja hikeä. Pikkuhiljaa piha siistiytyi ja pölkyt pääsivät pinoon, odottamaan halkomista ja risut kasaan silppuria odottamaan.

 

Osa pölkyistä on jo pienittykin ja risuja silppuroitu, mutta työtä riittää edelleen. Osa risuista kannettiin pääsiäiskokkoon, joka poltettiin kasvimaan reunassa.

Koivujen välissä kasvava vaahtera pääsee nyt hyvin esille ja saa valoa. Enkä tänä kesänä se totuttelee uusiin olosuhteisiin ja vasta ensi kesänä se pääsee kunnolla kasvun vauhtiin.

 

Piha siistiytyy koko ajan. Onneksi alkuviikosta säät ovat suosineet pihatöitä. Kannot vielä pitää jyrsiä ja suunnitelmat alueen kunnostamisesta jylläävät mielessä. Saunan ja huvimajan väliin pitää rakentaa aita näkösuojaksi ja kissankopin etupuolelle istutetaan jotain pieniä puita tai pensaita. Mahdollisuuksia on vaikka millaisia. Pieni männyntaimi ja kantojen juurella kasvavat pihlajat vielä pitää poistaa. 

Koivujen puuttumista ei oikein edes huomaa. Olen innoissani uudesta maisemasta ja uusista mahdollisuuksista sekä ideoista. Vaikka neljä koivua lähtikin pihalta, niin tontille jäi vielä 27 isoa koivua. Vielä voimme tehdä saunaan muutaman vastan oman pihan koivuista.

Piha avartui ja sisällekin tulee enemmän valoa. Auringonlaskukin näkyy paremmin.

Kuvissa näkyvä lumi on jo melkein sulanut kokonaan. Kuovit ja västäräkit ovat saapuneet. Jospa lämmin kevätsääkin saapuisi pian.

Äiti Maan lämmin syli

Muistattehan röttelöliiterin? Hutera rakennus, joka oli aikoinaan rakennettu suojaamaan talon polttopuita. Se on poissa! Ahkera isäntä pojan kanssa on saanut sen katoamaan. Röttelön sisältö ja sen pilkotut rakenteet ovat siirretty uuteen liiteriin odottamaan käyttöä saunassa ja talon takassa.

Kotimme lämpiää siis osin puilla, mutta se ei ole kuitenkaan ainoa lämmitysmuoto. Aikoinaan talossa on ollut sisällä keskuslämmityshella, joka on 80-luvun remonttien yhteydessä hävitetty, mutta koska patteriverkosto oli jokaisessa huoneessa, niin oli varmaan luontevaa jatkaa samalla lämmitysmuodolla. Keskuslämmityskattila laitettiin tuolloin verstaassa olevaan pannuhuoneeseen ja öljysäiliö saman rakennuksen varastotilaan. Huoletonta ja helppoa lämmitystä ja aikoinaan ehkä edullistakin.

Nyt kuitenkin tuo lämmitysmuoto on tullut tiensä päähän. Tosiasiassa pari talvea olemme jo lämmittäneet taloa lämmityskattilassa olevan sähkövastuksen avulla, sillä laskimme sen edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Öljyä emme enää ole ostaneet. Pikku tupanen on lämmennyt talvella pääasiassa varaavalla takalla ja ilmalämpöpumpulla. Yläkerran huoneita on pidetty hieman viileämpänä ja vain tarvittaessa lämpötilaa on nostettu. Verstas on saanyt samoin lämpönsä keskuslämmityksellä. Siellä lämpötila on ollut vain n. 15 astetta. Kuitenkin talviset sähkölaskut kirpaisevat kovasti.

Tänään haaveemme maalämpöön siirtymisestä alkoivat konkretisoitua toden teolla. Paikallisen maalämpöyrityksen, Jämptijutun hommaamat Porausässän pojat kävivät hieman jyristelemässä pihallamme. Röttelöliiterin paikalle tuli siis lämpökaivo. Poraus aloitettiin kyllä jo edellisenä iltana, mutta pääasiallisesti työ tehtiin tänään. Maalämpö löytyy peruskalliosta, joka oli tässä kohden 15 metrin syvyydessä. Kallioon porattiin 180 metriä pitkä reikä, johon maalämpöputket työnnettiin. Täytyy kyllä myöntää, että meikäläisen pieneen päähän ei aivan mahdu käsitystä siitä, miten se lämpö sitten sieltä siirtyy, mutta onneksi maalämmöstä on niin paljon hyviä kokemuksia, että on vain uskottava, että se toimii.


Pora paikoillaan ja reiästä tuleva ylimääräinen maa sekä kalliomurske menevät paksua mustaa putkea pitkin lavalle. Samoin sinne menee myös reikää koko ajan huuhteleva vesi. Punaista putkea pitkin tulee paineilma.

Kompressorivaunu oli aivan talon ulkoportaiden edessä. 

                                         Maalämpöputki laitetaan syvälle maaperään.

                                                         Kylläpä putkea riittää

Illansuussa porausurakka oli ohi. Ainoastaan putkenpätkät ovat näkyvissä. Putkea pitkin noussut vesi on hieman liettänyt tienoota.

Loppukuusta sitten laitetaan maalämpöpumppu pannuhuoneeseen ja sitten alkaa kotiimme virrata lämpöä maaemon sylistä. Liiterin edusta pitää nyt päällystää murskeella, niin siinä on hyvä touhuta polttopuuhommia, sillä niille on vielä käyttöä.

Löytöjä liiteristä

Pian on kulunut kolme vuotta siitä, kun muutimme tänne Vaahteran lehdelle. Talossa aikaisemmin asunut vanha pariskunta halusi kauppakirjojen teon jälkeen kaksi kuukautta aikaa talon tyhjennykseen. Kun sitten pääsimme muuttamaan, saimme kantaa tavaramme tyhjiin ja siisteihin tiloihin. Joskus kuitenkin hieman kateellisena katselen toisten samanlaisiin taloihin ja pihoihin muuttaneiden löytöjä vintiltä, aitoista ja navetoista. Täällä emme tuollaisia löytöjä ole juuri päässeet tekemään. Toki siistit ja tyhjät varastot helpottivat meidän tänne asettumista suunnattomasi, sllä saimme omat tavaramme heti paikoilleen.

Röttelöliiterin purkutöiden yhteydessä kuitenkin löytyi jotain, josta voi olla hyötykäyttöä kotona ja puutarhassa. Ensimmäinen löytö on vanha puinen silityslauta. Toimivakin näyttää olevan, mutta päällinen on aikain saatossa kulunut ja ulkokosteudessa säilytettynä hieman homeessa ja kaipaisi uudistusta. Osa minusta haluaisi säilyttää ja entistää tuon vanhan esineen, mutta toisaalta uudet silityslaudat ovat kyllä helppoja ja käteviä. Olen nostanut silityslaudan pyykkitupaan, jossa se odottaa kohtaloaan.

Silityslaudan lisäksi röttelöliiteristä löytyi myös säkillinen eri kokoisia kengänlestejä. Ilmeisesti ne on aiottu polttaa, mutta sitten ei ole raaskittukaan. Emme mekään raaskineet. Nyt pitäisi keksiä käyttöä näille aikaa nähneille lesteille. Tässä nämä kolme kappaletta malliksi.

Viimeisimmälle löydölle keksin käyttöä heti, kun näin sen. Vanha sementinsekoituslaatikko pääsee kukkalaatikoksi. Ensin muovitus sisäpuolelle ja mullat laatikkoon, niin siinä oiva istutuslaatikko on jo käyttövalmiina.

Laatikon päällä on pala katkenneesta rukinpyörästä. Voisikohan sen laittaa "koristeeksi" kukkalaatikkoon?

Ulkona sataa nyt vettä ja lämpötila on juuri ja juuri nollan yläpuolella. En taida vielä heti lähteä pihapuuhiin. 

Pihan rumiluksia

Lumen sulaminen paljastaa ruman ruskean maan. Tällä hetkellä nurmella on paljon risua, jotka ovat peräisin pihan suurista, vanhoista ja osittain lahoista koivuista. Myöhään syksyllä varisseet tammen lehdet jäivät haravoimatta ja nyt pyörivät minne sattuu kovissa tuulissa. Koivut eivät missään tapauksessa ole rumiluksia. Kaikkein kauneimpia ne ovat toukokuussa, kun lehdet puhkeavat vaalean vihreinä ja kevään tuoksu tuntuu vahvana etenkin lämpimän sateen jälkeen. Kesällä tuuheat latvukset luovat pitkät, viilentävät varjonsa pihamaalle. Koivujen ihanuudesta huolimatta, ne saavat lähteä tänä keväänä. Liian lähellä taloa ja saunaa olevat koivut uhkaavat kaatua jokaisella kovemmalla tuulella. Koivujen välissä on jo kolme metrinen vaahtera odottamassa elintilaa ja tyhjäksi jäävään tilaan voisi istuttaa vaikka kirsikka- ja luumupuita, jotka pysyvät matalampina. Maisema muuttuu tuolla kohtaa ja totuttelu kestää aikansa.

Varsinaiset pihan rumilukset eivät näy talon etupihalle. Nämä rumilukset löytyivät täältä muuttaessamme ja ovat odottaneet häviämistä olemattomiin. Saunan takana on ollut edellisten asukkaitten komposti. Tuota kompostia emme ole kuitenkaan ryhtyneet käyttämään edes multana kasveille. Sinne on laitettu kaikenlaista maatumatonta, joka pitäisi seuloa pois. Nyt kuvassa eivät näy nokkoset, jotka kasvavat kompostin takana.

Ne kasvavat ja kasvavat oikein hyvässä ravinteikkaassa mullassa ja lennättävät siemeniään  ympäriinsä. Puolentoista metrin mittaisten nokkosten niittäminen on hankalaa ahtaassa seinän ja kompostin välissä. Kaiken lisäksi asiat, jotka eivät näy päivittäin, jäävät tekemättä. Sinne unohtuu koko rytöläjä. 

Kaikkea emme ole ehtineet kahden kesän aikana ja muita projekteja tehden saada kuntoon. Toivottavasti tänä keväänä tuokin nurkka siistiytyy ja tulee aivan toiseen käyttöön. 

Viime keväänä, ennen laatikkopuutarhan rakentamista, isäntä rakensi meille liiterin, johon mahtuukin hurjasti polttopuita. Nyt on tullut aika luopua tuosta vanhasta, matalasta röttelöliiteristä. Muutaman viikkon päästä tuotakaan rumilusta pihallamme ei enää ole, vaan paikka varataan sekin ihan toisenlaiseen käyttöön. Tietenkin se toimii myös halkorantteena edelleen. Mukavaa, kun asiat alkavat järjestyä pikkuhiljaa ja löytävät paikkansa. 

Keväästä on siis tulossa jälleen kerran puuhakas. Mutta nyt illat alkavat valostua, niin aikaa puuhailuun on paljon enemmän. Pihalla on vielä vähän lunta, mutta sukset varmaan saa jo nostaa varastoon. Hyvästi talven ihana hiihtelyharrastus. Onneksi muutaman kerran ehdin sentään sitä tekemään.

. 

Kevään odotus ja vaalenevat illat saavat mielen iloiseksi. Tomaatit alkavat jo olla taimella ja pian pitää laittaa pelargonian pistokkaat multaan. Toivottavasti en ihan riehaannu siinä, sillä esikasvatuspaikat loppuvat ennen aikojaan. Vielä monta siementä pitää piilottaa mullan alle. 

Tervetuloa lukijaksi Jovelan emäntä. Mukavaa kun liityit joukkoon Vaahteran lehdelle.

Aurinkoista maaliskuun alkua ihan jokaiselle. Nyt taivas on kuitenkin pilvessä  ja kylmä tuuli puhaltaa muistuttaen vielä kylmästä talvesta.

Pähkäilyä laatikkoviidakossa

Liiterihommat ovat mukavalla mallilla ja toinen osa onkin jo valmiina ja pieni kotipunttisali on siis nyt toiminnassa. Askelkyykyt, hauiskäännöt, sun muut lihaskuntoa ja vetreyttä edistävät liikkeet suoritetaan nyt halkopinon vieressä ja liiterissä.

Huomenna kuntosalitoiminta jatkuu. Jatkoa seuraa kuitenkin varmaan koko kesän, sillä laskujen mukaan liiteriin mahtuu yhteensä 60 kuutiota halkoa. 

Laatikkopuutarha edistyy hitaasti. Nyt pähkäilyn alla on laatikkojen koko ja sijainti. Tehdäänkö isoja laatikoita vai monta pientä? Jos laatikot ovat isoja käytävää on vähemmän, mutta onko pienet laatikot helppohoitoisempia. Voi tätä pähkäilyn määrää. Edistystä on kuitenkin se, että tänään hankittiin suodatinkangas laatikkopuutarhan pohjalle. 

Pitkästä aikaa kaivoin ompelukoneenkin esille ja lyhensin olohuoneeseen tilatut verhot. En todellakaan ole mikään verhon vaihtaja ja uusien valinta on minulle vaikeaa, kun en osaa päättää sopivaa. Nyt löysin mieluisat ja edulliset.

Keltaiset verhot olivatkin todella kivat ja antavat aurinkoista sävyä myös pilviseen päivään.

Tomaatintaimissa on jo nuppuja, vaikkakin ovat honteloita.

Huomenna on jälleen uusi pihapuuhastelun päivä. Ihana kevät!

Pihalla tapahtuu

Kevät tuo tullessaan monenlaiset pihapuuhat. Tällä kertaa puuhaa meillä onkin monin verroin. Uusi puuliiteri on valmistumassa ja piha kokee monenlaisia muutoksia. Liiteriä on rakennettu hartaasti, sillä se sai alkunsa jo syksyllä, mutta talven pimeät illat eivät houkutelleet rakennustöihin. Pian kuitenkin saamme ruveta täyttämään liiteriä. ja sitten saamme purkaa nykyisen röttelöliiterin verstasrakennuksen takaa.

Röttelöliiteri saa siis pian kyytiä ja tuo rytöläjä häviää toivottavasti uuden liiterin sisään ja lämmittää meitä talvella. Uuden liiterin rakentajan jalat näkyvätkin tikkailla ja pieni osa uutta liiteriä. 

Pihalla odottaakin jo liiterin täytettä. Viime keväänä kaadetut pihakoivut alkavat olla jo siirrettävissä liiteriin. 

Pihalla kaadettiin kasvihuonetta varjostaneita mäntyjä. Tilalle on tarkoitus istuttaa omenapuita. Viisimetrinen vaahtera kasvaa jo kovaa vauhtia. Oli vaan jo alkanut nöyrtyä pihlajan vieressä ja kasvaa nyt vinossa. Kesä näyttää, mihin suuntaan vaahtera kasvaa, kun alistaja poistettiin.

Tältä maisema näytti ennen puiden kaatoa

Ja tältä sen jälkeen.

Onhan siinä hiukkasen totuttelua, mutta nyt tuleva laatikkopuutarha ja kasvihuone saavat enemmän valoa.

Pihalle nousi jo ensimmäiset kukkaset. Aina yhtä sykähdyttävää.

Kevät ei tänään ole juurikaan edistynyt. Tuuli on käynyt pohjoisesta ja lämpötila on ollut juuri ja juuri nollan yläpuolella, mutta onneksi aurinko on paistanut ja piristänyt mieltä.

Kevätterveisin!