Kolea primavera

Toukokuu on lopuillaan, kesän tuntu on edelleen jossain kaukaisuudessa. Kylmä tuuli puhaltaa ja koleuden viimeistelee tuulen tuoma sade. Kevät on nyt mitä on. Valittaminen eikä negatiivisuus auta asiaa. Otetaan vastaan se sää, mitä tulee ja vietetään sisäpäivää, vaikka tekemättömiä töitä pihalla riittäisi.

 

Tänä vuonna vihreys saapuu myöhään. Onhan niitä myöhäisiä keväitä ollut ennenkin. 26 vuotta sitten odottelin esikoisen syntymää juuri näihin aikoihin. Koivuissa ei ollut edes hiirenkorvia kun lähdimme synnyttämään ja vasta sairaalasta palattua reilusti kesäkuun puolella, puut olivat vihertyneet.

Kukkapenkissä kasvu on vielä melko vaatimatonta. Särkynytsydän vasta nousee mullan pinnalle. Äskettäin fb tarjosi muiston muutaman vuoden takaa ja siinä kuvassa särkynytsydän kukki komeasti, ehkä silloin ennätysaikaisin. 

Onneksi jotain kukkivaa löytyy perennapenkeistä.

Ja pian on uusien kukkijoiden vuoro.

Pihapuuhat ja kylvötyöt ovat kovasti myöhässä. Laatikkopuutarhaan en ole laittanut vielä ainoatakaan siementä. Viikolla sekoitin laatikoihin kompostia ja hevonpeetä ja samalla peuhoin mullat ihan sekaisin. Paitsi niistä laatikosta, joissa oli vielä routaa. Onneksi sade nyt kastelee kevätahavan kuivattamat laatikot ja toivottavasti routakin sulaa. Ehkä huomenna on ensimmäisten kylvöjen vuoro.

Kevät ei ole sellainen, kun itse toivoisin, mutta jospa pian tuulet vaihtaisivat suuntaa ja lämpö virtaisi meillekin.

Aurinkoa ja lämpöä odotellen!

Ruusuja päivääsi

Hyvää äitienpäivää! Tänä keväänä äitienpäiväkukkana on John Davis- köynnösruusu.

Talven ruusuni on uinunut kuusen havujen alla. Toivottavasti tämä kanadalaista alkuperää oleva ruusu ei ole säikähtänyt vähälumista talvea, vaan nostaa pian versonsa maasta.

Ruusuni on istutettu kaksi vuotta sitten ja edellinen talvi kohteli sitä hieman kaltoin ja vain toinen puoli ruususta näytti kasvavan ja kukki myös viime kesänä. 

 Pian otan havut pois ruusun päältä ja annan kevään sateen sulattaa roudan sen juurelta. Jospa näkisin ainakin tämän verran John Davis-ruusun kukkia myös ensi kesänä. Toki enemmänkin saa tulla, mutta muutamakin kukka ilahduttaa.

Toukokuinen ilta 2017

Toukokuu 2017 jää muistoihimme erityisen kylmänä. Lunta on satanut useana päivänä, eikä päivien korkein lämpötila ole noussut auringonpaisteesta huolimatta muutamaa plusastetta korkeammalle.
Kylvöpuuhat saavat odottaa lämpimämpiä säitä, jotka toivttavasti ovat tulossa piakkoin.

Eilen illalla tuli taas lumikuuro. Illan kylmyydessä lumi ei sulanutkaan, vaan jäi valaisemaan maisemaa. Pilvien väistyttyä aurinko paistoi vielä hetken ja ilta sai ihmeellisen valon.

Aamulla lumi oli edelleen maassa, mutta päivän mittaan se on sulanut pois. Tänään on edelleen tullut hiutaleita, mutta kaikki satanut lumi on sulanut saman tien.

Jospa kylmin aika olisi nyt takana ja odotettu lämpö saapuisi.

Kukkapenkin sinistä

Kevään kukkaset avautuvat hiljalleen, odotettuina ja kaivattuina. Kun muualla Suomessa krookukset jo lakastuvat ja vuokot ovat vain muisto, niin pohjoisen pihoilla iloitaan pienistä väripilkuista. 

 Sinivuokot kukkivat talon aurinkoisessa päädyssä. Pikkumetsikköön istutetut vuokot odottavat vielä lehtikerroksen alla, eikä vielä niistä näy vilaustakaan. Toivottavasti ne kuitenkin nousevat sieltä, sillä ne ovat niitä aitoja oikeita sinivuokkoja lapsuudesta. Kukkapenkin vuokot ovat mielestäni liian liloja ollakseen sinisiä.

Pikkuhiljaa pääsen taas kukkakuvauksen makuun. Koittakaa kestää :)

Ikkunalla vihertää

Esikasvatuksessa olevat tomaatit nauttivat ikkunan takana paistavasta auringosta. Ne eivät tiedä vielä mitään kylmästä maailmasta. Kylmä ilma ei pääse ikkunan läpi, vaan tomaatit saavat olla siinä luulossa, että lämpöä riittää myös ulkona. Viime vuonna istutin tomaati kasvihuoneeseen heti toukokuun alussa, mutta tänä vuonna kasvihuone saa odottaa rauhassa asukkaitaan. Kokonsa puolesta joutaisivat kyllä jo tuosta pois.

Chilitkin ovat kasvaneet hyvin, mutta niissä ei vielä näy kukkanuppuja, niin kuin tomaateissa.

Keittiön ikkunalla yrtit venyvät pituutta. Basilika ja anisiiso, timjami sekä pienilehtinen basilika ovat jo kasvaneet niin, että niistä on jo voinut napsia lehtiä ruuanlaittoon.

Helmikuussa kukintansa aloittanut chili on tehnyt palkoja ja muutamat niistä ovat jo punastuneet. Kukkia voisi kyllä olla enemmänkin, mutta ehkä niitä tulee sitten, kun siirrän sen kasvihuoneeseen.

Chilin vieressä kasvaa maissia, jota en enää koskaan aikonut kasvattaa. No siemeniä oli vielä jäljellä joten vannomatta paras. Katsotaan mitä noista nyt tulee :).

Viikonloppuna pääsin kylvöpuuhiin myös avomaalla. Kylmästä säästä huolimatta, laitoin valkosipulit multaan. Valkosipulin kasvatuksessa on minulla ollut useampana vuonna epäonnea. Sipuleihin ei ole muodostunut kynsiä, vaan olen nostanut ne ylös syyskuun lopulla yksikyntisinä, pyöreinä valkosipuleina. Kyllähän nekin on tullut käytettyä. Osa on jäänyt vahingossa talveksi maahan ja ne ovat paleltuneet siellä, mutta jatkaneet kasvua kevään tullen.

Nyt halusin onnistua ja ostettuani siemensipulit, laitoin ne vintinportaaseen kylmäkäsittelyyn. Siellä  lämpötila on ollut plussan puolella, mutta toivottavasti riittävän kylmää. Siemensipuleita ostin kahdesta eri paikasta. Valkoisessa pussissa olevat ovat espanjalaisia ja punaisessa pussissa on hollantilaisia sipuleita. Katsotaanpa onko sipulin kotimaalla merkitystä. 

Valkosipulit istutin kasvimaalle. Käänsin talikolla pienen pläntin maata ja keräsin sieltä ämpärillisen rikkakasvien ( valvatin/ ohdakkeen ) juuria. Saankohan siitä ikinä rikkaruohotonta maata.

Vaikka viikonloppuna on ollut kylmä tuuli. Aurinkoa on ollut riittämiin ja pihapuuhat ovat sujuneet mainiosti. Aivan mahtavaa! Viikolla puuhat taas jatkuvat. Iloa viikkoosi!

Yrttihyllyn yllätys

Pikaisella kauppareissulla perusmarketissa kausivihannesten vieressä löytyi hauska yllätys. Laatikollinen karhunlaukkaruukkuja odotti ottajiaan. Karhunlaukat olivat melko pieniä alkuja vasta. Ehkä niiden paikka olisi pikemminkin ollut puutarhaosastolla, mutta onneksi olivat siinä, missä olivat, sillä pikaisella kauppareissulla ei kierrellä puutarhaosastolla ja en olisi löytänyt niitä.
Otin mukaani yhden ruukun, kun hintakaan ei päätä huimannut. Se oli vain 2,49 €. Katselin taimistojen hintoja ja siellä karhunlaukkaa myytiin 3-7 euron hintahaitarilla.

r

Karhunlaukasta olen jo haaveillut pitkään ja paikkakin sille on jo tiedossa omenapuuna alla. Kunhan sää ja maa hieman lämpenee, pääsee tuo pieni karhunlaukanalku multaan. En tiedä osaanko käyttää sen lehtiä mitenkään ruuanlaitossa, mutta kiva lisä puutarhankasvustoon karhunlaukka kuitenkin on.

Lumisen sunnuntain jälkeen aurinko on paistanut ja vaikka lämpöä vielä odotellaan, niin kukkapenkissä pilkottaa jo hieman väriä. En ole oikein tyytyväinen kuvaustaitoihini. Viime kesänä ostamani kamera ei taivu kovin hyvin kukkien lähikuvaukseen. Entisellä pikkukameralla sain mielestäni paljon paremmat lähikuvat kukista. Nyt pitää vain harjoitella, mutta olen niin malttamaton ja asioiden pitäisi sujua heti ensiyrittämällä. Onneksi harjoitusmateriaalia pukkaa piakkoin yllinkyllin.

Ihana kevät on tullut. Tällä hetkellä iloitsen valoisista illoista. Pian, toivottavasti hyvin pian, saapuu lämpökin.