Kerrankin toiveeni toteutui

Tammikuun postauksessa toivoin oikeaa talvea ja toiveeni on totisesti toteutunut. Olen saanut nauttia ihanasta lumisesta pakkastalvesta. Tällaisia talvien pitää ollakin. Kunnolla lunta, eikä mitään liukkaita lumettomia, ikuisia marraskuita, kuten muutama talvi on ollut.

21.1.2018

Hiihtäminen on sujunut kaupungin laduilla sekä itsetehdyllä peltoladulla. Oikein mainiota. Tosin nyt hiihtoloman lopuksi tullut flunssa teki taukoa hiihtoharrastukseen. Onneksi sääennuste lupaa talvisten päivien jatkuvan, niin saan vielä hiihdellä flunssan parannuttua. Tulisipa vielä kestohanget, niin saisi lasketella peltojen pintaa pitkin miten mielii. Kyllä minua hellitään.

Lunta on totisesti tullut. Tänään otetuista kuvista näkyy lumen paljous. Kolaajaa voi jo ehkä lumen lykkiminen kyllästyttää, mutta itse en ole vielä kolannut tarpeeksi.

14.3.2018

 Laatikkopuutarha näyttää kadonneen kokonaan.

14.3.2018

14.3.2018

Yksi laatikko sentään paljastaa salaisen puutarhan. Lumipeite on totisesti vankka ja toivonkin, että sen alla on kasvien hyvä talvehtia. Vähän nyt harmittelen, että en syksyllä ripotellut sormustinkukan siemeniä kukkamaahan. Olisivatkohan onnistuneet.?

8.3.2018

Pakkaspäivistä yritin ottaa ilon irti. Onnistuin tekemään veden jäädytyskokeen kiehuvaa vettä heittämällä.

Iloa talveen on tuonut lumen ja pakkasen lisäksi Väinö, joka ilmestyi meille tammikuussa. Olin kyllä jo varma, että kissaa  meille ei enää tule, mutta hiiret hakeutuivat liian innokkaasti sisätiloihin ja siimahäntiä vilahteli jo makuuhuoneessakin. Väinö osoitti heti tarpeellisuutensa upottamalla hampaansa luvattomiin vieraisiin. Jo ensimmäisellä viikolla ainakin neljä hiirtä joutui pienen pentukissan suuhun. Mainio kissa!

14.1.2018

Väinö on ollut meillä jo kaksi kuukautta ja on nyt neljän kuukauden ikäinen. Raivostuttava riiviö, joka säntäilee paikasta toiseen leluhiiri suussaan ja pudottelee koriste-esineitä sekä jyrsii kaikki sisäkasvit.

14.3.2018

Väinö on peloton ja rohkea kissa. Ulkonakin se on ottanut haltuunsa liiterin alusen ja komentaa siellä asustavia myyriä. Kunhan lumet sulavat päästään Väinön kanssa yhdessä pihahommiin :) Saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Katse alkaa kuitenkin pikkuhiljaa kääntyä kevääseen. Tomaatinsiemenet ovat mullassa enkä tänäkään vuonna oikein osannut pysyä kohtuudessa. Kylvin kuuden eri sortin siemeniä. Toivottavasti tänä vuonna tomaatit kasvavat viime vuotta paremmin. Vielä en kuitenkaan odota kevättä. Liian monta talviprojektia on vielä kesken, mm. se hiihtäminen.

Auringon valo lisääntyy pävä päivältä ja antaa elinvoimaa. Nautitaan talven valoisista päivistä. Ihana talvi. 

12 kuvaa vuodesta 2017

Vuosi on vaihtunut ja on jälleen tullut aika tehdä pikainen katsaus menneeseen. Jokaisesta menneen vuoden kuukaudesta olen etsinyt kuvan, mutta tuo kuva ei välttämättä kerro muuta, kuin sen hetken tilanteen. Seuraavana päivänä kuvauskohde on näyttänyt jo aivan erilaiselta.

22.1.2017

Tammikuu 2017 oli hyvin vähäluminen. Lunta satoi ja suli. Piha oli välillä kierällä, liukkaalla jäällä ja etenkin pihasaunaan meneminen pimeällä oli välillä ihan pelottavaakin. Hiihtokeleistä ei ollut tuolloin tietoakaan.

26.2.2017

Helmikuu samoin oli vähäluminen. Loppukuusta lunta kuitenkin satoi ja aurinko paistoi korkeammalta. Lisääntyvä valon määrä ihastutti ja antoi energiaa.

6.3.2017

Talven tuntua oli vielä maaliskuussakin ja silloin sain käytyä hiihtämässä muutaman päivänä. Pihan suuret vanhat koivut olivat kauniita huurteisinakin. Talvi 2017 jää muistoihin koivujen viimeisenä talvena, sillä lehtiä noihin koivuihin ei enää kevällä tullut.
Maaliskuussa aloitin kylvöpuuhat ja tomaatintaimet kasvoivat kevätauringon lämmittämällä ikkunalla.

14.4.2017

Huhtikuussa pihan vanhat koivut kaadettiin pitkän harkinnan jälkeen. Koivujen risuissa ja rungoissa riitti puuhaa pitkälle kevääseen. Silppusin lähes kaikki risut oksasilppurilla.Toki pieni pääsiäikokko tehtiin myös risuista. Kaikki polttopuuksi kelpaava pienittiin ja halottiin ja pinottiin ensin pihalle kuivumaan ja myöhemmin liiteriin. Pihalle tuli nyt paljon lisää valoa ja ehkä myös syksyinen harvaointiurakkakin hieman väheni. Koivujen kaadon jälkeen kuitenkin laskin, että pihalle jäi vielä 27 koivua.

Huhtikuussa odotin kovin säiden lämpenemistä, mutta turhaan. Talvi tuntui jatkuvan ja jatkuvan.

10.5.2017

Talvi ei päästänyt otteestaan vielä toukukuussakaan. Lunta satoi vähän väliä. Odotetut lämpimät kevätpäivät jäivät kokonaan tulematta. Luonto eli kuitenkin omaa elämäänsä ja vihreys valtasi hiljalleen maisemaa. Kylvötöihin pääsin kuitenkin vasta toukokuun viimeisellä viikolla.

14.6.2017

Kesäkuu ei sekään suonut lämpimiä päiviä. Onneksi aurinko sentään näyttäytyi. Omenapuut kukkivat ennätysrunsaasti, mutta ennätysmyöhään. Juhannus vietettiin koleassa säässä perinteiseen tyyliin. Viileä kesä pidensi tulppaanien kukintaa. Ne kukkivat komeasti koko kesäkuun. Kukat taisivat pitää viileydestä, toisin kuin minä.

10.7.2017

Pihan juhannusruusut eivät pitäneet kukinnallaan kiirettä. Vasta heinäkuussa ne availivat nuppujaan. Heinäkuussa kukki myös alkukesän kukkija särkynytsydän. Koleus jatkui heinäkuussakin. Päiväkahvit juotiin aina huvimajassa. Pihalle ei tehnyt mieli kattaa kahvipöytää. Huvimajasta oli paljon iloa, sillä sain sinne vihdoin päiväunisohvan itselleni. Siellä oli mukava levähtää töitten jälkeen.

21.8.2017

 Elokuussa odottelin kovasti säiden lämpenemistä, jospa vihdoinkin, mutta kesä jatkui totutulla tyylillä. Puutarhan satoa sai odottaa, eikä sitä loppujen lopuksi tullut paljon mitään.
Keväällä istutin suureen lintuhäkkiin Suomi100-juhlaistutuksen, jossa oli kaksi kärhöä. Toinen kärhö oli sinikukkainen "The president," jonka nimesin Sauliksi. Toinen oli valkokukkainen" Madame le coultre"-kärhö, jonka nimesin Jenniksi. Harmikseni valkokukkainen kärhö kuoli jossain vaiheessa, eikä siihen ehtinyt tulla yhtään kukkaa. Suomi100-istutus jäi siis hieman vaillinaiseksi Saulin tehdessä muutaman kukan.
Elokuussa teimme uuden vattumaan. Sadetta tuli sopivasti, niin kaikki taimet lähtivät kasvuun. Toivottavasti jänikset ja rusakot jättävät nyt talvella vatunvarret rauhaan.

14.9.2017

Syyskuu tarjosi ennätyssuuren omenasadon. Pihan kahden omenapuun oksat notkuivat hedelmien painosta. Omenat olivat puhtaita ja madottomia. Puiden antimista nautimme vielä nytkin, sillä teetätimme niistä tuoremehua. Siitä tuli oikein erinomaista.

9.10.2017

Lokakuussa pihan vaahterat värjäytyivät syysasuun. Pihalla riitti lehtien haravointia suurten koivujen kaadosta huolimatta. Hyötykäytän haravoidut lehdet aina pihalla, laitan niitä marjapensaiden sekä kuusiaidan juurelle. Sinne ne maatuvat pikkuhiljaa. Laitoimme myös niitä kasvimaalle vietyyn kompostikehikkoon pudokasomenoiden sekä kompostimullan kanssa maatumaan.
Ensilumi satoi, kun kellot siirrettiin talviaikaan.

1.11.2017

Marraskuussa valmistauduttiin talvilepoon. Välillä lunta satoi ja välillä se suli pois. Marraskuu kutsui takan ääreen tuijottelemaan kynttilöitä.

Joulukuussa 2017 Suomen viettäessä 100-vuotisjuhliaan, rohkenimme juhlan kunniaksi vetää lipun salkoon vielä kerran. Onneksi laho salko pysyi pystyssä, eikä lipputangon nuppikaan pudonnut.

Joulukuussa alkoi myös oikea talvi, ja pitkästä aikaa ei tarvinnut jännittää, tuleeko valkea joulu. Onneksi saimme paksun lumipeitteen, joka ei huvennut muutamista plussakelin säistä huolimatta.

Vaahteran lehden vuosi 2017 jää muistoihin pihakoivujen kaatamisesta. Muita suuria muutoksia ei tapahtunut. Kylmä kevät ja kesä söi intoa pihapuuhiin, mutta suunnitelmat  ensi kesälle on jo muodostumassa. Toivottavasti se on edeltäjäänsä lämpöisempi.

En malta olla laittamatta mukaan myös 13. kuvaa. Ostin jouluaaton pikakauppareissulla ale-amarylliksen neljällä eurolla. Kukkavarteen avautui todella upea kukka.

Blogi elelee hiljaiseloa. Elämässä on niin paljon muuta sisältöä, että harvoin ennätän kurkkimaan blogien kuulumisia saati kirjoittelemaan omaan blogiin. Talvisydän kuluu sisäpuuhissa ja harrastuksissa. Toivottavasti pääsen hiihtämään mahdollisimman usein ja toivon myös kovasti, että sää pysyy talvisena ainakin tammi-ja helmikuun. Sen jälkeen kevät voisi tulla ja lumet sulaa pois. Tietenkin kestohanget olisi mukava kokea ennen lumien sulamista.

Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Toivottavasti tästä tulee hyvä vuosi.

Kolea primavera

Toukokuu on lopuillaan, kesän tuntu on edelleen jossain kaukaisuudessa. Kylmä tuuli puhaltaa ja koleuden viimeistelee tuulen tuoma sade. Kevät on nyt mitä on. Valittaminen eikä negatiivisuus auta asiaa. Otetaan vastaan se sää, mitä tulee ja vietetään sisäpäivää, vaikka tekemättömiä töitä pihalla riittäisi.

 

Tänä vuonna vihreys saapuu myöhään. Onhan niitä myöhäisiä keväitä ollut ennenkin. 26 vuotta sitten odottelin esikoisen syntymää juuri näihin aikoihin. Koivuissa ei ollut edes hiirenkorvia kun lähdimme synnyttämään ja vasta sairaalasta palattua reilusti kesäkuun puolella, puut olivat vihertyneet.

Kukkapenkissä kasvu on vielä melko vaatimatonta. Särkynytsydän vasta nousee mullan pinnalle. Äskettäin fb tarjosi muiston muutaman vuoden takaa ja siinä kuvassa särkynytsydän kukki komeasti, ehkä silloin ennätysaikaisin. 

Onneksi jotain kukkivaa löytyy perennapenkeistä.

Ja pian on uusien kukkijoiden vuoro.

Pihapuuhat ja kylvötyöt ovat kovasti myöhässä. Laatikkopuutarhaan en ole laittanut vielä ainoatakaan siementä. Viikolla sekoitin laatikoihin kompostia ja hevonpeetä ja samalla peuhoin mullat ihan sekaisin. Paitsi niistä laatikosta, joissa oli vielä routaa. Onneksi sade nyt kastelee kevätahavan kuivattamat laatikot ja toivottavasti routakin sulaa. Ehkä huomenna on ensimmäisten kylvöjen vuoro.

Kevät ei ole sellainen, kun itse toivoisin, mutta jospa pian tuulet vaihtaisivat suuntaa ja lämpö virtaisi meillekin.

Aurinkoa ja lämpöä odotellen!

Toukokuinen ilta 2017

Toukokuu 2017 jää muistoihimme erityisen kylmänä. Lunta on satanut useana päivänä, eikä päivien korkein lämpötila ole noussut auringonpaisteesta huolimatta muutamaa plusastetta korkeammalle.
Kylvöpuuhat saavat odottaa lämpimämpiä säitä, jotka toivttavasti ovat tulossa piakkoin.

Eilen illalla tuli taas lumikuuro. Illan kylmyydessä lumi ei sulanutkaan, vaan jäi valaisemaan maisemaa. Pilvien väistyttyä aurinko paistoi vielä hetken ja ilta sai ihmeellisen valon.

Aamulla lumi oli edelleen maassa, mutta päivän mittaan se on sulanut pois. Tänään on edelleen tullut hiutaleita, mutta kaikki satanut lumi on sulanut saman tien.

Jospa kylmin aika olisi nyt takana ja odotettu lämpö saapuisi.

Piristystä harmaaseen päivään

Sää on edelleen harmaa ja ankea, joten silloin tarvitaan pientä piristystä. Tämän päivän piristys olikin helposti tehty, sillä tete-narsisseja ihan pursuilee kauppojen hyllyissä. Ensimmäinen yksilö pääsi keittiöön tuomaan pikkuisen auringon keltaisuutta.

Harmillista, että tetet kasvavat lämpimässä kovin nopeasti ja kukinta on pian ohi. Tuo keittiön tetekään ei ehdi nähdä pääsiäistä, jos se on koko ajan paikoillaan. Ehkä vien sen vielä kylmään vintin portaaseen, sillä eihän sitä työpäivinä ehdi juurikaan ihailla.

Ulko-oven molemmin puolin, ikkunoiden alla, on koko talven ollut kanervia, jotka saivat nyt siirtyä kevätkukkien tieltä.

 

Onneksi varaston uumenissa oli vielä hieman sammalta, jolla peittelin ruukut piiloon.

Tete-narsissit uhmaavat talvea ja kylmää. Jotenkin ne näyttävät vielä sopimattomilta lumen ja räntäsateen keskellä. Kylminä öinä, joita on luvattukin, nostan korit sisälle. Useana keväänä narsissit ovat kukkineet monta viikkoa noissa koreissa. Piristystä riittää siis pitkälle kevääseen ja sitten alkaa olla jo muiden kukkien aika.

Ensi viikolle on luvattu lämmintä säätä. Jospa kevät saapuisi tännekin.

Aprillia!

Kesä on kuulemma peruttu. Maapallo on muuttanut jotenkin typerästi suuntaansa ja tästä eteenpäin kuljemme kohti synkintä talvea. Sen tietää siitä, että lumisateet, joita kovasti tammikuussa odottelin, ovat vihdoin saapuneet.

Ruskea, lumen alta jo paljastunut maa, on saanut uuden valkean peitteen. Lunta tulee vain lisää ja lisää. Mustan mullan alla odottavat kukkasipuleista alkanut vaatimaton ja arka kasvu, on vetäytynyt takaisin sipuleihin. Lumi peittää niiden nukkumapaikat pehmeälle peitolla.

Pihan linnut turhaan etsivät ruokaansa maasta, niiden täytyy aloittaa uudelleen ruokailu lintulaudalla.

Hetken ennätin kuvitella, että pian pääsen puuhailemaan laatikkopuutarhalla. Taisi olla turha toivo. Lumi on peittänyt sielläkin maiseman.

Kuvistakin tuli kummallisen tummia, vaikka ihan valoisaa mielestäni ulkona oli. Taidetaan siis mennä jälleen kohti pimeää aikaa.

Näissä tunnelmissa kohden huhtikuuta. 

Ihana kesäaika

Olenkohan ainoa, joka pitää siitä, että kellot siirretään kesäaikaan.  Muutamana aamuna herääminen saattaa olla hieman hankalaa, mutta minun sisäinen kelloni sopeutuu pian. Suurin muutos on kuitenkin päivän päätteeksi. Talviaikaan pimeä ehti tulla liian nopeasti ja töitten jälkeen pimeys imee kaikki voimat. Tänään erityisesti huomasin, kuinka nyt kesäaika antaa iltoihin valoa.

Tänä iltana otetussa kuvassa aurinko on vielä ylhäällä puoli seitsemän aikaan. Nyt ehtii puuhata pihassa iltaisinkin. Tänään napsin muutaman oksan omenapuusta, mutta en leikkaa sitä kovin paljoa.
Pihan roskat ja risut ovat jälleen lumikerroksen alla, joten vielä en ole päässyt niiden kimppuun.

Onneksi uusi lumi on vanhan surma, joten eiköhän tuo yöllä satanut lumi sula piakkoin.

Hiihtolomalla kylvetyt tomaatit ovat kasvaneet mukavasti ja sunnuntaina istutin turvepotteihin kylvetyt tomaatit oikeisiin ruukkuihin. Siinä ne ovat melkoisessa sekamelskassa. Vaikka kuinka päätän, että pidän erillään lajikkeet, niin jälleen huomaan, että kaikki viisi lajiketta ovat ihan sekaisin. Lopputulos lienee kuitenkin tärkein. Chilit sentään erotan tomaateista.

Pelakuiden kasvu myös ilahduttaa. Verstashuoneen ikkunalla viihtyvät sekä pistokkaat että talvehtineet pelargoniat. Jospa tänä vuonna saisin ne myös kukkimaan hyvissä ajoin.

Ihanina valoisina iltoina on kiva puuhailla pihalla. Tästä se puutarhakevät aikaa.

Parasta talvea

Talvi alkoi näillä korkeuksilla aikaisin. Marraskuussa oli jo lunta maassa ja pakkastakin ihan koko ajan. Joulukuukin oli talvinen, mutta tammikuussa lumi suli ja lämpötila pysytteli nollan yläpuolella.
Muutamia tosi kylmiä pakkaspäiviä oli tammi-helmikuussa, mutta lunta ei vain satanut. Kaikkialla oli paksu jääkuori ja ainoastaan nastakengillä oli suht turvallista kävellä. Helmikuussa aloin jo tottua lumettomuuteen ja aloin kääntää katsetta kevättä kohden ja sitten tuli kunnon lumisateet.

Nyt maaliskuun alussa on talvi parhaimmillaan. Lunta on maassa, taivas on kirkas ja aurinko alkaa jo lämmittää toden teolla. Ihaninta talvea. Onnekseni olen myös päässyt hiihtämään kotimaisemissa muutaman kilometrin.

Pihan vanhat koivut huurtuvat kauniisti pakkasöinä. Samoin vaahteran oksat kuorruttuvat kuuralla.

Jokakeväinen kevätahistuskin nostaa hieman päätään. Kevätahistus on sitä, että haluan talven jatkuvat niin, että kevät ei vielä alkaisikaan. Se on ihan hullunkurista, sillä tietenkin odotan kevättä ja kesää, mutta tässä vaiheessa kauhistuttaa ajatus siitä, että kevät ja kesä huristavat ohi niin nopeasti ja kohta on taas talvi, joten on parempi pysytellä vielä talvessa, niin on jotain, joka on vielä edessä. Kevätahistus kyllä helpottaa, viimeistään silloin, kun koivussa on isot lehdet. Sitten annan vain ajan kulua ahistumatta. Hankalaa tuo kevätahistus, mutta joka vuosi se iskee tavalla tai toisella juuri näihin aikoihin.

Kevättä lupaavat aurinkoiset päivät väistyvät ja tekevät tilaa uusille lumisateille. Talvi ei päästä helpolla otettaan. Ehkä kevätahistus on tänä keväänä hieman lievempi ja rupean jo pian odottamaan lumen sulamista.