Kestohangilla

Pieni piipahdus pois kotimaisemista piristää. Niinpä viikonloppuna teimme lyhyen vierailun lapsuuden maisemissa ja vanhempiani tervehtimässä. Viime viikon suojasäät olivat sielläkin vaihtuneet pakkasiin ja viimaan, mutta onneksi aurinko paistoi miltei koko ajan kirkkaalta taivaalta. Sään vaihtuminen suojasäästä pakkaseksi tietää kevättalven hauskinta aikaa: kestohankia. Tai oikeamminkin hangenkeliä. Hanget olivat jäätyneet niin, että aivan joka paikassa lumen päällä voi kulkea uppoamatta.

Viikonlopun aikana teimme todella pitkiä kävelyretkiä jäällä.

Kiersimme lahtia, niemiä, saaria ja luotoja. Jalkaisin pääsimme paikkoihin, joihin veneellä pääseminen olisi hankalaa.

Retken aikana silmiimme osui useamman norpan joukko. Lähdimme kulkemaan niitä kohti ja huomasimme molemmat aivan selvästi, kuinka reunimmainen norppa liikkui jäällä. Kummasti kuitenkin muut pysyivät paikoillaan ja pääsimmekin norppien lähelle, niin että voimme todeta ne kaikki jäästä esiin pilkottaviksi kiviksi.

Norpan jäljillä kuitenkin taisimme liikkua. En ole koskaan nähnyt norppaa,enkä oikein tiedä sen elämäntavoista, mutta luulen, että löysimme norpan pesän. Molemmissa kuvassa olevissa koloissa oli avannot veteen. Tosin ne olivat jäätyneet umpeen. Toivottavasti norpan pesintä on tänä talvena onnistunut, vaikka lumitilanne ei ehkä olekaan ollut kaikkein suotuisin.

Tällaisia umpeen jäätyneitä avantoja löysimme useita. Mahtavatko olla norpan hengitysavantoja. Pilkkiavantoja nämä eivät olleet, sillä niiden luokse ei vienyt askelia. Avanto oli n.0,5m halkaisijaltaan.

Jäällä kävelyssä on tietenkin oma jännityksensä. Sunnuntaisella lenkillä jää paukkui ja rutisi melkoisesti. Yksi humahdus kävi aivan allamme. Railoja syntyi jäähän, mutta onneksi jää oli vielä vahvaa.

Kevään merkit olivat pakkasesta ja viimasta huolimatta näkyvillä.

Ihanat pajunkissat, ihanat kestohanget, niin parasta talvessa.

Kevään väri: Keltainen

Vihdoinkin meillä paistaa aurinko! Ihana odotettu aurinko. Auringon paistetta ja kevään keltaista tuovat myös tete-narsissit. Siirsin narsissit vanhaan kukkakoriin ja laitoin hieman sammalta reunoille.
Keväinen tuntu tuli samantien. Nämä narsissit saavat olla ulkona ovenpielessä, vain kylmimmiksi öiksi siirrän ne suojaan pakkaselta.

Aurinkoista kevätpäivää sinulle!

Kylvöt mielessä

Jo kauan olen toivonut, että saisin järjestettyä ne kymmenet siemenpussit, jotka pyörivät puutarhakassissani pyykkituvan hyllyllä. Kassissa on siemenpusseja usean vuoden ajalta. Useimmat on avattu ja niistä on tehty kylvöjä aikaisempina keväinä, mutta harvoin kuitenkaan koko pussi tyhjenee kerralla. Täysiäkin pusseja puutarhakassistani löytyy. Ne ovat aikomuksia, jotka eivät ole syystä tai toisesta toteutuneet. Vuodesta toiseen ne ovat vain aikomuksia. Mahtavatko niiden pussien siemenet enää itääkään. Osa käyttämättömistä siemenpusseista on tietenkin uusia ja odottelevat kevään kylvöaikaa.

 

Kassi on tietenkin ihan kelpo säilytyspaikka siemenpusseille, mutta joudun joka kerta penkomaan koko sisällön etsiessäni joitain tiettyjä siemeniä. Tänään sain viimeinkin ratkaisun siihen miten säilytän siemenpussit niin, että ne löytyvätkin helposti.

Otetaan yksi laatikosto

 

Maalataan se ja liimataan nättiä paperia laatikoiden etuseinämään. Dymo-kirjoittimella tehdään nimilaput ja valmista tuli.

 

Yksi laatikko jäi aluksi ilman nimilappua ja ajattelin sinne laittavani itsekerättyjä ja sekalaisia siemeniä, mutta kun järjestelin siemenpusseja, huomasin, että juurikasvien siemenet tarvitsevat oman laatikkonsa. Kaikki vihannesten siemenet eivät mahdu samaan laatikkoon.

Nyt minulla on esikasvatettavien siemenet omissa laatikoissaan, niin kukkien kuin vihannestenkin. Monivuotisten kukkien siemenet saivat myös oman laatikkonsa.

Kun sain siemenet järjestykseen, sain ensimmäiset kylvötkin tehtyä. Esikasvatukseen laitoin kuutta erilaista tomaattia. Viittä löytyikin entisistä varastoista ja ainoastaan suklaakirsikkatomaatin siemeniä tulin ostaneeksi. Saapa nähdä miten kylvöni onnistuvat. Viime keväänä kylvin tomaatit aivan liian aikaisin helmikuun puolella ja ne olivat pitkiä roikeloita, kun oli aika siirtää ne kasvihuoneeseen.

Kyllä se tästä lähtee, se kevään ihana kasvun seuraaminen.

Aavistuksia

Olen tarttunut talveen. Luminen, pilvinen maisema ei anna aavistustakaan kevään lämmöstä. Olen hautautunut lumihankiin ja pakkaseen. Nyt on vielä talven aika. En saa mitään kylvötöitäkään tehtyä näin talvisella säällä. Siemenpussit odottavat sekalaisessa järjestyksessä, milloin ehtisin tarttua niihin.

Vähän olen kuitenkin ehtinyt. Viikko sitten nostimme talon alta kellarista syksyllä sinne laitetut kasvit. Osa kasveista oli päässyt siellä jo kasvun alkuun ja surkeat keltaiset sipulikasvien varret pääsivät hieman valoisampiin olosuhteisiin. Muutamassa päivässä lehtivihreä muodostuu ja kasveista alkaa olla iloakin. Sipulikukat, helmililjat ja posliinihyasintit aloittelevat jo kukintaansa jat tuovat kuistille hieman kevään aavistusta.

 

Syksyllä istutettujen sipulien kukinta-aikaa on niin hankala arvioida. Nyt kokeilin ensimmäisen kerran sipulikukkien hyötämistä kevääseen. Ajoitus ei aivan helmililjojen ja posliinihyasittien kohdalla onnistunut. Ne olivat kasvaneet kellarissa aivan liian pitkiksi.  Onneksi nostimme ruukut kellarista ja nyt ne saavat kukkia kukintansa kuistilla ja sitten keväällä istutan ne kukkapenkkiin. 

Tarda-tulppaani nostelee lehtiään mullasta. Ehtisiköhän se kukkia pääsiäiseksi? 

Kuten ikkunasta näkyy, talvi on vielä voimissaan. Kevät on ainoastaan unelmissa.

Kellarista nostin myös hortensian. Sen talvettaminen oli oikeastaan vain kokeilu, mutta niinpä sekin oli kellarissa jo aloittanut kasvua. Kirvatkin olivat talvehtineet ja hieman jo vaivasivat lehden alkuja. Kaapista löytyi kuitenkin suhaus kirvankarkoitetta ja nyt eläviä kiroja ei ole näkynytkään. 

Mitenkähän saisin tuon hortensian vielä kukkimaankin? Olisikohan mullanvaihto paikallaan ja miten sitä lannottaisin?

Kellarista valoon pääsi myös valkoinen sinisarja. Siinä oli jo pienet lehden alut. Ostin juurakon viime keväänä, mutta en saanut sitä vielä kesällä kukkimaan. Jospa se tänä kesänä ilahduttaisi kukillaan. 

Talviunia kellarin uumeniin jäi vielä jatkamaan runkoruusu ja laventeli, nekin nostetaan sieltä kunhan kevät edistyy. 

Toivottavasti kevään aavistukset muuttuvat pian todeksi: Auringoksi ja lämmöksi.

Tauko kaikesta

Maaliskuun alku vaikuttaa erittäin lupaavalta. Aurinko paistaa ja ilma on mitä mainioin. Eilen oli hyvää aikaa pitää taukoa kaikesta.

Tauko opiskelusta, sokerittomasta elämästä, pyrkimyksestä kasvispainoitteiseen ruokavalioon. Tauko kevätauringon paljastamasta pölystä ja liasta sisätiloissa.

Tauko talvesta toteutettiin avaamalla huvimajakausi. Auringon lämmittämässä huvimajassa oli melkein kesäinen tunnelma.

Pihakeittiökin kaivettiin esiin kinoksista ja siellä paistui kevään ensimmäinen grilliruoka, pakastimen perukoilta kaivetut makkarat.

Sukalaakastikeessa dipatut churrot maistuivat makoisilta. Churrot saivat osin myös mielenkiintoisia muotoja paistovaiheessa.

 

Sisällä huvimajassa voi nauttia kiireettömyydestä ja ympärillä näkyvästä luonnosta.

 

Huvimajan ympäristössä lumi vielä peittää maan, eikä talven ankaruuden vaikutuksia voi vielä arvioida. Huvimajan talvi on kuitenkin koitunut asukkaiden kohtaloksi.

Kaino kuohu uinuu taasen lumipeitteen alla. Saapa nähdä millaisia säitä maaliskuu meille tarjoilee.
Joko kohta Kaino kuohu taas virtaa?

Antaapa auringon paistaa. Minua se ainakin virkistää suurenmoisesti.Toivottavasti sinuakin!