Piristystä talveen

Helmikuun viimeisellä viikolla talvi näyttää kiristävän otettaan. Hyvä niin. Talvi saa minun puolestani jatkua vielä maaliskuunkin. Lunta saa sataa ja pakkanen paukkua, kunhan huhtikuun koittaessa kevät näyttäytyisi ja sää lämpenisi. Mikään ei ole harmillisempaa, kuin takatalvi, joka tulee liian aikaisin saapuneen kevään jälkeen. Toki toivoisin aurinkoisia talvipäiviä ja hiihtokelejä, mutta ennuste näyttää pilviseltä ja lisää lunta on luvassa.

Lumi onkin ilahduttanut minua oiken kovasti, sillä vihdoin viimein sitä satoi niin, että pääsin lumiukon tekoon. Nollakelikin sattui sopivasti, niin pitihän pihaa hieman piristää.

Kaverille taisi kuitenkin käydä hieman hassusti.

Hupsista, taitaa olla vieläkin liian liukasta. 

Hei kaveri, voisitko hieman auttaa?

Jos et tule apuun, jäädyn pian paikoilleni. 

Sisälläkin pitää keksiä piristystä. Vielä en ole ajatellut kylvää mitään esikasvatettavaa, mutta multahommat jo hieman houkuttelevat, joten ilahduin, kun marketissa oli tarjolla tosi pieniä ruukkukasveja. Niistä tekaisin jälleen kerran pikkuisen puutarhan lasimaljaan. 

Tämän kuvaaminen oli hyvin haasteellista. Kymmenistä kuvista vain tämä oli ehkä jokseenkin kelvollinen. 

Tammikuun ajan olen ollut käyttämättä sokeria mihinkään. Sen selvisin aivan kunnialla, mutta pikku hiljaa alan kaivata jotain herkkuja ja etenkin niiden tekemistä. Helmikuussa olenkin antanut itselleni luvan ottaa jotain makeaa kahvin kanssa viikonloppuisin. Tänään kahvihetkeä piristi appelsiininen juustokakku. 

Juustokakku on tehty pieneen irtopohjavuokaan.

Pohja:

10 digestive-keksiä

n. 20 g voita

täyte: 

2dl vispikermaa

n. 150 g maustamatonta tuorejuustoa

1 appelsiini

3 rkl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

5 liivatelehteä

1 rkl sitruunamehua

päälle:

1 verigreippi

1 appelsiini

1 säilykepersikka

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Laita irtopohjavuokan pohjalle leivinpaperi. Murskaa keksit ja sekoita sulatettu voi keksimurskaan ja painele se vuokan pohjalle. 

Vatkaa kerma ja sekoita siihen kalvottomat appelsiinilohkot. Lisää tuorejuusto ja sokerit.

Kuumenna sitruunamehu kattilassa.  Puristele liivatteista vesi ja lisää ne sitruunamehuun. 

Kaada liivateliemi kerma-juustoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kaadaa seos vuokaan ja anna jähmettyä yön yli. 

Ota kakku varovasti vuokasta. 

Kuori ja paloittele greippi ja appelsiini kalvottomiksi lohkoiksi ja leikkaa persikka viipaleiksi. Sekoittele kulhossa ja anna hetki maustua. Lisää hedelmäseos kakun päälle.

Kylläpä maistui herkulta ja piristi harmaata helmikuun sunnuntaita. 

Pirteää viikkoa myös sinulle! 

Hyvää ystävänpäivää!

Ihanaa ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille! Olette tärkeitä, vaikka en varmaan montaa teistä tunnekaan henkilökohtaisesti. Kiitos kannustavista kommenteista, joita olette postauksiini kirjoitelleet. Mukavaa, kun uusia lukijoita liittyy porukkaan. Tervetuloa!

Viime kesän unikkojen runsaus ilahduttaa näin valokuvinakin. Iloa päivääsi!

Kesä mielessä

Helmikuulla katse kääntyy tähyilemään tulevaa kesää. Kaupassa olen jo hieman käynyt tutustumassa siemenvalikoimiin ja niitä vähän täydentänytkin. Mieli alkaa olla jo malttamaton, mutta kylvötyöt saavat vielä hetken odottaa.

Lumi peittää taas maan, mutta kesäkuvat kyllä piristävät kovasti mieltä. Yritin kaivella tiedostojen uumenista kuvia, joita en olisi vielä tänne laittanut. Laatikkopuutarhan kesäsuunnitelmat alkavat olla jo aluillaan, joten tässäpä hieman muistoja viime kesältä, lähinnä elo- ja syyskuulta, jolloin kukkatarhani oli upeimmillaan.

15.8.2015

11.8.2015

11.8.2015

11.8.2015

11.8.2015

15.8.2015

25.8.2015

25.8.2015

6.9.2015

6.9.2015

7.9.2015

Kuten kuvista näkyy, työ jatkuu tulevana kesänä. Alueen laajennus ja lopullinen kiveys ovat ensimmäiset tehtävät, jotka odottavat työhön tarttumista. Ensi kesänä on tarkoitus kasvattaa enemmän syötävää ja vähemmän kukkia. Mutta niinhän se oli viimekin kesänä. Jostain syystä kukat saivat kitenkin ylivallan. Onneksi! Sillä sain koko loppukesän nauttia ihanasta kukkaloistosta. 

Toivottavasti ylitsepursuavan kukkatarhani katselu piristi sinuakin!

Hyvää viikonloppua! 

Helmikuu 2016

Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget.,pakkaseherra nurkissa jo paukuttaa.... Näinhän sitä lapsena laulettiin talvisin. Silloin ei tiedetty mitään ilmastonlämpenemisestä ja talvet olivat lumisia, sekä pakkasta riitti.  Kouluun mentiin hiihtämällä ja mäkeä laskettiin aina kun kerettiin. No, ehkä aika kultaa muistot vain hyvät hetket ovat jääneet mieleen.

Mäenlaskut ja hiihdot saa tänä talvena kyllä unohtaa. Toisaalta se sopii tähän opiskelijaelämääni. Ulkoilma ei todellakaan houkuttele liikkumaan. Näin saan rauhassa keskittyä tenttikirjoihin ja naputteluun. Raitis ilma ei kuitenkaan olisi pahitteeksi.

Tänään otettuja kuvia en kyllä mielelläni tänne laittaisi, mutta kun blogiini kuuluu myös sään tarkkailu, niin täytyyhän tämäkin talvi jotenkin tallettaa muistoihin. Tässäpä kuvia pihalta tänään.

Kaino kuohu virtaa taas vuolaasti. Kerkesihän se noin kuukauden verran olla jääkannen alla. 

Kesällä perustamani perennojen taimitarha on veden vallassa. Mahtavatkohan idänunikkojen taimet selvitä tuosta?  Kehikkokin on jäätynyt tiukasti maahan, joten vesi jäi lillumaan taimien päälle. Onneksi syksyllä istuttelin tuosta taimia kukkapenkkiin. Toivottavasti ne ainakin selviäisivät talvesta. 

Tämmöistä tänne. Jospa seuraavaan postaukseen saan aurinkoisempia kuvia. 

Lämpöä paukkuviin pakkasiin

Talven pakkaset paukkuvat vaihtelevalla menestyksellä, välillä kireänä, mutta onneksi nyt jo lauhtuneena. Vanhassa tupasessamme riittää kuitenkin lämmintä. Pakkasilla isäntä kantaa polttopuita selkä vääränä sisälle ja varaavaa takkaa pitää lämmittää joka päivä. Näin pienemmillä pakkasilla riittää, kun takassa tuli on joka toinen päivä. Onneksi liiterissä on vielä puita, joita tarvitaan myös pihasaunan lämmitykseen.

Pikku tupasen lämpö ei tule ainoastaan takasta ja puulämmityksestä. Keväällä kerroin, kuinka helpotuksesta huokaisten vaihdoimme vanhan öljykattilamme maalämpöön. Porauksesta ja putken asennuksestä voit lukea täältä (klik). Poraus ja asennus sujui oikein mallikkaasti, olihan kyseessä alan ammattilaiset.  Maalämmön asentaminen on kyllä melko arvokasta ja mekin mietimme pitkään pystyisimmekö sen laittamaan. Maalämpöpumppua ei onneksi tarvinnut sijoittaa pikku pirttiimme, vaan se sai sijansa verstasrakennuksessa olevassa pannuhuoneessa. Siellä se saa tuhista ja puhista ihan rauhassa ja lämpö kulkee kanaalia pitkin sisälle taloon, Maalämpöpumppumme on oikeasti ihan hiljainen ja sen voi huoletta laittaa sisälle taloon.

Pakollinen kuva maalämpöpumpusta. isännän toiveesta laitettu.

Viime talvena jätimme öljyn tilaamatta ja lämmityskattila lämpeni edellisten asukkaiden sinne asennuttamalla sähkövastuksella. Voitte varmaan arvata, että sähkälaskun avaaminen ei aina ollut niin järin mieluisaa.

Kuluva talvi ei ole vielä ohi, eikä vielä voi varmasti sanoa, millaisiksi kustannukset todellisuudessa muodostuvat. Isäntä on kuitenkin pitänyt tarkkaa kirjanpitoa maalämmön sähkönkulutuksesta. Joka ilta hän käy tarkastamassa maalämpöpumpun kuluttaman sähkön määrän ja kirjaa lukemat muistiin. Tavallisena talvipäivänä sähkön kulutus on vaihdellut 15-30 kwh/ päivässä. Kesäaikaan sähköä kuluu 1-6 kwh/ päivä. Syksyn ja kevään kulutus asettuu tuohon väliin.  Kulutukseen on vaikuttanut lähinnä se, kuinka paljon käytämme lämmintä vettä. Onneksi siinä meillä on mahdollisuus nuukailla, sillä lämmitämme saunan yleensä kolme kertaa viikossa ja peseydymme kota-padassa lämmitetyllä vedellä.

Toki pakkasilla sähkönkulutus nousee paljon suuremmaksi. Onneksi nuo kaikkein kylmimmät päivät ovat nyt takana, jolloin sähköä kului yli 60 kwh. Saapa nähdä, millainen sähkölasku tammikuulta kolahtaa laatikkoon. Todennäköisesti se on yli puolet pienempi, kuin viime talven kylmimmän kuukauden lasku. Oikein mukavaa. Tätä menoa lämpöpumpun kustannukset on maksettu muutamassa vuodessa.

Tänään aamupäivällä aurinko paistoi todella kirkkasti, joten sain nämä aurikoiset kuvat otettua. Pilviset kuvat löysin tiedostojen uumenista, mutta talvisia ja ihania. Voisivat hyvin olla tänä talvena kuvattuja.

                   Mitenkä iloitsenkaan yhä valostuvista päivistä ja auringosta.

                                     Iloa viikonloppuusi!