12 kukkijaa pihalla eli puutarhaharrastelijan herätyshaaste

Tammikuun vesisateissa mieli suuntaa kesään ja pihan puuhiin. Niitä odotellessa tartuin Betweenin haasteeseen, jonka hän heitti Rikkaruohoelämää-blogissaan. Säännöt taisin jo unohtaa kuvia kerätessäni, mutta keräsin blogini viime kesän postauksista 12 kuvaa. Jostakin syystä kaikki olivat kukkakuvia. Ehkä tarvitsin tänään niitä.

Pihan ensimmäiset kukkijat maaliskuussa, jolloin odotin kovasti aurinkoa ja lämpöä.

Sinivuokot kukkivat huhtikuussa, jolloin edelleen kaipasin aurinkoa ja lämpöä.

Toukokuun lopulla kukkapenkistä ruukkuun siirretyt bellikset kukkivat kylmässä auringon paisteessa. 

Tuomet kukkivat vasta kesäkuun alussa. Kylmä pidensi kaikkien kasvien kukintaa, mutta tuulet taisivat ravistella tuomen kukat, kuin lumen maahan.

Kulleroitten kukat loivat pienten aurinkojen ryppään saunan seinustan varjoiseen takuseen. Niidenkin aika oli kesäkuussa, ennen juhannusta. 

Pionin nuput kehittyivät kesäkuun kylmissä tuulissa hitaasti. 

Heinäkuussa bloggaaminen jäi vähemmälle ja postauksissa taisi olla enemmän pihatouhuista kertoilua. Heinäkuun lopulla laatikkopuutarha puhkesi kukkaan ja sitä kukkaloistoa riitti ensimmäisiin pakkasiin asti. 

Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa elämässä daalioitten kasvatusta. Juurakot ovat nyt talvehtimassa kellarissa. Jospa ensi kesänäkin saan näin kauniita kukkia. 

Pihan pinkin täydentää henäkuussa istutettu köynnösruusu John Davis. Kovasti mietin, mitenkähän pakkaset ovat kurittaneet tuota kaunokaista. 

Kesän viimeiseksi kukkijaksi jäi auringonkukka. Kasvatin niitä tosi paljon, mutta vain pari nuppua ehti aueta kukkaan. Toivottavasti ensi kesänä auringonkukat onnistuvat ja kukkivat aikanaan. 

Jostakin syystä viime kesä jäi mieleeni niin kylmänä ja tuulisena. Olihan se sitä, mutta yleensä aika kultaa muistot, mutta nyt ei niin ole käynyt. Onneksi elokuussa oli vielä ihania lämpimiä päiviä ja oikean kesän tuntua. 

Tässäpä vastaukseni Betweenin haasteeseen. 

Jos haluat osallistua haasteeseen, niin tässäpä lyhyet ja ytimekkäät säännöt.

Sääntöjä on vain kaksi, ettei aloittaminen ole liian vaikeaa: 

-Valitse kuvatiedostoistasi kaksi ( tai useampi) viime kesän kansioita, Lataa kummastakin kansiostasi blogiisi kuusi sattumanvaraista puutarha-aiheista kuvaa ja kerro niistä jotakin, eli yhteensä 12 kuvaa. Halutessasi voit linkittää kuviin liittyviin kesämuistohin blogissasi.

-Tule kertomaan tänne minulle, kun postauksesi on valmis, niin tulen katsomaan.

Mukavia hetkinä kesäkuvien parissa!

Pioniretkellä

Kivenheiton päässä kodistamme on yksi kotikaupunkimme puistoista. Se on oikeastaan arboretum, sillä sinne on istutettu erilaisia puita ja pensaita sekä kukkaistutuksia ja kaikilla niillä on nimikyltit suomalaisella sekä tieteellisellä nimellä. Kaino Kuohu virtaa arboretumin halki ja puistoon onkin rakennettu kauniita kaarisiltoja kiemurtelevan joen yli. Kaupungin rahanpuute näkyy harmittavasti puiston kunnossa. Rikkaruohoja tursuaa vähän joka puolelta, mutta onneksi sentään puistosta huolehditaan jollakin lailla.

Arboretumissa on kiva käydä kävelyllä. Heinäkuussa olen jo kaksi kertaa käynyt siellä kameran kanssa aikomuksenani kuvata puiston pioneja, mutta varjoisassa puistossa pionit kukkivat myöhemmin, kuin muualla. Tänään puiston pionit olivat suurimmalta osaltaan kukassa, mutta nuppujakin oli vielä paljon.

Festiva Maxima

Sarah Berhardt

Felix Grousse

Pionien nimet kopioin opastetauluista, Itse en vielä tunne pioneita nimeltä, joten jos nimissä on virheitä, korjatkaa viisaammat. Osa nupuista oli harmittavasti homehtunut. Liekö syynä sateinen kesä vai varjoinen puisto?

Puistossa riittää muutakin katseltavaa. Kuunliljat rehottavat polun laidalla.

Kainon Kuohun partaalla kukkivat keltaiset kurjenmiekat. Seilaisipa veden mukana muutama juurakko tuota meidänkin kohdalle.

                                              Puron yli kulkee useampi kaarisilta.

Ketoneilikat aloittelevat kukintaansa muurikiven päällä.

 Arboretumista saa myös vinkkejä, mitä voisi omalle pihalle istuttaa. Tässäpä olisi oiva laji uuteen perennapenkkiini.

Puistossa kasvaa myös yleisimpiä pensasruusuja. Punalehtiruusu on lopettelemassa kukintaansa, mutta kukkia on vielä vähän jäljellä.

Löytyihän puistosta isännällekin tuttua kasvia. Harmi, että nokkosia ei ole käyty kitkemässä istutusten seasta.

Pioniretki onnistui tänään ja sain kuvattua pioneita kukassaan. Omat pionini ovat karistaneet terälehtensä jo aikaa sitten, mutta onneksi niitä kukkii vielä muualla. Ehkä joskus voin istuttaa jonkun tänään näkemistäni myös omaan kukkapenkkiini.

Kiitos, kun kävit kanssani pioniretkellä.

Edit 20.7.2015 Pioneja paremmin tunteva Between Rikkaruohoelämää- blogista kertoi, että postauksessa olevat pionien nimet eivät ole kohdallaan. Puistossa ne kuitenkin olivat juuri noin. En siis ota sieltä opastusta pihani pionien hankintaan,  Ja muutkin lukijat huomioikaa, että tästä postauksesta ei kannata ottaa pionivinkkejä ostoksia ajatellen.  Kiitos Between!

Vanhoja ja uusia tuttavuuksia

Kesäkuu kääntyy pian heinäkuuksi. Ihan kauhistuttaa, kuinka aika rientääkään. Loppuva kesäkuu jää muistoihin kylmänä ja sateisena. Ainoastaan muutamana päivänä lämpötila erehtyi nousemaan yli 20 asteen. Kasvu ja kukinta on kovasti myöhässä. Etupihan perennapenkin särkynytsydän kukoistaa edelleen, vaikka se on kukkinut jo monta viikkoa. Juhannusruusut ovat vielä pieninä nuppusina. Sateiden välissä kurkistava aurinko on saanut pionit avaamaan nuppunsa ja ne komistavat nyt pihaa paraatipaikalla.

Pionia on kaksi pensasta samaa lajia. Kunhan saan tehtyä uutta perennapenkkiä, haluan laittaa myös muun värisiä ja eri aikaan kukkivia pioneja.

Lupiinit taitavat olla nykyään jo kiellettyjen kukkien listalla, mutta vielä niitä meillä kukkii pihan eri puolilla. Ovathan ne kyllä kauniita, mutta pitää muistaa kerätä kukinnot pois, ennen kuin ne siementävät. Kainon Kuohun pinta on taas hieman laskenut huippukorkeuksistaan, mutta edelleen se on normaalia korkeammalla.

Pellolle, pihan viereen on karannut punainen akileija. En muista kasvaako tällaista missään kukkapenkissäni. Saisinkohan siirrettyä tuon pihan puolelle? Siirto pitää tehdä pikaisesti, sillä pian pelto niitetään.

Akileijan kaverina kasvaa ihan mahdottomasti nurmitädykettä, voiko ihanampaa pikkukasvia ollakaan. Onkohan kukaan yrittänyt siirtää sitä kukkapenkkiin? Ehkä voisin kokeilla.

Viime kesänä sain itselleni puutarha-apulaisen ja nyt hän on jälleen palannut, mutta uudistuneena. Nimittäin Luisa Luiseva on saapunut pelottamaan kaikki pihalla hyppivät harakanpoikaset tiehensä. Tosin kovin uskottavasti Luisa ei toimi työssään. Harmillista!

Viime kesänä harakan karkoituksessa epäonnistuneena Luisa menetti kasvonsa ja nyt on siis saanut uuden ilmeen. Viime kesän ilmettä voit käydä katsomassa täältä(klik) Tussilla vaahtomuoviin piirretyt kasvot rapistuivat pois auringon paisteessa. Luisa on vain tyytyväinen joka vuosi uudistuvaan ilmeeseensä. Jospa nykyinen ilme säikäyttäisi harakatkin.

Huomenna alkaa heinäkuu ja saan olla lomalla koko kuukauden. Ihanaa!

Taukoja sateessa

Harmaat pilvet seilaavat taivaalla, välillä pilvet ohenevat, mutta kohta taas pisarat putoilevat joko tihuuttamalla tai ropisemalla. Pian varmaan saa hakea nauloja ja lautoja arkin rakentamista varten. Vettä lotisee ja litisee. Mistähän tuota sadetta riittääkin. Ilma on toisinaan lempeän kosteaa ja hapekasta, oikein sopivaa lenkki- ja puuhailmaa. Paitsi sade kyllä hillitsee ainakin meikäläisen pihapuuhia tehokkaasti. Märässä maastossa ei ole kiva kyyristellä.

Pienen kierroksen kuitenkin sadepilvien välissä voi hyvin tehdä. Pisarat ovat kostuttaneet kukat ja ruohon. Sadepisaroissa kimmeltää pilvien välistä kurkkaava aurinko. Pioni odottelee aurinkoa ja lämpöä. Muutaman päivän päästä ihanat kukat avautuvat.

Juhannusruusu on vielä aivan nuppuinen. Sen mielestä keskikesä on vielä jossain edessäpäin.

Syreenit kukkivat vasta nyt. Vettyneiden kukkien paino sai yhden syreenipensaan paksun oksan katkeamaan. 

Akileijojen kukintaa odottelen kovasti. Saunan edustalla on valkoinen, kerrottu akileija, jonka nuput ovat jo pitkään olleet pulleina, mutta vieläkään se ei ole auennut. Sen sijaan vaalean punainen ja tumman sininen ovat jo avanneett nuppunsa. Vaalean punainen odottelee kasvihuoneen seinustalla siirtoa valmistuvaan perennapenkkiin 

Belliksiä en väsy koskaan ihastelemasta. nyt niiden terälehdillä kimmeltävät pisarat lisäävät yhä niiden kauneutta.

Iloa sateisiin hetkiin!

Kahvia pionille

Perennapenkissä kasvaa kaksi pionia. Ne ovat samaa lajia, entisten omistajien istuttamia, nekin. Pionia voisi olla enemmänkin, mutta nämäkin kaksi ovat aivan ihania kukkiessaan. Nyt pionit ovat vielä pallukkanupuissaan, odottelemassa lämpimiä päiviä.

Tänä keväänä olen saanut uuden vinkin pionien lannoittamiseen: Käytetyt kahvinporot laitetaan pionin juurelle, niin jopa tulee komea kukinta. Meillä juodaan paljon kahvia, niin porojakin tulee ihan riittävästi. Suodatinpussit tyhjennetään kirpparilta löydettyyn emalikulhoon josta porot ripotellaan kukkapenkkiin, etenkin pionin juurelle, mutta myös muuallekin. Nyt tulee tämäkin vinkki testattua. 

Kulho on sen verran kaunis, että se voi olla esillä keittiön pöydällä, ja miesväenkin on helppo muistaa sen käyttötarkoitus.

Kulho sopii myöhemmin kasvisten hakuun kasvimaalta, mutta pieni rikkeemä pohjassa estää sen käytön ruokien tarjoilussa. Kiva löytö, jolle on monenlaista käyttöä. Ensin ajattelin istuttaa siihen kukkia, mutta sitten otin sen keittiökäyttöön.

Huomenna on tiedossa kirpparipäivä, kun pihalle ei ole mitään asiaa. Myrskyä on jälleen tiedossa.
Mukavaa myrskypäivää kaikille!

Senkki ja täkänä

Vaahteran lehdellä voidaan piipahtaa sisälläkin. Tänään siihen onkin aihettakin, sillä kaikissa hienoissa blogeissa esitellään upeita löytöjä ja sisustuksia. Nyt on minun vuoroni tehdä niin.

Tein tänään hienon hankinnan lähikirpparilta. Tämä senkki maksoi ainoastaan 40 euroa. Eihän se ihan virheetön ole. Toinen ovi ei pysy kiinni ja toisen kaapin hylly kaipaa kannakkeita, mutta muuten senkki oli siisti ja hieno. Pienellä kunnostuksella se on käyttökelpoinen. Pääasia on, että se sopi paikalleen kuin nakutettu. 

Senkin yläpuolelle ripustin äitini 50-luvulla kutoman täkänän, joka on odottanut seinälle pääsyä jo tovin. Täkänä ja senkki ovat mielestäni hyvä yhdistelmä. Senkin päälle pitäisi vielä laittaa aspargus. Ehkä hankinkin sellaisen syksymmällä..

Senkin oikealla puolella on kammottavat rumilukset, mutta niin pakolliset, ilman niitä en tätäkään kirjoittaisi. Niille täytyy nyt keksiä jotakin.

Ilman kukkakuvaa ei tänäänkään selvitä. Pionien kukinta alkaa olla pian ohi, joten niitä ei saa unohtaa.

Pian pionit varistavat terälehtensä ja on taas uusien kukkien aika.