Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Hyvää uutta vuotta!

Vuosi sitten otettun ilotulituskuvan myötä toivotan sinun uuteen vuoteesi kaikkea hyvää. Happy New Year 2015!


Kiitos sinulle, kun olet seurannut blogiani. Nähdään ensi vuonna!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Vuosi laatikkopuutarhurina

Vuosi sitten aloitin tämän blogin pitämisen. Tarkoituksena oli ja on edelleen kertoa laatikkopuutarhani perustamisesta, työvaiheista ja työn edistymisestä realistisesti, myös virheet ja erehdykset kertoen. Nyt onkin aika hieman katsahtaa kulunutta vuotta taaksepäin ja kerrata laatikkopuutarhan kuulumiset.

Tammikuussa laatikkopuutarha oli vielä pelkkä haave. Tosin alkutyöt, eli nurmikon poisto oli jo tehty edellisenä syksynä. Lumi ei kuitenkaan peittänyt rumaa mullosta takapihallamme. Loppiaisena 2014 otetusta kuvasta näkyy talven  lumettomuus.


Helmikuussa lunta satoi ja suli. Loppukuussa lämpöaalto sulatti maan mustaksi ja taivas oli paksussa pilvessä.


Maaliskuussa pääsimme jo työn touhuun. Puutarhan reunalta kaadettiin varjostavat puut ja maisema muuttui hieman.



Huhtikuussa vuokrasimme kaivurin ja tasattiin maat laatikkopuutarhan rakentamista varten.


Toukokuu olikin oikea tohinakuukausi laatikkopuutarhassa. Koko alueelle levitettiin suodatinkangas, jonka päälle isäntä rakensi jokaisen laatikon paikkaansa sopivaksi. Laatikot tervattiin ja multaakin hankittiin. Kovan mietinnän jälkeen päädyimme Biolanin mustan puutarhamullan, kasvuturpeen ja hiekan sekoitukseen.


Vasta kesäkuussa pääsimme kylvötöihin ja taimien istutukseen, jonka jälkeen oli käytävien hiekoituksen vuoro. Kylmä kesäkuu hidastutti kasvua, mutta myös multavalinta mietitytti. Osa taimista iti kituliaasti, vaikka aurinkoa ja kosteutta oli riittävästi. Kesäkuussa oli myös paljon hallaöitä, jolloin kasvusto peitettiin harsolla. Viimeinen hallayö oli 26.-27. päivän välisenä yönä. 


Heinäkuussa saimme jo ihastella töittemme tuloksia. Kuun alussa retiisit olivat jo syötävillä ja sen jälkeen salaattia ja pinaattia ja yrttejä. Heinäkuussa helteet hellivät ja laatikkopuutarhan perustustyöt eivät edistyneet ollenkaan. Helteillä laatikot kuivuivat nopeasti ja vettä sai kantaa laatikkoihin urakalla.



Elokuussa laatikkopuutarha oli upeimmillaan. Kurpitsa rönsyili pitkin käytäviä, unikot kukkivat ja kesäkurpitsoita piti säilöä urakalla. 


Syyskuu oli vielä ihanan kesäistä ja laatikkopuutarhakin vielä hyvinvoiva. Hallaharsoja kuitenkin piti levitellä kuun puolivälistä lähtien. Lopullinen halla tuli 23. päivää vastaisena yönä ja laatikkopuutarhasta tuli murheellisen näköinen. Ainoastaan kaalit olivat selvinneet hallasta. tosin parsa-ja kukkakaali kasvoivat vain lehteä, sato niistä jäi saamatta. Lehtikaali sinnitteli koko kesän ja lopputuloksena oli yksi pellillinen lehtikaalisipsejä.



Loka-ja marraskuu oli loppusiivouksen aikaa, mutta kesän ja syksyn kiireiden jälkeen laatikkopuutarhan jatkaminen ja lisärakentaminen on saanut jäädä odottamaan uutta kevättä ja puutarhainnostusta. Onneksi joulukuun lumi on peittänyt laatikot ja iltapäivän sininen hetki on laskeutunut myös laatikkopuutarhan ylle.



Joulun jälkeen on aikaa tehdä uusia suunnitelmia laatikkopuutarhan laajentamiseksi. Tarkoitus on laittaa vielä kolme laatikkoa lisää ja reunustaa koko alue kukkaistutuksilla. Haaveissa on myös Kainoon Kuohuun laskeva kastelulammikko ja käytävien kiveäminen. Kiviä onkin jo keräytynyt mukavasti, mutta niitä päästään laittamaan vasta sitten, kun koko alue on valmiina. Laatikoihin pitää laittaa myös lisää hiekkaa ja turvetta. sillä viime kesäinen multaseos oli ilmeisesti liian voimakasta, ja kasvu kärsi siitä. Ensi talvena haluan myös panostaa laatikkopuutarhan talvi-ilmeeseen. Tällaisena se on hieman ankean näköinen. 

Lisää laatikkopuutarhan vaiheista voit halutessasi lukea klikkaamalla tunnistetta "laatikkopuutarha". Siellä on kerrottu tarkasti mm. laatikoitten täyttämisvaiheista ja kasvien kasvusta.


maanantai 29. joulukuuta 2014

Jäätä ja tulta

Talvi- ja etenkin jouluperinteisiini kuuluvat ämpärissä jäädytetyt jäälyhdyt. Tänä talvena on kuitenkin pakkasia saanut odotella, joten lyhtyjen tekeminen jäi aivan joulun aluspäiviin. Lyhdyn jäädyttäminen on tarkkaa puuhaa, sillä tarvitaan tarpeeksi pakkasta, että lyhty onnistuu. Toisaalta taas liian kova pakkanen saa veden jäätymään umpeen ja ämpärikin saattaa rikkoontua. Lyhdyn kumoaminenkaan ei ole aivan yksinkertaista ja minullakin meni monta lyhtyä rikki kumoamisvaiheessa.Osa lyhdyistä jäi liian ohuiksi ja pari särkyi ilman mitään syytä. Onneksi sain toisen koottua kasaan. Sehän jäätyy kyllä pakkasessa ihan kunton.

Tällä hetkellä pihalla on 8 jäälyhtyä ja niissä palavat öljykynttilät. Enemmänkin lyhtyjä voisi olla, mutta mukavaa, kun sain nämäkin tehtyä. Etupihalle on hieman haasteellista laittaa sähköisiä jouluvaloja, sillä roikat pitäisi vetää kulkureittien läpi ihan joka suunnasta. Jäälyhtyjen tuike onkin etupihan jouluvalaistusta. En osaa sanoa, kumpi mahtaa olla kalliimpi vaihtoehto sähköiset jouluvalot, vai pari päivää palavat öljykynttilät.Todennäköisesti öljykynttilät tulevat kalliimmksi, kuin vuodesta toiseen käytettävä led-valoköynnös sähkökuluineen.



Syksyllä tulin laittaneeksi pakastimeen kokonaisia pihlajanmarjaterttuja. Niistä jäädytin kakkuvuoìssa muutaman koristeen pihapuihin ripustettavaksi.








Olen näemmä onnistunut valokuvaamaan myös lumihiutaleita. Se on aivan ihme meikäläisen pikkukameralla!



Tapaninpäivän aamuaurinko paistoi myös jääkoristeisiin.


Kiristyvä pakkanen sai marjat kuuraisiksi.

Sääennuste lupaa lauhtumista. Mitenkähän käy pihan jääkoristeiden? Toivottavasti säästyvät, mutta uusiakin on kyllä helppo tehdä.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Joulun tunnelmia

Joulu jatkuu  edelleen täällä vaahteran lehdellä. Vielä ei ole kuusen riisumisen aika, katselemme sitä koko rahan edestä aina loppiaiseen tai Nuutin päivään asti. Nyt on aika nauttia, rentoutua ja huilailla. Joulu on sujunut perinteisesti hyvän ruuan, kynttilän valon, television jouluohjelmien ja saunomisen merkeissä. Perheen musikantit ovat viihdyttäneet taidoillaan, piano on soinut ja laulu raikunut. Haluaisin tarttua joulun tunnelmaan, toivoisin sen viipyvän mahdollisimman pitkään, mutta jouluvieraat lähtevät hiljalleen tahoilleen ja talo hiljenee. Joulusta ainoastaa jouluruuat ovat jo saaneet tehdä tilaa muille perinneruuille, kuten pitsalle ja afrikan pöperölle. Suklaakin alkaa jo pursuta korvista, mutta kun sitä vielä on, niin eihän sitä voi olla napsimatta.


Tapaninpäivänä sukuloimme urakalla, mutta sitä ennen kävimme Tapaninpäivän aamusaunassa, joka on kuulunut perinteisiini 70-luvun loppupuolelta lähtien. Lapsuuden perheeni muutti vasta valmistuneeseen kotiin jouluksi ja tuolloin isäni aloitti tämän perinteen, jota olemme jatkaneet.


Tapaninpäivän aurinko nousi lupaavasti. Huvimajan kuuraikkunan takaa taivas oli kuin tulessa.


Hyasintitkin aukaisivat nuppunsa ja nyt ihana tuoksu tervehtii jo ulko-ovelta.



Jouluruusu vielä sinnittelee, mutta se kaipaa valoisampaa paikkaa, sillä osa lehdistä on hieman kellastunut.



Olen todella iloinen valkeasta joulusta ja pakkasesta. Luonto näyttää pimeälläkin valoisalta.  Pikku tupanen pihoineen vaipuu talviuneen jäälyhtyjen tuikkiessa pihamaalla.

torstai 25. joulukuuta 2014

Perehtyminen vanhempaan kirjallisuuteen

Marraskuisella kirpputorireissailuilla löysin kirja-aarteita, joihin olen jouluun valmistautuessani perehtynyt.
Ensimmäinen perehtymisen kohteeni oli kirjavanhus nimeltä Sarastus.


Kirjavanhus maksoi ainoastaa euron ja ajattelin sen sopivan täydellisesti tarpeisiini. mutta tarkempi perehtyminen kirjan antiin tuotti pettymyksen. Kirjan kellastuneet sivut olivat kuitenkin aivan liian hauraat ja ne murtuivat käsittelyssäni. Olikohan kyseessä todellista antiikkia?

Kuitenkin se sopi aivan hyvin joulukuun iltojen viihdykkeeksi, kun istuin takkatulen ääressä isoisän vanhan arkun vieressä polvillani. Kirpputorilta hankittu plyysimatto toimi jalkojen pehmikkeenä perehtyessäni tähän vanhaan teokseen.Tässä hieman lopputuloksia.


Tässäpä tämän vuoden joulukorttimalli, joka syntyi ihan suunnittelematta. Korttipohjat olin ostanut ajatellen toisenlaista ideaa. mutta vanhan paperin hauraus synnytti tällaisen kortin. Ehkä toisen värinen pohja olisi toiminut paremmin, mutta näillä mentiin.

Joulukuuseenkin suunnittelin tekeväni uusia koristeita. Olin aikonut päällystää kaikki sekalaiset joulupallot vanhan paperin ylijäämäpaloilla decoupage-tekniikalla, mutta ihan kaikkea suunniteltua joulun alla ennätä tekemään, niin tämä ainoa valmistunut pallo antaa inspiraatiota seuraaviin jouluihin. Hauras ja paksuhko paperi ei myötäillyt pallon pintaa, niinkuin olisin toivonut.


Tähdet sen sijaan onnistuivat paremmin. Tähtien pahviset pohjat hankin Tiimarin lopettajaismyynnistä jo vuosi sitten ja nyt ne saivat lopullisen muotonsa. Kimalleliima tuo hieman loistetta tähden pintaan. Muuten kaikki muut liimaukset on tehty perus-Erikeeperillä.



Tähtiteema jatkui myös toisen vanhan teoksen parissa. Koska Sarastus-kirjan paperi oli niin haurasta, ostin uudemman teoksen, joka sekin oli jo alkanut kellastua. Seuraavat tähdet on tehty Simpukankerääjät- nimisestä romaanista, jonka senkin ostin eurolla kirpparilta.




Ilmalämpöpumpun puhaltaessa tähdet pyörivät ilmavirrassa.


Vanhempaan kirjallisuuteen perehtyminen alkoi kaikki ideasta, jota en ehtinyt ollenkaan toteuttaa. Aloitin sitä kyllä aivan ensimmäisenä Sarastus-kirjasta, mutta murtuva paperi ei sopinut siihen askarteluun. Jospa nyt leppoisina lomapäivinä ehtisin sitäkin kokeilla. Tai sitten siirretään se seuraavaan jouluun.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulurauha laskeutuu

Joulutunnelma laskeutuu vaahteran lehdelle. Vielä viimeiset puuhailut odottavat, mutta piakkoin kaikki on riittävän valmista joulun viettoon. Viime metreillä meinasi iskeä niin ankaran jouluahistuksen, mutta onneksi tänään olen saanut tehtyä suurimman osan ahistusta aiheuttavista hommista.Tietenkin Isännän tapaturma ja sairasloma ovat vaikuttaneet osansa joulumieleen ja stressiin. Joulukuusen hankkiminen jäi viimetippaan ja nyt meillä on ensimmäistä kertaa elämässä ostokuusi. En osannut arvatakaan, että kuuset ovat niin kalliita. Muovikuustahan meidän huusholliin ei tule. Jos jostakin syystä oikeaa kuusta ei voida laittaa, niin sitten ollaan ilman. Joulukuusi on mielestäni kaikkein ihanin joulukoriste. Tänä vuonna se nostettiin sisään jo aatonaattona ja kotona oleva nuoriso koristeli sen perinteisillä olkikoristeilla. Tietenkin suklaapalloja roikkuu myös kuusessa.


Joulukoristeita en laittele kovinkaan paljon. Kynttilät, kukat ja muutama vanha ja perinteinen koriste saavat riittää. Seimiasetelman olen tehnyt kipsistä valamalla jo varmaan 15  vuotta  sitten, mutta tallin sisustuksen uusin joka vuosi.



Jouluruusun laitoin lasipurkkiin, jossa se ei niin paljon kärsisi ilmalämpöpumpun aiheuttamasta ilmavirrasta ja kuivumisesta. Toivottavasti sen nuput avautuvat ja saan nauttia siitä pitkään ja kenties keväällä istuttaa sen kukkapenkkiin. 

Tänään pakkanen on kiristynyt talvisiin lukemiin. Aurinkokin näyttäytyi iltapäivällä ja Kainon Kuohun yllä leijui sumu, joka levisi pelloille. Jäniskin näkyy jo vierailleen lumisella pihalla. Jos pakkaset jatkuvat, Kaino Kuohu saa jääkannen, mutta virtaus on kuitenkin voimakas, että tarvitaan kunnon talvi, että se pysyy jäisenä.




Vaahteran lehdelle laskeutuu joulurauha. Jäälyhtytehtailu on käynnissä ja pian valmiisiin lyhtyihin sytytetään kynttilät. Toivotan myös sinulle rauhaisaa ja levollista joulun aikaa. Unohdetaan kiireet ja hengähdetään hetki.



lauantai 20. joulukuuta 2014

Eteenpäin suuntautunut pottunokka ja paratiisin haasteita

Joululoma alkoi, lunta satoi maan valkeaksi, koti on siivottu ja kohta joulukunnossa. Niin paljon mukavia ja odotettuja asioita on nyt viikonlopun aikana tapahtunut. Eilen töistä tullessani lumi oli nuoskaa ja siitä sain pyöräytettyä ison lumiukon. Onneksi sääennuste lupaa pakkasten jatkuvan, niin että ukko saisi seistä paikoillaan mahdollisimman pitkään. Jostain syystä en osaa kuitenkaan tehdä suoria lumiukkoja, vaan ne lähtevät aina kallistumaan mikä minnekin.


Lumiukko sai kävyistä silmät ja napit ja pihlajanmarjoista punaisen suun. Mutta lumiukko ei saanut porkkananenää, sillä syksyllä rakkaudella kellariin säilötyt porkkanat olivat muuttuneet siellä itsestään porkkanasoseeksi, vaikka samalla lailla säilöttyjä porkkanoita söimme viime talvena vielä maaliskuussa. Harmillista. Ukko sai siis nenän perunasta, ehkä se sopiikin vaihteeksi ihan hyvin.



Osa hampaista näemmä on jo karissut pois. 

Pakkasten jatkuessa ja kiristyessä on mukava tehdä myös jäälyhtyjä. Ensi yönä laitetaan jäätymään ensimmäiset.

Vaikka viikonloppu ja loma ehkä kuullostaa alkaneen oikeinkin mukavasti, paratiisissa on käynyt hieman köpelösti. En tiedä ajatteliko Jumala, että Vaahteran lehden paratiisissa tarvittaisiin useampikin Eeva, kun meinasi irroitella Aatamilta useamman kylkiluun. Onneksi Aatami piti pintansa ja yhtään luuta ei katkennut, vaan selvittiin seitsemällä murtumalla kylkiluissa. Huonostikin olisi voinut käydä, joten kiitollisin mielin käymme joulunviettoon, vaikka kuusi on vielä hakematta ja lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Hommaa siis riittää suunniteltujen joulupuuhien lisäksi ja tietenkin Aatami tarvitsee hellää hoivaa.

Vielä muutama touhukas päivä ennen jouluaattoa. Sen jälkeen lepoa ja rauhaisaa oloa.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Pienin askelin kohti joulua (ja kevättä)

Kolmas adventti kääntyy iltaan. Vielä ei vaahteranlehdellä ole päästy joulutunnelmaan. Se taitaa tulla jouluvieraiden ja joulukuusen mukana. Jouluvieraat ovat ihania lapsiamme, jotka ainakin vielä tänä jouluna tulevat kaikki kotiin joulunviettoon. Tässä iässä pitää ruveta jo varautumaan ajatukseen, että jonakin vuonna lapset viettävät joulunsa muualla. Ajatus tuntuu haikealta, mutta jo viime jouluna työstin sitä mielessäni, sillä vaihto-oppilaan kotijoulu toteutui vasta ihan viime metreillä. Jonakin jouluna olemme siis kahdestaan. Niin se elämä menee ja se täytyy hyväksyä, mutta tänä jouluna saamme vielä iloita lastemme läsnäolosta.

Pieniä jouluvalmisteluja olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Syksyllä tekemäni hiiren puutarha on laitettu jouluasuun. ( Puutarhan tekovaiheet on kerrottu täällä(klik)) Toin pakkasten uhatessa puutarhan sisälle, mutta leikatussa ruukussa kasvit kuivettuivat nopeasti ja reunimmainen kasvi kuolikin kokonaan. Tänään vaihdoin kuolleen kasvin tilalle joulukaktuksen.Toivottavasti hiiri on tyytyväinen muutokseen ja kaktuskin viihtyy edellistä kasvia paremmin. Hiiren taloon laitoin led-tuikun jouluiloksi.



Jouluperinteisiini on jo monien vuosien ajan kuulunut itsetehty havukranssi ulko-ovessa. Niinpä taasen tänä vuonna kävin hyvissä ajoin mummolan metsästä hakemassa kassillisen havuja. Kranssinhan saisi laittaa oveen jo vaikka ensimmäiseksi adventiksi, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.Tänään ennätin tuon perinteisen kranssipajan perustaa.piharakennuksessa olevaan pyykkitupaan. Siellä saa karistella ja varistella havuja rauhassa. Samalla voi jo nuuskutella tuoreen havun tuoksua. Kranssin pohjaksi hain Kainon Kuohun varrelta suoran pajunvitsan. Yksi vitsa riittää, sillä havunoksat ja rautalanka tekevät kranssista tukevan.


Viime vuosina olen pitäytynyt ihan yksinkertaisessa perusmallissa, ilman mitään kummempia koristeita. Vanha tiuku ja jostakin kukka-asetelmasta talteen kerätty rusetti saavat riittää. Ehkä ensi vuodeksi voisi jo hieman uudistaa mallia, etten aivan jämähtäisi samaan vanhaan.


Tässä kranssi vielä odottelee loppusijoituspaikkaansa pyykkituvan komeron ovessa. Laitoinkin sen jo paikoilleen ulko-oveen, mutta en saanut siitä onnistunutta kuvaa.

Eilen ostin elämäni ensimmäisen jouluruusun. Sen kuvaamisen jätin suosiolla tekemättä. Jouluruusu odottelee esiintuloaan vintin portaikossa, jossa lämpötila on vielä reilusti plussan puolella, mutta sen verran viileää, että kukat eivät ennätä kukkia ennen joulua. Samalla ostosreissulla huomasin kassan vieressä kukkasipulien olevan 70% alennuksessa. Syksyllä en istuttanut maahan yhtään kukkasipulia. Nyt ostin kaksi pussia lumikellon sipuleita, jotka tänään laitoin ruukkuun odottamaan kevättä. Sipulit saavat muutaman päivän heräillä pyykkituvassa ja sitten siirrän ne perunakellariin odottamaan kevättä.



Pyykkitupa on mainio paikka myös multahommiin. Ei tarvitse tuoda multaa sisälle taloon. Tietenkin, jos pyykkiä on kuivumassa, niin ei passaa paljon heilua mullan kanssa. 

Täällä emme ole saaneet nauttia tämän viikonlopun lumisateista. Aamulla herätessä oli maassa ainoastaan ohut, millin paksuinen lumikerros. Haluan kuitenkin uskoa valkeaan jouluun .

maanantai 8. joulukuuta 2014

Adventtisohjossa

Joulukuun kuudes oli ja meni, Hyvää Itsenäisyyspäivää näin jälkikäteen kaikille tasapuolisesti. Ei Sauli taaskaan lähettänyt kutsua, joten etten nähneet meikäläistä kättelyjonossa, tanssiparketilla tai boolimaljan äärellä. Täytyi siis tyytyä kotoiseen eloon ja juhlia itsenäisyyttä pienimuotoisesti. Lippu kuitenkin saatiin nostettua.



Vaikka taivas oli kirkas, päivä oli pimeä. Taas kerran maisema on lumeton. 



Näistä kuvista voi myöhemmin muistella tämän vuoden itsenäisyyspäivän säätä. Ruohosta ja maastostakin kaikki vihreä on tipotiessään.

Flunssan jälkeinen elämä on alkanut. Mukavaa, kun taas jaksaa jotakin. Jouluhommat edistyvät, mutta pientä stressinpoikasta olen tässä itselleni kehittelemässä. Joka joulunalus saan jonkun kumman askartelupistoksen ja leipoakin pitäisi. Kodin siisteys ei ole vielä aivan kohdallaan ja jokainen tekemätön homma hyppää jo ovella silmille. Tietenkin kaksi viikkoa kestänyt sairastaminen vei intoa ja voimia, ja hommat kasaantuivat. Joulukorttipino odottaa postittamista, askarteluideat toteuttamista, uusia reseptejä pitäisi kokeilla ja pieniä joulumuistamisia hankkia. Adventtisohjo onkin meikäläisen pään sisällä. Sitä ei onneksi löydy kaduilta tänä vuonna. Pään sisäinen sohjo saa aikaan joulustressin ja kiireen, vaikka olisi niin mukava istuskella kynttilänvalossa, kuunnella joululauluja ja hörppiä glögiä. Nytkin pitäisi olla jo kastamassa valtaisaa läjää sytykeruusuja steariiniin tai kirjoittamassa osotteita joulukortteihin. Osaisinpa ottaa tämän joulunalusen rennommin. Kukaan ei käske minua askartelemaan tai leipomaan, mutta toisaalta sekin kuuluu joulun odotukseen ja onkin oikein ihanaa puuhaa.

Tervetuloa uudet lukijat: Ulla, Saara ja Tiina. Mukavaa, kun löysitte Vaahteran lehdelle. Lukijoiden joukko senkun kasvaa ja se luo tietenkin vähän paineita, mutta pitää laittaa jäitä hattuun ja muistaa, että tämä on vain harrastus, eikä harrastuksesta saa tulla stressiä. Kirjoittelen kun kerkeän ja toivottavasti saan myös otettua valokuvia pimeydestä huolimatta. 

Tällä hetkellä kaikkein eniten kaipaan lunta. Toivottavasti saisimme valkean joulun!