Pienin askelin kohti joulua (ja kevättä)

Kolmas adventti kääntyy iltaan. Vielä ei vaahteranlehdellä ole päästy joulutunnelmaan. Se taitaa tulla jouluvieraiden ja joulukuusen mukana. Jouluvieraat ovat ihania lapsiamme, jotka ainakin vielä tänä jouluna tulevat kaikki kotiin joulunviettoon. Tässä iässä pitää ruveta jo varautumaan ajatukseen, että jonakin vuonna lapset viettävät joulunsa muualla. Ajatus tuntuu haikealta, mutta jo viime jouluna työstin sitä mielessäni, sillä vaihto-oppilaan kotijoulu toteutui vasta ihan viime metreillä. Jonakin jouluna olemme siis kahdestaan. Niin se elämä menee ja se täytyy hyväksyä, mutta tänä jouluna saamme vielä iloita lastemme läsnäolosta.

Pieniä jouluvalmisteluja olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Syksyllä tekemäni hiiren puutarha on laitettu jouluasuun. ( Puutarhan tekovaiheet on kerrottu täällä(klik)) Toin pakkasten uhatessa puutarhan sisälle, mutta leikatussa ruukussa kasvit kuivettuivat nopeasti ja reunimmainen kasvi kuolikin kokonaan. Tänään vaihdoin kuolleen kasvin tilalle joulukaktuksen.Toivottavasti hiiri on tyytyväinen muutokseen ja kaktuskin viihtyy edellistä kasvia paremmin. Hiiren taloon laitoin led-tuikun jouluiloksi.

Jouluperinteisiini on jo monien vuosien ajan kuulunut itsetehty havukranssi ulko-ovessa. Niinpä taasen tänä vuonna kävin hyvissä ajoin mummolan metsästä hakemassa kassillisen havuja. Kranssinhan saisi laittaa oveen jo vaikka ensimmäiseksi adventiksi, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.Tänään ennätin tuon perinteisen kranssipajan perustaa.piharakennuksessa olevaan pyykkitupaan. Siellä saa karistella ja varistella havuja rauhassa. Samalla voi jo nuuskutella tuoreen havun tuoksua. Kranssin pohjaksi hain Kainon Kuohun varrelta suoran pajunvitsan. Yksi vitsa riittää, sillä havunoksat ja rautalanka tekevät kranssista tukevan.

Viime vuosina olen pitäytynyt ihan yksinkertaisessa perusmallissa, ilman mitään kummempia koristeita. Vanha tiuku ja jostakin kukka-asetelmasta talteen kerätty rusetti saavat riittää. Ehkä ensi vuodeksi voisi jo hieman uudistaa mallia, etten aivan jämähtäisi samaan vanhaan.

Tässä kranssi vielä odottelee loppusijoituspaikkaansa pyykkituvan komeron ovessa. Laitoinkin sen jo paikoilleen ulko-oveen, mutta en saanut siitä onnistunutta kuvaa.

Eilen ostin elämäni ensimmäisen jouluruusun. Sen kuvaamisen jätin suosiolla tekemättä. Jouluruusu odottelee esiintuloaan vintin portaikossa, jossa lämpötila on vielä reilusti plussan puolella, mutta sen verran viileää, että kukat eivät ennätä kukkia ennen joulua. Samalla ostosreissulla huomasin kassan vieressä kukkasipulien olevan 70% alennuksessa. Syksyllä en istuttanut maahan yhtään kukkasipulia. Nyt ostin kaksi pussia lumikellon sipuleita, jotka tänään laitoin ruukkuun odottamaan kevättä. Sipulit saavat muutaman päivän heräillä pyykkituvassa ja sitten siirrän ne perunakellariin odottamaan kevättä.

Pyykkitupa on mainio paikka myös multahommiin. Ei tarvitse tuoda multaa sisälle taloon. Tietenkin, jos pyykkiä on kuivumassa, niin ei passaa paljon heilua mullan kanssa. 

Täällä emme ole saaneet nauttia tämän viikonlopun lumisateista. Aamulla herätessä oli maassa ainoastaan ohut, millin paksuinen lumikerros. Haluan kuitenkin uskoa valkeaan jouluun .